TYLSÄÄ aivan tylsää

Kuopus kävi sunnuntaina äipälle kaupassa ja soitti kartanolta sanoen; tuu kattoon pihalle, 

mulla on näytettävää.

Noh mitäpä siihen vaikka kuinka sanos, 

jottei siellä katolla ole tautisen kiva keikkua, petissä paljon mukavampi.

Menin kuitenkin ulos ihimettelemään mitä piti kattoo.

Lumiestekin oli myös tympääntynyt kattoon

ja kotva niin

tympääntyi lappeelinen luntakin.

Mitäs siinä sitten kuin soitto huoltomiehelle noin niiku ilimotusluontosena asiana, jotta näin pääs käymään.

Pojilla oli noussut hiki uudelleen pelin jälkeen kauppalapussa lukeneen Arizonas'in kanssa.

Olin sentään kirjoittanut ties monenko pinnan vihjeen ... suklaa.

Herttileiri ja nauru ei meinannut katketa lainkaan, edes yskänpuuskan uhallakaan XD

Oikeaan maanosaan meni, mutta kyseessä oli hivenen eteläisempi paikka ...

Amazonas tummaa suklaatia äipä halusi.

Noh, lentsussa haluaa herkkuja, mutta sehän on vallan helmiä sioille,

kun kaikki maistuu aaltopahville.

Maanantai menikin sitten ihan makkoillessa ja kuunnellessa Anne Holtin Kasvotonta tuomiota.

Voi tavaton, jotta osasikin olla hidasliikkeinen dekkari.

Tiistaina en enää jaksanut maata.

Hivenen sitä kohtaloa taas härkin, tunnustan.

Läksin käväisemään Anttilan ainutlaatuisissa hakemaan paksua punaista pumpulilankaa.

Käynti optikolla riittää, sanoopi mainos

eipä taidä minkään optikon luona käyminen saamaan ostostani

langaksi ... 

eikä sitä punaista ole tipan tippaa vaan pikkiriikkisen keltaista ehostetehostetta.

Kipale maksoi 1.50, joten halavalla pääsi ... tosin se Anttilan täti tahtoi kuitenkin euroja.

Syviä mummun näköisiä  arkilautasia pitäis vielä jostakin löytää.

Eilen näin 9 tahi 10 joutsenen jonon taivahalla, kun vein roskia.

Lensivät puiden larvojen takana ja sitten päättivät vaihtaa järjestystä niin 

taatusti näin monta joutsenta näin on paha sanoa.

Taasen juontui mieleen, jotta aina pitäisi olla kamera mukana,

kun ahterinsa heilauttaa liikkeelle ulko-oven tuolle puolen.

Paha niille linnuille olis ollu sanoa liike seis ja vartootte just tuossa asennossa,

kun minä kipaisen sisältä kameran.

Olis voinut kopse käydä joutsenten tipahdellessa taivaalta kuin kivet.

;o) jukra, jotta töräyttelivä mennessään niin sulosointuisesti.

Ha ja toinenkin kevään ensitapaaminen oli ...

seinällä kävellä köpötteli kohmeinen kärpänen,

vaikka varjossa oli 9 astetta lämmintä.

Kun ei kuvia joutsenista eikä kärpäsestä niin

leikin sitten sisällä kameran kanssa

Ahdille paakkelssi ;o)

Älä katko purukalustoa ...

eikä taida pehmetä vaikka kahaviin toppais.

Minnen ymmärrä, 

vaikka kannan kaupasta kilo tolokulla porkkanoita niin kummasti ne häviävät jääkaapin vihanneslootasta.

Pitäisiköhän niiden paikkaa vaihtaa vai asentaa kamera ottamaan porkkanan viejästä kuva.

Kävelin päiväunien jälkeen lähikauppaan hakemaan par'killoo porkkanoita.

Vesisade on saanut hyvää jälkeä aikaan

pälvien teossa.

Jopa puolukanvarvutkin ovat vihreydessään somia usvakelissä.

Kosteus

pisaroi männynneulasissa. 

Puutarhaetsivien pariin lähden leppuuttamaan silimiä kukkasissa ;o)

Soinnikasta ehtoota

toivottelen kylässäkävijöille!

Päivän selvä tapaus

Eipä sitä kohtaloaan pitäisi kovin koetella sanoopi jälkiviisaus köhisevällä rintaäänellä.

Juu-u arvaatte varmaan, jotta pitihän minun eilen vääntäytyä töihin kuntotestiin.

Katumapäälle tulin jo kotvasen töissä oltuani olo oli kuin Osulan hoitajalla.

Tuntui siltä kuin oikeassa korvassa olisi neulatyynyllinen parsinneuloja 

ja  kurkussa paremman kalamiehen kaikki haukikoukut nätissä rivissä.

Kotiin päästyäni rohkenin kaivaa kuumemittarin esille ja jopa laitoin sen kainalooni...

+37.8 lukema siellä sitten oli kylmänä totuutena ja selkäpiissä tuskanhiki.

Tiedä häntä mihin lukema yöllä kipusi, kun unet olivat ihan hurjat.

Melkein ylsivät sille kakarana nähdylle "irrallisille kissanpäät" unen tasolle.

Nyt kapaloidut vauvat soutivat raivokkaasti porraskäytävässä portaita ylös savolaisella kirkkoveneellä ...tuollaiseen veneeseen mahtuu sitten paljon kapalovauvoja voitta uskoa.

Aamulla sitten tunnustin kohtalolle tilani ja soitin Ensiapuasemalle ja mikä ihaninta sain ajan varmaankin tämän

pikkukylän parraimmalle lääkärille.

Tilasin taksin, mutta sitähän ei tietenkään tullut, kun kohtalollani ol' tietysti sanansa sanottavana sen härnäämisestä & härkkimisestä.

Mitäs siinä sitten kuin tossua tossun eteen ja halavatun rivakasti.

Tämän kylän liikennevalojen toiminnan ideologia ei sitten millään mene minun pikkuiseen somaan päähäni ;o).

Siinä se lääkärikeskus on kadun toisella puolen ja minä jumitan punaisissa valoissa eikä siinä vielä kaikki 

vaan kanssani ainut kadulla liikkuja oli auto,

joka nakitti myös punaisten takana odottamassa, jotta pääsee jatkamaan matkaansa suoraan.

Kukaan ei liiku mihinkään aatoksella.

Auton rekkari sai minut purskantamaan nauruun, joka sai aivan hillittömän yskänpuuskan aikaiseksi.

Paa sata, jotta pääset ensin yli vai tarkoittiko rekkari, jotta vastaanotossa alkaa hoitaja paasata, jos en pikimmiten saavu vastaanotolle.

Olin vasta käsienpesulla, kun kuulin kutsun käyvän ... 

sieltä veskistä hihkuin oon käsienpesulla.

Käs'päivään jälkeen lääkäri katsahti reppunirensselistä roikkuvaa kameraani

ja totesi vanhat kujeet mielessä,mutta nivelet kohdillaan.

Minä siihen, jotta juu-u en ole juurikaan mettään viimepäivinä mennyt edes ilman pyörää.

Dialogi jatkui sitten perinteisempään suuntaan mikäs' se vaivaa ...

ja minä vastaten lentsu tai oikeastaan kyllä tämä jo oikialta romuskalta tuntuu.

Lääkäri sitten pyysi siirtymään tutkimustuoliin.

Poskionteloita ultratessa ilmoille kantautui lääkärin suusta niin innostunut hihkaisu

PÄIVÄN SELVÄ TAPAUS ...

minä se sitten kysäsin onko ne muut ennen minua olleet humalassa.

Sain ihailla sitten poskionteloitteni kaiun käyriä masinalta ilman rillejä eli liki sokkona. 

Juu-u ja testihän tulee uusia diagnoosin varmistukseksi ...

ja jopa oli komiat heitot käyrällä ja kylläpä ne voivat innostaa ihmistä.

Noh, työn iloahan se oli mieslääkärillä masinansa kanssa,

jota voi taatusti verrata kalastajan luotaamaan kala-apajaan.

Loppuksi tuli vielä mummulle ihan tyttömäinen olo, jotta korvatulehduskin vielä kaupanpäälisinä.

Nyt esittelen teitille

kavaljeerini

(esikoinen lähetti Berliinin retkeltä terveisiä)

ja toivotan 

väriä alkavalle viikolle!

Aprilliä ja kuravettä

Eipä ole aprillia se, jotta lentsu iski.

Juu-u ja pää kumisee tyhjyyttään ...

noh ... erite on syrjäyttänyt aatokset ja kirjaimetkin ovat sikin sokin nuppipolossa.

Lentsu otti vielä puhtia, kun rempasin 14 tunnin työvuoron ja menin sitten aamuvuoroon pitkän päivän jälkeen.

Tykkään työstäni, mutta menikö jo nautiskelun puolelle moinen töissä olo.

Discovalo iski oloskiin

ja mummulle tuli hoppu hakea kamera,

jotta saan ikuistettua piipan pikku-ukolle lähetettäväksi sähköpostilla.

Kuvasin ikkunan läpi ja mielikuvitushan siinä laukkaamaan läksi kuin virma varsa ...

käykö näin, jotta polliisisetä ja -täti tulevat postamaan kuvat kamerasta kuten elokuvissa ;o)

Nimetön

se kasvaa ja komistuu.

Nappasin jo pätkän juurtumaan ystävättärelle, 

jos vaikka hänen äitinsä tunnistaisi ja antaisi nimen tälle,

jottei ikuisuuksia sentään tarvitsisi olla nimetön.

Kauppareissulla unneutin ihan porkkanat kaupanhyllylle, kun silmiin pisti onneksi ei kuitenkaan sokeuttavasti

ihan pöljän värinen kiinanruusu.

Kukasta tuli niinsanotusti reissussa rähjääntynyt, mutta kyllä siitä värin näkee.

Siirryn kuninkaalliseen hommaan sohvan kuningattareksi viihtymään puutarhaetsivien pariin.

Viihtyisää viikonloppua ja leppoisia kotisaunan löylyjä!

Titi'kuu

Kun kysyy pikku-ukolta mitä tintti sanoo niin vastaukseksi saa 

ti'ti'kuu.

Toden totta elämme titikuuta.

Aamulla töihin mennessä ilmassa oli titityyn kaikki mahdolliset variaatiot

ja varekset komppasivat aamukonserttia.

Mustarastaan trilliä en ole pariin aamuun kuullut.

Lieneekö lentänyt koko rastas muille maille?

Kiitokset vävylle blogiphjakuvan vaihdosta ja anopin sukkelien&tollojen sormien fipan korjaamisesta!

Juu-u suutari pysyköön lestissään sano vanha kansa ja sitähän olisi uskominen XD

Viisaampaa on anopin harjoittaa sorminäppäryyttä puikoilla&koukuilla 

eikä iha ite touhuta ... 

siirtohommia ;o) tietokoneella.

Jep'jep siirtymään sain, mut meni härän pyllyksi koko homma ...

XD kuvien piti siirtyä sähköpostista kuviin, mutta kas' kuvat siirtyikin sähköpostiin tahi jotain sinne päin ...

huokaus.

Lupaan ja vannon,

kautta kiven ja kannon,

jotta en iha ite ...

en ainakaan vähään aikaan keskenäni säädä yhtikäs mitään. 

0;o) juu-u ja sellaista en minä mittään teheny vihellystä.

Nyt on kuvat siel' missä pitääkin ja tekstiä tulee sinne ja tänne kuten ennenkin.

Kameran kanssa olen tietysti kuleksinut postauksien välin.

Esittelenpä teille 

blogiystäville

tämän herra tahi rouva kaupunkilaiskelon.

Kottaraisia ei ole vielä katukuvassa näkynyt kesämekoissaan

on sen verran koleat kelit vielä niin on tyytyminen puluun,

joka päättikin

ottaa rauhankyyhkyn roolin.

Hoitsujen työ on vaarallista, mutta huimalta touhulta 

tämäkin työ

näyttää.

Valoa tupaan 

toisella sortilla

kuin Hölömöläisten säkillä valon kanto tupaseen.

Tyttärelle tein

kämmekkäät

ja pitihän niihin muuan vaaleanpunainen namunen ommella.

Vanhan kansan

sanonta

aamurusko

illan pasko.

Superlauantaina hät'näppää pääsimme puolesta päivästä iltapäivän puolelle niin jopa paskoksi pisti.

Olen yhtä elämänkokemusta rikkaampi ...

tulipa koettua lauantaina se maanjäristys.

Olimme töissä aloittelemassa rapsan kirjaamista,

kun tuoli persuksen alla aloitti oman elämänsä.

Minä työparille tokasin, jotta mitä ihmettä ne tuolla uudisrakennuksen työmaalla nyt touhuavat.

Vaikka kuin akkunasta kattelin niin eipä isoa konetta näkynyt.

Noh, olihan se ihan oman kokoluokkansa masina, joka meidän tuoleja keikutteli.

;o) voin sanoa, jotta minulla on pers'tuntuma maanjäristykseen.

Kevätpäiväntasaus on meillä aina kaakun arvoinen päivä.

Onnea esikoiselle ja ihanan virkistävää reissua Berliiniin!

Esikoisen vuosipäivää juhlistimme eilen

rätkäyskakulla.

Torttupohjan päälle Röllivaahtoa ja suklaatirouhetta.

Röllivaahto on fifty'fifty kermavaahtoa&rahkaa.

Pomminvarma marja vaihtoehto on mustikka kermarahkan höysteeksi,

ainakin meidän maun mukaan kera oikean vaniljasokerin njam sekä lurps'.

Röllivaahto on jo itsessään herkullinen jälkiruoka tahi välipala.

Rikkaruoho sieltä rosmariinin juurelta on kasvanut & komistunut

joko jollakulla tunnistamisen kellot kilkattaa?

Valo on tänään voittanut pimeän, joten toivotan kaikille kyläilijöille

nauttikaa valon annista!

Käpy

Piii-itkästä piiitkästä aikaa vein töihin tuliaisia ja se oli männynkäpy.

(horsmia & leinikeitä ei ole ollut tyrkylle asti)

Meinasi vaan olla kohtalokasta nostaa se käpy kevyenliikenteenväylältä,

kun keveästi ja hyvin hipi'hiljaa takana tullut pyöräilijä meinasi pyhkästä minun yli äkkipyssäykseni takia.

Eipä voi kattila pataa mustaksi moittia,

kun minä tein äkkipyssäyksen eikä pyöräilijä löytänyt ohjaustangostaan ringritintä.

Selvisimme aamuisesta kohtaamisesta siis pelkällä sykkeen nousulla ...

hmm .. eli sehän oli kuntoa nostavaa urheilulla ;o)

Käpy kirvoitti aamukahavin jälkeen kielenkannat ja johan tuli ihania käpylehmämuistoja kertakaikkisesti.

Millaisia käpylehmiä sinä teit? 

Kuusen- vahi männynkävystä?

Maanantain karma on maanantain karma ja ihan hyvä se, 

jotta opiskelija tupsahtaa osastolle  maanantainkarmaan, 

kun eka päivä on muutoinkin kaaottinen.

Saunavuorosta puuttui tekijä ja toinen saunottaja käytti ensin lapsensa lääkärissä.

Yhdellä papalla oli meno ja omahoitaja lähtee reisulle saattajaksi niin

sipasin puuronhakureisulla saunan lämpiämään ja sen jälkeen saunaan jollakulla kokoonpanolla.

Piti antaa maanatain talkoisiin osallistuneille kiitosta joustavuudesta ja me-hengestä myös asukkaiden puolesta.

Asukas laulaa lurautti omahoitajalle sellaisen laulun,

jota ei oi oikein tähän voi laittaa, kun ei voi tietää minkä ikäinen sivulla seikkailee,

mutta sillä kiitollisuus tuli ilmaistua.

Kevät etenee eittämättä.

Toissa-aamuna kuulin ensimmäisen mustarastaan kohmeisen trillin.

Eikä pajunkissat

tottele kansanlaulua uinu paju pienoinen.

Sammal

tuo 

niin silmää hivelevää viheriää hankien keskelle.

Rospuuttoa kaiken muun puutteen lisäksi

mut' rannalta puuttuu vaan se kevään tuoma hamppari.

Tänään oli talven jälkeen 

ensimmäinen ehta ves'sade.

Nyt voipi mennä näihin pirttissä tapahtuviin malttamattomiin kevät juttuihin ;o)

Papaija

en kyllä elläissäni kylvöhommiin varustautunut santapaperilla saati muilla teräaseilla..

Toivottavaa on, jotta santapaperi toimi.

Juu-u nyt täytynee hoppuhoususta löytää sinnikäs odottelija.

Litsiluumu

kuopuksen nimipäivänamu kaikkein kalleimmalta päivältä

on terhakkaalla alulla.

;o) taitaa olla myös värinokkosen alkuja tiedossa, 

kun en uskonut litsien lähtevän kasvuun ja tuuppasin kivet vanhan mullan päälle ja hyppysellisellä uudella mullalla.

Juu-u.

Taidanpa tästä mennä pyytämään kuopuskokkia sipasemaan timjamisilppua uunipottujen

kermaviili höysteeseen.

Nauttikaa kaikki kyläilijät kevääntulon aistimuksista!

nimettömällä on vanhat metkut, vaikka sitä rankalla kädellä rankaisinkin mullanvaihdossa

Kevät auringon hellinnän jälkeen voipi räntämummo rankaista, 

mutta nauttikaamme keväästä sekä sen trilleistä.

Auvon päivä

on tietysti täynnä pelkkää onnea.

Aamuvuoroon saa jo astella päivänvalolla lintujen kosiokonsertin saattelemana.

Tuulenhenkikin lupailee kevään koittamista, joten mikäs tässä on elellä ja olella näin Auvon päivänä.

Ei sitä ole koskaan niin vanha, jottei lauantainamuja hankittaisi ;o)

Ekäpä namuset vaan hitusen muuttuvat.

Valmistauduin siis askartelukaupan kautta varsinaiseen lauantainamuun,

josta pääsee ihan radion välityksellä nauttimaan askarteluboxissa kerran kolmessa viikossa.

Juu-u se on ENSKA eli entisten nuorten sävellahja.

Rosmariini 

sai oman namunsa

kuten timjamikin Enskaa kuunnellessa.

Tunnistaako kukaan kylässäkävijä tätä

rikkaruohoa rosmariinin juurella?

Siirsin sen jatkamaan kasvua turvepottiin XD.

Ei se ole pujo eikä koivu. ;o)

Kokemuksella tiedän, kun molempia olen kasvattanut isommaksi turvepotissa todetakseni

mikä on karun totuuden nimi.

Sunnuntaina harrastin sitten kiipeilyä pitkin köökinseiniä.

Kädet puutuivat ja tuskanhiki alkoi helmeillä otsalla niin ...

jopa nimetön tuli köökinseinällä olevista vispaimista ja muusta sälästä alas reippaalla rempasulla hujauksessa.

Onneksi alas tuli vain kukka enkä saanut nuppiini koriste-esine riviä.

Melkoinen sotkuhan tuosta rennosta ranneliikkeestä seurasi,

mutta ei kenenkään hermo olisi pitänyt kieputtaa kasvia irti. 

Sen verran tiiviillä kieputuskiharalla oli nimetön edennyt ylhäisyyteen ja ylemmäs vielä pyrki.

Nappasin siitä yhden pätkän kuitenkin juurtumaan ... huokaus ...

olenkohan ihan viisas ? ? ?

Noh, tänään oli auvoisaa postia lootassa

ENSKA ei lauleskellut

... kirjoita postikortti ...

vaan kävi tuumasta toimeen ja lähetti vallan kirjeen.

Annetaan sen kirjesalaisuuslain olla tälläerää XD

Kuoresta löytyi tällainen 70-luvun retronruskea T-paita.

O'ou enpä muista onko minulla ollu elläisää ruskeaa vaatetta sitten alle kouluiän, jos silloinkaan.

Luontoilta kutsuupi toosan ääreen kera palapeiton.

Toivotan kaikille kylässäkävijöille

iloisia kevätpuroja!

Kevätpäivä numero yks'

Jassoo nyt se sitten lukkee allakassa meinaan,

jotta on kevään ensimmäinen päivä.

Aamiaisella orientaatio päivänpeilissä kyselin asukkailta kuinkas se menikään eteenpäin

Maaliskuu maata näyttää ... ?

...tiet tukkii, ojat täyttää 

tuli kuorolausuntana parin mummon suusta.

Touhua oli isän visiteeraamisen aikana tietysti kaiken sorttista ja sipaisen tähän koosteen ;o)

Ensinnä mennään filosofiseen kysymykseen ajasta ja ajan hampaasta.

Kaikella on aikansa.

Köökin loisteputkilampun muovi osat

(siellä sisällä ne tötsät mihin putki pyöräytetään kiini) 

tulivat tiensä päähän ja lampun kohtalo oli ankara.

Alas sijaltansa ja sähkökamajätteeseen.

Perjantaina läksimme isän kanssa prismakauppaan puutetta torjumaan ja 

hankkimaan uutta valonlähdettä köökiin.

XD uuden lampun kriteerit olivat ankarat.

Minun tulee yltää iha ite lampun vaihto,

mutta kuopuksenkin pitäisi kyetä kulkemaan lampun alta niin kauan, kun asuus lapsuukodossansa.

Runsauden pulahan se iski valaisinliikkeessä hien otsalle, huh.

Tulihan ne kaupat viimein ja kysyimme; 

voiko lamppu jäädä siksi aikaa liikkeeseen, kun käymme ruokakaupassa.

Sai jäädä, jos ei ruokaa pyydä.

Kauppias oli huuli ymmyrkäisenä,

kun sanoimme ihan apostolin kyydillä vievämme lampun uuteen kotiin.

Iloinen 

"kauppaorja"

isän reppussakin oli ihan tukevasti eväspainoa.

(Laivoilla on sitä kuolluttapainoa)

Ikää on, mutta 

roikkuu katossa kuin ketterä apinan poikanen.

Loppusilaus

vielä.

Sinisinen ihmisen

lampunkupu.

Kiitos isä!

Sunnuntaina sitten oli perhekunta isoukista pikku-ukkoon koossa lounas-päivällisellä.

Kuopus teki herkullisen maukkaan aterian.

Pikku-ukon jälkiruoka lukeutuu persoonallisiin herkkuihin XD

skool,

niin herkullista

luumuhilloa.

Sittenhän sitä energiaa riitti 

lumikasalla kiipeilyyn jätättäen tätin ja isin mennen tullen.

Eipä päässyt Tiilikaisen sanoin kertomaan ...

ja kolmikko tulee vallia alas ripirinnan..

Siirrynpä tästä katsomaan Attenborough'in sinistä planeettaa.

Mainiota alkavaa kevättä kaikille teille kylässäkävijöille!