maanantai 30. tammikuuta 2012

Kuntotesti

Aamukahvia juodessa tuumailin,
jotta ehkäpä kannattaa jo kokeilla mihin kunto kestää tavanomaisissa touhuissa.

Mittarissa oli aamulla pakkasta - 14 astetta.
Tuumasin, jotta liian raitista ilmaa vielä tautiselle Tarinalle.

Noh, kymmenen jälkeen kiskoin toppakampetta ylleni
viis siitä mitä mittari näyttää 
ja läksin käveleksimään mutkankautta n 500m päässä olevaan kauppaan.

Maustehyllyllä




myytiin jo maistuvaa kevättä.

Kotiin päin astellessa puhelin tillitti kahden keikkaa
eli puhelinlangat




lauloi.

Ystävättären nimi ... vastaan ...
Kirpakassa pakkasessa kävellessä puhuminen ei ollut ihan paras juttu ...
hippasen yskitti.
Uskottako?
Vaikka kävelyvauhti hiipui niin loppupuhelu käytiin sohvan nurkassa ;o)
ylläripylläri.

Pihabongauksen saldoni oli 0.
En nähnyt siivekkäitä saati nisäkkäitä
kumpanakaan bongauspäivänä.

Olivat naakatkin niin ujoa viikonloppuna,




mutta tänään sitä oltiin maanantai metakalla liikkeellä kuin sakilaiset konsanaan.

En mennyt parin tunnin tuupluureille vaan lääräsin akvaarioiden kanssa.

Konnuuksista Hulda yrittää päästä talvehtimaan,
mutta se voipi olla 18 v neidolle kohtalokasta,
jos näin pääsee käymään.
Paavo neito 18 v sen kun porskuttaa.

Vaik' en tuupluureille mennytkään niin selailin kotvan rauhassa




joululahjaa sohvalla köllötellen.

Pari




näytettä




kirjan annista.

Hetken huilin jälkeen kiikutin joulupukin
jätesäkissä kellariin odottamaan ens joulua.

Silmiin pisti multapussin jämä nyssäkkä ja sen kannoin ylös.

Multaan pääsi




jo juuret suttuun kasvaneet rönsyliljan alut.


Juuret olivat niin sotkussa, 
jotta en saanut kahta sorttimenttia irti toisistaan.
Juu-u tunnustan, jottei kärsivällisyys tälläerää piisannut.

Ärsytti niin, jotta sipasin 




intian ihimeenkin poikki.
Chilissä on kuitenkin piskuisia sivuoksia.

Punabasilika sai jäädä nuutuneeseen muotoonsa ... vielä.

Toivottavast huomenna




on kuitenkin välkky olo

ja pureva ote 




eloon ja oloon

tämänpäiväisten askareiden jälkeen.

Nauttikaa ainutlaatuisesta tammikuun viimeisestä päivästä!




perjantai 27. tammikuuta 2012

Tylsyyksien tylsyys

Siinäpä sitä on miettimistä mitenkäs tätä elon ja olon tylsyyttä teroittelisi.
Noh, liippakiven sijaan teroitukseen sain antibioottikuurin.
Toivottavasti keuhkoputkentulehdus lähtee noilla tropeilla kuin kuppa Töölöstä.
Tropilla lähtee tuoteselosteen mukaan keuhkokuumekin, 
joten aika tujua tavaraa tuntuvat olevan.
Hieman jänskättää, kun en ole aiemmin moista mömmöä syönyt
niin saanko kaupan(taudin)päällisiksi vielä nokkosrokon.
Juu-u tietysti ne klotit pitää saada nielaistua eivät ne muuten jelppaa muotoa.
Taas olen kateellinen mummoille, jotka nielasevat kourallisen pillereitä!

Lohduttelen itseäni samoin kuin mycoplasman kourissa köhivää kuopusta.
Onneksi ei ole ripulia! XD
Tässä, kun asiaa mainostan niin eiköhän tuo troppi lyö suolen sukkelaksi.
Näin, jos käy niin onhan jännitystä elämässä enemmän kuin James Bondilla.

Puhuimme lääkärin kanssa myös näistä vanhan kansan lentsu nikseistä.
Sain itänaapurin vanhojen mummujen niksin.
Niin kuumaa vettä vatiin kuin nahka jaloissa kestää ja siihen sekoitetaan3 rkl sinappijauhetta.
Kuumaa vettä lisätään veden jäähtyessä, mutta jalkoja ei keitetä rakoille.
Jalkoja pidetään hauteessa puolisen tuntia.
Jos, iskee kunnon hiki päälle niin silloin pöpöt saavat sinappikyytiä
huitin höh'höh'hööhön.

Ei ihme,
jotta lapsuuden mummojen ympärillä oli mielnkiintoinen tuoksupilvi...
laventeli, kamfertti, kynsilaukka ...
sinappi.

Ajattelin kokeilla tuota sinappikylpyä,
kun en saunaan pääse, mutta sinappijauhe jäi kauppaan.
Tälläkertaa sentään muistin jätesäkit.
Mottoni on ollut joulukoristeiden suhteen, 
jotta ne koristeet,
joita ei ole Nuuttiin mennessä kerätty (löydetty)
niin ne saavat olla koko suven paikallansa odottamassa uutta joulua.
Mutta, mutta, mutta nyt horjun vakaassa aatoksessani tuon 90 senttisen joulupukin kanssa.
Annanko pukin tönöttää konnien akvaarion vieressä vai en.
Voisihan pukki pääsiäisenä pidellä munakoria & luutaa. 
Olla somana äitienpäivänä orvokkikimpun kanssa.
Jussina kontissa olisi kuusenhakojen sijalla koivuvasta.
Heinäkuussa uimahousuissa kera uimarenkaan.

Sitten kuvakimara lekurireissun matkanvarrelta.

Marssiessa aamulla tyteen havaitsin




jotta matalalta häikäisee aamuinen tammikuun aurinko.

Yltää tällaisen vertikaalisesti rajoittuneenkin henkilön silmiin ;o)

Astellessa apteekilta kotiin päin näin




vaunun




ja veturin, 
joita ei ihan jokapäivä puksuttele kiskoilla.

Loivaliikkeisenä en ihan ennättänyt parhaalla mahdollisella tavalla mukaan kamerani kanssa.

Pilviverho rakoili

saaden aikaan erilaisen talvisen valonvivahteen.

Runkojenvälistä pilkottaa




nuorten mäntyjen "tykkylumesta" valonheijaste. 

Jäähelmien kimallusta toivotan kaikille

vireään pihabongaus viikonloppuun!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Paavali puoli talvea, kynttilä kevättä

Männä maanantaina oli ensimmäinen päivä terveyskeskuksella työnkierrossa.

;o) pääsin pois suljetulta osastolta kolmeksi kuukaudeksi.

Olen sitä mieltä, jotta ensimmäinen päivä hirressä on kamalin ja sitten siihen tottuu.

Osastonhoitaja kyseli tuntemuksia maanantaina iltapäivällä
vuoron häämöttäessä viimeisiä minuutteja.
Vastasin, jotta on päivä tainnut mennä Lambeth walkin askelin XD.
Oh:n kulmakarvat heilahtivat ja silmissä nytkähti vastaukseni kuultuaan...
hihittelin mielessäni, jotta taitaapi google saada etsintä hommia.
Kunhan osaston kartta piirtyy ajukoppaan niin ei tarvitse ottaa niin paljon harha-askelia, Oi.

Olkoon Heikin ja Paavon talvi puolessa,
mutta silmäni eivät ole vielä turtuneet talven kauneudelle.

Talvinenmaisema on kuin satukirjan sivuilta.

Huokaellen



ja



haltioituneena



katselen



lumisia



oksia.

Pelkät
rungotkin



saavat mykäksi.

Puutkin
keikaroivat



talvisessa koreudessa.

Pieni 



polku 



talven ihme maahan



vie.

Noh, taitaapi olla kellossa toinen sointi maaliskuulla lumisade päivinä.

Vuokrattavana



värikäs



huusholli ilman hissiä



kääpä rappusilla.

Talvinen valo on mielenkiintoinen
ikuistettava.

Toivotan



lystikkäitä ja 

punaposkisia



talvipäiviä teille ihanat blogiystävät!


perjantai 13. tammikuuta 2012

Ruusu

Ruusun sulle antaisin



...vaan mistä sen nyt saan.


 Kun halla vei jo kukkaset ja


 lumi peitti maan.

Vaaleanpunaiset Reiskat olivat täynnä lunta
ruusunpunaisen aamuruskon kuvaussession jälkeen.
Juu-u ja niissä Reiskoissa oli paljaat jalat.

Oli hippasen halju tunne nilkoissa & varpaissa myönnän tämän tosiseikan.
Aika raikas fiilis ;o)

Jäisiä urpuja kuvatessa



oli kuomat jalassa.

 Kun sisäolentona kyllästyin kulkemaan ikkunasta akkunaan

niin Tilda sai




Tarinan askarteluboxissa



uuden asun




ja vuodenaikaan soppelit urheiluvälineet.

Hmmm ...
saas nähdä mitä on Tildalla jalassa hiihtoloman aikaan XD.
Käynkö vuoleksimaan jo lyhennettyä pikku-ukon lumilapionvartta
suksiksi.

Viihtyisää viikonloppua
ja
käykää pyllymäessä
nauttimassa talven riemusta!

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Terveyskeskusretkiä

Sitkiä on tämä viirus totisesti.

Niinpä tympääntyneenä koko tautiin kilautiin työterveyshuoltoon eilisnäaamuna.

Yhtä vireästi lompsin terkkariin



kuin maisema oli räntäsateisen harmaja.

Odotushuoneessa istuskelin ensin ihan itsekseni.
Herrashenkilö tuli sitten kotvan päästä odottelemaan vuoroaan muutaman tuolin päähän.

Tämä herra olikin rokotettu gramofonineulalla kuten minutkin ;o)
vanhat akkainlehdet saivat olla sijallansa.

Keskustelimme merestä, soista, hetekoiden korjaamisesta ...
Aiheena oli kierrätys, kun jotakuta kutsuttiin sisälle tutkimukseen
eikä meistä kumpainenkaan kuullut nimeä kunnolla.

Me jatkoimme porisemista ja kello tikitti eteenpäin.

Portaita kipusi hoitaja, jonka tiesin olevan ilmoittautumistiskillä ilmoittautujaa vastapäätä.
Kerroin, jotta jotakuta kutsuttiin,
mutta emme kuulleet nimeä ja
olemme nyt hieman epävarmoja olisiko meistä jommankumman tullut reagoida kutsuun.
Hän ystävällisesti kysäisi kenen vastaanotolle olen menossa.
Omasta ajasta oli kulunut 20 min.
Eikä aikaakaan, kun hän tuli takaisin informoimaan meitä ...
kaksi potilasta on jonossa.
Totesimme herran kanssa,
jotta tässähän me sitten odotellaan rauhassa.

Rupattelimme matikoista, niiden pyynnistä, mädistä &loisista , kun kuulin kutsun käyvän.
Yskänpuuskanestäjä eli vesipullo pyörähti repun sivutaskusta ja pyöri tuolien alle.
Me molemmat jutustelijat hyökkäsimme pers'pystyssä sitä pulloa kiinniottamaan.
Tulipa lääkärikin siihen katsomaan kökkimis-konttaamistamme.

Herra hihkaisi viel'ä perään vaarinsa vinkin, Sulon molemmin puolin saa matikkaa,
mutta Sulona kannattaa madetta narrata ...

Lääkärillä heilahti kulmakarvat ja ilme olisi ollut kuvaamisen arvoinen XD.

Lääkäri aloitti jo matkalla tutkimushuoneeseen haastattelun ... että yskää ?

Hyvät hyssykät sentään, kun tutkimuksessa päästiin keuhkojen kuunteluun.
Hengitä oikein syvään ja vielä ja vielä ja vielä ...
sitten iskikin sellainen yskänpuuska, jotta huh huh.
Minä köhiä räyskytän vedet silmissä ja mitä tekeekään lääkärisetä?
Tirskautti kolme iloista aivastusta, 
johon en malttanut olla lohkaisematta;
kiitos myötätunnosta!

Jostain syystä lääkäri klikkaili labrasivuille ja
hölmistyneenä totesi; eihan sinusta ole otettu labroja kymmeneen vuoteen.
Mitäs minä siihen muuta kuin, eipä ole määrätty, minkäs teet.

Kirjoittipa sitten lähetteet kaikesta mahdollisesta ja vissiin muutaman vallan kannatuksen vuoksi XD.

Lompsiessa kotiin iski sitten kauhu.
Höps' neulat eivät kauhua herätä, mutta mistä se pissinäyte otetaan !!!?
Jos sellainen sisuskalut ylösalaisin kääntävä yskänpuuska tulee ja rakko on pinkeänä näytettä voip' olla,
jotta lantionpohjanlihakset sanovat yhteistyön irti ja näytteen saa vääntää sukasta.

Kun kaikki tuskailevat,
jotta labrassa saa odottaa, odottaa ja odottaa niin minähän varustauduin odotottamaan.

Hihittelin mennessäni mitenhän se näytteen anto sujuu käytännössä?
Olisikos helpompaa pyytää putket ynnämuut pelit ja pensselit niin tiedän mitä pitää tehdä?

Pääsin labraan kunniakkaasti kaikki näyteet sisällä pyöreässä muodossani XD.

Hmmm ... mitähän kaikkea sitä lääkäri ruksasikaan otettavaksi.
Päätin sitten soittaa kissan polkkaa vuoronumeromasinalla.
Ainoa mitä en painanut oli ykköstyypin diabetes ja töihinmenijä.

Sain juur' laitettua mustan makkaratakin naulakkoon niin jo tiittasi vuoronumero.
Jep' jep' sen kun pääsin vessassta ulos niin jopa taas vuoronumeroni vilkkui.
Kuljin näytteenotosta kuin liukuhihnalla toiseen.
Oli lääkäri laittanut täpän myös ekg:n kohdalle.
Ennätin just' asettaa ahterini tuolille ja ottaa kutimen esille,
kun jälleen valotaululla tuikki numeroni.

Astuin sisään tutkimushuoneeseen sanoen,
jotta nyt täytyy antaa moitetta.
Hoitaja oli vakavailmeinen ja minä jatkoin ...
kaikki sanoo, jotta labrassa joutuu aina odottamaan ja minä varustauduin kunnolla. 
Otin kutimen mukaan, mutta en ole ennättänyt sen ensimmäistä silmukkaa pyöräyttämään.
Voitte arvata, jotta hoitajan vakavuus suli hymyksi.

Tulipa näkökulmaa "taviksena" hoitajantyöhön ja asiakkaan kohtaamiseen.

Kokemus tuli vielä ihan hyvään saumaan,
kun lähden työkiertoon tk-sairaalan osastolle.

Kyllä tämä olo tästä kirkastuu



ja kohenee



vauhtiraidoiksi asti ;o)

Usko on luja 



kuin honganpuna

Rinsenssallakin oli ensikokemus



mummulan syöttötuolista.

Silmät vaan kysyvät mitä ihmettä nyt keksitte.

Himalayasta



tuli



pika



pipo Novita talvi 2010 malli 35 ohjeella.

En kuitenkaan ompele tuota resoriosuutta sisäpuolelle kuten ohjeessa neuvotaan 
vaan baskeri saakin olla lömppä pipo.
Juu-u sitten voip' resorin pyöräyttää sisäpuolelle, jos on läpivinkka korvasta toiseen.

Nauttikaa talvesta ja sen riemuista!








torstai 5. tammikuuta 2012

Joulusiivous

Rauhaisaan tahtiin on tämä vuosi alkanut.
Ympärillä väkeä on kaatunut lentsun voimasta
kuin parhaimpaan heinänteko aikaan heinää.

Eilen olin vakaasti samaa mieltä Mayojen kanssa,
jotta maalimanlopun meinikiä tämä on.
Köllähdin vuoronpäältä petiin ja sohvan kuningattareksi.
Arvatkaapa onkos ikävä vanhaa sohvaa ja omia pesäkuoppia?!?
Pöyhin tyynyjä ja koetin saada mukavaa koloa sekä oloa sohvalla.
Siinä heilahti torkkupeiton liepeet ja tyynyt sovan päästä päähän.
Meni ihan isoilla kirjaimilla MÄNKLÄÄMISEKSI köllöttämään asettuminen
ja jokaisaessa asennon vaihdossa sain hillittömän yskänpuuskan.
Nenäkin halusi sen jälkeen huomiota itselleen juu-u ja sitä ennen ja viel' välissä.

Noh, hyväpuoli eilisessä oli,
jotta tuli tyhjennettyä töllöttämällä digiboxilta eräskin tiima tallennettua ohjelmistoa pois.

Yritin kutoa rinsenssan villapukua, mutta ranteet irvistelivät ja kyynärpäät olivat ihan vetelät.
Eli kutomisesta ei saanut viihdykettä vaan piti vaan
tyytyä heiluttamaan torkkupeittoa kuin matador Mahtava.

Yö meni samaten petivaatteita pöllyyttäessä.
Mutta jopa jotakin,
aamulla silmien auetessa olo tuntui jopa friskiltä.

Sehän tiesi sitä,
jotta het' pikaseen apteekkiin, lanka ostoksille ja ruokakauppaan.

Kotiin palatessa samalla vauhdilla joulusiivous päälle.

Ystävättären kanssa pälätin samalla puhelimessa, kun riisuin kuusta juhlapuvustaan.
Latvatähteä kurkotellessani tuumasin ystävättärelleni, jotta jos ensin tulee hiljaisuus ja
seuraavaksi kuuluu blup blup niin humpsahdin larvatähden kera konnien akvaarioon.
Ystävätär siihen totes yks'kantaan, 
etteivät konnat mulle kahvia keitä,
jos humpsahdan yllättäen kylään.
En saisi edes Costa Rica'aa.

Onhan se pilipali kuusen kanssa touhuaminen likipitäen legopalikoilla rakentamista,
mutta eipä tule allergisia reaktioita kuten aidon kuusipuun tupaan tultua.
Mikään ei voi olla niin kamalaa kuin uhrata poseidonille allergisessa päänsäryssä ja
se päänsärky ei lähde pois ennen kuin reaktion aiheuttaja poistunut.
Niinpä sitä reaktion aiheuttajaa ei edes kanneta tupahan.

Sain pilipali kuusen lootaansa kommelluksitta ja
rosvot saivat siis olla akvaariossaan ilman yllätysvieraita. 

XD jäi sille pahalle Nuutillekkin vielä viemisiä, 
vaikka koetin katsella kertalaakista joulusälän pois.

Ennen vuodenvaihdetta ja lentsua
kävin ale-rallissa.
Uhosin,
jotta en osta missään nimessä mustaa makkaratakkia.

;o)
ei ne suuret sanat suuta halkaise 
sano vanha kansa ...
ale-rallista kannoin juu-u ...
mustan makkaratakin kotiin.

Makkaratakille sitten väriä lähdin hakemaan lankakauppaan.
Tuumasin Anna-Liisalle, jotta olen vailla värikästä lankaa.

Haju-, maku- ja kuuloaistiin ei nyt ole luottoa, mutta meneekös tässä näkökin
eikös tämä ole aika oranssia.
Anna-Liisa vinkkasi silmää todeten siinä on ainakin väriä.

Samaa hieman oranssittoampaa lankaa



hankin myssyksi ja kaulahuiviksi. 
Oikeasti värit ovat reippaampia.

Amaryllikselle loppiainen 



on kuin hyttysen pissi itämeressä,
kun on koreana kukassa,
toisen kukkavan puskiessa kohti uljasta koreutta.

Kellon viisarit nytkähtelevät lähemmäs ajankohtaa,
jolloin pesän pitää olla valmis sohvalla ...
tulee näet todella upeeta.

Heips' sen ohjelman nimi on todella upeeta XD.

Pysykää armaat terveinä ja
sekä odotetaan jännityksellä mitä tämä "maalimanlopun" vuosi tuo tullessaan.

Ainakin uusia kujeita ;o)
oletan kuin James Bond.