1. ei tule, 2. ei mene

Hanki ämmän länget.

Tässä on tullut rempaistua melkoinen työputki (2 vk yhdellä vapaalla) maustettuna ilta-aamukeikauksin.

Lisähöysteenä vielä se,

jotta olemme painaneet kahteenpekkaan kolmen työt useammassa vuorossa.

Saa siellä Arkadianmäellä herrat ja rouvat suunnitella mitoituksia,

jos ei ole työhön tekijöitä.

Arvaatte, jotta olen odottanut vapaapäiviä kuin KokkoMikko Joulua.

Tänä aamuna ei herätyskellonkaan tarvinnut moukata sian pieremän aikaan.

Kuinka ihanaa oli nukkua siihen asti jahka silmät ittekseen aukesivat, 

sain hiljaksiin heräillä.

Ei tarvinnut rynnistää, eikä ponnistaa kellon viisareiden kanssa kilpaa

 kalkkiviivoille olympiahengen mukaisesti.

Sanomalehden noukkiminenkin sujui havereitta eteisen lattialta ja kahvi oli just' suunmukaista.

Siis oikea  Tarvajärven 

aamujen aamu!

Suunnittelin tämän perjantain viettää huushollihommissa.

Laitoinpa tiskikoneen päälle ...

kone niksuttaa & naksuttaa tavanomaisesti äänenavaus äänensä,

mut eipä kuulu vedenoton ääntä, ei.

XD Juu-u katsoin, jotta hana on auki

ei lisise, lorise, ei edes tippasten tipu plop plop.

Noh, mitäs sitä sitten muuta kuin soittamaan huoltomiehelle.

Helpointa aloittaa toimimattomuuden diagnoosin tekeminen tästä päästä.

Huoltomies sanoi tulevansa heti.

Se todellakin piti paikkansa.

Muuan minuutti niin ovikello jo plimpahti.

Tytär totesi; nytkö hän jo tulee.

Tällä huoltomiehellä on muitakin avuja kuin yltää vaihtamaan korkeuksissa olevat lamput ilman tikarappusia.

Todella ystävällinen ja kuuntelirauhassa minun ei niin ammattisanastoa sisältäneen selostuksen

aiheesta mikä mättää.

Tutkaili aikansa ja kopautti sitten tiskikoneenluukkua todeten ongelma on täällä.

Avuliaasti etsi & antoi vielä kodinkoneenkorjaajan puhelinnumeron.

Mikäs siinä sitten 

kuin

manuaalinen mummu-matic käyntiin

ja tiskiharja heilumaan.

Siinä kohden, kun tulpan nappasin altaasta 

tuli het' ikävä tätä miellyttävää huoltomiestä.

Tiskivesi lähti ensin alaspäin, mutta siirtyikin viereiseen pikkualtaaseen.

Huokaus, tulppa takaisin siksi aikaa, että pikkuallas tyhjenee.

Hiljaksiin veden pinta laski, hyvin hiljaksiin.

Kiireettä.

Mitä sitä valmiissa maailmassa hoppuilemaan menttaaliteetillä.

Soitin uudelleen huoltomiehelle;

kotva sitten oli huolenani, jottei vettä tule,

mutta nyt, ettei se mene.

Hän tuli suukkosuun ja "kaurahiutaleiden" kanssa.

Rullasi hihat ja avasi viemärin.

Kokeili vielä, olisiko tukos ollut syy tiskikoneen ongelmaan. 

Pikku-ukko pikkupoikain tapaan kiinnostuneena kävi hanslankariksi ja kyseli...

Mikä tuo on?  Tulisuudelma.

Mitä sillä tehdään? Avataan viemäreitä ... näin.

Heidän "miesten juttu" keskustelu jatkui vielä eteisessä

 pikku-ukon saatellessa häntä porraskäytävään.

Nyt viemäri nielaisee tiskivedet alle aikayksikön, slurps' vaan.

Vieläköhän sitä kesää on jäljellä?

Mittari näyttää + 13 astetta ja pohjatuuli puhaltaa.

Ei yhtään liian aikaisin valmistunut 

tämä

jakkunuttu

rinsenssalle.

Nuttua ei ole, kuten huomaat pingotettu kuosiin.

Jos nuo hihat eivät asetu niin täytyy pistää ne langoiksi ja kutaista uudelleen ilman pyöriötä.

Rinsenssassa on kapelimestarin vikaa eikä ole kiva, jos hihat laittavat hanttiin.

Pikkuäiti pääsee pujottelemaan viel' langan pätkiä.

Lehtokotilo on ainakin

vielä hyvin kesäinen nilviäinen.

Horsman kukkakin pitää 

vielä pintansa eikä myönny syksylle.

Nuori vaahtera

sen sijaan on jäänyt kakkoseksi kylmässä kilvassa.

Viihtyisää viikonvaihdetta!

P.s ensi viikolla koululaiset palaavat koulunpenkille niin kelit taatusti lämpenevät.

ÄR-kirjain

Kävely

sujuu jo kohtalaisen hyvin.

Ei ole enää sellaista 

aa ankka, takapuoli vankka ... kaakerrusta.

Eikä pikkuvarvas enää näytä luumulta.

Muutaman kerran olen töissä täräyttänyt pikkuvarpaan ja ärräillyt suustani

herrrroille ja rrrouville herrrnerrrokkaa ja porrrkkanoita tarrrrjouksessa.

Töissä menimme asukkaiden kanssa sisäpihalle ulkoilemaan. 

Olin portsarina ovella keräämässä kaik' irronneet napit & nepparit ovirahaksi.

Asukas, jolla on toinen silmä sokea ja toisessa silmässä hyvin kapea-alainen putkinäkö

ajoi rollaattorilla vahingossa pikkuvarpaan yli 

ja seuraava tuli toinen asukas myös rollaattorin kanssa ja

kuiskasi ohi mennessään minulle; sano perkele se helpottaa.

Ihanaa vastavuoroista myötätuntoa!

 O'ou  ... taisipa olla melkoiset ilmeet minulla.

Se honka mänty petäjä, 

joka parkkiansa pudotti useammalta metriltä alas kevättalvella

on nyt tämän näköinen

ei tarvitse enää tarkata mitä sille tapahtuu.

Maisemaa  voi vielä sentään tarkata kullatun 

rautatieomenapuun rungon läpi kirjastoaukiolla.

Kotokaupungillamme oli 95v merkkipäivä 

ja taidemuseossa selkisi, jotta muutkin ovat pohtineet tätä sanontaa

 pidä silmällä.

taiteilija

Kehotus pidä silmällä, ettei maito kiehu yli.

Kuinka voi kuumaa kattilaa pitää silmällä, kun ei sitä voi edes käsissään pitää?

Arvaatkos kuinka siinä kävi?

Maito sihisi kattilanreunojen yli haisten halavatun pahalle.

Eipä laulattanut hellaa siistatessa: oi, jos oisit kultaseni soker'palanen.

Soker'palasia kyllä kului siistauksessa jokunen 

eikä ollut suu makeana vaan 

hyvinkin karvas oli maidon keiton jälkimaku.

Ruusuista ei ole ollut

opetella keittotaidon aakkosia kielikuvin höystettyinä.

Eikös olekin hieno nelivyöjäärä

 koppinen pitkillä tuntosarvilla.

Tuuli viheltää raollaan olenvan ikkunan välistä ja koivunsiemeniä sataa kuin lunta uusille kasvupaikoille.

Noh, sitä ihka omaa paikkaa se siemen tuskin löytää,

 kun koivun siemeniä on kuin kutteripurua joka paikassa.

Viel' ei ole talven aika 

vaan kesän yltäkylläisten värien.

Harkinta-aika

Juu-u jokaisessa erossa on ensin käsillä harkinta-aika

ennen vakaata päätöstä suuntaan tahi toiseen.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin tässä eräänä aamuna aikaisena 

ennen lomani loppumista.

Otin nähkääs välioven kanssa lähikontaktin mennessäni noukkimaan tälläkertaa

eteisen lattialla pötköttävää aamunaviisia.

Avasin väliovea ja samalla pontevasti heilautin oikeaa jalkaa eteenpäin

 ottaakseni askeleen ...

poks' ja ruts'

seurauksena painokelvottomia sanoja.

Pikkuvarvas oli tuossa kohtaamisessa se altavastaaja.

Noh, toiset lakkaavat lempivärillä kesävarpaiden kynnet, mutta

minulla oli lempivärini yönsininen pikkuvarvas,

joka pulskistui kenkään sopimattomaksi.

Murtunut varvas sano lääkäri yks'kantaan.

Ymmärtänette miksi en harrasta hiihtoa ...

se on aivan liian vaarallista ;o)

Nyt on siis totta totisesti harkinta-aika tämän aamunaviisin tilaamisen kanssa,

jos kolmas haveri sattuu vielä lyhyellä aikavälillä niin eipä ole muuta mahdollisuutta kuin 

sanoa ylös koko tilaus.

Miltähän se kahvi maistuu ilman lehteä?

Oudolta sen voin sanoa, konsa kokeiltu on.

Toivottavsti vanha sanonta;

 ei kahta ilman kolmatta

 jättää pitämäti paikkaansa.

Olo on ollut kuin käävällä,

joka tukevasti tönöttää paikallansa.

XD ennätin ostaa vielä suuu'uuren tertun banaaneja mettäretki eväiksi

ennen haveria.

Kun sinne mettään ei ole menty joukolla niin yksikseni niitä olen saanut syödä.

Olo on kuin tyytyväisellä herkkusuu apinalla.

Noh, ihan vielä ei tee mieli roikkua keittiön kynttiläkruunussa yhdellä kädellä ja potkaista vasemmalla jalalla kunnon keinuvauhdit ;o)

Konsa jalat eivät heilu niin onneksi sentään kädet ja koukku.

Tsot'tsot viel' en ole yks'kätinen kapteeni koukku.

Pitsimekko

rinsenssalle.

Ompelin kokeeksi maatuskan Tildan kaavalla, sen ison.

Tuli vähän kanttipäinen XD,

 kun kantapäällä "kaasuttelussa" ei oikein ollut mutkien hienostelu holttia.

Maatuskan resepti on kuin pyttipannussa, mitä kaapista löytyy.

Rinsessamaisia

avojalka-askelia.

Nyt voin jo laittaa kuvan isän onnittelukortista.

Siinä missä ystävättären kanssa kielen kannat kilkattivat ja kalkattivat syntyi tämä

kämmekkäät

 kortti. 

Tänään teimme retken Selloon esikoisen ja tyttären kanssa.

Ta'daa vielä on kesää jäljellä

kesäkarkki rilleille ;o)

Juu-u ja mikäs näillä namuilla on myös piristää marraskuun harmautta.

Työrillit

ovat hitusen konservatiivisempaa kuosia.

Metallipokat kestää töissä tarvittaessa pienen painimaaottelun eikä sangat heti paukahda poikki.

Helteiden ystäville on nyt piisannut lämpöä koto nurkilla semmoiset
+ 28 astetta.

;o) jotain hyötyä tuosta murtuneesta varpaasta ei tee lainkaan mieli hötkyä sinne eikä tänne

niin ei turhaudu tästä kuumuudesta.

Olkaat ystävä rakkaat raikkaita vilpoisen suihkun jälkeen 

kuin tyttären maalama ruusu jälkeen öisen saateen!

P.S esikoinen nämä kesäkarkit toimivat ihan hyvin tietokoneen näyttöäkin katsellessa.

Etelänmatka

Tiistaina läksin etelänmatkalle.

Pakkaamisesssa olikin sitten vaivaa ja riesaa kerrakseen.

Pakkaa sadetta, hellettä ja tuulisia poutapilvipäiviä varten kostyymi.

Huh, pakaasistani näki, jotta reissunpäällä sitä ollaan.

Kun on taikakaluina sateenvarjo & aurinkolasit

se takaa pilvipoudan,

 mutta ne on kuitenkin mukana raahattava.

Aikaa oli aamusella niin,

 jotta meni jo vallan peukalon pyöritykseksi lähtöhetken odottelu.

Juu-u,

 mutta hoppuhan siinä loppupelissä tuli,

 ylläripylläri.

Mahan alus täynnä jalkoja kipitin asemalle.

Höntyillessäni alamäkeen pätkähti päähäni,

jotta olo on kuin koppakuoriaisella.

Kukas ojentaa pelastavan havunneulasen,

jos keikahdan kumoon?

Tenttu-ukotkaan eivät olleet pystybaarissaan

enkä pakannut pasianssikortteja mukaan.

Kommelluksitta ja hyvissä ajoin pääsin retken

ensimmäiselle rastille.

Tuumailin,

jotta viisaampaa on mennä junan loppupään vaunuun pakaaseineni.

Pääkaupungin päärautatieasemalla odottelin muiden ensin lähtevän liikkeelle ja siirtyvän asemalaiturille.

Sen jälkeen olikin turvallista heilauttaa koppakuoriaisreppu selkään enkä teilaa ketään.

Noloa olisi olla kamarilla pahoinpitelystä syytettynä ...

ja kuvattuna mustakantiseen kirjaan.

Ihmisellä on kaikenlaisia vaivoja ja  kolotuksia.

 Kolotuksista karmeinta plaatua

on kahavihampaan kolotus.

;o) rakkaat nörtit klikkailevat itsensä kahvilaan

ja minä leikin kameralla XD.

Lelunsa jokaisella.

Kahvi ja korvalaakit tarjoiltiin Teemoista ja Pisaroista.

Suomi desing tutuksi ulkomaanturisteille.

Vesilasit ja filtit olivat Ikean ihmeitä, ettei ruotsalaisille tule paha koti-ikävä.

Torikierroksen jälkeen läksimme kohden ystävättären uutta kotia.

Tein emännälle

onnea uuteen tupaan "kukkasen"

Istuksimme parvekkeella ja kielenkannat kilkattivat ja kalkattivat siinä missä neulepuikotkin.

Ihastelimme tervapääskyjen

vauhdikkaita lentonäytöksiä.

Saapa näitä taitureita taivahalla sohotella kameralla ...

tuli monta sievän sinistä kuvaa XD.

H. Jänneksen ja P. Saikon Linnunlaulun Suomesta luimme  33 tervapääsky ...

"Siro tervapääsky hallitsee suvereenisti ilmatilaa ja on nimestään huolimatta läheisempää sukua eksoottiselle kolibrille kuin kotoisille pääskyillemme"

Noh, sivistettyämme itseämme ensin niin

tervakolibriksihan tätä taituria aloimme välittömästi kutsumaan.

Ystävättäreni kuopus pikkupoikana retkillänsä löysi siilifriikille

turistikohteen.

Ennätti pikkupoika kasvaa aikumieheksi ennen kuin pääsimme tutustumaan tähän pesään.

Valitse neljä täytettä ...

helppohan se on sanoa, jos on ;o)

Ensimmäinen rasti kuponkiin tuli nopeasti, kana.

Vielä kolme ...

pyöritimme silmät kiinni etusormea ja sohotimme kuponkiin jokainen meistä kolmesta vuorollansa.

Yhtä vaikeaa oli kuin lottonumeroita arvottaessa, 

viereen meni.

Yks' allerginen, toinen ei elläissään suuhunsa laita, kolmas sitä sorttimenttia on jo.

Pizzanpaistaja katseli touhuamme ja ilme kertoi,

 jottei tuosta tule valmista ennen työajan loppumista.

 Herkkukurkku sai kaikilta jaa-äänen

 ja  leipuri sai rullata hihat vihdoin viimein.

Jo vain oli herkullista pizzaa, njam.

Pohja oli ihanan ohut ja rapsakka kaitaisilta reunoiltansa.

Pois lähtiessämme pääsimme keskustelemaan kuinkas se menikään

illanrusko aamun pasko vai aamunrusko päivänpasko.

Oon kotona taas täällä villissä maas

missä hirvet ja kauriitkin käy.

Kiitoksia emännälle kestityksestä!

Toivotan kaunista & koreata

viikonvaihdetta!

Moottoriajoneuvoja sekä lepakkonainen

Olipa eilisnäpäivänä Rautatiemuseon piha pullollansa traktoreita ja muitakin ajopelejä

juu-u ja ihmisiä.

Eipä ole tämä kissa aerodynaamisesti kananmunan muotoinen

vaan näyttää ihan oikealta autolta.

Hmm ... tällä menopelillä ei varmaankaan

 kannata mennä moottoritien kuumuutta kokeilemaan.

Kuski kuumuu & kiihtyy ennemin kuin menopeli luulen ma.

Juu-u ja taitaapi moottori huutaa armoa pidemmässä ylämäessä.

Alma (Suzuki Alto) ei juurikaan tätä namusta isompi ollut, mutta

 muutaman kerran sen moottoria tuli huudatettua ylämäessä ja siellä moottoritielläkin,

 kun kierrellen ja kaarrellen pikkuteitä matka kaksinkertaistui ja kuski laiskistui.

Kananmuna-autojen esiäiti,

 mutta on se kuitenkin nii-iin söpön namunen kulkupeli.

Nytkähti se pila versio mieleen

traktorikulkuetta katsellessa.

 

Irja osta mulle traktori

valmetti

tai zetori. 

Kirkkoteatteriohjaajan traktori kyytiläisineen

oli kuin tuulahdus entis'ajoilta.

Tämän aamun kulkupeli oli monarkkini.

Taivas oli harmaja ja radan toisella puolella viel' harmajampi.

Jos sitä meinaa käydä ulkoilemassa pidemmällä kuin porraspielessä niin viisasta on lähteä heti eikä viidestoista päivä. 

Noh, tänäänhän on viidestoista päivä juu-u.

Olin polkenut muutaman kilometrin niin rupesi ripsuttelemaan.

Eipä ole Tarina sokerista ja näin ollen en sula.

(ei sokeri sula vaan liukenee)

Jatkoin siis matkaani ja eipä aikaakaan, kun ei enää ripsutellut.

Mikäs siinä oli suviaamua viettää ajellessa ja lintujen sekakuoroa kuunnellessa.

Laskettelin salpausselänharjua alaspäin, kun alkoi ropsuttelemaan.

Kaivoin repusta sellaisen ohkasen Tiger'in muutaman kolikon pilipali sadeviitan ja puin sen ylleni.

Jatkoin matkaani.

Siinä vaiheessa, kun jyrähti & kumahti niin käänsin ohjaustangon kohden kotia.

XD Kihnutin sen ensimmäisen ripsauttaneen pilven kiinni.

 Enää ei pilven pohja pitänyt ja sain aimo annoksen vilpoisaa kesäsadevettä niskaani.

 

Jahka pääsin jälleen harjun toiselle puolelle niin sadekin taukosi.

Enpä viitsinyt ruveta kuorimaan sitä märkää viittaa pois päältäni vaan ajelin lepakkonaisena viitta räplättäen puuskittaisessa tuulessa kohden kotia.

Hieman hihitytti ylämäkeä kihnuttaessa, 

jotta viitta päällä tulee hiki ja kippas'kappas' kastuu sisältäpäin ;o)

Näyttää siltä, jotta sääennuste pitää kutinsa ja sataa kaiken päivää,

joten täytypi keksiä jotain pirttipuuhaa.

Musta pilvi pelottaa, harmaa pilvi sadettaa.

Huovinkukka ainakin nauttii

kun saapi reilusti vettä.

Mukavia pirttipuuhia sinulle!

Toinen lomaviikko aluillaan

Maanantai alkoi sellaisella Karvisen meiningillä...

inhoan maanantaita.

Aamun askare numero1

kahvinkeitin roplottamaan mokkaa.

Askare 2

hae sanomalehti köökinpöydälle.

pah

ei se lehti pötköttänyt eteisen lattialla, ei.

Jahas se on siis postilootassa ...

laitoin oven kiinnemmäs ...

ja naps' se ***** rumasana napsahti lukkoon.

Avaimet tietysti sisällä takintaskussa, irvistys.

Manasin mielessäni miks'ihmeessä sitä ovea piti lykkiä kiinnemmäs,

 kun postilootalle ei ole kuin viisi siis viisi porrasta alaspäin.

Ovi olisi voinut olla sen aikaa apposen auki, selällään.

Vaistomaisesti sitä vilkuili kelloa, paljonkos se aikarauta repii ...

Noh, lehti postilootasta kainaloon ja hips'hips' portaita yläkertaan.

Avasin postiluukun ja kuuntelin kuten tiedonjanoisen naapurin tuleekin tehdä.

Onneksi sieltä kuului jo pirteitä lasten ääniä, joten

plim'PLOM.

Vävyn ilme oli mainio ovea avatessa.

Mitäpä siihen selitykseksi kuin ...

lehti oli postilootassa ja nyt on anoppikin ulkoistettu,

  ovi napsahti lukkoon.

Mitä tästä opimme?

Älä yritä mitään,

 edes fiksulta kuulostavaakaan ennen kuin olet kaatanut nielusta alas

7 dl kahvia = 3 muumimukillista.

Viisainta on vielä kotva odotella kahvin vaikutusta ennen kuin yrittää olla itseään fiksumpi.

Loppu maanantai menikin sitten lupsakkaasti kommelluksitta.

Eipä sitä lehteä näkynyt tänä aamunakaan eteisen lattialla,

mutta lähtiessäni sitä hakemaan ne viisi porrasta alaspäin nappasin avaimet koparansilmään ja jätin oven 

sepposen selälleen.

Tänään kävimme Sellossa retkellä tyttären kanssa.

Vävy jäi kotimieheksi

lasten kanssa.

Vävy oli hauskuuttanut jälkipolvea tekemällä käpylehmän.

Minulla oli aika näöntarkastukseen esikoiselle.

Tytär tuli myös sinne koppiin tarkastuksen ajaksi XD

Tulipa naurettua vedet silmissä, hoh'hoi.

Esikoinen evästi; sano heti, kun näkyy jotain ...

kone sanoo räp'läp'läp'

minä sitten kertomaan mitä näen;

joku pyöreä kirjain, hmm kärpäsen paskaa ja T.

Olisi ilmeisesti pitänyt odottaa räpätyksen loppumiseen asti

ja sen jälkeen vasta kajauttaa mitä näkee.

Mutta heti on HETI ;o)

Välillä ne kirjaimet näyttivät siltä

 kuin ripulilla oleva kärpänen olisi jalat ristissä kiiruhtanut seinän yli,

 mut' riskinhallinta ei kuitenkaan pitänyt 100%:sti hotelli helpotukseen asti

 ja roiskeita ol' siellä täällä.

Iskipä eteen Af Grann

Ratia ongelma.

Pokat oli jo valmiiksi katsottuna ja kokeiltuna. 

Selvää pässinlihaa siis,

mutta siellä hyllyssä huusi & bling'bling 

yhdet todellakin karamelli pokat.

Pinkin fuksianpunaiset kissalasit!!!

Aivan ihanat, huokaus ja toinenkin.

Mitäs siinä kärvistelemään laitetaan molemmat pakettiin.

Onpahan sitten loman loputtua motivaatio kohdallaan työnteossa ;o)

Kukkahattu tädillä

on uusi kukkareppu.

Tätä kiersin kuin kissa kuumaa puuroa.

Siis kiersimme tyttären kanssa koko ostosparatiisin ennen kuin puuro oli tarpeeksi jäähtynyt.

Kilahti se kassa kuitenkin kaiken aprikoimisen jälkeen.

Heleitä heinäkuun päiviä ja pilkettä silmäkulmaan!

Helteinen suvisunnuntain retki

Läksimme aamupäivällä pikku-ukon & -äidin kanssa naapurikaupunkiin retkelle.

Suunnitelmissa ihka oikea eväsretki.

Ennen kuin asiasta isommin ääneen puhuimme,

piti vähän tarkata mitäpä sanoo ilmatieteenlaitoksen sadetutka.

Eiköhän + 27 asteen lämmössä tarkene retkeillä ihan hyvin....

 paremmin kuin 

etelänavalla retkeilijät.

Ainakin ilman pilkkihaalaria ja toppatakkia.

Totesimme, jotta ennustettuihin sateisiin on aikaa vaik' ja kuin.

Heikki-veturi

jaksaa kiltisti olla paikoillaan.

Juu-u ja veturin ihastelulle täytyy olla aikaa mennen tullen.

Pikku-ukko lauloi sille vielä Tuomas-veturi laulunkin

niin jopa jaksaa edelleenkin odotella sijallansa

sitä katsomaan tulevia pieniä veturimiehen alkuja.

Juu- u retkellä oli jokaiselle jotakin ;o)

Pikkuäidille

vanhan maantien idylli ja sen upeat wanhat talot.

Koska herra ilmatieteenlaitos ei het' kohta sitä sadetta luvannut

niinpä kävimme turisteina kirkolla

pikku-ukon perspektiivistä persoonallisesti

ja

mummun pönäkkä näkemys.

Mummulle ankkapuiston

ankat

 sekä

sorsanpojat

joita oli kahdeksan 

kuin niitä vetureita siinä Heikille lauletussa laulussa.

Sitten pikku-ukon kohokohta retkellä

 leikkipuisto.

Voitte arvata kumpi 

on ykkös pilotti?

Eväiden syömisen jälkeen jatkoimme matkaa.

Pikku-ukon mieltä hieman kirveli leikkipuistosta lähtö,

mutta laastarina sielulle oli mummun kamera.

Pikku-ukko napsasi

patsaasta 

pari kuvaa.

Tämä alempi patsaskuva on mielestäni hieno.

Mummun näpsäytys niin,

jotta teksti taatusti näkyy.

Minkäs värinen tämä talo on,

jossa kävimme poistamassa kahavihampaan kolotuksen 

sekä jäätelön tuskan?

Onkohan ihan varmasti punainen ;o)

Pikku-ukon kameran etsimessä oli jo ihan muuta XD ...

Kuulin kun hän pyysi 

hymyilkää niin, että hampaat näkyy.

Jopa saikin pikku-ukko iloisen kuvan otettua.

Ei ole teennäistä hymyä kummallakaan kesäneidoista XD.

Leikkikentällä ei mennyt hiekkaa silmiin,

mutta kotimatkalla vilposessa autossa 

Nukku-Matti pääsi yllättämään hiekkoinensa retkeläisen.

Unihiekka ei kauaa silmissä kirvele,

jos pääsee 

paataamaan

siskon kanssa.

Rinsenssa otti eilen ensiaskeleensa.

Juu-u ja kyseessä on todellisia rinsenssamaisia askelia.

Hep' hei nyt mielestä pois kaikki siansilavat ja -potkat myös ne herneet.

Aatoksissa ei sitten lainkaan mitään hernerokka vermeitä ;o) ei ollenkaan.

Kävellä voi vain pehmoisella karvalankamatolla.

Hymyilkää niin, jotta hampaat näkyvät

ja oppikaa uusia asioita!