Mikkelinä ämmät pirttiin ja päre pihtiin

Kuusi viikkoa Mikosta Marttiin (11.11), kuusi Martista Jouluun (25.12).

Jos sitä olis fiksu nyt olisi hyvä hetki aloittaa joulun teko ...

ainakin niiden pehmeiden pakettien.

Loma loppui ja paluu arkeen ...

noh, sinne työmaalle.

Työmaalle pääsy ja sieltä poijes onkin ollut sitten jok'ikinen suunta ihan erilainen.

Maanantaina metsätaipaleelta ns. ihimisten ilmoille putkahdettuani pyörineni

nassahti roksit höyryävään asfalttiin kiinni.

ai, oliks' pakko siitä puskea kadulle?

No oli, kun en ajatellut lähteä poluttomaan mettään puskemaan näreikön läpi,

jos jostain kohden sitten pääsisi poijes luonnonpuistosta.

Pukukopeilla virnuilin asfalttia manaavalle töihintulijalle, jotta pinnataanhan niitä autonrenkaitakin ...

kato mun roksinpohjat ovat kuin englantilaista lakritsia XD

Ihan mukava oli palata lomalta töihin.

Ainut asia mitä lykkäsin viimeiseen asti oli sähköpostin avaus.

Nytkin pääsi pitkä raskas huokaus, kun tuota työtehtävää ajattelin.

Jopa oli tiimille aktiviteettiä jos jonkinlaista.

;o) ovat keksineet uuden termin ...

tiiminvetäjät jalkauttavat tiimilleen ...

Totesin likoille, jotta katsokaa uudet asiat lokerikko ja tutustukaa.

Jalkautan ne sitten ens' maanantaina, kun näämmä pidämme ainakin osastotunnin A4's määrästä johtuen,

jos ei osastokokoukseen ole aikaa.

Valitkaa nipusta, joku koulutus tai vetäkää pitkää tikkua.

Minulle nassahtava nakki taitanee olla se poistumisharjoituskoulutus pelastuslaitoksella, kun plakkarissani on se sanahirviö sosiaali-ja terveydenhuollon turvakortti ja olen väestönsuojien vastuuhenkilö.

Arvakkaapa voinko luistella tuollaisesta poistumiskoulutuksesta saati ihan niin hyvin osaisin leukojani louskutella sanoja perä'perää laittaen?

Sitten sarja kuvia, muttei sarjakuvia.

kyseessä ei ole piilokamera

vaan kameralta piilossa oleva lounastaja viime lauantaina.

Kuvien lataamisen jälkeen voip' päästä valtaisa hihitys & röhönauru.

Vares polkas lentoon

mut onneks' minä en ihan vielä pyöräni satulaan niin ei tullut asfaltti-ihottumaa.

Useat puhuvat, jotta elo on harmajaa

mustamarja-aronialla ja hanhikilla on ainakin värikästä elämää.

Ajan henki on tehdä kaiken maailman barometrejä siitä sun tästä

tämä näyttää ainakin, jotta kääpä on lähtenyt huimaan nousuun.

Vaahteranlehti

valossa.

Sain naapurilta apostolinkukan taimen

vast' viis apostolia paikalla.

Sitten, kun 12 apostolia eli lehteä on paikalla niin kukka on valmis kukkimaan,

jos olosuhteet sen suo.

Pikku-ukko &

muumituokio sunnuntaina ja monikäyttöinen suojakäsineloota lepolassina.

Vaahtera

hallaöiden jälkeen.

Pysytään vaahteroiden ilossa

pikku-ukkokin osaa pelmuuttaa pudonneita lehtiä kuin mummu.

Kuva eiliseltä visiitiltä.

Kitara on ihan oiva soitin,

mutta myös hyvä liinan prässääjä.

Tässä puol'valmis

demonstroituna.

Kuopuksen hilukilu ropponen

on kuin miss Marplen hattu ;o)

Mikkelinpäivän

nallekarkki.

Nauttikaa syyskuun viimosista ja nukkukaa hyvin!

ps. kylläpä lehemänhermua kokkeiltiin kuvien liittämisessä...

siihen meni aikaa pari tuntia ja ennätin jo vävyäkin konsultoida...

Chi ja Zen ovat nyt epätasapainossa ....

muuan hengitysharjoitus niin olo on auvoisempi

Kiitoksia tunnustuksesta

blogeista Seijastiinan Mietteitä ja tuksun Wanha Mummula

sain heiltä tämän

tunnustuksen.

Kiitän ja niiata niksautan huomionosoituksesta!

Haluan antaa sen kaikille,

jotka vierailevat tuvassani ja kirjoittavat kommentin "vieraskirjaan".

Aamupäivällä rapsuttelin & kupsuttelin havunneulasia ja kävynraatoja pihalla.

Sattui siihen haaviin muuan pudonnut vaahteranlehtikin.

Tokihan sitä lomalaisena täytyi välleen nojailla haravanvarteen ja kuulostella tinttien piskutusta.

Muutoinhan homma olisi haiskahtanut urakkaluoneiselta hommalta.

Huoltomiesten homma on se haravointiin paneutuminen urakointina.

Tosin nykyäänhän homma hoidetaan näillä kovaäänisillä turhakkeilla siirrellen vaan kasaa tontin laijalta toiselle.

Olkoon ensimmäinen nallekarkki

kotomaan nalle.

Aika pliisu vaikutelma tuli, 

kun katseli toinen toistaan upeampia taideteoksia nallejen kupeissa.

Nyt tää likka lähtee askarteluboxiin virkkaamaan palapeittoa kasaan 

ja kuuntelemaan Tervon Myyrää.

Viihtyisää perjantaita ja koivuntuoksuisia löylyjä!

Kukko kiekuu kuuelta

mutta herätyskello rämisi hitusen etuottoo ja aamutoimiin.

Isollekirkolle ol' jälleen suunnitelmat

eikä tällä kertaa tarvinnut aamupesauja tehdä revanssina.

Ilmeisesti lokit kuulivat ja uskoivatkin vielä tämän haulikon osto aikeeni ...

asiastahan oomma nyt hipi'hiljaa eikös vain XD

H-juna Helsinkiin tuli ajoissa ja siinä kiskojen kolkkeessa ...

pöh nyky junat vaan suhisevat kuin säikähtäneet kilpikonnat.

Olimma Korkeasaarenlautalta hitusen myöhässä, mutta kuinkas ollakkaan lautantäti nätti ja soma

tunsi asiakkaansa ja odotti kotvan todeten sitten meille

;o) näytitte ihan meidän asiakkailta.

KIITOS IHANALLE LAUTANTÄDILLE!

Soma oli kuin Veera, muttei ollut yhtä korreissa helemoissa vaan käytännöllisessä työasussa.

Pleksin läpi otetut kuvat ovat utuisia, muttei rohkeus riittänyt mennä sanomaan kättä päivää ;o)

Leijonaa

en ole elläissään nähnyt

edes Korkeasaaressa näin upeana.

Savannilla akaasian allakaan en ole nähnyt syömässä sitä antilooppia.

Tiikeri ei ole tankissa

vaan poseeraa kuin mannekiini.

Rouva ja äiti 26.6.10

pikkupanda

Mänty

niin ihastuttavassa ruskanvärityksessä

Söimme eväät ja jokaiselle oli jotain suunmukaista.

Pikku-ukollehan ruoka maittaa

edestakaisin kävelyn ja kaikkien kettinkien kilisetelyn&kalistelun jälkeen vielä makoisammin.

Nallet uumoilivat ihan samaa kuin pikku-ukko

on päiväunten aika.

Mummu oli tässä kohtaa kade pikku-ukolle ja nallelle,

kun het' ei silmään pistänyt pehmoista sammalpetiä.

Niinpä jatkoimme matkaa

ja totesimme viel' on niitä villi hevosia-a-aa-a

Jopa on ollut paljon kaikkea eksoottista ja ihmeellistä

eikös olekin ihQ tämmönen soma kotoperäinen hämähäkki?

Ai, ei vai? 

Noh, ihastelkaa kuitenkin komiassa syyskukassa olevaa daaliaa.

Palaataan sitten näihin eksoottisiin ihimeisiin

hedelmä oletan, ei esitellyt itseään Bond, James Bond

ja sen

silmiä hivelevä lehti.

Ruusu tuoksui

ihan lapsuuden kesien ruusupuskilta tuoden mieleen paljaat varpaat & vareksensaappaat.

Näiden näkemisestä ei tarvitse maksaa eikä lautalla prutkutella katsomaan

herra ja rouva sinisorsa löytyy vaik' mistä pikkuisenkin rapakon reunamilta.

Alppikauris 

osaa keikkua ihan kotomaan kallioillakin.

Sitten ei parane yrittää salakuljetusta

sulkahattuvermeet on parempi sovinnolla jättää aidan taakse ...

sinne vähmemmän vihreelle.

Tähän on ihan pakko murjaista, 

jotta nuor' just vihitty frouva se salakuljetti käs'laukussaan äipämummulle sen hunajan Kreikasta.

XD Wat Vainion salakuljettaja "Laitisen" geenit perinyt tytär ...

minä aikoinani salakuljetin turkista omenateetä. 

Tottakai kerroin kotiin päästyäni huimasta rikollisesta teostani ...

ja sain vastauksen oisit tuonut edes pirtua,

johon minä, jotta nyt vasta sanot ...oisivat ottaneet pirtun, jos oisin tulliin jäänyt ja herkkusuille olis jäänyt herkullinen tee.

Kesälomalaisena nämäkin

vielä ...

jäämaksuluokkia ei vie' ole sen ensimmäisellekään tonnille kuolluttapainoa.

Korkeasaari

ja laine liplatti

isollekirkolle

palamme

Isokirkko viel' kera

nallejen.

Einstein

tais olla ihan tosissaan fiksu mies.

klikkaa kuvaa niin saat ne isommiksi

Pennin nallekarkkeja taidatte saada täst edes' jok' postauksessa.

Hep'hei en minä niit jok'ikistä kuvannut, huokaskaa vaan helpotuksesta.

Tahi parempi se olisi ollut hammaskiilteelle ja mörkö kariekselle, jos oisinkin kuvannut ;o)

Nyt pykii sisäinen blondini esiin...

ei auta vaik' tekoälyksi alkaisi ...

Toiseen korvaan poppikone laulattaa Edith Piaf'in Les amantsde Paris

ja toiseen kuopus Leonard Cohen'in runoja

Voip' mennä aivomyrskyks' koko homma ...

vierailkaapa täällä kuopuksella  http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=56792

Ihanaista iltaa kaikille tänne asti jaksaneille!

Retki kädentaitomessuille

 isollekirkolle

wanhaan satamaan.

Tapasimpa minäkin matkalla kotoa asemalle

syksyn ekat kärpässienet

ja eikös' se ollutkin niin, jotta poimi vain tuntemiasi sieniä.

;o) noh shamaaniksi en aatellu ruveta enkä nuoleksimaan kärpässieniä. 

Syökööt etana tahi matonen nämä korealakkiset.

Horsma

kukki harmaassa aamussa aniliinissaan.

Alkuvaiheessa retkestä tuli paskamainen juttu

ja joku noista siivekkäistä on syyllinen.

Hipi'hiljaa vaan lentelivät eteenpäin niin kuin kenelläkään ei olisi ryppynaru löystynyt kesken lennon. Pah!

Sain lokinläjän juu-u en sitä kompiaista

vaan kunnon luiran etuhiuksiini ja rilleihin.

Onneksi suurin osa pläjähti käteeni/kämmenselkään.

Mitäs siinä sitten kuin porhalsin assanvessaan.

XD jep ja höntyämällä kun höökäsin jo vain latasin euroni miesten vessaan.

Peseytymistä en aikonut kus'laarissa suorittaa.

Ei muuta kuin sisään ja kädet kraanan alle sekä osittainen hiusten pesu, kasvot, rillit puhtaaksi.

Seuraavan kerran, kun miettii kuis kutrit

leikataan uuteen kuosiin

näistä voisi ottaa idean poikasta.

blogissa Famu falsetissa oli kuvia hinattavasta S/S HYÖKYSTÄ

siellähän se oli torinrannan komistuksena.

Tuollaisen kostyymin,

kun yllensä vetäisi niin eipä lokin läjät tuottaisi ylimääräisiä kiemuroita matkaan.

Messut olivat täynnä kaikenlaisia ihanuuksia.

Muutaman idean laitoin korvantaakse ;o)

Sieltä löytyi juuri Tarinan näköinen takki

hupsulla on ihan pakko olla 

tupsu.

Juu-u ja rouva on 

kutrit märkinä ja hippasen reissussa ryvettyneen näköinen.

Wanhasta satamasta lähti sitten turisti kameransa kanssa.

Hauskoja 

sieniä

asfaltilla.

Lumimarjat

näyttivät niin kauniilta

sienien jälkeen.

Tarjalla sitä on pikkasen röppävämpi

aita

kuin tämä Tarinan kotinurkilla radanvarressa oleva.

Sinkkiaidassa kiiltää vaan ves'pisarat.

Isolla kirkolla on viemärinkannetkin

fiinejä.

Kotokaupungissa

pilvi näytti kalalta

ja 

kuu hauskalta koivuraameissa.

Nyt toivotan kylässä kävijöille levollista & virkistävää matkaa höyhensaarehen!