Tyttömäinen olo

ja yöpöytä kuin kunnon mummulla konsanaan.

On nenäsumutteita kahta sorttimenttiä, korvatippoja sekä 

Doximyciniä.

Tämä Doximycin tuoteseloste se saa aina minut hihittelemään ...

Yleisimmin doksisykliinillä hoidetaan bakteeritulehduksia poskionteloissa, hengitysteissä, sukuelimissä ja muualla elimistössä. 

Lääkärisi kertoo sinulle, mihin sairauteen hän on lääkkeen määrännyt.

Jotta onko troppi ylä- vai alapään vaivaan vai peräti muualla elimistössä olevaan?

Lentsu on saanut väkeä ympäriltä

 tipahtelemaan kuin kypsät omenat pedinpohjalle

niin töissä kuin kotopiirissäkin.

Enkä minäkään siltä säästynyt vaikka kuinka yritin sitä laistaa.

Juu-u olla sellainen vaikeasti valloitettava ;o).

Lettinauhat vaan puuttuu korvatulehduspotilaalta.

Poskiontelossakin on oma tulehdus.

Noh, nykyajan tehokkuudella sairastetaan sitten keskitetysti 

useampi tauti & tulehdus

samallaerää.

Se, mikä tälle syyslentsulle on tavanomaista on

jokatoinen päivä on hyvä päivä ja se toinen niin tautinen jotta.

Pompataampas sitten mukavampaan kukkaruukkuun.

Sateella, jota on totisesti piisannut

  

putkahtelee 

sieniä

ja sukkapuikoilta 

putoo sukkia.

Olga-sukat tyttärelle. 

Varsi ja resori ovat lyhyemmät kuin oikeissa Olgissa.

Kesän 

ja 

syksyn

kädenvääntö

sen

kun

jatkuu

jatkumistaan.

Katsellaan mitä lokakuu tuo tullessaan lisää vettä vai kuulaita päiviä.

Loppu kuusta ollaan viisaampia XD asian suhteen.

Sammalvuode

on pehmoisen kutsuva,

mutta tyydyn tuohon ihka omassa

pesässä olevaan petiin.

Pysykää terveinä kaikki kylässäkävijät!

Metsäpalovaroitus

on totisesti taaksejäänyttä elämää tälle syksylle, vuodellekin kenties.

Kasoliinikin on niin kallista,

jotta pyromaanin kuve ei kestä sytyttämään metsäpaloa.

 Kasoliinia pitäisi huluvata ainakin tankkiautollinen,

 jotta saisi muutaman savukiehkuran aikaiseksi.

Siis sataa, 

sataa,

 sataa ja kun ei sada niin sumuttaa sadetta.

Paikallisen aamuaviisin ol' jo painettu ...

maa ei enää ime vettä.

Toivottavasti säästymme kellarivesiltä ja

vasta keväällä sulavalta äkki'pikaiselta maanjäätymiseltä.

Noh, tässä sadekolikossakin on hyvät puolensa.

On meinaan lämmintä.

Tupsahtipa ylläripylläri

lintuja pihapiiriin toissapäivänä kuten

tämä pikku-ukon marketissa silmiin osunut  kattokarkulainen.

Pyrähtelipä näähkääs melkoinen västäräkkien sakki pihamaallemme.

Niitä oli ihan mahdoton laskea XD !

Pääsin vain kahdeksaan samalla silmäyksellä

ja ne loput pyyhälsivät sinne, tänne, tuonne sekä talonnurkan taakse.

Käsiväliojennus ... siipiväliojennus

 niille on tietysti aivan mahdoton käsite,

mutta olisipa ollut helppo ottaa luku koko katraasta, huokaus.

Toinen tällainen samanmoinen

silmät päästä pois pudottava ja suun auki loksauttava näky oli 

peippoparvi eineellä.

Ensimmäinen silmäys, johan on isoja varpusia nytkähti mielessä.

Toinen, ei varpusella ole siipipeilejä.

Kolmas, varpusen lakki on harmaja ruosteenruskein reunoin,

 pikkuvarpusella ruosteenruskea ...

peipposella siniharmaja siis peippoja ovatkin nämä varpuset.

Kihnutin kiiruulla kuninkaallisellani töihin,

joten eipä ollut aikaa jäädä zoomailemaan tätä näytöstä.

Näin, kun olemme päässeet kysymysten ääreen niin XD

Mikä tämä kasvikuntaan kuuluva on?

  

Onko yks' vuotinen vai onkos elon hinkua viel' ens'suvenakin?

Maksaako vaivaa kaivaa kuoppaa vetiseen maahan?

Huovinkukka

nauttii tästä ylenpalttisesta kosteudesta ...

koettakaamme mekin nauttia.

Hankkikaamme kurahousut sadetakin ja sydvestin lisäksi.

Hyvä syy lähteä shoppailemaan sadepäivän ajankuluksi XD

Surullinen juhla

Olipa nämä sanat niin vaikeita, 

jotta pikku-ukolla meni kieli solmuun.

Eipä ole nyt minunkaan sanat lipuvilla lainehilla

vaan 

koskena tyrskivien kyynelten takana. 

Pikku-ukko pikku-ukkomaisella pohdinnallaan

mietti ja pähkäili.

Missä Jari on? Taivaassa.

Missä päin? tuolla ylhäällä.

Mikä tuo harmaa on? Palohälytin.

Missä Jannen isi on? Taivaassa ...

Pikku-ukko; siellä on aurinko.

Jatkokysymys ... avaruudessa?

Kyllä, Jari on juuri siellä missä avaruusalukset lentävät.

Missä Riffa on?

Juu-u arvata saatatte, jotta pikku-ukko istui sitten Riffa-tädin sylissä.

Ei siksi, jotta pääsisi avaruuteen vaan, ettei Riffakin lennä poijes.

Riffaa piti pitää silmällä.

Juu-u ja Riffan hävitessä näkyvistä.

Missä Riffa on. RiFFa! RIFFA!!!

Hetim'miten on mentävä käymään Riffalla kylässä ja 

 onneksi Janne jää enolaan yökylään.

Huomenna päivä uus ja Janne leikkikaverina.

im memoriam 

 

Suret surut

keinuttavat venettämme

elämän merellä.

Lohdutuksen aurinko

Luo valonsa

surun laineille.

On vaan niin 

ikävä hyvää ystävää!

Nyt on vielä mentävä 

naamakirjaan

tämä käyttäjätili

on poistettu käytöstä

painamaan OK.

Huomenna aurinko nousee.

Your blog - tunnustus

Sain tämän tunnustuksen Sylviltä 

ja

famulta jo jokin aika sitten.

Kiitän ja niiata niksautan huomionosoituksista!

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu

    vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat

    sen eteenpäin.

Ojennan tunnustuksen juuri sinulle kylässäkävijä, kiitokseksi visiitistä!

Tein rinsenssalle 

lapaset Tigerin langasta puikot 2,5.

Tuumailin, jotta onneksi en kitkuta 48 numeron villasukkia.

Vaikka kuinka heilutteli ja kilkutteli puikkoja, tuntui siltä, jottei homma etene lainkaan.

Rinsessakin suhisteli, jotta

poissssss. 

Nyt on Tarinamatic'in liotusohjelma ollut jo niin kauan päällä,

 jotta taitaapi tiskivesi olla ihan kylmää.

Siis tiskiharja heilumaan.

Auringonsäteitä päivääsi!

Syksyn satoa

Sain suru-uutisen viime maanantaina 10.9.

Hyvä rakas ystäväni on poissa.

 Pääsi lautturin matkaan.

Meidän viimeinen keskustelu alkoi...

minä; mitä mies?

hän; lautturia odotan.

Minä, joka olen aivan surkea vastaamaan kysymyksiin mikä laulu, kuka esittää
pläjähti mieleen tämä mistä lie aivon sopukoista.

Sairaus, kun ei kysy lupaa saako tulla.

Voimia vaimolle ja pojille!

Syksyn satoa sukkapuikolta.

Hmm ... ;o) lapaspuikoilta

pikku-ukolle.

Mannekiinin osa

ei tälläerää ollut ihan mieluinen.

Oli kiiru enon ja Jannen kanssa puuhaamaan.

Saimme kutsun omenoiden keruuseen.

Pikkuperheessä aamu- ja iltapuuron höysteenä omena on mitä herkullisinta.

Pikkuäiti 

askareessa.

Oli lääniä missä pikku-ukolla olisi ollut tilaa kirmata, 

mutta eihän herkullisien omenoiden päälle voi astua.

Niin on runsas sato, jottei oikein jalan sijaa löytynyt.

Serlok katseli kameranlinssin läpi

 ken herkkusuu omenaa haukkaa?

Kukahan tästä mummu-babbun löytämästä

omenasta on haukannut?

Ha-haa taitaapi olla Serlok iha ite.

Pikku-ukko kysyi, mitäs täällä myydään?

Porkkanoita

ja Riffa-tädiltä pääsi nauru.

Upeita 

Aij Cristal chilejä (porkkanoita).

Haltioitunut pikku-ukko huokasi;

tämä on Riffan puutarha ...

ja Jari-sedän chilit.

Siunaustilaisuus on tulevana perjantaina ja nyt on kukka ongelma.

Ainoa kukka, jonka yhdistän Jariin on 

chilinkukka.

Kuvassa on Habaneron kukka.

Voinko seistä tönöttää arkun vieressä chilin kanssa jättämässä viimeistä tervehdystä?

Huomenissa on tyttären kanssa käytävä kukkakaupassa.

Vaihtoehto a tilaamme kukkakaupasta muistokukat

vaihtoehto b ostan kukat ja tytär sitoo muistokukkat

vaihtoehto c on yksi valkoinen ruusu

arkulle laskettavaksi.

Nyt (toskaomenoiden) 

eli

omenahyveen tekoon.

Pitäkää huoli toisistanne!

Knaps'

Tapahtuipa kerran eräänä aamuna. 

Eikös tuohon tyyliin tarinan kertominen ala?

Eikä niin kovinakaan kauan, kauan sitten vaan tässä männä viikon ilta-aamukeikauksena.

Herätin vinkui jo aika vaativasti ennen kuin ääni läpäisi unen ja sammui.

Kävinpä sitten yöpöydältä haromaan rillejä.

Tunnustan, jotta muutama huti ennätti tulla ennen kuin näkimet osuivat koparaan.

Kuului yksi knaps' ja se oli paljon tehokkaampi ääni verraten herättimen moukuamiseen. 

Mitä tapahtui, olin hereillä!

Käs' kopelolla kokeilin lähtikös linssi?

Linssit olivat paikoillaan molemmat somistettuna töks' sormenjäljillä.

Pistin kakkulat nenälle ... menivät pahukset vinksalleen.

Seuraavaksi huiskin kohden lukuvalonkatkaisijaa.

HöH, toinen nenätyyny oli lentänyt ties minne.

Oli tipotiessään.

Laitoin ihan oikean kattovalonkin päälle ja katse lakaisi lattiaa.

Ihan niin virkuksi en kuitenkaan knaps'auksesta tullut, 

jotta ihan tarkkaavaisesti olisin vielä jaksanut katsella.

Onhan niitä muitakin aisteja XD ihimisellä.

Tuuppasin sänkyni pikkukaappia päin ...

astelin'pistelin ees'taas kuin kukko kanaparveaan vahtien.

Aikani siinä taapersin ja totesin, jotta turhaa touhua ennen aamukahveja.

Olokoot!

 

Pukemaan mennessäni sitten löysin sen kirkkaan tyynyn.

Kahvi toi jo sen verran näkökykyyn zoomausta, 

jotta ruuvikin läks' omille teilleen.

;o) juu-u keksin hyvän ongelman ratkaisun.

Naapuristahan lainataan kananmunia, jauhoja, sokeria jne.

Minä lainaan yläkerrasta rinsenssan.

Hänellä on jalo taito löytää kaikki pientäkin pienempi lattialta.

Ehtoolla uuden maatemenon kohdalla pöyhäsin tyynyä ja suoristin lakanan.

Siinähän se ruuvi oli selvästi silmien alla ilman mitään hakemisia.

Huomenna pääsen uuteen kauppakeskukseen retkelle.

Voi taivas,

jotta tänään oli korea keli.

Päätimme lähteä kamerakävelylle.

Hevoskastanjat

eivät ole vielä kypsiä.

Orapihllajanmarjat

ovat.

Tapasimme matkalla tädin ja kuuron koiran.

Eivät olleet entuudestaan tuttuja, mutta nyt on sinunkaupat tehty.

Pienet pojat ja mekaniikka takuu varma yhdistelmä XD

Miten naru menee takaisin? Serlok tutkii.

Kas' näin se toimii.

Niin pääsivät täti ja koira jatkamaan matkaansa.

Mikä sieni?

Löydät kuvasta 5 pisteen vihjeenkin.

Kyseessähän on siis

kärpässieni.

Mikä lie tämä sieni?

Ei ainakaan pesusieni.

Näyttää ihan vanahanajan mamsellin päivänvarjolta.

Kääpiäkin löysimme,

kun nostimme nokkamme ylös ruohonjuuritasolta.

Rinsenssa komentaa

BABBU ja loput tuli omalla kielellä,

mutta äänenpainon viesti oli selkeä; ei saa mennä yksin liian kauas.

Ei edes babbu.

Rinsennssa sanoi jo ihan selkeästi mummu, 

mutta on vaihtanut sen babbu'ksi. 

Ehkäpä se kuvaa/sopii hänen mielestään minulle paremmin.

Pikku-ukko paparazzina.

 Täältä tullaan

vauhdin hurmaa!

Metsän urheilukapistus on 

kehno peffamäki.

Metsänpoika

uljas nuori.

Housu hajos

totes pikku-ukko yks' kaks.

Sitähän ei voi tietää missä se on hajonnut.

Pistipä vaan silmään kannon nokassa istuessa..

Kesä ja

syksy

mittelevät 

voimiaan.

Joulupukki toi mainion monikukkaisen auringonkukan siskolle.

Nuppuja on paljon!

Karhu Väinön

putki ei kuki enää.

Vielä löytyy kuitenkin

varjoja.

Pirtsakoita ja

runsaita päiviä!

 

Ansa, Ken vai Barbie

Pidin töissä virikeryhmää ja lopuksi luin asukkaille sanomalehteä.

Lehden lukeminenhan alkaa päivämäärästä.

Rouva kysyy hoppuillen kenellä on nimipäivä ja minä vastaan Ansalla.

Porinapiiri alkoi ennen kuin pääsimme edes uutisiin XD.

XD kerroin asukkaille, 

jotta rakkauden ansaan kapsahti tytär ja vävy. 

Heillä on Ansan päivänä hääpäivä.

ONNEA kyyhkyläiselle yläkertaan myös osaston mummoilta ja vaareilta!

Naapuri osaston hoitaja ohjasi PostiKustin osastollemme ja 

minä tönötin A-tikkailla verhoja laittamassa käytävän akkunaan.

Ken kirjoittaa alle lähetyksen?

Siihen totesin hänelle, 

jotta eipä täällä ole ensimmäistäkään Keniä 

noh, eikä oikeastaan Barbietakaan.

Olisinkohan minä sitten se allekirjoittaja?

PostiKusti totes vetäse kuin vekseliin.

Minä siihen, jotta saat sinä sitä minun J:tä kokeilla kopioida ;o), jos intoa piisaa.

Katsoi ja totesi;

 ei taida kynä niin käydä, jotta vekkulin saisi. 

PostiKusti lähti ja minä jatkoin verhojen niplaamista paikalleen.

Noh, PostiKusti kävi ovella mutkan tullen takaisin kysymään miten täältä pääsee pois.

Minä siihen leikilläni vastaamaan, jotta laittamalla verhon paikalleen ;o).

Että usko kuinka näppärästi menivät viimeiset verhonipsut PostiKustin laittaessa verhoa paikalleen.

Juu-u ja sesam aukeni alle aika yksikön.

Kotiin tullessani vilkaisin ohi mennessäni rinsenssan joululahjaa. 

Ihan oikeasti ensimmäinen aatos oli

kyllä ihmiset heittävät tupakin tumppeja ihan mihin vaan 

... ärtymystä.

Tupakin tumppi

olikin yökkönen unilla.

Aamukaste paljastaa

hämähäkkien pitsiliinat.

Kissankello

pitää kiinni kesästä.

Saas nähdä kumpaa pihlajanmarjasato ennustaa

kahta taakkaa ei kanna vai tulee ankara talvi?

Ankaraa talvea varten tein esikoiselle 

siililapaset.

XD tämän ruusukiven

kuvasin ennen lakkausta.

Elämäniloa ja unelmia!