Aamupäivä meni ihan lankojen ja puikkojen parissa.
Harmitti lähteä töihin, kun pitkästä aikaa oli ihanan kuulakas päivä. Työmatkan tein pienen mutkan kautta, että kotvasen ennättää nauttia raikkaasta kelistä ja matalalta paistavasta auringosta.
Töistä tullessa olikin kipakan oloinen sää. Kuuta piti ihastella ja tähtiä, mutta kauaa ei tarennut töllistellä. Kotiin päästyäni menin katsomaan lämpömittaria ja siellähän oli -6 astetta pakkasta. Ei ihme, että tuntui kalsalta.
Nyt nukkumatti lähettelee niin makeita terveisiä, että leuat meinaavat loksahtaa paikoiltaan.
Kauniita unia!
lauantai 31. lokakuuta 2009
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Konsta Pylkkösen sinisiä ajatuksia hipoo
muutama asiaa eilen ja tänään....
Unohdin eilen kelloni työnutun taskuun. Kotona oli olo ilman kelloa on kuin pikkuhousut olisivat puuttuneet. Miksi töissä on täysin luontevaa olla ilman rannekelloa ja kotona kuin tosiaan nimettömät olisivat hukassa?
Eilen töistä lähtiessäni seurasin jonkin aikaa ampiaisen pörräämistä. Mikä pani ampiaisen liikkeelle lämpö vai kehno uimataito, kun lämpötila oli 8 astetta ja vettä tihnuutellut & ropissut useamman päivän? Oliko käpytikalla päänsärkyä, kun roikkui ylösalaisin koivunoksassa nokkien koivunlehtien alapintoja?
Käsityörintamalla on ollut teemana pötkylät ;)
eskimopipoja ja huppuhuivia työn alla.
Töissä oli puhetta eskimopiposta ja koetin selittää, jotta sellainen perinteinen vauvanmyssy aikuisen kokoon kudottuna. Noh, täytyi viedä esikoisen pipon tekele näytille mitä tarkoitin. Asukas pappa tuli siihen katsomaan akkain touhuja. Hän katseli kiinnostuneena neulosta pilke silmäkulmassa ja minun oli pakko kysyä mitä miettii... totesi ei tiedä mihin haluaa mennä ja sormella viisasi kasaamattoman pipon reunoja. Hieno oivallus häneltä, koska suuntaahan muutetaan neulomuksessa het' kotvan päästä.
Enkelinsilmäpelakuun kukkien väri on myös ihmetyksen aihe, kun uudet kukat ovat liki orvokin väriset.
Amazoninliljan kukinta on edistynyt jo koht'sillään vaiheeseen
Kliiviakin kukkii kohta ellei jo kuki ilman kukkavanaa.
viihtyisää iltaa kaikille kylässäkävijöille!
Unohdin eilen kelloni työnutun taskuun. Kotona oli olo ilman kelloa on kuin pikkuhousut olisivat puuttuneet. Miksi töissä on täysin luontevaa olla ilman rannekelloa ja kotona kuin tosiaan nimettömät olisivat hukassa?
Eilen töistä lähtiessäni seurasin jonkin aikaa ampiaisen pörräämistä. Mikä pani ampiaisen liikkeelle lämpö vai kehno uimataito, kun lämpötila oli 8 astetta ja vettä tihnuutellut & ropissut useamman päivän? Oliko käpytikalla päänsärkyä, kun roikkui ylösalaisin koivunoksassa nokkien koivunlehtien alapintoja?
Käsityörintamalla on ollut teemana pötkylät ;)
eskimopipoja ja huppuhuivia työn alla.
Töissä oli puhetta eskimopiposta ja koetin selittää, jotta sellainen perinteinen vauvanmyssy aikuisen kokoon kudottuna. Noh, täytyi viedä esikoisen pipon tekele näytille mitä tarkoitin. Asukas pappa tuli siihen katsomaan akkain touhuja. Hän katseli kiinnostuneena neulosta pilke silmäkulmassa ja minun oli pakko kysyä mitä miettii... totesi ei tiedä mihin haluaa mennä ja sormella viisasi kasaamattoman pipon reunoja. Hieno oivallus häneltä, koska suuntaahan muutetaan neulomuksessa het' kotvan päästä.
Enkelinsilmäpelakuun kukkien väri on myös ihmetyksen aihe, kun uudet kukat ovat liki orvokin väriset.
Amazoninliljan kukinta on edistynyt jo koht'sillään vaiheeseen
Kliiviakin kukkii kohta ellei jo kuki ilman kukkavanaa.
viihtyisää iltaa kaikille kylässäkävijöille!
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Sisäinenkello
ei sitten mitenkään päin tykkää näistä siirrä tunti eteenpäin tahi taaksepäin.
Olihan se tietysti mukavaa iltavuoron ja aamuvuoron välissä nukkua tunnin verran enemmän.
Tik'tak'vekkari piti siirtää makkarin ulkopuolelle oven viereen, kun tuntui siltä, että kiinalaiset sotajoukot marssivat sänkyni ympärillä. Ei huolta, jottei sitä kellon soimista kuulisi nurkankin takaa. Siinä on sellainen vanhanajan räminä eli se pikku vasara paukuttaa niitä metallikupuja ja koko taloyhtiö saa herätyksen halusivat tahi eivät.
Noh, kaikki eivät olleet vielä ennättäneet mennä maate totesin töihin lähtiessä, kun kello soi.
Esikoisen eskimo-pipo Temposta on muutamia senttejä vaille valmis. Yllätyin, että noin löyhäkierteinen lanka taipuu kuitenkin notkeasti puikoilla. En ole juurikaan saanut "sääpuolia" aikaiseksi.
Taidanpa lähteä tästä sohvan kuningattareksi ja katson jonkun tallennetun dekkarin kutimen kera vielä, kun silmät jaksavat pysyä auki.
Namu unia!
Olihan se tietysti mukavaa iltavuoron ja aamuvuoron välissä nukkua tunnin verran enemmän.
Tik'tak'vekkari piti siirtää makkarin ulkopuolelle oven viereen, kun tuntui siltä, että kiinalaiset sotajoukot marssivat sänkyni ympärillä. Ei huolta, jottei sitä kellon soimista kuulisi nurkankin takaa. Siinä on sellainen vanhanajan räminä eli se pikku vasara paukuttaa niitä metallikupuja ja koko taloyhtiö saa herätyksen halusivat tahi eivät.
Noh, kaikki eivät olleet vielä ennättäneet mennä maate totesin töihin lähtiessä, kun kello soi.
Esikoisen eskimo-pipo Temposta on muutamia senttejä vaille valmis. Yllätyin, että noin löyhäkierteinen lanka taipuu kuitenkin notkeasti puikoilla. En ole juurikaan saanut "sääpuolia" aikaiseksi.
Taidanpa lähteä tästä sohvan kuningattareksi ja katson jonkun tallennetun dekkarin kutimen kera vielä, kun silmät jaksavat pysyä auki.
Namu unia!
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Mä mistä alkaisin ...
tään tarinani ? Noh, joskohan alusta, se kun olisi kätevintä. Katsotaan kuinkas tässä tarinan käy, hyppääkös yks' kaks' asiasta kukkaruukkuun ;) sen arvoituksen näkee sitten tämän postauksen lopussa.
Lauantaina namu- & vapaapäivänä virkkasin tyttärelle tai oikeastaan pikku-ukolle huopaskoria kuunnellen Hamsterit äänikirjaa ja nautiskellen toffeesta siinä samalla. Hamsterit ovat kuin eräänlainen syysriitti, jonka luen/kuuntelen silloin, kun sää alkaa olemaan talven tuoksuinen ja lämpötila ailahtelee nollan molemmin puolin.
Kuinkas sitten kävikään ... yhdessä erittäin herkullisen makuisessa toffeessa oli mutterin verran metallia! Miksi ihmeessä pitää herkulliset namuset pilata uusilla mauilla ja muttereilla ? ! ? *prkl* mikään mutteri ollut vaan paikka hampaasta.
Onneksi paikan lähtö ei tuottanut silmissä kipinöivää kipua! Kielihän siellä kraaterissa alvariinsa pyöri, mutta muuten hommasta selvisi parasetamolilla. Porkkanan rouskustukseenhan tietysti tuli tauko siihen asti kunnes hammaslääkäri-Marin penkkiin pääsin.
Maanantaina oli iltavuoro ja niiasin sekä pokkasin kiitollisena hammaslääkärille pääsystä puolen päivän aikoihin. Puudutuspiikki oli laitettu kättelemisen sijaan ja siinä sitten rupattelimme toffeista yms. paikan nappaajista. Ehdotin hänelle poikkitieteellisentutkimusen tekemisestä mitkä namut vievät paikkoja hampaista ja kehotin hakemaan siihen tutkimusapurahaa.
Mari totesi, että hammas on täysin ehjä ja ihmettelevään äänensävyyn mietti kuinka se toffee noin paikan nappasi. Kaikenlaista hammaslääkirissä käynti rekvisiittaahan minulla oli suu täynnä, muttei tarpeeksi ;) ettenkö olisi voinut hitusen kommentoida. Totesin, että toffeessa oli koostumus kohdallaan. Mari nauroi sellaiset stressinpoisto naurut ja sitten paikkuu jatkui.
Töihin päästyäni totesin yks' kantaan etten vastaa jokuseen tuntiin puhelimeen.
Arvatkaapas kuinka herkulliselta maistui tiistai aamuna aamukahvilla porkkana! Se maistui suloisen aurinkoiselta ja makealta ja se maku siloitti aamuaviisin ikävistä uutisista kärjen. Voitti kahvin 6-0! Rouskuttelen melkein kilon pussin porkkanoita päivässä.
Tiistaina ennen iltavuoron alkua lähdin pyörällä kirjastoon uusimaan Tauno Palon elämänkertaa (luen sitä asukkaille töissä). Pikku Siwassa kävin hakemassa leipää ja paakkelsia rapsalle. Jonkun matkaa kaupasta töihin päin mennessä jälleen lipsahti sellainen sivistyssana *prkl* joku oli pitänyt lystiä kauppareissuni aikana max 5 min ja fillarin takakumi on jälleen paikkaus kunnossa ellei siitä ole napattu venttiiliä tms. jullikkaa tehty. Huomenna päivänvalolla tutkailen asiaa suurennuslasin kanssa Sherlokin tapaan.
Aamuvuroon siis tallustin. Se hyvä puoli kävellen mennessä on, että voi katsella tähtiä. Orionin vyö loisti kauniina kuten koko kuviokin. Vetäisin sellaisen venytetyn vuoron töissä ja siihenhän mahtuu kaikenlaista dementiayksikössä.
Kotiin tullessa askel oli jo jokseenkin raskas. Postiljooni oli tuonut mainosten lisäksi kaksi päivän piristystä.
Ylläripyllärin ja kortin IsoMimmulta! Kyllä jalka nousi keveästi portaat kotiin ;)
Olin Marginatan blogin anagrammiluku kyläilijä ja ylläri pylläri sisälsi mannaa sielulle, keholle ja makunystyreille
tuota tervasaippuaa olen nuuhkinut pitkin ehtoota, kun se tuoksuu lapsuusmuistoille vene- ja kalasatamassa. Auringonlämpöisen tervan tuoksu on aivan ihana. Eihän lapsuuskesinä koskaan satanut paitsi silloin, kun systerin kanssa luimme Aku Ankkoja maaten valtaisilla räsymatto kasoilla mummulan vintillä sateen ropistessa iloisesti huopakattoon.
IsoMimmu on ns. kirjailijan leski. Isä istuu maakunta-arkistossa keräten tietoa ja sitten kirjoittaa kirjaa kaiken liikenevän ajan. Kortin nähdessään Mimmu oli nähnyt heidät mammana ja pappana kortissa ... muusa tuo rakkaalleen karamelliä.
Minusta on aivan ihanaa saada käsinkirjoitettua postia tänä sähköisenpostin yms. ajankautena.
Juu, se kukkaruukku juttu ;) . Amazoninlilja kasvattelee kukkavartta ja nuppua ja enkelinsilmäpelakuun kukinta jatkuu.
Lauantaina namu- & vapaapäivänä virkkasin tyttärelle tai oikeastaan pikku-ukolle huopaskoria kuunnellen Hamsterit äänikirjaa ja nautiskellen toffeesta siinä samalla. Hamsterit ovat kuin eräänlainen syysriitti, jonka luen/kuuntelen silloin, kun sää alkaa olemaan talven tuoksuinen ja lämpötila ailahtelee nollan molemmin puolin.
Kuinkas sitten kävikään ... yhdessä erittäin herkullisen makuisessa toffeessa oli mutterin verran metallia! Miksi ihmeessä pitää herkulliset namuset pilata uusilla mauilla ja muttereilla ? ! ? *prkl* mikään mutteri ollut vaan paikka hampaasta.
Onneksi paikan lähtö ei tuottanut silmissä kipinöivää kipua! Kielihän siellä kraaterissa alvariinsa pyöri, mutta muuten hommasta selvisi parasetamolilla. Porkkanan rouskustukseenhan tietysti tuli tauko siihen asti kunnes hammaslääkäri-Marin penkkiin pääsin.
Maanantaina oli iltavuoro ja niiasin sekä pokkasin kiitollisena hammaslääkärille pääsystä puolen päivän aikoihin. Puudutuspiikki oli laitettu kättelemisen sijaan ja siinä sitten rupattelimme toffeista yms. paikan nappaajista. Ehdotin hänelle poikkitieteellisentutkimusen tekemisestä mitkä namut vievät paikkoja hampaista ja kehotin hakemaan siihen tutkimusapurahaa.
Mari totesi, että hammas on täysin ehjä ja ihmettelevään äänensävyyn mietti kuinka se toffee noin paikan nappasi. Kaikenlaista hammaslääkirissä käynti rekvisiittaahan minulla oli suu täynnä, muttei tarpeeksi ;) ettenkö olisi voinut hitusen kommentoida. Totesin, että toffeessa oli koostumus kohdallaan. Mari nauroi sellaiset stressinpoisto naurut ja sitten paikkuu jatkui.
Töihin päästyäni totesin yks' kantaan etten vastaa jokuseen tuntiin puhelimeen.
Arvatkaapas kuinka herkulliselta maistui tiistai aamuna aamukahvilla porkkana! Se maistui suloisen aurinkoiselta ja makealta ja se maku siloitti aamuaviisin ikävistä uutisista kärjen. Voitti kahvin 6-0! Rouskuttelen melkein kilon pussin porkkanoita päivässä.
Tiistaina ennen iltavuoron alkua lähdin pyörällä kirjastoon uusimaan Tauno Palon elämänkertaa (luen sitä asukkaille töissä). Pikku Siwassa kävin hakemassa leipää ja paakkelsia rapsalle. Jonkun matkaa kaupasta töihin päin mennessä jälleen lipsahti sellainen sivistyssana *prkl* joku oli pitänyt lystiä kauppareissuni aikana max 5 min ja fillarin takakumi on jälleen paikkaus kunnossa ellei siitä ole napattu venttiiliä tms. jullikkaa tehty. Huomenna päivänvalolla tutkailen asiaa suurennuslasin kanssa Sherlokin tapaan.
Aamuvuroon siis tallustin. Se hyvä puoli kävellen mennessä on, että voi katsella tähtiä. Orionin vyö loisti kauniina kuten koko kuviokin. Vetäisin sellaisen venytetyn vuoron töissä ja siihenhän mahtuu kaikenlaista dementiayksikössä.
Kotiin tullessa askel oli jo jokseenkin raskas. Postiljooni oli tuonut mainosten lisäksi kaksi päivän piristystä.
Ylläripyllärin ja kortin IsoMimmulta! Kyllä jalka nousi keveästi portaat kotiin ;)
Olin Marginatan blogin anagrammiluku kyläilijä ja ylläri pylläri sisälsi mannaa sielulle, keholle ja makunystyreille
tuota tervasaippuaa olen nuuhkinut pitkin ehtoota, kun se tuoksuu lapsuusmuistoille vene- ja kalasatamassa. Auringonlämpöisen tervan tuoksu on aivan ihana. Eihän lapsuuskesinä koskaan satanut paitsi silloin, kun systerin kanssa luimme Aku Ankkoja maaten valtaisilla räsymatto kasoilla mummulan vintillä sateen ropistessa iloisesti huopakattoon.
IsoMimmu on ns. kirjailijan leski. Isä istuu maakunta-arkistossa keräten tietoa ja sitten kirjoittaa kirjaa kaiken liikenevän ajan. Kortin nähdessään Mimmu oli nähnyt heidät mammana ja pappana kortissa ... muusa tuo rakkaalleen karamelliä.
Minusta on aivan ihanaa saada käsinkirjoitettua postia tänä sähköisenpostin yms. ajankautena.
Juu, se kukkaruukku juttu ;) . Amazoninlilja kasvattelee kukkavartta ja nuppua ja enkelinsilmäpelakuun kukinta jatkuu.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Hyvää yötä
Tauti on ilmeisesti selätetty ja äänikin kulkee kokolailla normaalisti. Hitusen se pätkii, jos jatisen pidemmän ajan yhtä soittoa.
Sain toiseen blogiini tällaisen haasteen
käykäähän lukemassa vastaukseni sieltä.
http://www.novita.fi/blogit/203386
Kauniita unia teitille!
Sain toiseen blogiini tällaisen haasteen
käykäähän lukemassa vastaukseni sieltä.
http://www.novita.fi/blogit/203386
Kauniita unia teitille!
tiistai 13. lokakuuta 2009
Uhkapeli päättyi
vanhainkodissa, kun ensilumi jo tulla tupsahti. Eilen illansuussa häpsi jo jotain valkoista hissukseen pimenevässä illassa. Peli päättyi siis jo eilen, jos töissä oli kartiinit vielä auki ja joku asukkaista lumisateen havaitsi. Yön aikana lunta tai räntää oli tullut niin, että maa oli paikka paikoin valkoisena. Eiliselle päivälle oli useampikin veikkaus. Voittokahveet on tänään tarjolla töissä.
Porraspielestä näpsästy kotiin tullessa tippaiitalta
Pelakuu ei ihan ennättänyt aukaista viimeisiä kesässä viipyileviä nuppuja.
Aamuyöstä alkoi oikea korva juimia ja aamulla tilasin tyteen ajan tippaiitalle, että vilkaisee korvani. Paineen vaihtelu siellä juimii, mutta siinäkin on ihan riittämiin tuikkimista.
Lentsu on nyt jumittanut viheliäiseen vaiheeseen. Aamupäivällä lämpö hiipii 37,5 ja loppukirinä illansuussa 38 ja rapiat. Täytyy luottaa siihen, että vanhakansa tietää... se, mikä ei ole kuolemaksi se karaisee.
Vaikka nukunkin kuin pien rinsenssa ruusunen kahdet päiväunet ja 12 tunnin yöunet niin ihan koko aikaa ei jaksa maatakkaan.
Sohvllä könöttäessäni tein tälläisen pipon Drops'in eskimopipon ohjeella Saanasta puikkoina 7-halot ainaoikeeta pötkötystä. Purkoosiksi meni kerran, kun leventelin ja kaventelin väärällä kierroksella mikä pannaan lentsun piikkiin. Laitoin langanpätkällä merkin lisäys/kavennusriville niin johan osui loput oikeille kohdilleen. Piponmallihan on sellainen perinteinen vauvanmyssy.
pöytälamppu on kehnonlainen piponpitäjä ;)
Tippaiita reissulla pipo oli päässäni ja sinne mahtui hiukset hyvin, mutta tuuli tuiversi läpi. Nyt se pyörii pyykkikoneessa parin lakanan kanssa 60ohjelmassa. Pesuohjelman pysähdyttyä näkee kuka saa pipon mummu vai pikku-ukko!?
Tippaiitalta tullessa oli postiljooni jo polkenut. Sain ihanan parane pian kortin esikoiselta. Juu-u, jos ei ole vielä käynyt ilmi niin tunnustan olevani muumi-fani.
Enkelinsilmäpelakuun kukkaset kuvasi, mutta oikeasti kukan väri on tummempi lila kuin kuvassa. Salama teki tepposet.
Pysykää kaikki terveinä!
Porraspielestä näpsästy kotiin tullessa tippaiitalta
Pelakuu ei ihan ennättänyt aukaista viimeisiä kesässä viipyileviä nuppuja.
Aamuyöstä alkoi oikea korva juimia ja aamulla tilasin tyteen ajan tippaiitalle, että vilkaisee korvani. Paineen vaihtelu siellä juimii, mutta siinäkin on ihan riittämiin tuikkimista.
Lentsu on nyt jumittanut viheliäiseen vaiheeseen. Aamupäivällä lämpö hiipii 37,5 ja loppukirinä illansuussa 38 ja rapiat. Täytyy luottaa siihen, että vanhakansa tietää... se, mikä ei ole kuolemaksi se karaisee.
Vaikka nukunkin kuin pien rinsenssa ruusunen kahdet päiväunet ja 12 tunnin yöunet niin ihan koko aikaa ei jaksa maatakkaan.
Sohvllä könöttäessäni tein tälläisen pipon Drops'in eskimopipon ohjeella Saanasta puikkoina 7-halot ainaoikeeta pötkötystä. Purkoosiksi meni kerran, kun leventelin ja kaventelin väärällä kierroksella mikä pannaan lentsun piikkiin. Laitoin langanpätkällä merkin lisäys/kavennusriville niin johan osui loput oikeille kohdilleen. Piponmallihan on sellainen perinteinen vauvanmyssy.
pöytälamppu on kehnonlainen piponpitäjä ;)
Tippaiita reissulla pipo oli päässäni ja sinne mahtui hiukset hyvin, mutta tuuli tuiversi läpi. Nyt se pyörii pyykkikoneessa parin lakanan kanssa 60ohjelmassa. Pesuohjelman pysähdyttyä näkee kuka saa pipon mummu vai pikku-ukko!?
Tippaiitalta tullessa oli postiljooni jo polkenut. Sain ihanan parane pian kortin esikoiselta. Juu-u, jos ei ole vielä käynyt ilmi niin tunnustan olevani muumi-fani.
Enkelinsilmäpelakuun kukkaset kuvasi, mutta oikeasti kukan väri on tummempi lila kuin kuvassa. Salama teki tepposet.
Pysykää kaikki terveinä!
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Havukka-ahon ajattelijana
ja vähän sen suuntaisiakin ajatuksia on päässäni pyörinyt kuin sillä entisellä enklesmannilla ottaakko vai eikö ottaa se pandemiarokotus. Jos, influenssarokotuksesta saan lentsun niin enkös voi vallan hyvin pelata upporikasta rutiköyhää ja sairastua siihen nasupossutautiin sitten oikeasti eikä rokotteesta?!
Eilen illalla töistä tullessa mittari näytti 38,1 astetta ruumiinlämpöä. Mikä ruumis on lämmin? Se, jonka vitaalitoiminnot ovat juuri päättyneet, muut mielestäni ovat aikas kylmiä.
Aamulla kyllä itseänikin hirvitti, kun jalkani ilmeisesti lähentelivät tätä ruumiinlämpöä ja jalkaterä koski peiton alla toiseen jalkaan ja se oli jääkylmä. Oli ihan pakko laittaa sukat jalkaan, eihän sitä itseään halua möröttää kylmällä.
Pitkien päiväunien jälkeen olen ollut sohvan kuningattarena torkkupeiton alla ja katsellu Morsen sekä sen Kiinasta löytyneet muumiot dokumentin. Ilahduin, kun Strömsö alkoi ihka uusin jaksoin. Olihan siellä tutun oloista helmien tekoa. Todellakin nuoruusvuosilta XD ...
Eipä tässä jaksa betonimyllyn ääressä kauaa olla torkkupeitto harteilla intiaanipäällikköttärenä olla.
Tyttären sukat kuvasin jämävirkkuu villikseni päällä
Tytär toivoi niihin nauhakujan ja tokihan äipä sellaisen toiveen täyttää nauha ja nappi ovat vain esimerkkinä sukkasomisteesta.
Nappihöpsö, kun olen niin nappasin kuvan myös villatakkini napista ;)
Nyt painun pehkuihin tahi sohvalle köllölleen
ja toivotan mukavaa pyhäiltaa teitille!
Eilen illalla töistä tullessa mittari näytti 38,1 astetta ruumiinlämpöä. Mikä ruumis on lämmin? Se, jonka vitaalitoiminnot ovat juuri päättyneet, muut mielestäni ovat aikas kylmiä.
Aamulla kyllä itseänikin hirvitti, kun jalkani ilmeisesti lähentelivät tätä ruumiinlämpöä ja jalkaterä koski peiton alla toiseen jalkaan ja se oli jääkylmä. Oli ihan pakko laittaa sukat jalkaan, eihän sitä itseään halua möröttää kylmällä.
Pitkien päiväunien jälkeen olen ollut sohvan kuningattarena torkkupeiton alla ja katsellu Morsen sekä sen Kiinasta löytyneet muumiot dokumentin. Ilahduin, kun Strömsö alkoi ihka uusin jaksoin. Olihan siellä tutun oloista helmien tekoa. Todellakin nuoruusvuosilta XD ...
Eipä tässä jaksa betonimyllyn ääressä kauaa olla torkkupeitto harteilla intiaanipäällikköttärenä olla.
Tyttären sukat kuvasin jämävirkkuu villikseni päällä
Tytär toivoi niihin nauhakujan ja tokihan äipä sellaisen toiveen täyttää nauha ja nappi ovat vain esimerkkinä sukkasomisteesta.
Nappihöpsö, kun olen niin nappasin kuvan myös villatakkini napista ;)
Nyt painun pehkuihin tahi sohvalle köllölleen
ja toivotan mukavaa pyhäiltaa teitille!
perjantai 9. lokakuuta 2009
Kaalisoppaa & joulukortteja
Aamu oli tuhnuisen suttuinen, sää ei oikein tiennyt sataisiko vai mitä tekisi. En siis kiirehtinyt pyöräretkelle vaan lähdin blogiseikkailulle.
Useammassa blogissa oli kaalipataa ruokalistalla. Virtuaalinen kaalipata ei piisannut vaan täytyi käydä tuumasta toimeen ja hankkia kaalisoppa ainekset.
Puolenpäivän hujakoilla sää kirkastui ja kutsui ulkoilemaan. Aika vilpoisa päivä, mutta ihanan aurinkoinen. Sai huokailla kuin Liisa ihmemaassa ruskan väriloistoa.
Porraspielen villiviinin sato alkaa olla kypsä ... tahi hallan panema.
Kaupasta tarttui mukaan muutakin kuin kaalenpää.
Pakkohan se oli ostaa kun halavalla sai ;) ja vielä kaksi yhden hinnalla.
Kurkistin poistokoriin ja löysin joulukortteja. Menee eilisen joululaulun piikkiin tämä heräteostos. Tulee se joulu tänäkin vuonna.
Tämä kuva on sitten varsinainen hahmotustehtävä.
Konnuudet eivät olleet oikein poseeraustuulella. Eivätkä pysyneet paikallaan sitten millään.
Nyt lähden käsityölehtien kanssa sohvan kunigattareksi torkkupeiton alle.
Puuhakasta perjantaita kylässä kävijöille!
Useammassa blogissa oli kaalipataa ruokalistalla. Virtuaalinen kaalipata ei piisannut vaan täytyi käydä tuumasta toimeen ja hankkia kaalisoppa ainekset.
Puolenpäivän hujakoilla sää kirkastui ja kutsui ulkoilemaan. Aika vilpoisa päivä, mutta ihanan aurinkoinen. Sai huokailla kuin Liisa ihmemaassa ruskan väriloistoa.
Porraspielen villiviinin sato alkaa olla kypsä ... tahi hallan panema.
Kaupasta tarttui mukaan muutakin kuin kaalenpää.
Pakkohan se oli ostaa kun halavalla sai ;) ja vielä kaksi yhden hinnalla.
Kurkistin poistokoriin ja löysin joulukortteja. Menee eilisen joululaulun piikkiin tämä heräteostos. Tulee se joulu tänäkin vuonna.
Tämä kuva on sitten varsinainen hahmotustehtävä.
Konnuudet eivät olleet oikein poseeraustuulella. Eivätkä pysyneet paikallaan sitten millään.
Nyt lähden käsityölehtien kanssa sohvan kunigattareksi torkkupeiton alle.
Puuhakasta perjantaita kylässä kävijöille!
torstai 8. lokakuuta 2009
Joulu, joulu tullut on juhla armahainen ...
Tänään on ihana aurinkoinen vapaapäivä.
Lähdin pyöräilemään upean aurinkoisen sään kunniaksi. Ensimmäinen laulupätkä pätkähti päähän odotellessani liikennevalojen vaihtumista vihreäksi. Ohi ajoi todella upean tummansinisenhelmiäishohteen värinen auto. Niinhän sitä sitten pätkähti päähän laulu orvokkini tummasilmä ja sen tahtiin pyöräilin pitkin raitteja. Kotiin päin tullessa käväisin kaupassa puutetta torjumassa. Kaupassa oli jo hyllymetreittäin suklaajoulukalentereita, suklaapukkeja ja jouluhalkoja ... niitä leivonnaisia ei klapeja! Onneksi ei sentään ihan vielä joulukuusia. Kuin taikaiskusta renkutus päässä vaihtui joulu,joulu tullut on juhla armahainen. Eipä noista lauluista kumpikaan ole oikein ajankohtainen, mutta tämä joululaulu tuntuu jo vihonviimeiseltä, kun se ei halua vaihtua miksikään muuksi.
Joululaulua hyräillen ja hoilaten olen tuhtaillut mukavia vapaapäivän puuhia.
Enkelinsilmäpelargonian nuput ovat jo pullistelleet näin suuriksi ja antavat jo hieman vihiä kukanväristä.
Amazoninlilja pimahti ja kukki vuosi sitten keväälläja jätti syksyn kukkimisen väliin. Ah, tuossa toinen jännityksen & odotuksen kohde milloin kukat aukeavat.
Syysmyrskyt ja halla on jo antaneet pihapelargonioille huutia ja nappasin pistokkaat.
Toinen pelakuu on fuksianpunainen ja toinen jonkin verran lällärimmän vaaleanpunainen.
Ans' kattoo kuinka Tarinan pelakuutestin käy talven aikana. Saako niillä viskata vesilintua vai kasvavatkoja komistuvatko ensi kesän komistuksiksi kartanolle.
Tämän tyynyn tein joskus ihan 1990 luvun alussa kuopukselle päänaluspielukseksi tahi pepunalle pehmusteeksi. Kuopus oli silloin pikku'pikkuruinen eikä liki 190cm kuin nyt. Tuolloin minulla oli oikea tilkkutyö innostus.
Palatkoon siis pesun jälkeen alkuperäiseen tehtäväänsä pikku-ukolle touhutyynyksi. Juu-u, jos vain tulee pyykkikoneesta kokolailla ehyenä ulos.
Aurinkoista mieltä kaikille ja nauttikaa olosta & elosta!
Lähdin pyöräilemään upean aurinkoisen sään kunniaksi. Ensimmäinen laulupätkä pätkähti päähän odotellessani liikennevalojen vaihtumista vihreäksi. Ohi ajoi todella upean tummansinisenhelmiäishohteen värinen auto. Niinhän sitä sitten pätkähti päähän laulu orvokkini tummasilmä ja sen tahtiin pyöräilin pitkin raitteja. Kotiin päin tullessa käväisin kaupassa puutetta torjumassa. Kaupassa oli jo hyllymetreittäin suklaajoulukalentereita, suklaapukkeja ja jouluhalkoja ... niitä leivonnaisia ei klapeja! Onneksi ei sentään ihan vielä joulukuusia. Kuin taikaiskusta renkutus päässä vaihtui joulu,joulu tullut on juhla armahainen. Eipä noista lauluista kumpikaan ole oikein ajankohtainen, mutta tämä joululaulu tuntuu jo vihonviimeiseltä, kun se ei halua vaihtua miksikään muuksi.
Joululaulua hyräillen ja hoilaten olen tuhtaillut mukavia vapaapäivän puuhia.
Enkelinsilmäpelargonian nuput ovat jo pullistelleet näin suuriksi ja antavat jo hieman vihiä kukanväristä.
Amazoninlilja pimahti ja kukki vuosi sitten keväälläja jätti syksyn kukkimisen väliin. Ah, tuossa toinen jännityksen & odotuksen kohde milloin kukat aukeavat.
Syysmyrskyt ja halla on jo antaneet pihapelargonioille huutia ja nappasin pistokkaat.
Toinen pelakuu on fuksianpunainen ja toinen jonkin verran lällärimmän vaaleanpunainen.
Ans' kattoo kuinka Tarinan pelakuutestin käy talven aikana. Saako niillä viskata vesilintua vai kasvavatkoja komistuvatko ensi kesän komistuksiksi kartanolle.
Tämän tyynyn tein joskus ihan 1990 luvun alussa kuopukselle päänaluspielukseksi tahi pepunalle pehmusteeksi. Kuopus oli silloin pikku'pikkuruinen eikä liki 190cm kuin nyt. Tuolloin minulla oli oikea tilkkutyö innostus.
Palatkoon siis pesun jälkeen alkuperäiseen tehtäväänsä pikku-ukolle touhutyynyksi. Juu-u, jos vain tulee pyykkikoneesta kokolailla ehyenä ulos.
Aurinkoista mieltä kaikille ja nauttikaa olosta & elosta!
Syksy ja myrskyinen yö
Kävin tänään elämäni ensimmäisessä influenssarokotuksessa, kun talo tarjosi. Sitä vain ihmettelen, että me rokottajat menemme rokotukseen työterveyshuoltoon ja ruuhkautamme sen. Oletan, että heillä on siellä ihan riittävästi puuhaa ja askaretta tavallisten tautisten kanssa. Maalaisjärkeä käyttäen voisimme rokottaa osastolla toinen toisemme, mutta se taitaa olla liiaan simppeliä.
Jos, lentsu tulee niin ei voi tietää sata varmasti syytä. Rokotukseen mennessä vettä tuli kuin aisaa kera tuulen tuiverruksen. Tuntui, että vettä sataa myös maasta käsin. Sadetakki on oiva kostyymi sadekelille, mutta halavatun kylmä palttoo, kun lämpötila on hät'näppää nollan paremmalla puolen ja taivas on sees sekä tähtösiä täynnä. Oli taivaalla kaunis lonttoposki kuukin. Nii'in, jos lentsu iskee kumpaa syytetään rokotetta vai säänmuutoksesta johtuvaa kehnonlaista pukeutumista?
Myrsky riepottaa koivu parkaa ja raapimaäänet ikkunaan sopivat hyvin tähän kummitustentuntiin.
Joutuin vain nyt NukkuMatin luo höyhensaarehen....
Jos, lentsu tulee niin ei voi tietää sata varmasti syytä. Rokotukseen mennessä vettä tuli kuin aisaa kera tuulen tuiverruksen. Tuntui, että vettä sataa myös maasta käsin. Sadetakki on oiva kostyymi sadekelille, mutta halavatun kylmä palttoo, kun lämpötila on hät'näppää nollan paremmalla puolen ja taivas on sees sekä tähtösiä täynnä. Oli taivaalla kaunis lonttoposki kuukin. Nii'in, jos lentsu iskee kumpaa syytetään rokotetta vai säänmuutoksesta johtuvaa kehnonlaista pukeutumista?
Myrsky riepottaa koivu parkaa ja raapimaäänet ikkunaan sopivat hyvin tähän kummitustentuntiin.
Joutuin vain nyt NukkuMatin luo höyhensaarehen....
maanantai 5. lokakuuta 2009
Pommisuojaan ...
Tuulen suojaan lauleskeli joku, oiskohan ollut vallan Iso D aikanaan. Minä lauleskelin rapsan jälkeen pommisuojaan.
Kiikutin sinne Juhannukseksi ristimäni liinan ja kankaanpainanta vermeet. Siellä (jälleen) selkä könöllään painoin kukkasia ja lehtiä. Jumpe, ne pöydät ovat vielä matalampia kuin nykyiset pöydät. Selkä voi aamusella sanoa auts!
Sain sinne vierailijaksi vanhainkodin johtajan.(etsi uusia pukukaappeja) Hän tupsahti selän taakse todeten Tarinako täällä? Jonkin aikaa hän seuraili pöytäliinan tekoa. Minä totesin, että nyt listaan tulee ylitöitä. Lopetan, kun vihreät ja oranssit loppuvat, kun keltaista maalia on niin vähän. Vanhainkodin johtajalla hymy karehti suupielessä kuullessaan perusteluni sekä silmissä ilme Tarina on Tarina. Taantuman aikana on tärkeää säästää keltaista kangasmaalia ;) . Eikös vain?
Pikku-ukko toi mummulle tuliaisia tullessaan yökylään.
Edellistä ovikranssia sain totisesti kieputtaa irti, mutta lähtihän se sisukkuuden palkaksi.
Ovessa siis komeilee nyt tällainen
Eikä mummunkaan suu tuohesta ole niin mummulle myös vähän namusia.
Tyttären sukanvarret ovat namurasian alla.
Prismaa katsoessani kudoin molemmat kantalappu vaiheeseen.
Nolo, nolo, nolo, tein vanhanaikaiset! 1 ja 4 puikoilta silmät kantalappuun ... huokaus... jotain ihmettä säädin tv:tä töllöttäessäni ja pyöräytin puikkonumeroiksi 1 ja 2. Noh, onneksi en ennättänyt kutoa kuin muutaman rivin. Purkoosiksi meni kumminkin.
Taivaalta ei ole tänään satanut muutakuin männynneulasia ja lehtiä. Tuulen suojaan ihmiset ovat kuten minäkin kiiruhtaneet. Tuulen myräkkä on vieläkin kipakka. Saas nähdä jääkö puihin enää syysmyräkän jälkeen lehtiä jatkamaan ruskan väriloistoa.
Koivukin haluaa tuolta tuiverruksesta keittiööni lepäämään. Anelee sydäntäkylmävästi skriiks skriiks. Täytyy kuitenkin malttaa odottaa tyvenempää keliä, ettei ikkuna karmeineenkin ole minun lisäksi tippuneena maahan.
Aamuvuoroon herätys alkaa jo painamaan silmiä joten toivotan kylässäkävijöille kauniita unia!
Kiikutin sinne Juhannukseksi ristimäni liinan ja kankaanpainanta vermeet. Siellä (jälleen) selkä könöllään painoin kukkasia ja lehtiä. Jumpe, ne pöydät ovat vielä matalampia kuin nykyiset pöydät. Selkä voi aamusella sanoa auts!
Sain sinne vierailijaksi vanhainkodin johtajan.(etsi uusia pukukaappeja) Hän tupsahti selän taakse todeten Tarinako täällä? Jonkin aikaa hän seuraili pöytäliinan tekoa. Minä totesin, että nyt listaan tulee ylitöitä. Lopetan, kun vihreät ja oranssit loppuvat, kun keltaista maalia on niin vähän. Vanhainkodin johtajalla hymy karehti suupielessä kuullessaan perusteluni sekä silmissä ilme Tarina on Tarina. Taantuman aikana on tärkeää säästää keltaista kangasmaalia ;) . Eikös vain?
Pikku-ukko toi mummulle tuliaisia tullessaan yökylään.
Edellistä ovikranssia sain totisesti kieputtaa irti, mutta lähtihän se sisukkuuden palkaksi.
Ovessa siis komeilee nyt tällainen
Eikä mummunkaan suu tuohesta ole niin mummulle myös vähän namusia.
Tyttären sukanvarret ovat namurasian alla.
Prismaa katsoessani kudoin molemmat kantalappu vaiheeseen.
Nolo, nolo, nolo, tein vanhanaikaiset! 1 ja 4 puikoilta silmät kantalappuun ... huokaus... jotain ihmettä säädin tv:tä töllöttäessäni ja pyöräytin puikkonumeroiksi 1 ja 2. Noh, onneksi en ennättänyt kutoa kuin muutaman rivin. Purkoosiksi meni kumminkin.
Taivaalta ei ole tänään satanut muutakuin männynneulasia ja lehtiä. Tuulen suojaan ihmiset ovat kuten minäkin kiiruhtaneet. Tuulen myräkkä on vieläkin kipakka. Saas nähdä jääkö puihin enää syysmyräkän jälkeen lehtiä jatkamaan ruskan väriloistoa.
Koivukin haluaa tuolta tuiverruksesta keittiööni lepäämään. Anelee sydäntäkylmävästi skriiks skriiks. Täytyy kuitenkin malttaa odottaa tyvenempää keliä, ettei ikkuna karmeineenkin ole minun lisäksi tippuneena maahan.
Aamuvuoroon herätys alkaa jo painamaan silmiä joten toivotan kylässäkävijöille kauniita unia!
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Myrskyn jälkeen ...
on edelleen myrskyisää!
Aamu herätys oli aikainen tähän mikkelinsunnuntaihin. Aamukahvia juodessa ja aamuporkkanoita rouskutellessa taustasävelinä oli kaikkea muuta kuin sulosävelet. Koivun oksa raapi skriik skriik keittiönikkunaa tuulentuiverruksessa. Sen verran epävireinen ääni otti leukaperiin (kutakuinkin yhtä soma ääni kuin liitutaulua raapaisisi), jotta kunhan kelit asettuu niin täytyy roikkua ikkunasta ja jollakin konstilla ylettyä tuohon oksaan ja katkaista se. Noh, jos mötkähdän alas niin mötkähdän kadunpuolelle niin ehkäpä joku kilauttaa apua tee se itse metsurille.
Toinen mikä otti töihin pyöräillessä tosin hieman toisella tapaa leukaperiin oli, kun koiranpissittäjä täti kulki kadulla oikeaa laitaa ja fleksi meni koko kadun yli ja vielä sinne pensasaitojen puolelle missä koira kulki. Ringritintä rimpautin ihan hyvän matkan päässä ja täti säikähti jupisten jotakin. Totesin hänelle, jotta tämä on ihan kaupungin julkinen liikenneväylä eikä yksityistie.
Taivaalta oli yöllisen myrskyn jälkeen ihan kiitettävästi satanut maahan keppejä, havunneulasia sekä lehtiä. Viemäriensuuaukot olivat tätä pöperöä täynnä ja tottakai lätäköt lainehtivat. Rapa roiskui komeasti. En kuitenkaan saanut pikapisamia totesin pukukopeilla vilkaistuani peiliin.
Tein muistitestin parille asukkaalle ja siinä tarvittavia vermeitä keräillessäni tuumasin työparille, jotta jokusen vuoden päästä testiä tehdessä täytyy ottaa tunnistettavaksi esineeksi lyijykynän sijaan näppäimistö. Työjakkuihin tulee sitten julumetun isot taskut ;)
Morsea katselin iltapäivällä ja kudoin tyttären polvivillasukkia. Pohjekavennukset on tehtynä ja nyt vielä kitkun'kitkun niin,että vartta on 39 senttiä. Vois kysästä kun mainoksessa mistä niitä senttejä tulee, kun välillä putkahti ajatus kaulaliinan kutomisesta.
Harmajan päivän piristykseksi laitan valloittavan kuvan mummun pikku kukkutimurusesta.
Pikku-ukon kutreissa on vauvaöljyä antamassa lisäilmettä
Aamu herätys oli aikainen tähän mikkelinsunnuntaihin. Aamukahvia juodessa ja aamuporkkanoita rouskutellessa taustasävelinä oli kaikkea muuta kuin sulosävelet. Koivun oksa raapi skriik skriik keittiönikkunaa tuulentuiverruksessa. Sen verran epävireinen ääni otti leukaperiin (kutakuinkin yhtä soma ääni kuin liitutaulua raapaisisi), jotta kunhan kelit asettuu niin täytyy roikkua ikkunasta ja jollakin konstilla ylettyä tuohon oksaan ja katkaista se. Noh, jos mötkähdän alas niin mötkähdän kadunpuolelle niin ehkäpä joku kilauttaa apua tee se itse metsurille.
Toinen mikä otti töihin pyöräillessä tosin hieman toisella tapaa leukaperiin oli, kun koiranpissittäjä täti kulki kadulla oikeaa laitaa ja fleksi meni koko kadun yli ja vielä sinne pensasaitojen puolelle missä koira kulki. Ringritintä rimpautin ihan hyvän matkan päässä ja täti säikähti jupisten jotakin. Totesin hänelle, jotta tämä on ihan kaupungin julkinen liikenneväylä eikä yksityistie.
Taivaalta oli yöllisen myrskyn jälkeen ihan kiitettävästi satanut maahan keppejä, havunneulasia sekä lehtiä. Viemäriensuuaukot olivat tätä pöperöä täynnä ja tottakai lätäköt lainehtivat. Rapa roiskui komeasti. En kuitenkaan saanut pikapisamia totesin pukukopeilla vilkaistuani peiliin.
Tein muistitestin parille asukkaalle ja siinä tarvittavia vermeitä keräillessäni tuumasin työparille, jotta jokusen vuoden päästä testiä tehdessä täytyy ottaa tunnistettavaksi esineeksi lyijykynän sijaan näppäimistö. Työjakkuihin tulee sitten julumetun isot taskut ;)
Morsea katselin iltapäivällä ja kudoin tyttären polvivillasukkia. Pohjekavennukset on tehtynä ja nyt vielä kitkun'kitkun niin,että vartta on 39 senttiä. Vois kysästä kun mainoksessa mistä niitä senttejä tulee, kun välillä putkahti ajatus kaulaliinan kutomisesta.
Harmajan päivän piristykseksi laitan valloittavan kuvan mummun pikku kukkutimurusesta.
Pikku-ukon kutreissa on vauvaöljyä antamassa lisäilmettä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)