Kesäaika

Totta puhuakseni en ollut ihan vireimmilläni tänään aamuvuoroon herätessäni aamusella.

Uskottako?

Kello näytti viittä, mutta sisäinenkello oli sitä mieltä, jotta on ihan oikeasti neljä.

Mopopojatkin pöristelivät vasta rii'uulta kotiin.

Luontoäitikin oli sitä mieltä,

jota ihan ilimanaikaista hapatusta tuo

 KESÄAIKA

 ja roiski lunta-räntää sen kun ennätti

ja saapi siitä varotella ;o).

Sää oli

 kuin morsian häikäisevimmillään

töistä lähtiessä.

Kyynelehtien ja tihrustaen tiirailin kotimatkan maisemat XD.

Ei tullut edes mielen viereen aamusella ottaa aurinkolaseja mukaan.

Eikä ne olisi repussa edes leipää pyytäneet.

Maaliskuu kukkii vielä

kuurankukin.

Luonto kuitenkin

on ottanut valosta vaarin.

Aamuruskon

honganpunaa

on jo rahtunen

oravan leuan alla ja käpälissä.

Käpytikka tekee tiettäväksi,

jotta täällä minä olen kaupunginosan komistus.

Tällä erää lampunkuuppan pärryytyksen kuulin jo etäältä

eikä se ollut säikähdystestaus riskinhallintaan.

Muutaman kerran olen osunut kohdille niin,

 jotta olen säikähtänyt kunnolla ja melkein on ollut kehnot pöksyssä huh.

Vares se päätti kantaa

parkin pesänteko tarpeiksi.

Kottaraisia ei vielä ole,

mutta puluja on.

Mikäs se on pälvessä

lämpöisellä kivellä vihertää ja päivää paistatella. 

En olisi uskonut aamusella räntämyräkässä, 

jotta vaahteranvihreää elämäniloa kuvaan iltapäivällä kotimatkalla.

Uskokaa yhtä vahvasti 

vaahteran siemenen tavoin kevään voimaan

ja nauttikaa näistä keikkuvista kevätpäivistä!

Kevätpäiväntasaus

Juu-u niin sitä on jälleen taivallettu pimeän ajan yli ja valonaika on koittanut.

Keikutellen kevät kuitenkin etenee.

Räntämyräkkää välleen ja sitten aurinkoinen paistattelee viattomana

ikään kuin ei mitään keljutuskelejä olisi ollutkaan.

Vallan viattomana aurinko lämmittää säiteillään ja leikkisänä puuhastelee puroja 

kumisaapaskansan riemuksi.

Kotimatka iltavuorosta eilisnäehtoona oli mielenkiintoinen taival.

Taivaalta tuli vettä & räntää ja tuuli jäädytti katujen pinnat ja hyhmetti sen kadunpinnalla olleen loskamöhnän.

Juu-u en todellakaan jäänyt ihmettelemään kameran kanssa maisemia en,

 kertakaikkisesti en!

Astelin pistelin sen mitä kuomista löytyi pitoa.

Murisin ensin mielessäni ...

mutta sitten jo hieman hihitytti, 

kun juontui mieleen kuopus 6 v eräs keväinen toteamus;

Väärä hattu valinta.

(aurinkoinen kevätpäivä, mutta tuuli nipisteli pienen pojan korvia 60-luvun herrashatussa)

Laitoin nähkääs sen keväisemmän pappalippiksen päähäni töihin lähtiessä

ja, ja, ja... 

eihän sen lippa suojaa rillejä sateelta ensinkään.

Kyllä se hevonen kotiin osaa,

 vaikka ohjastaja kuorsaisi kieseissä umpiunessa niin samalla tyylillä minäkin matkani taitoin.

Kuopus tuli töistä kotiin kolme varttia myöhemmin aivan litimärkänä.

Huopakangastakki sanoi tip'tip'.

Vähällähän minä pääsin.

Kännykän herätin soimaan aamuvuoroaikaan oli kutrit märät eli ei.

Yöllä herään sitten ääneen dit'.

Ei voi olla jo aamu aikainen ja kellon herätyssoiton aika,

 justiinsahan sitä höyhensaarelle pääsin.

Hamusin yöpöydältä rillejä ... kännykkää.

Kotvan kesti saada silmät järjestykseen ja nähdä

tekstari tullut ja kello veteli aikaa

01.45 noin.

Aukaisin viestin  ...

Lähdetkö shoppailemaan ...kyselee tytär.

Taisin nukahtaa uudelleen ennen kuin pää pielusta tavoitti.

Seuraavaa kännykän tillitystä ei voinutkaan jättää huomiotta ja painaa päätä takaisin pielukselle.

Ei auttanut muu kuin kammeta ylös ja könytä kahvin keittoon.

Kahvinkeitin toimi moitteetta, mutta sanomalehti ei vielä pötköttänytkään eteisen lattialla.

Hmm ... mitähän siinä tekstarissa lukikaan, jos sitä kahvia hörppiessä samalla ihmettelisin.

Juu shoppailemaan, mutta tekstarin lähetysaika oli 19.3 klo 13.43.12

Minkä ihmeen linkin nupissa tekstari kieppui 12 tuntia?

Eilen oli väärä lippis ja takki, mutta aamulla oli väärät jalkumet jalassani.

Kurvasin porraspielestä takaisin vaihtamaan kumisaappaat kuomiin,

 enkä ihmetellyt enää sanomalehden pitkää matkanteko aikaa.

Oli myös Tapio kylvänyt yön aikana

hippasen krouvimmammalla kädellä.

Kunniallahan nämä ilta-aamu jutut eivät mene se tiedetään kokemuksesta.

Eilisiltainen työpari tuumasi rapsan jälkeen, jos paistais kananmunia asukkaille.

Minä siihen sen kun, kunhan et paista palomiehiä kylään.

Sekin tiedetään kokemuksesta, jotta suu kannattaa pitää välleen soukalla.

Olin käytävällä auttamassa kopiokoneenkäytössä ja muilta osastoilta juoksee hoitsuja.

Mitä teillä tapahtuu? Palovarotin heittää ennakkovaroitusta!

Siihen jäi minultakin kopiokoneen kanssa painiminen.

Työpari paistoi niitä munia ...

minä soittamaan hälytyskeskukseen, jottei oikeasti mikään pala ei edes munat paistinpannulla.

Käry laukaisi hälytyksen.

Tällaisesta paikasta,

 kun tulee häly niin aina tulee yksi yksikkö varmistamaan,

 jottei ihan oikeasti ole hätä.

Tulipa paistetuille kananmunille hintaa yli tonni.

Halvemmaksi tulisi,

jos joku muu kuin palomies toteaa, 

ettei liesituuletin ole kunnossa.

Liesituulettimella ikää reilu 7 kk.

Oletan liesituulettimen korjauksen tapahtuvan pikaisesti.

Vieläkö jaksat yhden pienen tarinan?

Olipa

kerran

mut'

ei ole enää tätä vaaleanpunaista taloa

pikkukaupungimme keskustassa.

Kiitän sinua, kun jaksoit lukea tänne asti postauksessani!

Toivotan pajunkissoja

kevätpäiviisi!

Hitusen enemmän viel' vaativat nämä kukkaset

kärsivällisyyttämme ;o) 

Humiseva harju ja huokausten silta

Äkkiä sitä unhoittuu kuinka naurettavaa työnteko voi olla!

Viikon olen ollut sorvin ääressä omalla osastolla lukkojen takana ;o)

 ja

 elän varmaankin yhtä vanhaksi kuin Metusalem.

Pappaa olin avittamassa aamupesuissa hänen istuessa pytyllä.

Kesken alapesujen rupesi

papalla runosuoni sykkimään.

Ei se ihan E Leinoa pukannut,

mutta riimit olivat kohdallaan XD

Minä olen höpö

ja

**** on pöpö.

Repesin 

ja nauroin vedet silmissä.

Kuivailin naurunpisaroita silmistä todeten hänelle,

 jotta jos jatkaa samanmoisella lyriikalla niin on minun vuoro päästä pytylle vai saanko yhden teippivaipan,

 kun omat tenat ovat vielä kaupanhyllyllä.

Arvostan suuresti heitä, jotka työskentelevät vuodeosastoilla vuodesta toiseen,

sydämen palolla,

mutta minun luonteelleni sopii paremmin tämä lukkojen takana olo.

Sairaudesta huolimatta elo täysin rinnoin ja elämänmakuinen tunteiden kirjo.

Muutakin kirjoa sitä männäviikolle mahtui.

Juuri on saatu juurihoito loppuun ja hampaassa ihan upouusi paikka.

Jo vain sitä voi pureskella pelkäämättä kuinkas käy väliaikais'paikalle.

Tytär & rinsenssa tulivat minua vastaan hammaslääkärille,

kun aioimme viettää osan vapaapäivästäni kierrätyskeskuksen katselmuksessa.

Kierrätyskeskuksen ovi on hammaslääkärin oven naapuri.

Nalle Karvatassu menetti emonnsa surullisesti vuonna 1953

mutta sai uuden kodin ja viel' kerran pikku-ukon & rinsenssan luona.

Mummu kaivoi kuvetta 10 euroa per kirja, ei paha hinta lainkaan.

Mikä parasta, liki kuuskymppisissä kirjoissa on niiden kieli.

Sieltä löytyy uusia herkullisia sanoja pikku-ukon sanavarastoon,

aikanaan myös rinsenssan.

Vaikka pikku-ukko on vasta 3 v ja "liikunnallisesti lahjakas"

niin tarinoita rakastavana hän jaksaa kuunnella niitä ties kuinka pitkään.

Mikä lie karhu

 on parkin

ravisuttanut männyntyvelle?

Ei merkkiä tiekarhusta eikä vettä ole vielä niin paljon, ettei asialla voi olla edes merikarhu.

Onkohan sittenkin asialla pettuleipätarpeiden verokarhu?

Lumessa ei ole arvoituksen ratkaisevia johtolankoja saati villalankoja.

Kevättuuli humisuttaa Salpausselän honkia.

Vihreänä on kateudesta jäykempi tagontaivuttaja saapi seurata

 millaisiin taivutuksiin tämä ikivihreä kykenee tuulen tanssittaessa.

Tuulella on ollut aamusta asti iloinen puhti.

Läksin kauppaan ja niinpähän myötätuuli sai mummunkin juoksemaan mahanalus täynnä jalkoja XD.

Iloisesti kaappasi mukaansa ja kippas'kappas olihan olo kuin lennokilla.

Hyvä, kun kuomat sipaisivat silloin tällöin maankamaraa.

Ei ollut tanakkaa tallustusta telluksella.

Rautatiensillasta tulikin sitten huokausten silta.

Pää sai pyöriä kuin pöllöllä,

 jotta saapi vetastua keuhkot täyteen leikkisää ilmaa jostakin ilmansuunnasta.

Jäistä  & huimaa oli kauppaan meno, mutta piankos se aurinko 

puroja puuhaa.

Olen kutonut 48 ketaroihin sukkia.

Kutoessa välleen mietityttää 

hmmm ... kaulaliinakos tässä puikoilla olikin.

Pääsenpäs jälleen Joulupukin puuhiin XD,

kun pikku-ukko siskolle sen auringonkukan kerran toivoi.

Rinsenssa antoi sille aidolle tekoauringonkukalle kyytiä 

ja pikkuäidin kertoman mukaan siitä lähti erinomaisen paljon mujua ylt'ympäriinsä.

Ei parane kukkaa rapsuttaa kuin kapista koiraa.

Kun kahdeksan kuukutta tuli rinsenssalla täyteen,

 hän päätti vaihtaa perspektiiviä maailman tarkasteluun ja nousi seisovilleen sekä astelemaan "puita pitkin".

Uusia näkökulmia

ja vinkeää viikkoa sinulle!

Maaliskuu maata näyttää

tiet tukkii, ojat täyttää.

Konsa allakassa lukee kevät niin aurinko näytti mahtinsa.

Maaliskuu alkoi kunnon rapakelillä.

Ensimmäiset purot ja lätäköt ilmestyivät ihmisten toivonkipinöiksi kesämaasta.

Ei makeaa mahan täydeltä,

vaikka nykyään vannotaan xylitolin voimaan.

Pakkasen puolelle laski värjätty sprii mittarissa

 ja nyt on niin pahuksen liukasta.

Eilen oli työkierron viimeinen vuoro terveyskeskuksessa.

Ilta-aamukeikauksen ja vauhdikkaan työvuoron jälkeen kävelin kotiinpäin ...

yks'kaks kuomat tahtoivat pistää tanssiksi huh.

Kintut ottivat hilipati'rippanin tahdin ja 

työkengät ekokassissa pyörivät kuin helikopterin propelit.

Ei uskoisi blondin motoriikan yltävän moiseen koordinaatioon ;o)

Pysyin kuin pysyinkin vertikaalisessa asennossa.

Löytyipä sellaisia lihaksia,

 joiden olemassa olosta käytännössä en tiennyt tuon taivaallista

 liki 50 vuoden kokemuksella. 

Oppikirjaan nekin lihasniput on nätisti piirretty.

Tytär vielä kosiskeli Ikeaan ja olin ensin sitä mieltä,

 jotten millään jaksa lähteä.

Noh, naisen mielihän muuttuu suit'sait sukkelaan XD

Niinhän sitä mennä huristettiin Volvolla kohti mööpelikauppaa.

Mikäs minun oli istua matkan ajan ja leppuuttaa muotoa.

Tiima oli Ikean aukioloaikaa 

ja tiukassa etukenossa menimme hölökän kölökkää takinliepeet hulmuten koko tavaratalon läpi.

Tuumimme,

 jotta viisainta on mennä kaik' kierrokset & kaarrokset kuin lähteä oikomaan, 

kun emme muistaneet tarkasti missä ne keittiön kaapinovet ovat.

Ikeasta mukaan lähti mallipalikka vävylle

ja orkidea

silmäniloksi akkunalaudalleni.

Kotimatkalla oli aurinkokinmenossa mailleen.

Rumaa

ja kaunista.

(Kuva on näpsäisty liikkuvasta autosta)

Paavo-konna on kyllä syönyt,

(olen tarjonnut herkkuruokaa, kuivattuja katkarapuja & kalaa)

mutta ei oikein ole oma itsensä.

Päivääkin paistattelee Huldan mangrovepuunkaarnalla

ei omallaan,

 mihin Paavo mahtuu paremmin oikomaan jäseniään.

Toivottavasti Paavo tokenee Huldan pois menosta 

ja on jälleen oma eloisa veitikka.

XD tapasin toisen sorttisen veitikan ruokailemassa,

joka ei juurikaan minusta piitannut.

;o) aamusella töihin mennessä kaarsin ihan oikeaan suuntaan 

vanhainkodille

enkä tehnyt kunniakierrosta

terveyskeskuksen kautta.

Ihanaa kevättä sinulle!