torstai 31. tammikuuta 2013

8 vuorokauden dietti ja lomailua

Vuoden vaihteessa kanssaeläjät aloittavat,
 jos jonkinmoisia ruokavalioiden noudattamisia apinan raivolla enemmän tahi vähemmän pitkäjännitteisesti.

Meidän klaanilla alkoi 8 vuorokauden kermakaakkudietti XD.

Pikku-ukko aloitti puhaltamalla



neljä kynttilää.

Ne suuret juhlat ovat ensi sunnuntaina.
Silloin on lahjapaketissa käyttövalmis kamera ja paparazzi kuvaamassa paketin avaamista XD.

IsoUkki saapui maanantaina tänne etelään eikä tuonut paukkupakkasia muassansa.

Juu-u ja etelä näytti luontonsa pohojosen ukille,



ves'keliksi meni.

Pikku-ukko kutsuu häntä mallikkaasti isoukki, mutta rinsenssa 1 1/2 v iha ite päättäväisyydellä
kutsuu pukiksi.

Neidin kanssa on ihan turha tingata ukki vaiko pukki.
Mummulla on tuoreessa muistissa tämä pukki - puikki keskustelu.

Tiistaiaamuna olimme kotvasen isän kanssa lapsenlikkoina pikku-ukolle.

Syötyämme revanssi aamiaista vävyn ja rinsenssan kanssa keskustelu siiryi tuohon minun toimimattomaan astianpesukoneeseen. 
Ei kuitenkaan TarinaMatic'iin ;o) vaan siihen,
 jota se piiiitkä huoltomies etusormennivelellä kopsautti sanoen vika on täällä.

Konttasipa köökin lattialla sitten mukuloiden lisäksi ukki ja vävy.

Ukki totesi vävylle mitä tuolla on, minä haluan katsoa sinne ja vävy veivasi eräänsorttisen hillopurkinkannen auki.

Sieltä löytyi se uimuri, 
joka oli uupunut uimiseen ja tarvitsi hitusen ravistelu kannustusta.
Ja kas näin masina tiskaa moitteetta jälleen.

Noh, ei koneen vaihtoon ei ollut syynä tuo hämeen rajan läheisyys vaan tieto isän tänne tulosta.
Huoltomies antoi avuliaasti korjausukkelin numeron, mutta hän ei tee siviilitiskareille mitään vain ja ainoastaan laitoskoneille.
Minä sitten tuumasin, jotta eipä tuo masina kolossansa leipää pyydä, joten ootellaan isän visiteerausta ihan rauhassa. 
Muutama ässä hänellä on kuitenkin hihassa vaik'ei pokerinpelaaja eikä korttitemppuilija olekkaan.

KIITOKSET molemmille vävylle sekä isälle!

Rautasaha lauloi isäukin laulattamana aarian avainnipunrinkula poikki.

Nyt kuusi avainta roikkuu



toisenlaisessa avaimenperässä.

Pikkuäiti


pujotteli



kaulakoruja.

Rinsenssalla mummun ompelema kääntöessu koekäytössä,



joka näyttää takaa tältä.

Rinsenssa on niin liikkuvainen kuvattava niin nämä hengarissa kuvaamiset ovat lasten leikkiä.
Isän otosyritys on paras ... kuvassa on ... matto. 
Tyttö meni jo ajat sitten ... menojaan.

Rinsenssan 



perusjumpperi.

Tohon kaulukseen en ole oikein tyytyväinen, mutta puseron päällä ollessa se kuitenkin on liki ok.
Ens' talvena se ei mahdu päälle ja sen voi laittaa takaisin langoiksi koko neuleen.

Vanha kansa sano jotta, sateen jälkeen paistaa ja
pyryn jälkeen pakastaa.

Eilen oli aika tiukka tuisku, tätyy myöntää, jotta sääennustelijat osuivat villakoiranytimeen ennustaessaan liikennevaroitusta niin autoilijoille kuin jalankulkijoillekin. 

Petäjät kuitenkin pysyivät pystyssä.

Killin villat sanon sanonnoille,



kun tänään on ollut hernerokkasumupäivä.

Killin villat sanoo myös habanero



talvelle kukkiessaan.

Että voi ollakin herkän kaunis kukka säpäkällä chilillä.

Toivotan sinulle pilkettä silmäkulmaan



ja hymyä suupieliin!




















tiistai 22. tammikuuta 2013

Mikä on poissa?

Yöputken jälkeen viimeisenä aamuna kotiin tallustella ei oikein jaksa nostella jalkoja saati ajatella.
Tai noh, se ajattelu on oikeastaan soljuvaa tajunnanvirtaa.
Putkahtaapi päähän aatos oiva ja yht'äkkiä se menee menojaan 
sen kummemmin pesää tekemäti ajukoppaan.

Team Ahma siteeraus tänä aamuna ...
nythän mä vasta hokasin.

Kotimatkan "varo lentäviä leipiä" kohdassa iski vahvasti tämä hokaseminen.

(Setä heittää akkunasta leipiä oraville, vareksille ...
 onkohan hän tullut aatelleeksi, jotta myös rotille, jos niitä näissä nurkissa pyörii. Pari kertaa olen osunut melkoisen leipäkuuron keskelle pyöräni kanssa. Onneksi ei ole kuiva ruislimppu osunut kohdalle, sillähän lähtee taju tantereelle. Aattelhan sitä tapaturmavakutukseen kirjoitettavaa selvitystä ;o) tapaturman aiheutti kuiva lentävä ruislimppu.
 Hui, sellainen siivuttamaton jälkiuunilimppuhan on kuin halko.)

Varekset ovat lähteneet jonnekkin!?! 
Yhtenäkään aamuna yövuorosta tullessa ne eivät ole olleet kävelyllä 
aamunhämyssä leivänpalat nokissansa.

Otin sellaiset neljän tunnin nokoset
1. käännellään taas sisäistä kelloa 
2. huoltoukkeli tulee sen lämpöpatterin termostaatin laittoon.

Niitä huoltoukkeleita tulikin kaksi. Toisaalta ihan hyvä niin.
Epäilyksen siemen nääs ihan hitusen ennätti itää, jotta ottiko se sählä sen termostaatin tarkoituksella pois vai jäikös se touhutessa käteen.
O'Ou, jos se vesipatteri jää käteen. 
Olisin saanut oppitunnin; katsokaas rouva vesi tulee täältä...

Aurinko houkutteli



ulos

vaikka itsellä oli olo



olenkos yö vai päivä eläjä.

Tapasin yhden vareksen XD

Noh, eipä ollut reaktionopeuteni Mika Häkkis' luokkaa
niin en saanut kuvaa, kun vares käänteli mainoslehden sivuja.

Loppu, slut



ei ollut mieluisia tarjouksia.

Harmaiden ja ohi nukuttujen päivien jälkeen auringon valon lumovoima 



saa huokailemaan jopa petäjän punaa.

Pitihän kuuta katsoa



pitkänkin putken läpi.

Mummun muruset kävivät kyläilemässä iltapäivällä.

Pikku-ukko halusi pelata.
Minä sanoin pikku-ukolle haehan 10 pikkutavaraa niin mummu opettaa sinulle
 uuden vanhan muistipelin.

Katsopas 



tarkkaan

mikä



mikä on poissa?

Pikku-ukko ja -äiti jatkoivat peliä ja rinsenssa leikki omiaan.

Aattelin, jotta nostanpa kyntteliköt yläkaappiin ja hain tuolin jatkojaloiksi.

Hyvä, kun ennätin nousta tönöttämään tuolille niin rinsenssa nykii housunpuntista ja käskee napakasti emännän äänellä ALAS. Kun en uskonut kerrasta niin nappasipa neiti molemmista lahkeista kiinni ja kiskoi hokien alas, alas, alas. Laita siinä sitten tavaraa kaappiin ja housujakin pitäsisi samalla nostaa XD.

Ei auttanut mummulla muu kuin totella.
Juu-u kun ei ollut olkaimia housuissa.

Ylkaapista löytyi pirunsarvet 



ja pitihän niitä kokeilla.

Ja varsinkin laittaa panta päähän



iha ite. 

Minä taidan nyt iha ite mennä sohvankuningattareksi töllöttämään töllötintä.

Nauttikaa ihanista talvipäivistä ...



kohta heinäkuun helle hiottaa XD !











torstai 17. tammikuuta 2013

Tuulensuojaa ja vilttitossuja

Männä maanantaina taloyhtiön lämmityshärveli uusittiin.
Vedet ja lämmöt poikki juu-u niin se menee.
Ulkosalla ei ollut mikään ennätys paukkupakkanen,
 mutta kyllähän se torpan ennätti jäähdyttää ehtooseen mennessä.

Kuopuskin, joka on lämminverinen ;o) kuin arabialainen orhi
totesi; olo on kuin olis kuume nousemassa. Siis paleli.
Teki töitään tietokoneella hanskat kädessä XD.
Tuumasin kuopukselle; ollaan sentään tuulensuojassa.

Minä ratkaisin tuon sormet jääkontassa ongellman ylläripylläri 
laittamalla auringonkeltaiset silmukat puikoille.
Kerrospukeutumisen kerroksia oli yllämme eräitä.
Minulla villatakki, mohair-poncho ja aito pässinpöökkimä Annis.
Kiitos Tarikka vielä kerran Annis-huivista!

Pikkuhiljaa alkoi myös kuulumaan niin ilahduttavaa kurluttavaa roplotusta pattereista jotta.
Aavistus lämmöstä, ihanaa.

Jep'jep' kilttien mummujen nukkumaanmenoaikaan selvisi karu totuus.
Eipä minun makuukamarin patterissa ollut edes pientä lämmönhäivähdystäkään.
Patteri oli kylmä kuin kivi.
Noh, viileässähän minä tykkään nukkua, mutta, mutta, mutta  
saa nenänpää silti tuntua lämpöiseltä.
Voitte arvata jotta aika vilu on, kun tuntee itse nenänpäänsä viluiseksi.
Noh, sitähän on kuin luksuslaatua olevalla telttaretkellä XD
ei ole itikoita inisemässä eikä sade kastele.

Onneksi tuli kutastua näitä 



vilttitossuja.

Näistä vaan puuttuvat "tupsu" napit.
Viheltelee ... ei ole sopivaa oranssia ja turkoosia nappia. 
Pakko sitä on lähteä nappikauppoja hieromaan.

Ihan oikeasti minä avojalakanen tassuttelija olen sipaissut akrobatiakiemurtelulla vilttitossut jalkaan jo siinä vaiheessa, kun yläkroppa on vielä peiton alla.
Onneksi pääsiäisnoidat eivät vielä kuleksi näin selkäviikkojen alkuviikoilla.
Hui, jos ampuisi töppösten jalkaan ujutuksessa noita nuolensa.

Villasukkarotua oleva tytär saa omiaan



sisällä sipsuttaa sen seuraavasta seuraavankin askeleen 
ennenkuin joutuupi parsimishommiin kotitontuntuttaren vilttitossuissa.

Töissä on ollut mukava käydä lämittelemässä ;o).

Jahas' ihan oiva aasinsilta seuraavaan kukkaruukkuun.

Työ ja työn kuva.
Osastomme uusi intervalliasukas tarvitsee vuoteeseensa omatoimisuutta tukemaan nousutuen.
Ei kuulemma kuulu toimen kuvaan, jos laittaa yhden niin saa laittaa kaikki muutkin sano kiinteistönhuoltaja.

Ei ollut minulla vilu, ei kylymä kuunnellessa tuota. 
Verenkierrossani ei ollut valittamista, kihisi kuin saunankiuas löylyä heitettäessä.
Tuumasin, jotta ei se minun työnkuvaankaan kuulu eikä kuusiokoloavain ole työkaluni vaan verenpaine/-sokeri, Hb-mittari yms. ja erinäinen neuloja sisältävä repertuaari jne.
Jos nyt kuitenkin saisin sellaisen kuusiokoloavaimen niin laittaisinpa sen nousutuen paikoilleen.
(välillä olen piikki lihassa ja hyvin pistävä henkilö)

Jonkun ajan päästä kuusiokoloavain setti oli ilmestynyt kontturin pöydälle. 
Laitoimme työparin kanssa nousutuen paikoilleen ja sillä sipuli.
Eikä siinä edes kauaa nokka tuhissut.

Lämpimin ajatuksin!





(Maalasin kivisammakkopaperipainon ystävättärelle syntymäpäivälahjaksi pitämään neuleohjeen oikealla kohdallaan leppeän lämpimän suvituulen pyrkiessä kääntämään sivuja parvekkeella kutoessa)















torstai 10. tammikuuta 2013

Testattu ja todettu kokolailla toimivaksi

Ai, mikä?
Noh, tuo oikea käsi.

Yksi vuoro reippaassa osastotyössä ja toinen enemmän niikusta pillerien pyörittäjänä.
Iltavuoron (osastotyö) jälkeen otin suosiolla särkylääkkeen, 
kun aamuvuoroon piti kukonlaulun aikaan herätä. 
Sitä lyhyttä unenaikaa ei parane haaskata lainkaan.

Myöntää täytyy, jotta kyllähän ranne väsyi ja voima kädessä oli sitä sun tätä.
Tavarat kuitenkin pysyivät kädessä.

Testaustuloksia ovat nämäkin



vilttitossut esikoiselle.

Novitan joululehden 2012 ohjeella (46) lankana Novitan Puro retro.

Toisen vilttitossun pyyhkeet pieksivät paremmin eli huopui paremmin.
Esikoinen tuumasi aiheesta, jotta toinen on selvästi oikean jalan ja toinen vasemman.
XD molemmat tossukat menee siis oikeaan jalkaan. 

Tulipa oltua välillä kameran toisella puolen.

Kukkahatuton



hattutäti.

Naapuri tuli vastaan porraskäytävässä ja totes a'ha ja hekotteli mennessään.

Kotimaisen elokuvan aarteitahan on se Hilja maitotyttö,

mutta Hiljan ikääntyessä 



on kyseessä maitomummu.

Seuraavaksi mummu oli siellä kameran tavanomaisella puolella.

Kerrankin osu ja uppos ;o)

Rinsenssa pysyi  



kotvan paikoillaan.

Häähattu poti akuuttia sulkasatoa ja kokeili millaista on olla lättähattu ;o)
Luistaa vaan jalan alla ikävästi.

Tänään aamusella astellessa töihin tintti jo lauloi, jee!

Tintti laulaa pyryn eellä, sano vanha kansa.

Työpäivän jälkeen astelin ja pistelin radanvartta
 Giganttiin hakemaan sitä syntymäpäivälahjaa pikku-ukolle.
Myyjä katseli minua ja piti sitten myyntipuheensa.
Totesin hänelle kameran tulevan syntymäpäivälahjaksi.
Oli ihan pakko pitää sellainen jännitystä lisäävä "taidepausssi"
... 4-vuotislahjaksi jo noin vuoden valokuvanneelle pojannassikalle.
Jatkoin sitten, jotta mummukin haluaa kuvata pikakuvia eikä vaan veivata järkkäriä.


Olipa kivoja ylläripylläri katsottavia 



silmänilona "tylsällä kuolemansuoralla".

Autollisia kotimatkalaisia ei ollut vielä liutana liikkeellä niin kuulinpa toisenkin ylläripyllärin.

Solisee, juu-u solisee



ja solisi se pien' puropahanen.

Koskikara ei kuitenkaan pomppinut rapakivillä.

Aurinko laski mailleen



kotimatkan aikana.

Nyt on tintin pyry ulkona.

Puikkeja sekä enkeliä en ole vielä löytänyt.
Aikaa on vielä Nuuttiin asti. 
Jos niitä ei siihen mennessä löydy,
 niin puikkien koristaessa pöytää syön Jussina uudet potut.

;o) tietysti ne enkeliä eskortteeravat puikit pitää sitä ennen löytää.

Toivotan sinulle iloisia ihastuksen yllätyksiä
ja pilkettä silmäkulmaan!













lauantai 5. tammikuuta 2013

Loppiaisaatto

Tämän komedian käsikirjoittajana ei ole Shakespear vaan Tarina.

Aamulla kauppaan lähtiessä juontui mieleen, jotta olen kuin kaukolämpö.
Ai kuinkas' niin? Noh, hitusen jälkijunassa sen lämmön kanssa.
Olisi ollut ihan viisas teko pukea myös "villapöksyt" jalkaan farskujen alle.
Muuten oli kyllä ihan moitteeton talvivaatetus.

Pääsi pureva talviviima



yllättämään näin talvella ;o).

Kuusi on riisuttu ja kannettu kesätelolle



sekä melkein syöty.

Kuusenkoriste laatikko olla tönöttää vielä pikkusohvalla.

Kolme itämaan tietäjää ovat reissun päällä ennen joulua.
Nyt on kaks' puikkia lähtenyt eskorteeraamaan puista enkeliä jonnekkin.
Missä lie viettävät lauantai-illan huumaa?

Puikit eivät ole Buick'eja vaan pieniä (vajaa 5 cm) pakeliitti pukkeja.

Pikku-ukon kanssa luimme eläin atlasta ja rinsenssa tuli luoksemme
todeten; leikkaa, hiuskiehkura kärkipihtien välissä.
Minä siihen, jotta ei niillä voi leikata.
Ne ovat kärkipihdit ja nostin ne tylsänä mummuna kirjahyllyyn ylettymättömiin.

Rinsenssa leikki ja touhusi omiaan, kun ei jaksanut tutkailla kanssamme sitä kirjaa.
Yks'kaks' kuuuluu surkea parkaisu puikki, PUIKKI!
Yritimme pikku-ukon kanssa päästä jyvälle mistä on kysymys ...
mikä ihmeen puikki.
Millä rinsenssa leikki???

Jopa älysin mennä askarteluboksiin katsomaan mikä oli kärkipihtien vaihtari.
Siellähän oli kolme pikkupukkia.

Voi kuinka rinsenssalla oli onnelisen helpottunut ilme saadessaaan pukit kätösiinsä.
(siitä olisi pitänyt saada kuva)

Minä rinsenssalle; sano pukki.
Rinsenssa sanoo;pukki.
Minä näytän yhtä pukkia ja kysyn; mikä tämä on?
Rinsenssa vastaa; puikki.
Minä; pukki.
Rinsenssa; puikki.

Olisimme varmaankin tinganneet pukki puikkia yli iltapuuron ja rinsenssa olisi vielä just' ennen nukahtamista sanonut puikki.
Muut pukit ovat pukkeja, mutta nämä pikkufiguurit ovat jostain erityissyystä puikkeja.
Olkoot kaikki viisi puikkia rinsenssan sitten, kun hän on iso kuningatar ja se puuenkeli.
XD pitäiskös vielä nimetä ne kohtalokkaat kärkipihditkin rinsenssalle?

Siirrytäänpäs sitten yhdistelmään palapeli ja mittanauha.
Jep' minulla on nyt 996 kpl seepianväristä askartelupalaa.
Mittanauhan tyly lukema oli, jotta paloja puuttuu.
Tuumasin, jotten en ole elläissäni palapeliä pelannut laskemalla palojen lukumäärää, mut' on se kerta ensimmäinenkin.

Hankin sitten



toisen.
Tässä on vain 500 palaa, mutta yhtä koukuttava se on kuin 1000 palan pelikin.

Pikku-ukolle kudoin villahousut ennen tätä käsihaveria.
Eilen kokeilin onneani ja ompelin hampaat,



silmät sekä haarasauman.

Neulegraffan ohjeella.

Pikku-ukko täyttää kohta 4 vuotta ja olen miettinyt mikäs' se olisi hyvä ISON pojan synttärilahja.

Tässä olisi hyvä




lahjaidea.

Idean sain täältä. 

Pelleilkäälpä 



sydämenne kyllyydestä, olkaa iloisia ja nenä kiinni linssissä!

p.s
pikku-ukon



puolukat











keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Mikähän viikonpäivä se on tänään?

Numeroissa se on toinen päivä.

Pyhän jälkeen tulee maanantai, mutta mikäs se tämä maanantai oikeasti on.
Piti ihan sanomalehdestä ja puhelimesta katsoa ja varmistaa, 
jotta keskiviikkohan se tänään.

Oishan sitä voinut allakastakin katsoa.



Kyllä Mummot tietää XD
vaikka mummulla olikin tieto hakusessa.

Noh, uuden vuoden päivä siistasi sitten sateella edellisen vuoden viemäreihin.

Maaliskuulla sitä olisi hyvinkin tyytyväinen näihin pulussa-asteisiin ja loriseviin viemäreihin.

Lumihangilla on luonnollinen poistuma



eikä nietoksia tarvitse autokyytillä poistaa.

Soitin tyttärelle
(laiska ei viitsinyt kavuta rappusia yläkertaan)
ja pyysin häntä sanomaan muksuille, jotta vilkaisevat akkunasta ulos, 
kun nämä koneet olivat askareessaan.
Taustalta kuului pikku-ukon hätääntynyt parkaisu;
ei meidän lunta saa viedä pois.


Eipä ole enää joulukoristeita



morsiusangervossa

eikä



pihlajassa.

Sataa se on roplottanut tänäänkin.
Pienen hetken sade veti henkeä puolenpäivän tienoilla.
Äkkiä ulkokamppeet niskaan ja kävelylle.
Loskamoskaa ja paikkapaikoin hyvinkin liukasta jäätä oli matkanvarrella.
Pilvi päätti aloittaa veden pudottamisen uudelleen niin eipä sitä kauaa ennättänyt ulkosalla olla,
kun kengänkärjet piti asetella kotia kohden.

Olen tässä pyörinyt ja kuleksinut huoneesta toiseen.

Olo on sellainen "äitii mitä mää teen".

Rupesin tiskaamaan.
Se ei nyt ihan viisas kuningasajatus ollut, mutta kun aloitin niin lääräsin loppuun.
Piti pitää huilitaukoja välillä. 
Toivottavasti tuo käden käyttöharjoitus ei kosta huomenissa mieltä kirvelevästi.

TV:n katselu tuntuu ihan tyhmältä ilman kudinta.
Tallennettuna olis vaikkas ja mitä.
Nyt sitä aikaa olisi tuijotella ohjelma, jos toinenkin pois kovalevyltä.

Palapelikin on pattitilanteessa. 
Seepian värinen kuva ei näillä vuoden pimeimmän ajan luxeilla ole niitä helpommin kasattavia.
Mittanauhakin on jemmassa.
Rinsenssa haluaa sen kaulaan ja on kuin vaatturimestari konsanaan.
Pikku-ukko mieluusti mittailee mööpeleitä ja niiden välimatkoja.
Minun jäljiltäkin se voi olla rullattuna jossakin josta ei vaan pistä silmään.
Toivottavasti pikkusohva ei ole sitä nielaissut, meinaan sohvaa en kyllä kykene kallistelemaan
mittanauhan etsinnässä.

Kohta minä kuitenkin tuijotan palapelin paloja kuin käärme kania mittanauhan kera tahi ilman.
Ai miksikö mittanauhaa tarvitsen palapelin palojen asetteluun?
Mittaamalla saisin osviittaa, onko alareunan palat kohdallaan vai puuttuuko vielä paloja välistä.

Taidanpa lähteä etsimään sitä mittanauhaa ja tuijottelemaan seepian värisiä palasia.

Jouluruusulla



toivottelen toiveikasta torstaita!