Heikki kotomaan suojelupyhimys

Heikkinä karhu sanoo; talvi puolessa, nälkä suolessa, pihkatappi persiissä ja kääntää kylkeään.

Toinen vanhan kansan sanonta Heikkinä karjan ruoka kahtia ihmisen ruoka kolmia.

Ja ihan pakko ; )

Ai,ai Heikki

Heikki se langoilla leikki.

Ai, ai veitikkaa,

ei saa lankoja sotkea.

Sitten on sellainen sanonta Heikki heinäinen kurikka.... ja loppua en suurin suurin surmiksenikaan muista. Muistaakos joku kylässäkävijä lopun?

Höyryvetureita, kun ei enää ole niin ei voi laskea kuinka Holli-Heikin housut puttoo...

Puikoille meni tyttären polvivillasukat

kun niihin edellisiin on tullut jo reikä.

Pikku-ukolle villapaidan kaveriksi jenkkihuivi oli ihan pakko mummun hankkia,

kun pusero oli valmis niin näin sielujen silmin Nuuskamuikkus-huivin

on huivissa sentään Nuuskamuikkunen

virnistys ja hih' on huivissa mummun lemppari pikku-Myy

Täytyy käydä katsomassa Muumi-kaupan Nuuskamuikkuset, kun tuo huivin pohjaväri on niin pliisu.Vävylle jo ennätin ehdotella huivista, jos hän ennättää töistä lähtiessä käväistä katsomassa sellaisen miehekkään huivin pikku-ukolle.

Mummun kukkutimurunen on hitusen reippaamman värinen kuin lemmikin sininen.

Kuopuksen tyttöystävä toi anoppikokelaalle joulun alla Amarylliksen ja se kukkii edelleen. Kukkavana lähti kaatumaan, joten leikkasin sen maljakkoon.

Viihtyisää iltaa kyläilijöille!

Vapaapäivä & värivalokuvia

Aamulla sai herätä omia aikojaan. Mikä ihaninta aamurituaalit olivat täydelliset. Kaikki elementit mukana siis pari muumimukillista kahvia ja pari porkkanaa sanomalehden kera. Ah!

Sää on edelleen utuinen ja pakkasta oli - 4 astetta ja tuulen vierettä juur' ja juur' nimeksi. Mikäs tuossa säässä oli ulkoilla. Juu-u ja näpsiä värivalokuvia ; )

puisto on hiljainen

ei vastaantulijoita

mutta pari varesta

hauskan käkkyräiset männyn alaoksat

käpytikkakin luuraa. Nakutus kuului ja jonkin aikaa tarkattuani silmäni löysivätkin sen, mutta en viitsinyt lähteä hankeen tarpomaan. Klikatkaa kuva isommaksi niin näkyy paremmin.

Ulkoilun jälkeen maistuikin siskonmakkarasoppa ja tuupluurit.

Taidanpa lähteä töllöttelemään töllötintä ettei se vaan karkaa oloskin nurkasta minnekään. Siinäpä samalla voi miettiä minkä pistän puikoille villahousut vai villapolvisukat ?

Mukavaa perjantai-iltaa kylässäkävijöille!

Uusi hammas

Tänään on ollut hammaslääkäri päivä ja pikku-ukon mummuilu päivä. Tuo ensimmäinen ei nyt niin ihastuttavaa ollut, mutta onpa nyt jälleen paikka hampaassa. Hammas on oikea kohtalon hammas. Siitä lähti paikka joulukuussa ja nyt lauantaina se paikka nassahti uudelleen irti. Mari sitä jo arvelikin että näinköhän pysyy. Nyt siinä on siis uusi paikka ja se meni ns. takuupaikaksi. Ja näin ollen ei tarvinnut hammaslääkärillä kaivaa kuvetta alkuunkaan. Mikä ihaninta asiassa, voi taas rouskutella porkkanoita, nam!

Pikkuperhe tuli asioille tänne tyttären lapsuus kotokylälle. Mummu lupautui lapsenlikaksi, jotta saavat hoitaa asiansa rauhassa.
Pikku-ukolla oli metka ilme ( mihis mummu nyt lähtee, kun minä just tulin), kun heräsi päiväunilta ja mummu vilkuttaa heipat hammaslääkäriin lähtiessä.

Kyllä me ennätimme sitten touhutakin.

Villapaita malli oli jokseenkin liikkuvainen, mutta hyvin kuvauksellinen. Oma moka, jos kuvaaja ei ennättänyt pysyä mukana ; )

Villapaita ja komia pikku-ukko

ja jumpperi varman päälle kuvattuna ; )

villapaita sivusta

pikku-ukko kavereita morjenstamassa

ja villapaita takaa. On kuvakulmaa eest' ja takkaa. Kudoin puseron mukaellen Novitan Muksu extran 2008 ohjetta 18. Pakko oli hitusen ohjetta muokata, kun lankana on Isoveli color. Muutoin olisi tullut vävylle jumpperi ; )

Seuraavaksi täytyy pistää villapöksyt puikoille, mutta neulos on varmaankin ihan perusneuletta ilman kommerverkkejä. Niin villahousut joutuvat vielä tälle talvelle.

Sitten säätiedotus - 5 astetta utuisen usvaista pakkasta. Tuulenhenki ei ole ollut rivakkaa ja kaunis kuura on pysynyt puiden oksissa

Serkkupoika soitti ja johan tuli naurettua makiat naurut usseempaan otteeseen. Oikeat taatan tarinat!

Johan tässä joutaa koht' ilta toimiin ja höyhensaaren purteen.

Kauniita unia kaikille!

Kummituskoivu

Pitihän sitä vielä eilen illalla leikkiä kameran kanssa. No, tällä kertaa näpsin ihan köökin ikkunasta kummituskoivusta kuvia. Usva nousi, kun pakkanen hellitti otettaan ja jälleen maisema muuttui eritavalla jäisen kauniiksi.

; ) taidetta

joka

kotiin

ja vielä kera enkelin

Nukuin tänään peräti kymmeneen. Tiedä häntä kuinka pitkään olisin ollut nukkumatin mukana, jos kuopus ei olisi soittanut.

Pakkasta on enää vain  - 4 astetta ja tuulen henki karistelee kuuraa puiden oksilta. Maisema on hassun harmaa ... eli harmaan eri sävyjä utuisena.

Tänään en siis ole paljoakaan ehtinyt tuhtailemaan. Tv:n tölötystä ja pikku-ukon hihojen kutomista....

ja tuolla reseptillä taidan jatkaakin maanantaita eteenpäin.

Mukavaa maanantaita kylässäkävijöille!

Kuurankukkia

Aamulla kampesin het' kuuden jälkeen katsomaan mille maailma näyttää. Noh, pimeää oli kuin pussissa ; ) joten meninpä takaisin sänkyyn kuuntelemaan äänikirjaa. Tietysti nukahdin uudelleen ja kampesin uudelleen yhdeksän hujakoilla katsomaan miten maailma mataa. Jo oli valkeus tullut kartanolle.

Aamukahvin jälkeen katselin tallennettuja ohjelmia ja kitkutin villapuseron hihoja eteenpäin.

Auringonvalo - 15 asteen pakkasesta huolimatta houkutteli ulos.

Kuura loisti auringonsäteiden kimalluksessa ja oli ihan pakko näpsiä kuvia. Pakkaspoika kyllä pureksi sormia armoa tuntematta ja aika ikävästi. Eiköhän sormipolot lämpene tässä naputellessa.

Hämähämähäkki on kutonut verkkoa aikanaan kuistin kattoon ja villiviiniin

mutta eipä ole aikoihin langoilla ollut

ja pitsi on nyt kauniisti kuurassa.

Koivutkin ovat kauniita

kuin satukirjassa.

Savupiipusta nouseva sauhuhan ei tietenkään Tarinan tahtoa noudattanut vaan tuprahteli kun tuprahteli.

Siperianhernepensaan palot eivät poksahtele helteessä lennättäen uutta elämää itämään

vaan paukkuvat pakkasessa.

Sininen hetki lähestyy, mutta sitä ihailen tälläkertaa vain ihan pirtin akkunasta enkä kirmaise kameroineni kartanolle.

Mukavaa pyhäpäivää kaikille ja puuhatkaa mukavia asioita!

Härkäviikot ja reikäleivät

Ah, arki on alkanut eikä enää tarvitse ( ehkä ) niin kamalasti muistella mikähän viikonpäivä on menossa.
Loppiaisena elin sunnuntaita ja loogisestihan sitten seuraava päivä on maanantai. Pahus, kun tämä uusio maanantai ei sitten millään natsannut torstain töiden kanssa. Allakkaa sai ihan päntiönnään tavata, että kaikki tarpeellinen tulee tehtyä
(näytteet otettua).

Seitsemän päivän työputki on urakoitu ja on vapaaviikonloppu ja vielä maanantaikin vapaata.
Tälle viiikonlopulle on kertynyt melkoinen määrä "pitäisi tehdä" askareita. Eiköhän ne kaikki tule hissunkissun tehtyä.

Päivä on ollut taas aivan ihana pakkasaurinkopäivä. Aamulla oli pakkasta - 19 astetta. Voimistelin melkoisen määrän kampetta ylle ja kävin kävelyllä ennen kauppaan menoa. Auringon valo siilautui puiden runkojen välistä ja teki kauniita auringonläikkiä vitilumeen. Koivujen oksistot olivat yön aikana saaneet kauniin kuuraviitan ylleen. Maisema oli siis kuin satukirjasta.
Uuden vuoden aaton sormien palelluttaminen on vielä niin hyvin muistissa, että jätin kameran kotiin ettei tule kiusausta kameran esiin kaivamiseen ja kuvaamiseen.
Karu totuus pläjähti sitten vasten kasvoja, kun ei kulkenutkaan enää myötätuulessa. Huh, että olikin kipakka viima. Tuntui ihan, että lihat tipahtavat naamasta.

Kotiin päästyäni aloitin sitten pitäisi tehdä listan askareita.
Petivaatteet vaihtoon ja pyykkikone jumpsuttamaan niitä puhtaaksi.
Makkarasoppa kypsymään ja sitten kuusen kimppuun.
Kuusen riisuminen kesäteloille on muuten ihan jes juttu, mutta kynttilöiden saaminen siististi laatikkoon on hitusen verran poskilihaksia piukentava juttu. Sitä sähköpiuhaa tuntuu olevan aivan liian paljon laatikon kokoon nähden ja sitten täytyy vielä jotenkin saada tehdyksi töpselillekin pesä. HUH HUH nyt ne kynttilät ovat laatikossa eikä tarvinnut edes istua laatikon päälle
; ) saadakseen sen kiinni. Koko joulukoristelaatikon sain kommelluksitta vietyä kellariin. Sitä sietää miettiä miksi sen laatikon täytyy olla niin iso, kun kuskaaja on lyhyt. Ilmeisesti sitä haluaa haastetta kellarinportaissa kulkemiseen pari kertaa vuodessa.
Kuusesta on jo larva nipussa, mutta loppurunko töröttää vielä jalassansa.

Otin tietysti vapaapäivän kunniaksi kunnon tuupluurit makkarasopan päälle. Puhelin sitten kahden keikan tunnarilla herätti. Puhelin on jäänyt joululta voimistuvalle äänelle ja johan se on saanut tillittää köökinpöydällä kotvan ennen kuin äänenvoimakkuus on tapissa ja se kuuluu makuriini ja minä sen vielä noteeraan. Noh, kerkesin kuuntelemaan tuu-tuu-tuu ; ) en kuintenkaan kommentoinut luuriin en tuu.

Pitäisi vissiin lähteä tekemään sille loppu kuuselle jotain. Mitäs' , jos istuttaisikin nopeakasvuisia köynnöskukkasia ja kuusen törö olisikin kukkatukena seuraavaan jouluun ; ) ?
Ei tarvitsisi laittaa punoksiakaan kuusenoksille hih.

Noh voi rökäle se kuva katosi maailman tuuliin. Ottakaa sininen kuusenpallo kiinni, jos kohdalle sattuu.

piti käydä uudelleen pallo koppaamassa.

Mukavaa lauantai-illan huumaa jok'ikiselle kylässä kävijälle!

Kylmää tammikuussa niin poutaa heinäkuussa

Vuoden alku lupaa todellakin poutaista heinäkuuta. Aamulla mittari näytti -18 astetta eteläsuomessa. Nyt töistä tultuani katsoin mittariin niin pakkaspoika on kirmaillut kartanolla niin, että pakkanen on kiristynyt  - 22 asteeseen. Voitte arvata, jotten jäänyt kuvaamaan kaunista kuuta vaan aikas äkkipikaseen pistelin vajaan kilometrin kotiin.

Aamulla ennen töihin lähtöä kudoin pikku-ukon villapaidan etukappaletta eteenpäin.
Nyt on tullut puuhattua enemmän askartelujuttuja ja kutominen on jäänyt laps'puolen asemaan.

Vävy laittoi anopille taustakuvaksi sen uuden vuoden aattona näpsäisemäni pakkasaurinkopuut kuvan. KIITOKSET VÄVYLLE!
Olisikohan anopissa ainesta oppimaan ihan ite laittamaan zzz>>>>/ %``^ merkkejä niin, jotta taustan saa vaihdettua. ? Sitäpä ei voi tietää. Noh, jos en ihan alvariinsa vingu kuvaa vaihtamaan niin ehkäpä anoppi pääsee karjalanpaistilla. Karjalanpaistin teon osaan ; )

Joskohan olisi aika mennä iltatoimiin ja valmistautua höyhensaaren matkalle. Sinne taitaa matka taittua purren sijaan liukkaasti reellä.

Sukkelia koukkuja, puikkoja sekä neuloja alkavalle vuodelle!