Mulla on ihka uus' tiskikone XD

Tarinantuvan

postiluukusta pudotti postiljoonitar 

tällaisen männä viikolla.

Juhlat, juhlat?

Juu-u en minä mitään juhlia pidä oli vastaukseni kyselijöille.

Lohisoppaan olin kermaa kaatamassa pikkumyy kotoiluasussa,  

kun ovikello soi.

Mikä lie etiäinen sai kaivamaan 10 litran kattilan yläkaapista ... ei tarvinnut soppaan vettä lisätä,

kun ystävättäret olivat uppiniskaisia.

Luottivat, jotta ei sitä hollituvan ovea ole säppiin laitettu eikä oveltä pois käännytetä.

Noh, sitten sipastiin 

pitsiliina pöydälle

ja

kukkaset vaaseihin.

Lohisopan jälkeen syötiin

kuohkeaa kermakaakkua jälkiruoaksi.

Seurustelua ja seuraleikkejä ...

ilmapallolla pelattiin

 lentopalloa,

(taustalla näkyy ystävättären tuomat syntymäpäiväkukkaset vitonen ja nolla)

 muovailtiin muovailuvahalla ja

 virkattiin

afrikkalaisia kukkasia.

Näihin kukkasien virkkuuseen jääpi tukevasti koukkuun ...

viel yks' ja sitten yks'.

 Ai, olisikos pitänyt muutakin puuhata?

Oiskos nyt jo aika mennä siihen tiskikoneeseen?

E'ei se ole mennyt uudelleen 

rikki.

Jo vain moitteetta toimii tuo "minä haluan katsoa" astianpesukone kolosessaan

ja minullakin pysyy tiskiharja tarvittaessa kädessä mallikkaasti.

TA*DAA

tässä on se ihka uuden uutukainen 

tiskikone XD.

HöH, johonkinhan ne tiskikonerahat on hassattava ;o) 

polttavat vielä lompakkoon rei'än

ja se reikähän holvaa kaikki muutkin rahat ties minne.

Mielestäni tämä ei ole raharei'istä se pöljempi vaihtoehto.

Talvikelejä, kun pitelee ja lunta sataa

niin kovin en ole vielä ehtinyt ulkona leikkimään uudella lelullani.

Muutaman

kuvan 

sentään

olen zoomaillut ja epäzoomannut ;o)

Toivotan sinulle viihtyisiä askareita ehtoolle ja namusia unia!

8 vuorokauden dietti ja lomailua

Vuoden vaihteessa kanssaeläjät aloittavat,

 jos jonkinmoisia ruokavalioiden noudattamisia apinan raivolla enemmän tahi vähemmän pitkäjännitteisesti.

Meidän klaanilla alkoi 8 vuorokauden kermakaakkudietti XD.

Pikku-ukko aloitti puhaltamalla

neljä kynttilää.

Ne suuret juhlat ovat ensi sunnuntaina.

Silloin on lahjapaketissa käyttövalmis kamera ja paparazzi kuvaamassa paketin avaamista XD.

IsoUkki saapui maanantaina tänne etelään eikä tuonut paukkupakkasia muassansa.

Juu-u ja etelä näytti luontonsa pohojosen ukille,

ves'keliksi meni.

Pikku-ukko kutsuu häntä mallikkaasti isoukki, mutta rinsenssa 1 1/2 v iha ite päättäväisyydellä

kutsuu pukiksi.

Neidin kanssa on ihan turha tingata ukki vaiko pukki.

Mummulla on tuoreessa muistissa tämä pukki - puikki keskustelu.

Tiistaiaamuna olimme kotvasen isän kanssa lapsenlikkoina pikku-ukolle.

Syötyämme revanssi aamiaista vävyn ja rinsenssan kanssa keskustelu siiryi tuohon minun toimimattomaan astianpesukoneeseen. 

Ei kuitenkaan TarinaMatic'iin ;o) vaan siihen,

 jota se piiiitkä huoltomies etusormennivelellä kopsautti sanoen vika on täällä.

Konttasipa köökin lattialla sitten mukuloiden lisäksi ukki ja vävy.

Ukki totesi vävylle mitä tuolla on, minä haluan katsoa sinne ja vävy veivasi eräänsorttisen hillopurkinkannen auki.

Sieltä löytyi se uimuri, 

joka oli uupunut uimiseen ja tarvitsi hitusen ravistelu kannustusta.

Ja kas näin masina tiskaa moitteetta jälleen.

Noh, ei koneen vaihtoon ei ollut syynä tuo hämeen rajan läheisyys vaan tieto isän tänne tulosta.

Huoltomies antoi avuliaasti korjausukkelin numeron, mutta hän ei tee siviilitiskareille mitään vain ja ainoastaan laitoskoneille.

Minä sitten tuumasin, jotta eipä tuo masina kolossansa leipää pyydä, joten ootellaan isän visiteerausta ihan rauhassa. 

Muutama ässä hänellä on kuitenkin hihassa vaik'ei pokerinpelaaja eikä korttitemppuilija olekkaan.

KIITOKSET molemmille vävylle sekä isälle!

Rautasaha lauloi isäukin laulattamana aarian avainnipunrinkula poikki.

Nyt kuusi avainta roikkuu

toisenlaisessa avaimenperässä.

Pikkuäiti

pujotteli

kaulakoruja.

Rinsenssalla mummun ompelema kääntöessu koekäytössä,

joka näyttää takaa tältä.

Rinsenssa on niin liikkuvainen kuvattava niin nämä hengarissa kuvaamiset ovat lasten leikkiä.

Isän otosyritys on paras ... kuvassa on ... matto. 

Tyttö meni jo ajat sitten ... menojaan.

Rinsenssan 

perusjumpperi.

Tohon kaulukseen en ole oikein tyytyväinen, mutta puseron päällä ollessa se kuitenkin on liki ok.

Ens' talvena se ei mahdu päälle ja sen voi laittaa takaisin langoiksi koko neuleen.

Vanha kansa sano jotta, sateen jälkeen paistaa ja

pyryn jälkeen pakastaa.

Eilen oli aika tiukka tuisku, tätyy myöntää, jotta sääennustelijat osuivat villakoiranytimeen ennustaessaan liikennevaroitusta niin autoilijoille kuin jalankulkijoillekin. 

Petäjät kuitenkin pysyivät pystyssä.

Killin villat sanon sanonnoille,

kun tänään on ollut hernerokkasumupäivä.

Killin villat sanoo myös habanero

talvelle kukkiessaan.

Että voi ollakin herkän kaunis kukka säpäkällä chilillä.

Toivotan sinulle pilkettä silmäkulmaan

ja hymyä suupieliin!

Mikä on poissa?

Yöputken jälkeen viimeisenä aamuna kotiin tallustella ei oikein jaksa nostella jalkoja saati ajatella.

Tai noh, se ajattelu on oikeastaan soljuvaa tajunnanvirtaa.

Putkahtaapi päähän aatos oiva ja yht'äkkiä se menee menojaan 

sen kummemmin pesää tekemäti ajukoppaan.

Team Ahma siteeraus tänä aamuna ...

nythän mä vasta hokasin.

Kotimatkan "varo lentäviä leipiä" kohdassa iski vahvasti tämä hokaseminen.

(Setä heittää akkunasta leipiä oraville, vareksille ...

 onkohan hän tullut aatelleeksi, jotta myös rotille, jos niitä näissä nurkissa pyörii. Pari kertaa olen osunut melkoisen leipäkuuron keskelle pyöräni kanssa. Onneksi ei ole kuiva ruislimppu osunut kohdalle, sillähän lähtee taju tantereelle. Aattelhan sitä tapaturmavakutukseen kirjoitettavaa selvitystä ;o) tapaturman aiheutti kuiva lentävä ruislimppu.

 Hui, sellainen siivuttamaton jälkiuunilimppuhan on kuin halko.)

Varekset ovat lähteneet jonnekkin!?! 

Yhtenäkään aamuna yövuorosta tullessa ne eivät ole olleet kävelyllä 

aamunhämyssä leivänpalat nokissansa.

Otin sellaiset neljän tunnin nokoset

1. käännellään taas sisäistä kelloa 

2. huoltoukkeli tulee sen lämpöpatterin termostaatin laittoon.

Niitä huoltoukkeleita tulikin kaksi. Toisaalta ihan hyvä niin.

Epäilyksen siemen nääs ihan hitusen ennätti itää, jotta ottiko se sählä sen termostaatin tarkoituksella pois vai jäikös se touhutessa käteen.

O'Ou, jos se vesipatteri jää käteen. 

Olisin saanut oppitunnin; katsokaas rouva vesi tulee täältä...

Aurinko houkutteli

ulos

vaikka itsellä oli olo

olenkos yö vai päivä eläjä.

Tapasin yhden vareksen XD

Noh, eipä ollut reaktionopeuteni Mika Häkkis' luokkaa

niin en saanut kuvaa, kun vares käänteli mainoslehden sivuja.

Loppu, slut

ei ollut mieluisia tarjouksia.

Harmaiden ja ohi nukuttujen päivien jälkeen auringon valon lumovoima 

saa huokailemaan jopa petäjän punaa.

Pitihän kuuta katsoa

pitkänkin putken läpi.

Mummun muruset kävivät kyläilemässä iltapäivällä.

Pikku-ukko halusi pelata.

Minä sanoin pikku-ukolle haehan 10 pikkutavaraa niin mummu opettaa sinulle

 uuden vanhan muistipelin.

Katsopas 

tarkkaan

mikä

mikä on poissa?

Pikku-ukko ja -äiti jatkoivat peliä ja rinsenssa leikki omiaan.

Aattelin, jotta nostanpa kyntteliköt yläkaappiin ja hain tuolin jatkojaloiksi.

Hyvä, kun ennätin nousta tönöttämään tuolille niin rinsenssa nykii housunpuntista ja käskee napakasti emännän äänellä ALAS. Kun en uskonut kerrasta niin nappasipa neiti molemmista lahkeista kiinni ja kiskoi hokien alas, alas, alas. Laita siinä sitten tavaraa kaappiin ja housujakin pitäsisi samalla nostaa XD.

Ei auttanut mummulla muu kuin totella.

Juu-u kun ei ollut olkaimia housuissa.

Ylkaapista löytyi pirunsarvet 

ja pitihän niitä kokeilla.

Ja varsinkin laittaa panta päähän

iha ite. 

Minä taidan nyt iha ite mennä sohvankuningattareksi töllöttämään töllötintä.

Nauttikaa ihanista talvipäivistä ...

kohta heinäkuun helle hiottaa XD !

Tuulensuojaa ja vilttitossuja

Männä maanantaina taloyhtiön lämmityshärveli uusittiin.

Vedet ja lämmöt poikki juu-u niin se menee.

Ulkosalla ei ollut mikään ennätys paukkupakkanen,

 mutta kyllähän se torpan ennätti jäähdyttää ehtooseen mennessä.

Kuopuskin, joka on lämminverinen ;o) kuin arabialainen orhi

totesi; olo on kuin olis kuume nousemassa. Siis paleli.

Teki töitään tietokoneella hanskat kädessä XD.

Tuumasin kuopukselle; ollaan sentään tuulensuojassa.

Minä ratkaisin tuon sormet jääkontassa ongellman ylläripylläri 

laittamalla auringonkeltaiset silmukat puikoille.

Kerrospukeutumisen kerroksia oli yllämme eräitä.

Minulla villatakki, mohair-poncho ja aito pässinpöökkimä Annis.

Kiitos Tarikka vielä kerran Annis-huivista!

Pikkuhiljaa alkoi myös kuulumaan niin ilahduttavaa kurluttavaa roplotusta pattereista jotta.

Aavistus lämmöstä, ihanaa.

Jep'jep' kilttien mummujen nukkumaanmenoaikaan selvisi karu totuus.

Eipä minun makuukamarin patterissa ollut edes pientä lämmönhäivähdystäkään.

Patteri oli kylmä kuin kivi.

Noh, viileässähän minä tykkään nukkua, mutta, mutta, mutta  

saa nenänpää silti tuntua lämpöiseltä.

Voitte arvata jotta aika vilu on, kun tuntee itse nenänpäänsä viluiseksi.

Noh, sitähän on kuin luksuslaatua olevalla telttaretkellä XD

ei ole itikoita inisemässä eikä sade kastele.

Onneksi tuli kutastua näitä 

vilttitossuja.

Näistä vaan puuttuvat "tupsu" napit.

Viheltelee ... ei ole sopivaa oranssia ja turkoosia nappia. 

Pakko sitä on lähteä nappikauppoja hieromaan.

Ihan oikeasti minä avojalakanen tassuttelija olen sipaissut akrobatiakiemurtelulla vilttitossut jalkaan jo siinä vaiheessa, kun yläkroppa on vielä peiton alla.

Onneksi pääsiäisnoidat eivät vielä kuleksi näin selkäviikkojen alkuviikoilla.

Hui, jos ampuisi töppösten jalkaan ujutuksessa noita nuolensa.

Villasukkarotua oleva tytär saa omiaan

sisällä sipsuttaa sen seuraavasta seuraavankin askeleen 

ennenkuin joutuupi parsimishommiin kotitontuntuttaren vilttitossuissa.

Töissä on ollut mukava käydä lämittelemässä ;o).

Jahas' ihan oiva aasinsilta seuraavaan kukkaruukkuun.

Työ ja työn kuva.

Osastomme uusi intervalliasukas tarvitsee vuoteeseensa omatoimisuutta tukemaan nousutuen.

Ei kuulemma kuulu toimen kuvaan, jos laittaa yhden niin saa laittaa kaikki muutkin sano kiinteistönhuoltaja.

Ei ollut minulla vilu, ei kylymä kuunnellessa tuota. 

Verenkierrossani ei ollut valittamista, kihisi kuin saunankiuas löylyä heitettäessä.

Tuumasin, jotta ei se minun työnkuvaankaan kuulu eikä kuusiokoloavain ole työkaluni vaan verenpaine/-sokeri, Hb-mittari yms. ja erinäinen neuloja sisältävä repertuaari jne.

Jos nyt kuitenkin saisin sellaisen kuusiokoloavaimen niin laittaisinpa sen nousutuen paikoilleen.

(välillä olen piikki lihassa ja hyvin pistävä henkilö)

Jonkun ajan päästä kuusiokoloavain setti oli ilmestynyt kontturin pöydälle. 

Laitoimme työparin kanssa nousutuen paikoilleen ja sillä sipuli.

Eikä siinä edes kauaa nokka tuhissut.

Lämpimin ajatuksin!

(Maalasin kivisammakkopaperipainon ystävättärelle syntymäpäivälahjaksi pitämään neuleohjeen oikealla kohdallaan leppeän lämpimän suvituulen pyrkiessä kääntämään sivuja parvekkeella kutoessa)

Testattu ja todettu kokolailla toimivaksi

Ai, mikä?

Noh, tuo oikea käsi.

Yksi vuoro reippaassa osastotyössä ja toinen enemmän niikusta pillerien pyörittäjänä.

Iltavuoron (osastotyö) jälkeen otin suosiolla särkylääkkeen, 

kun aamuvuoroon piti kukonlaulun aikaan herätä. 

Sitä lyhyttä unenaikaa ei parane haaskata lainkaan.

Myöntää täytyy, jotta kyllähän ranne väsyi ja voima kädessä oli sitä sun tätä.

Tavarat kuitenkin pysyivät kädessä.

Testaustuloksia ovat nämäkin

vilttitossut esikoiselle.

Novitan joululehden 2012 ohjeella (46) lankana Novitan Puro retro.

Toisen vilttitossun pyyhkeet pieksivät paremmin eli huopui paremmin.

Esikoinen tuumasi aiheesta, jotta toinen on selvästi oikean jalan ja toinen vasemman.

XD molemmat tossukat menee siis oikeaan jalkaan. 

Tulipa oltua välillä kameran toisella puolen.

Kukkahatuton

hattutäti.

Naapuri tuli vastaan porraskäytävässä ja totes a'ha ja hekotteli mennessään.

Kotimaisen elokuvan aarteitahan on se Hilja maitotyttö,

mutta Hiljan ikääntyessä 

on kyseessä maitomummu.

Seuraavaksi mummu oli siellä kameran tavanomaisella puolella.

Kerrankin osu ja uppos ;o)

Rinsenssa pysyi  

kotvan paikoillaan.

Häähattu poti akuuttia sulkasatoa ja kokeili millaista on olla lättähattu ;o)

Luistaa vaan jalan alla ikävästi.

Tänään aamusella astellessa töihin tintti jo lauloi, jee!

Tintti laulaa pyryn eellä, sano vanha kansa.

Työpäivän jälkeen astelin ja pistelin radanvartta

 Giganttiin hakemaan sitä syntymäpäivälahjaa pikku-ukolle.

Myyjä katseli minua ja piti sitten myyntipuheensa.

Totesin hänelle kameran tulevan syntymäpäivälahjaksi.

Oli ihan pakko pitää sellainen jännitystä lisäävä "taidepausssi"

... 4-vuotislahjaksi jo noin vuoden valokuvanneelle pojannassikalle.

Jatkoin sitten, jotta mummukin haluaa kuvata pikakuvia eikä vaan veivata järkkäriä.

Olipa kivoja ylläripylläri katsottavia 

silmänilona "tylsällä kuolemansuoralla".

Autollisia kotimatkalaisia ei ollut vielä liutana liikkeellä niin kuulinpa toisenkin ylläripyllärin.

Solisee, juu-u solisee

ja solisi se pien' puropahanen.

Koskikara ei kuitenkaan pomppinut rapakivillä.

Aurinko laski mailleen

kotimatkan aikana.

Nyt on tintin pyry ulkona.

Puikkeja sekä enkeliä en ole vielä löytänyt.

Aikaa on vielä Nuuttiin asti. 

Jos niitä ei siihen mennessä löydy,

 niin puikkien koristaessa pöytää syön Jussina uudet potut.

;o) tietysti ne enkeliä eskortteeravat puikit pitää sitä ennen löytää.

Toivotan sinulle iloisia ihastuksen yllätyksiä

ja pilkettä silmäkulmaan!

Loppiaisaatto

Tämän komedian käsikirjoittajana ei ole Shakespear vaan Tarina.

Aamulla kauppaan lähtiessä juontui mieleen, jotta olen kuin kaukolämpö.

Ai kuinkas' niin? Noh, hitusen jälkijunassa sen lämmön kanssa.

Olisi ollut ihan viisas teko pukea myös "villapöksyt" jalkaan farskujen alle.

Muuten oli kyllä ihan moitteeton talvivaatetus.

Pääsi pureva talviviima

yllättämään näin talvella ;o).

Kuusi on riisuttu ja kannettu kesätelolle

sekä melkein syöty.

Kuusenkoriste laatikko olla tönöttää vielä pikkusohvalla.

Kolme itämaan tietäjää ovat reissun päällä ennen joulua.

Nyt on kaks' puikkia lähtenyt eskorteeraamaan puista enkeliä jonnekkin.

Missä lie viettävät lauantai-illan huumaa?

Puikit eivät ole Buick'eja vaan pieniä (vajaa 5 cm) pakeliitti pukkeja.

Pikku-ukon kanssa luimme eläin atlasta ja rinsenssa tuli luoksemme

todeten; leikkaa, hiuskiehkura kärkipihtien välissä.

Minä siihen, jotta ei niillä voi leikata.

Ne ovat kärkipihdit ja nostin ne tylsänä mummuna kirjahyllyyn ylettymättömiin.

Rinsenssa leikki ja touhusi omiaan, kun ei jaksanut tutkailla kanssamme sitä kirjaa.

Yks'kaks' kuuuluu surkea parkaisu puikki, PUIKKI!

Yritimme pikku-ukon kanssa päästä jyvälle mistä on kysymys ...

mikä ihmeen puikki.

Millä rinsenssa leikki???

Jopa älysin mennä askarteluboksiin katsomaan mikä oli kärkipihtien vaihtari.

Siellähän oli kolme pikkupukkia.

Voi kuinka rinsenssalla oli onnelisen helpottunut ilme saadessaaan pukit kätösiinsä.

(siitä olisi pitänyt saada kuva)

Minä rinsenssalle; sano pukki.

Rinsenssa sanoo;pukki.

Minä näytän yhtä pukkia ja kysyn; mikä tämä on?

Rinsenssa vastaa; puikki.

Minä; pukki.

Rinsenssa; puikki.

Olisimme varmaankin tinganneet pukki puikkia yli iltapuuron ja rinsenssa olisi vielä just' ennen nukahtamista sanonut puikki.

Muut pukit ovat pukkeja, mutta nämä pikkufiguurit ovat jostain erityissyystä puikkeja.

Olkoot kaikki viisi puikkia rinsenssan sitten, kun hän on iso kuningatar ja se puuenkeli.

XD pitäiskös vielä nimetä ne kohtalokkaat kärkipihditkin rinsenssalle?

Siirrytäänpäs sitten yhdistelmään palapeli ja mittanauha.

Jep' minulla on nyt 996 kpl seepianväristä askartelupalaa.

Mittanauhan tyly lukema oli, jotta paloja puuttuu.

Tuumasin, jotten en ole elläissäni palapeliä pelannut laskemalla palojen lukumäärää, mut' on se kerta ensimmäinenkin.

Hankin sitten

toisen.

Tässä on vain 500 palaa, mutta yhtä koukuttava se on kuin 1000 palan pelikin.

Pikku-ukolle kudoin villahousut ennen tätä käsihaveria.

Eilen kokeilin onneani ja ompelin hampaat,

silmät sekä haarasauman.

Neulegraffan ohjeella.

Pikku-ukko täyttää kohta 4 vuotta ja olen miettinyt mikäs' se olisi hyvä ISON pojan synttärilahja.

Tässä olisi hyvä

lahjaidea.

Idean sain täältä. 

Pelleilkäälpä 

sydämenne kyllyydestä, olkaa iloisia ja nenä kiinni linssissä!

p.s
pikku-ukon

puolukat

Mikähän viikonpäivä se on tänään?

Numeroissa se on toinen päivä.

Pyhän jälkeen tulee maanantai, mutta mikäs se tämä maanantai oikeasti on.

Piti ihan sanomalehdestä ja puhelimesta katsoa ja varmistaa, 

jotta keskiviikkohan se tänään.

Oishan sitä voinut allakastakin katsoa.

Kyllä Mummot tietää XD

vaikka mummulla olikin tieto hakusessa.

Noh, uuden vuoden päivä siistasi sitten sateella edellisen vuoden viemäreihin.

Maaliskuulla sitä olisi hyvinkin tyytyväinen näihin pulussa-asteisiin ja loriseviin viemäreihin.

Lumihangilla on luonnollinen poistuma

eikä nietoksia tarvitse autokyytillä poistaa.

Soitin tyttärelle

(laiska ei viitsinyt kavuta rappusia yläkertaan)

ja pyysin häntä sanomaan muksuille, jotta vilkaisevat akkunasta ulos, 

kun nämä koneet olivat askareessaan.

Taustalta kuului pikku-ukon hätääntynyt parkaisu;

ei meidän lunta saa viedä pois.

Eipä ole enää joulukoristeita

morsiusangervossa

eikä

pihlajassa.

Sataa se on roplottanut tänäänkin.

Pienen hetken sade veti henkeä puolenpäivän tienoilla.

Äkkiä ulkokamppeet niskaan ja kävelylle.

Loskamoskaa ja paikkapaikoin hyvinkin liukasta jäätä oli matkanvarrella.

Pilvi päätti aloittaa veden pudottamisen uudelleen niin eipä sitä kauaa ennättänyt ulkosalla olla,

kun kengänkärjet piti asetella kotia kohden.

Olen tässä pyörinyt ja kuleksinut huoneesta toiseen.

Olo on sellainen "äitii mitä mää teen".

Rupesin tiskaamaan.

Se ei nyt ihan viisas kuningasajatus ollut, mutta kun aloitin niin lääräsin loppuun.

Piti pitää huilitaukoja välillä. 

Toivottavasti tuo käden käyttöharjoitus ei kosta huomenissa mieltä kirvelevästi.

TV:n katselu tuntuu ihan tyhmältä ilman kudinta.

Tallennettuna olis vaikkas ja mitä.

Nyt sitä aikaa olisi tuijotella ohjelma, jos toinenkin pois kovalevyltä.

Palapelikin on pattitilanteessa. 

Seepian värinen kuva ei näillä vuoden pimeimmän ajan luxeilla ole niitä helpommin kasattavia.

Mittanauhakin on jemmassa.

Rinsenssa haluaa sen kaulaan ja on kuin vaatturimestari konsanaan.

Pikku-ukko mieluusti mittailee mööpeleitä ja niiden välimatkoja.

Minun jäljiltäkin se voi olla rullattuna jossakin josta ei vaan pistä silmään.

Toivottavasti pikkusohva ei ole sitä nielaissut, meinaan sohvaa en kyllä kykene kallistelemaan

mittanauhan etsinnässä.

Kohta minä kuitenkin tuijotan palapelin paloja kuin käärme kania mittanauhan kera tahi ilman.

Ai miksikö mittanauhaa tarvitsen palapelin palojen asetteluun?

Mittaamalla saisin osviittaa, onko alareunan palat kohdallaan vai puuttuuko vielä paloja välistä.

Taidanpa lähteä etsimään sitä mittanauhaa ja tuijottelemaan seepian värisiä palasia.

Jouluruusulla

toivottelen toiveikasta torstaita!