Pyryä koko päivä

noh, noh, äläkääpä hötkykö ...

sitä Pyryä on allakassa koko vuorokauden nimipäiväsankarina kaverinaan Lyly.

Kumpaakaan ei näy + 7 asteen suttuisen harmajassa kelissä ei pyrytä eikä lylyllä lykitä.

Jos (1.11) pyhäinmiesten päivänä on vielä lehtiä puussa niin on keväällä takatalvi.

Kummituskoivu köökinakkunan takana on vielä keltaisena lehdistönä.

Keväällä katsellaan sitten kuinka käy takatalven kanssa.

Eilisellä mettäretkellä oli lehtipuut kokolailla kaljuja

vastamäessä.

Hyppyrimäki

on saanut kohtalokseen purkutuomion.

Kaupungilla vaan ei ole määrärahoja purkuun.

Aikansa, kun odottelee niin purkautuuhan se itsestään parru kertaansa alas.

Kun sitä vanhoin niskanikamin tarpeeksi tähyää ylös niin välillä katselee mieluusti alas

kääpä katseli kääpää linssin läpi.

Siimekseen sitä sitten

painui Tarina yhä syvemmälle.

Täytyyhän sitä metsässä olla portaat helpottamassa kulkua

eikös vain?

Parantolassa entisaikoina vierrailleiden frouvien ja fröökynöiden oli ehkä helpompi kulkea mäkeä ylös ja eivät niin keränneet helmoihinsa metäsnpohjan kariketta ja aluskasvillisuutta ... suttuista puuhaa muutoin,

mutta

Tarinan matkanteossa ne olivat haitolla, pyörä kulta piti jättää välillä parkkiin.

Juu-u tiedän, tiedän, jotei sinne mettään tartte pyörän kanssa välttämättä mennä.

Väripilkkuja kivillä

ja karikkeessa

kun niitä karikkeita ei helmoihin enää kerätä.

Vävy sitten soitti ja kyseli mitä mummu tekee?

Mitäpä sitä mummu siihen, jotta mettässä

hakemassa tuulimyräkässä punonneita tarveaineiksi ja on ihan pihkassa.

Ekologista syyslannoitetta

made in rusakko ;o) sinkkiämpärin vieressä.

Onneksi papanat eivät ole lehmänläjän kokoisia.

Ja valmista tuli,

männyt ämpärissä.

Saas nähdä kuinka monta kertaa havut saa tökkiä multaan oravien ja rusakoiden jäliltä uudelleen ennen kuin pakkaspoika  on jäätänyt kepukat multaan.

Toivotan kaikille kylässä kävijöille valoisaa 

alkanutta viikkoa!

Böö - öö

Mitä teki Simuna

ei ainakaan eteläsuomessa siltojen rakennuspuuhissa ollut.

Eilen illalla oli ihan suvi keli ja tänään aamullakin oli aamuvuoroon lähtiessä liki +6 asteea lämmintä.

Katsellaan ja ootellaan mitä Martilla on ajukopassa, aikooko maita vahvistaa Antille aisoilla ajeltaviksi.

Iltapäivästä pilviverhot raottuivat ja kotvan ennättivät vielä auringonsäteet leikitellä ajatuksella
kuulakas lokakuu.

Oravan päivä (21.10) pitää vielä kutinsa.

Ovatpa oravat pörheässä harmajassa karvassa valmiina ottamaan vastaan talven hyiset vinkat ja pakkaset.

Noh, eihän niitä enää metsästetä leivän pitimiksi.

Eräs aamu männä viikolla pörröhännän sijaan pitkäkorva nurmella aamiaisella.

niin hauskasti kintuille kussu kuva, jotta on kuin usvaneitojen maasta.

Nimetönkin on kuin Simo,

jottei tajua talven tulevan vaan on päättänyt kiivetä pallovatkainta pitkin poijes akkunalta vähäisestä valosta.

Auringonlaskussa säteet leikittelivät

koivun larvassa

ja petäjän kupeilla.

Taivaanranta 

oli ihastuttava.

Perskutarallaa autoilijat (klikkaa kuva isommaksi niin näet tööttimöröttäjän perävalot),

enhän minä edes töröttänyt keskellä tietä ... 

ei sitä tartte tööttiin nojata, konsa ei ole tiellä.

Juu-u en ollut tiellä vaan kadulla ;o) , kun auto tuli vastaan tietysti siirryin sivuun haitolta.

Noh, enhän minä liikkunut minnekkään törötin vaan siinä kokolailla keskellä kadunpuoliskoa ja autot ajoivat kohden ja silloin minä kiltisti siirryin jalkakäytävälle poijes tieltä eli kadulta.

Orvokintaimiakin on ruohonkorsien seassa

jokunen vaan taitaapi halla ne viedä.

Mutta kukaan ei vie lupsakkata perjantai ehtoota

ja nauttikaapa siitä täysin rinnoin kaikki kylässä kävijät!

Putki poikki ja pyttipannuksi meni

Pikkuperhe muuttaa mummulan pikkukaupunkiin Mannerheimintieltä.

Isillä ja äidillä oli uuden kodin kanssa asioita ja pikkuperhe kyläili eilen mummulassa.

Pikku-ukko sentraali Santrana

Sitten soi Muumien tunnari ...

jutelkaa kesskenänne.

Ei ne mummun puikot vallan joutilaana ole olleet...

Kah' laittoi pipon päähän sisällä

mummu on nyt ihan unneuttanut hyvät tavat

vai voiko mies olla (pikku kakkonen herätti mielenkiinnon ja mummu oli kameroineen kartalla)

naisten pipo päässä sisällä

joku roti se täytyy olla ... 

sisällä ei olla pipo päässä ja piste.

Mummu viel' hokee näitä vanhan kansan viisauksia ...

hattu päässä ei syödä.

XD muumimukissa on tahi oli rusinoita ... mummun lellipentu ;o)

Suttuinen ol' tiistaiaamu, mutta silti läksin hitusen pyörääni liikuttamaan,

kun vihdoin koitti vapaapäivä työputkenpäätteeksi.

Poljeksin, käveleksin ja nautin suttuisen harmajasta aamupäivästä.

Donnerin puistossa 

lokakuussa kukkiva ruusu ansaitsi ikuistamisen.

Hmmm...

villapaidan kuvio & värit.

Puiston penkillä 

ei ole enää ruuhkaa tahi se on vallan toisenlaista.

Koivunhangassa

arkajalat.

Alastomat

oksat ovat kauniita muodoiltaan.

Siskon likka laittoi ihanan syksyn piristys ylläripyllärin tätille ja olen etsinyt ja katsastanut 

kantti x kantti kehyksiä, muttei mieluisia ole löytynyt.

Anttilan ainutlaatuinen liki ilimanen kehys

kahella ja puolella kolikolla oli hankittava, vaik'ei justiisa ollut aatoksen mukainen.

santapaperia en sitten löytänytkään huushollista

joten pyttipannuks' meni

ei hiottu ja maalattu raapaumia uuteen uskoon

vaan herkuttelin napein & helmin ;o)

Isän kanssa ehtoolla jatisin puhelimessa ja ruokapuheiksi meni sekä lapsuusmuistoihin mutkan kautta.

Mummu ja pappa lähtivät lomalle ja me systerin kanssa pohdimme keskenämme ennenkuin ääneen isällemme kerroimme huolemme; kuka meille keittää?

Juu-u enpä ole saanut yhtä herkullista suklaapuurua kuin isän iha ite keittämä.

Ei mistään suklismannasta puhuta samana päivänä.

Toinen herkku XD kukaan ei paista niin herkullisia kalannahkoja (luit ihan oikein kalannahkoja) kuin isä.

Sipsitehtailijilla ei yllä samalle viivalle rapsakkaan kalannahan kanssa.

Jopa oli hersyvän naurun kyyneleitä poskilla puhelimessa poristessa.

Makoisia unia!

Otsakeongelma

XD 

Touhukasta eloa tässä on ollut viime postauksen ja bloggerikin päivitteli ... 

oh- hoijaa ... minkälaisia kuvia 

bloggeriin laitetaankin ;o)

Saas nähdä kuinka sutjakkaasti kuvat saapi päivityksen jälkeen laitettua.

Alitetaan sunnuntailta eli Teuvon haaste vastaan otettu.

"Haastan kaikkia lukijoitani ottamaan itse itsestään valokuvan"

Otin kuvan sunnuntaina 17.10 pilikallani

mummu, pilvet ja lehdet ... niin vierivi aika ;o)

http://ttvehkalahti.blogspot.com/

Illalla töistä lähtiessä oli pukukopeilla puhetta huomenna takas aamuvuoroon.

Kuuta ja jupiteria kuvasin 

ja marssin jo takaisin vanhainkodille kameroineni,

jolloin vastaantuleva yläkerrran hoitsu huomautti väärä suunta ei viel' ole aamu.

Valopilkkuja elämässä kera turvallisuutta luovien katuvalojen.

Maanantaina pyörällä porhalsin pihaan ja tervetuloa toivotti

pihapiirimme hyvin kesy varpunen.

Tämä mellevä lintu leikki pikku-ukon kanssa hippasta.

Varpunen pomppi edeltä ja pikku-ukko käveli perässä pitkin pihaa kunnes aita tuli vastaan ja varpusen oli pyrähdettävä aidalle.

Hmmm ... ehkä katselen jo marraskuun mörötyssilmin maailmaa

eipä voi syksyisempää olla kuin vares koivun oksalla.

Tänä aamuna lotisi vettä akkunaruudut pisaroiden muodostamissa rivistöissä

ja viemärinkansillakin oli ruuhkaa veden matkatessa eteenpäin.

Upouusi asfaltti vanhainkodille

syyssateen vesikellot harjoittelemassa purojen tekoa ... minne vierisi vesi,

kunhan sinne ei samalla vieri elontoivo.

Ensilumen jälkeeen onkin ollut kiitettävästi plus'asteita

ja sieni on kuin pitsiliina.

Toinen sieni olikin pilkkuineen

sitten piiloleikkisillä.

Haavanlehtihän se ensinnä silmään käy ;o)

Kielonmarjat

väripilkkuna pudonneiden lehtien seassa.

Talventörröttäjä 

havahdutti jo syyshämärässä yksinkertaisella kauneudellaan.

Ihastuttavaa iltaa ja makoisia unia kylässäkävijöille!

Kello raksuttaa

näin sunnuntaiaamuna rauhoittavalla rytmillään.

Eilen ehtoolla töistä marssiessani tahi välillä lipsuen ja liukastellen mustalla peilijäällä

silmäni viipyilivät vaahteroissa eikä asfaltin pinnassa.

Noh, pääasia oli, jotten ottanut tantereesta tuntumaa.

Pitihän sitä kameran kanssa 

hitusen leikkiä.

Kummassa lienee enemmän viime suven painoksia

larvassa vahi juurella.

Rapsakka lehden putoaminen

oli aika möröttävä ja mielikuvituksen lentoon lennättävä ääni.

Hiljaisessa illassa rapsahdus oli äkkiarvaamattoman yllättävä ääni, 

joka sai säpsähtämään,

kun autoja ei liikkunut juurikaan ihme kumma.

;o) Röllinä pelottelin iha ite ittiäni XD.

Viihtyisää pyhäpäivän viettoa jokaiselle!

Minä tästä jonkin ajan päästä lähden sitä viettämään töihin.

Ensilumi

satoi

torstai-iltana.

Villiviinikin 

sai osansa.

Taitaa talonviini jäädä tekemättä ;o)

Kadunkulkija

sateessa.

Kun lumi sataa lehteen

tulee tautinen talvi

ja pitkä kevät sano vanha kansa.

Tutkija

työssään.

Mitä ihmettä

äiti tekee?

Lumilyhdyn

noh, tuohon lumipallot kenties sopivat.

Eno teki pikku-ukolle lumipallon ja olipa sekundaa, kun se ei pomppinut.

Illan hämyssä

lumilyhty on kaunis.

Mukavaa viikonloppua kaikille!