Yötöntä yötä ja

Rouvas kävelyä

Tämä viikon teemana on ollut kävely.

Sitä on ihan kuulkaas pitänyt ajatella askelta ottaessa 

kuinka se askel otetaan ihan oikeaoppisesti.

Juu'u eikä jalkaa kuormittava paino vähene lainkaan, 

vaikka hartiat nostaa korviin.

Ehei, ei sitten gramman grammaa, ei edes sadasosia XD.

Maanantaina tuli käveltyä se murtumaton jalkapöytä ihan turvokkeeseen

ja murtunut varvaskin huusi armoa.

Pakkoko sitä on kävelyä on ahnehtia varsinkaan isolla kirkolla, 

missä julkinenliikenne on mitä parhainta. 

Noh, ei ne kerrallaan kävellyt matkat huimia pituudeltaan olleet, 

mutta kun kaiken kävelyn räknäsi yhteen

 niin johan siinä tuli otettua askel jos toinenkin.

Tytär ei kertonut pikku-ukolle & rinsenssalle, 

jotta me esikoisen kanssa tulemme kyläilemään.

Sovimme tyttären kanssa treffit Töölönlahden rantaan johonkin kohtaan.

Siellä rannalla oivalluksen tapahduttua kirkkaalla äänellä duettona kajahti yks'kaks' 

täti ... ja mummu.

Esikoinen oli enempi näkyvillä kuin minä ;o)

Olin nähkääs puskassa, mutten pissalla

vaan kameralla tähtäilemassä tätä haapanaa.

Kävimme esikoisen ja tyttären kanssa helssaamassa ystävätärtäni Laakson sairaalassa.

Oli ihanaa nähdä, jotta hän voi mitä mainioimmin olosuhteisiin nähden. 

Kannatti ottaa jok'ikinen askel.

Kävin pyöräkävelyllä pikkukaupunkimme puistoissa.

Omenapuiden kukinta

on aivan valtaisaa.

Pörriäisiä ei vaan kovin näkynyt. 

Taisi olla kova puuskittainen tuuli pörriäisille liian suuri kiusa

ja ne pysyivä kotosalla.

Koristeomenapuun

korean värisiä kukkasia.

Alppiruusuja,on ilmeisesti alkukesän viileys kurittanut,

kun kukinta oli hyvin, hyvin niukkaa.

Runsaudenpulan illuusio tuli, 

kun työnsi nokkansa sekä kameransa hyvin likelle sitä ainokaista kukintoa.

Hassun vaaleanpunaisia

alppiruusunkukkia.

Ehkä lienee syynä, etteivät ole vielä kunnolla auenneet.

Näissäkään kukkasissa  ei pörrännyt lainkaan pörriäisiä.

Ainoa kukkapenkissä pörrääjä oli puistopuolen työntekijä.

Kirjastoaukiolla ukkolaukat olivat kertakaikkisesti

mitä upeammassa kukassa.

WoW mikä väri, oih'.

Sitä on siis tullut käveltyä monensortin permannolla,

paitsi metsässä ei askeleen askelta.

Aho-orvokilla

toivottelen 

lämpöisiä päiviä,

jotta halukkaat voisivat kävellä ahonlaitaa ilman paitaa!

Ei enää ikinä, ei sitte elläisään

On tämä jalkavaivasena olo hionut kärsivällisyyttä. 

Uskottako?

Brotherssin kanssa kävimme pikkupiknikillä.

Juu-u autolla mentiin ja tultiin.

Kävelyksi kutsuttua liikuntoa harrastimme maksimissaan 200m rengasmatkana.

Vanhanmyllyn

maisemat

kevätkesän kauneudessaan.

Meidän pikkukaupunkimme kohdalla

Vantaanjoki ei ole tosiaankaan leveimmillään.

Löytyypä kuitenkin puroleveydellekin

kalastusohjeistusta piilotettuna pusikkoon.

Palataanpas sitten tähän otsakkeen ei ikinä enää.

Juu-u sellainenkin sanonta on, jotta vannomatta paras.

Sanonta, jonka kaikki varmaankin tietävät.

Noh, minähän pääsin jälleen sanani syömään XD

eikä tämän ei ikinä;n kesto ollut kuin ...

taitaapi olla

n. neljä-viis kuukautta tällä erää.

Suurin piirtein tuon ajan verran on se toinenkin

lampunvarjostin ollut katonrajassa.

Seikkailin netissä ja näin ihastuttavan miniatyyrikoivun kuvan.

Kuvahan tietysti sai aikaan reaktion: uu'u tahtoo tollasen.

Tollanen siitä

riippakoivusta sitten tuli.

Nyt ei tullut päällimäiseksi aatokseksi se,

etten enää surraa elläissää yhen yhtä pientä lasihelmeä,

vaan ...

sanonta työ tekijäänsä neuvoo.

Kuopukselle suhisin muutaman otteeseen,

jotta työ vois opettaa hitusen joutusammin.

Kuopus jelppasi tuon rungon rautalankasurrauksessa.

Ei minulla sellaista puristusvoimaa hyppysistä löytynyt millä

tuon paksuimman kohdan saisi mieluisaksi.

Kiitokset hänelle ja hänen hyppysille!

Tietysti sitä joskus voisi haluta tehdä sellaista, 

mistä on joku on jo tehnyt ohjeen.

Vai kuinka?

Tytär oli huolissa tässä erään kerran mitä askartelemme,

jos ei mettään pääse kuvaamaan.

Enpä muuta voinut sanoa kuin äläpä huoli muohailuvahaa löytyy.

(Rinsenssa sanoi ens'alkuun muovailuvahaa muohailuvahaksi)

Kasvimaan antia sekä

 rekvisiittaa

yms. pikkusälää

teimme yhdessä tyttären kanssa.

Tuo nalle sai Poirot viikset, olkoot sitten nimeltänsä Hercule.

Muovailut on tehty fimo-massasta sekä siitä toisesta samankaltaisesta massasta, 

jonka nimeä en nyt satu muistamaan.

Kukkapenkkiä tehdessäni

kokeilin vain kerran onko kuumaliima riittävän kuumaa ;o)

Kukkatehtaan tulevaa tuotantoa

seuraavaan kukkapenkkiin.

Vielä ei ole tullut sellaista tunnetta, jotta piskuisen räpöstys näperryksen haluaisi vaihtaa

suuriin laajoihin kaariin.

Kohta kuitenkin 

mittakaavan

voi vaihtaa laajempaan.

Ihan mahottomia ei tuonne Anniheleenan puutarhaan voi pipertää

puutarhuri Touko Pellon kitkettäväksi.

Kuvia katsellessa hoksasin, jotta lasit pitää putsata kalkinpoisto aineella 

juu,u ja ihan muuten vaan.

Toivotan kaikkile blogiystäville ihastuttavan koreata 

kesän ensimmäistä viikonvaihdetta!