Eilen aamulla olo oli kuin ossuuskaupanhoitajalla ja pistin sen ihan kesäajan alkamisen piikkiin.
Aamuvuoroon mennessä herätyskello soi 05.05 ja kesäajan alkaessahan kello rankaisi jo 04.05. Huh!
Töissä kitisin työparille, jotta kylläpä oikean käden rannetta ja sormien niveliä kolottaa.
Vihoitteleekohan vanha työtapaturma?
Kotiin päästyäni pistin mittarin kainaloon ja kotvan kuluttua mittari näytti +37,3 eli reippaan asteen yli normaali lämmön. Normaali kehonlämpöni on kituseen sen 36,0 tahi max 36,2.
Palmusunnuntai sujui kuin olisin ollut palmun alla sohvalla. Tv:tä katselin, mutta justiinsa en juurikaan tainnut nähdä ohjelmia Tyhjin silmin katsotun Antiikkia, antiikkia ja sitten suorin sänkyyn.
Heräsin yöllä hillittömään hikeen ja nivelkolotukseen.
Ajattelin ihan ensimmäisena, jotta nyt on iskenyt tukevasti päälle vaihdevuodet ja kuumat aallot tahi ainakin vähintään nivelreuma!
Mittarin lukema oli semmoset +38.
Miksi muuten ei tehdä kuumemittareita pläkkipellistä? Olen eräänkin mittarin ravistanut niin, jotta se on livennyt käsistä osuen hyppysten pidon pettäessä seinään tai mennyt lattialla kuin nato-ohjus.
Onneksi eivät enää sisällä elohopeaa! Mutta niissä lasinsirpaleissa kuitenkin on tukeva haaste siivoamisessa.
Juu-u onhan niitä digidigi mittareita jos jonkun moisia, mutta enpä omalla kohdallani niihin juurikaan luota taudin iskiessä.
Tässä tunnustan olevani kuin laboratoriomestari-isäni, jos mitataan niin mitataan sitten tarkasti.
Viinimarjamehun laimennusta en mittaa edes deseissä vaan mutu- tai oikeastan makutuntumalla.
Sokurimehu on aina sokurimehua.
Juu-u ja riittävästi kansanperinteen parantavaa nektaria on tullut juotua, kun käsivarret ovat jo pilkulliset.
Allergisenreaktion takia en aio lähteä tk:n ensiapuun.
Eiköhän tuossa ole jo riittämiin viruksesta vinkumisesta. Aika aikaa kutakin sano pässi, kun päätä leikattiin ja sama pätee viruksesta toipumiseen.
Huolettaa hieman, jottei kuopus tautiin nytkähtäisi, kun hänellä olisi het' pääsiäisiäisen jälkeen polyyppien poisto nenänielusta. Pitäkäähän peukkuja, jotta hän pysyy terveenä.
Noh nyt lienee vinkumiset vinguttu ja päästään tähän naurujoogaan.
Pikku äiti soitteli ja kyseli voisiko pikku-ukolle antaa siskonmakkarasoppaa, kun itsellä tekisi niin mieli syödä moista herkkua. Sitten mietimme näitä nitraatteja & nitriittejä kah' kumpia ne olivat mitä ei nyt ihan tarjottimella kannata lapsoselle tyrkyttää.
Pikku-ukko otti ja hyppäsi sohvalla pikku äipän viereen ja kumautti päänsä pikku äipän lonkkaluuhun ja punainen pläntti tuli otsaan.
Repesin nauruun, jotta mum-mum-muun lonkkaan jos nuppi kumahtaa niin mummun keskikroppa tutisee vartin ja lapsen otsaan ei tule jälkeäkään.
Vettä & räntää on tullut taivaalta vallan kiitettävästi
ja lumikinokset ovat vielä valtaisat
mutta kaipaan
kuitenkin näitä kevään airuita.
Vältelkää virusta & nauttikaa terveenä olosta!