Mahotonta menoa

Kevät on pinkonut loppukiriä niin, jotta kolkuttelee jo kesää selkämykseen vinkaten,

 jotta olisi vuodenajan valtikan vuoronvaihto.

Koppakuoriaisia

jotka

ovat

hyönteisiä

totes pikku-ukko opastavasti mummulle,

kun yhden koppisen matkantekoa seurasimme nenät maata viistäen.

Sain myös pikku-ukolta vinkin,

 jotteivat koppiaiset syö männynneulasia vaan kävelevät niistä yli, vaikka niitä ruoaksi tarjoaa.

Kummallisia ovat koppakuoriaiset toden totta.

 Nirsoja ;o)

Noh, hämähäkillä on

karvaiset jalat ja jänöjussin hampaat.

Juu-u ja rinsenssakin oli koppis jahdissa mukana ja komensi kädet seläntakana topakkana;

koppiainen heti tänne.

Tämän kiitäjän loppu oli hyvin liki,

kun meinasin pyöräillä sen yli kylällä.

Mahotonta menoa on ollut myös ruususen unta nukkuneessa taloyhtiössämmekin.

Elo on ollut kuin elokuvassa sen jälkeen,

 kun naapurin yksiö vaihtoi omistajaansa.

Jotta, jotta ... kuinka monta mahtuu sinne Jopen pieneen Hiaceen?

Samaa asiaa me muut asukkaat ihmettelimme, jotta kuinka monta hörhöä mahtuu pieneen yksiöön?

Eipä voi sanoa muuta kuin

 mahtuu.

Onpahan nyt koettu miltä tuntuu herätä julumettuun akkunalasinhelinään. 

Ei kilise kuin keijun tiu'ut vaan oli aikas veretseisauttava kokemus.

Kotvan sitä mietti mitä tapahtui, olikos se minun makurin akkuna,

 joka astalon iskusta nöyrtyen helisi.

Arvatkaapas miten tarina jatkuu XD

noh, tottakai sitä piti pää ovesta käytävään lykätä.

Naapurin vanharouva tulla tassutteli avojaloin yöpaidassa portaita alas ...

minä siihen hihkumaan, jotta pysy siellä,pysy siellä. 

Lasinsiruja on kaikkialla.

Kohta kuului tyttären napakka ääni; mummut sisälle ja ovi kiinni. 

Poliisit on soitettu.

Onneksi naapurin mummu ei sotkeutunut yöpaitansa helmoihin ja tullut kolin'kolia kierien portaita alas vauhdikkaassa käännöksessään.

Toisessa näytännössä draama oli kukkeammillaan.

Kuka täällä oli, mihin meni jne huusi akkunalasin säpäleiksi hutkija.

Yksiössä seinille sälähteli vähintään 24 astiaston serviisi.

(ja minä tuupin omaa serviisiä keittiönhyllyillä sisemmäs) 

Kun virkavalta kajautti käytävässä avatkaa ovi, täällä on poliisi.

Loput naapurin astiat saivat aikalisän.

XD tottakai olin välittömästi silmä kiinni ovisilmässä, 

jotta voin myös kuuloaistin lisälksi käyttää myös näköaistia.

Uikuti uikuti ujellusta ... meillä on viimeinen ilta ... nyyhkyn nyyhkyn.

Poliisi kysyy mihin olet lähdössä ja vastaus on vankilaan.

Noh, olipa hänellä ennen vankilaa oli vertailun vuoksi yöpyminen putkassa.

Maija vilkkumaan ja sen jälkeen me muut kömmimme kartanolle pihaparlamenttiin.

Hippasen hihitytti, kun huomasimme, 

jotta lyhty oli nätisti asetettu maahan ennen "lyhtykoukun"

astaloksi ottamista ja pikku-ukon vaeltajakeppi asetettu siihen viereen.

Vaeltajakepillä oli ilmeisesti ensin akkunan kestävyyttä kokeiltu. 

Muutaman päivän päästä seuraava hälytysajoneuvo oli ambulanssi,

 joka haki tämän putkasta päässeen tälläkertaa hitusen liikaa hörhöä nauttineen mukaansa.

Se siitä vankilasta.

Seuraava tempaus oli joku hiikaleen savuava pamaus akkunasta ulos.

Vastapäisen omakotitalon asukkaat olivat soittaneet poliisin katsastamaan tilanteen,

 mistä kummasta on kysymys.

Palolaitoksen palveluita ei onneksi tarvittu ennen kuin häätöpäivä koitti.

Vuokralainenhan oli sitä mieltä, jotta meillä muilla asukkailla on salaliitto häntä vastaan.

Tokihan meillä oli

elä ihimisiksi

 ruususen uni salaliitto.

Kotvan ennätimme ruususen unta kunnes ...

kun männä tiistaiyönä vielä viimeisenä jäähyväisenä talomme oli piiritetty joka kantilta luotiliiven ja kypärin varustautunein poliisien ampujaa etsien.

Saas nähdä mimmoinen on seuraava uusi naapuri?

Oli se paha ilma mimmonen tahansa niin 

sateen jälkeen

aina paistaa

Olkoon elo kuinka 

utuisen kummallista tahansa.

Ahomansikan makoista

suven odotusta!

Kesäajan herätyskello

Jep'jep' minulla on uusi koria ääninen kesäajan herätin.

Ihan aina = aamuvuoro aamuina en ole ilahtunut sen soitosta

 kuten en talviaamun herättimen soinnistakaan.

Iltavuoroon mennessä sen soinnin jälkeen voipi uudelleen urvahtaa makoisaan uneen

ja vapaapäivänähän sillä ei ole niin väliä, 

kun voi ottaa tuupluurit, ruokaperäset.

Kello on ihan kotimaista tuotantoa, 

mutta kuinka monta kiveä siinä on vai onko, ei ole hajuakaan.

kello on mustarastas-merkkinen ja sehän soi karvaa ennen auringon nousua.

Hmm ... tässähän voisi tehdä sellaisen poikkitieteellisen vertailututkimuksen XD

ilmatieteenlaitoksen auringonnousu/-lasku päivänpituus - mustarastaan aamu- ja iltalaulun 

välinen aika.

Se kyllä on totinen tosi, jotta talitintti mustarastas duo ei euroviisuja voita!

On muuten oikeasti aika karsea ääniyhdistelmä 

johon herää kaik' hautuumaan aidan tällä puolen nukkuvat.

Noh, tässä kun on kerran herätty kuka milläkin tavoin tähän viikonlopun aattoon

niin heräsipä luonto viheriöimään parin lämpöisen sadepäivän jälkeen.

;o) onneksi satoi vettä eikä lunta, kun olin yöputkessa.

Peippo sen kun lurittelee

laulujansa

ja voikukat

kukkivat

kuten

niin

monet 

muutkin into piukeana.

Pikarililja on mielestäni

satukirjakukkanen,

mutta on siinä veikeyttäkin sisälle kurkatessa.

Jottei tämä mene nyt ihan lällyn siirappiseksi niin 

mites olis yks'

punamaljakkaan malja

tahi 

hämähäkki.

Klikkaa kuva isoksi niin voit valita mihin silmään tätä optikon painajaista katsot ;o)

Millaisethan olisivat hämähäkin silmälasit?

Se on kuulkaas kesä

nupullaan

ja 

askelten alla terälehtiä.

Ihanaista viikonlopun aattoa ja sitten sitä ite viikonvaihdetta!

Juu-u sekä suun mukaisia torikahveita

Ensimmäinen eväsretki

tälle keväälle ja rinsenssalle ylipäätään.

Alkumatka pisteltiin ihan asfalttikatuja pitkin.

Kyllä sitä asvalttikadun vierullakin on nähtävää, kun sillä silmällä katselee.

Valkovuokko kukki

koreasti pientarella.

Metsän siimeksessä vuokkoja ei vielä näkynyt.

Tuoreita

ketunleipiä löytyi kyllä.

Sulamisvesi lääseiköstä

ei löytynyt sammakonkutua.

He'heh eikä kukaan meistä polskahtanut heittämään sinne talviturkkia,

vaikka aika uhkarohkeasti reunalla notkuimme.

Rinsenssakin kuuliaisesti seistä tönötti ukin kanssa rannalla ;o) 

ja seurasi vesihämähäkin matkantekoa.

Orava oli

jo käpyeväällä.

Meillä oli vielä edessä ylämaata jonkin matkaa

ennen eväspaikalle saapumista.

Kyllä ukin tekemät

lauantaimakkarasämylät maistuivat hyvälle.

Viime kesänä kerran meinasi tulla tenkkapoo, kun läksimme extemporee retkelle eikä jääkaapissa ollutkaan lauantaimakkaraa.

 Miltäs ne eväät sitten maisutvat?

Olisi luullut, jotta rinsenssasta olisi ollut puhti pois retken jälkeen,

mutta jaksoi pyrähdellä vielä kuin västäräkki ees'taas vielä kotipihassakin.

Ihan pikkuisen on tullut askarreltua lankojen parissa.

Virkkasin Artturille

tennarit postitettavaksi.

Nauttikaatte aurinkoisesta viikonvaihteesta!

Sinne, tänne ja varsinkin tänne

Mimmi meni laulussa aamutuimaan uimaan,

mutta me isä-ukin kanssa kävellä lompsuttelimme ostosparatiisin Prismakauppaan.

Tuumailimme, jotta mennäänpäs torin läpi katsomaan mitä siellä on.

No pöh, siellä oli pottaattikauppias, kukkamyyjä ja ilmapalloihminen yksi jokaista sorttimenttiä.

Minä kummastelin näitä niukkuudenmarkkinoita.

Isä sitten ihmettelyn ääneen lausahti, jotta

klara Wappen, bara vatten.

Asia korjaantui Prismakaupassa. 

Siel' oli tavaranpaljoutta ja väkeä riittämiin.

Kauppakeskuksesta pois lähtiessämme harmiksemme havaitsimme, jotta sataa.

Olimme molemmat samaa mieltä siitä,

 että antaapi sataa ja läsksimme Jussinmäen laitaa pistelemään kotia kohden.

Torin laidalla tuli jo joitakuita raketa riemuksemme.

Kirjastoaukiolla sade yltyi kunnon kaatosateeksi.

Sihautin hampaiden välistä isälle; sinä ja sun bara vatten'isi.

Siinä vaiheessa, 

kun ulkomainos tuli tuulen mukana itsekseen vastaan ehdottelin taksin tilaamista.

Eipä isä laittanut hanttiin.

Heh'heh tulipa tilattua taksitolpalle taksi.

Onneksi tolpalla ei tarvinut kauaa patsastella, kun taksi tuli, 

mutta lititsimärkiä olimme.

Vajaan kilsan ajaa huristimme leuhkina kyytiläisinä ja kas' 

koti pihassa aurinko paistoi somasti niin kuin mitään myräkkää ei olisi kuuna päivänä ollut.

Ulkomuotomme ei ollut yhtä korea

kuin kiinanruusulla.

Kamppeet kuivamaan ja liputus oli kuin parhaimpana pyykkipäivänä.

Kuopus soitteli töistä kysellen onko meillä munkinpaisto vehkeitä.

Ei ole ja lupasin käydä ne hankkimassa.

Päiväkahvilla kyselin isältä, jotta lyöttäytyykö mukaan kauppareissulle Pyrhöselle.

Lyöttäytyi.

Pyrtsin ovelle kurvatessa tuli vilkaistua pohjostaivaalle o'ou mitkä pilvet.

Virnuilin saapuvasta sateesta johon isä heitti, 

soitat sitten soittamati korva luurilla sen taksin niin sade loppuu äkkiseltään.

Jep'jep kaupasta pois tullessa sataa ripsutteli.

Poliisiaseman kohdalla kuului vierestä isän kommentti;

oikein hän eilen sään ennusti, sadetta sinne ja tänne 

ja sade on osunut varsinkin tänne.

Kävellä pompottelimme mäkeä alas sateen jälleen kiihtyessä.

Reipas oli askel ja reippaamaksi pisti sadekin tahtia.

Isä totesi ettei aio enää minun kanssa ulos lähteä.

Jos aion viel' moista kysyä hän laittaa eteisenlattialle mahalleen maate jalat ovea kohden kuin 

Essi-koira.

En aio ehdotella kauppareissuja,

 jos jottain on uupelossa niin se haetaan vasta hyvän sään aikana.

Eikä yritetä koreilla Walpurin vermeissä

sateen ja paisteen välissä.

Toivotan sinulle

 

P.S nyt sataa ja paistaa yht'aikaa

;o) on ketun syntymäpäivä

Diggi-loo Diggi-ley

Päivät ovat hujahtaneet suit'sait' sukkelaan sitten viimeisen postauksen.

Yrjö sekä Markku menivät jo ja nyt odotellaan sitten sitä Walpuria.

Kun Yrjö auran pellolle kantaa, 

niin Markku käelle kielen antaa ja Walpuri on valmis kukkumaan.

Juu-u ja kevät on harpponut peninkulmasaappain reippaasti eteenpäin.

Pihan lumivallissa on vielä kokoa ja näköä

vaikka ja kuin.

XD vaikka tytär lumikasaa sitkeästi lasten keitellessä kuravelliä lapiolla hutkien madaltaakin auringonsäteiden sekä ves'sateen apulaisena.

Lumen sulaessa uusi elämä pukkaa esiin

intoa puhkuen maasta

tahi 

muusta kasvualustasta.

Tosin muuanna päivänä pikku-ukko huolestuneena kyseli liukurinsa perään ja milloin tulee uutta lunta,

jotta pääsisi liukumäkeen.

Lupailin hövelinä, jotta kyllä sitä lunta vielä tänä vuonna tulee lisää aivan varmasti.

Västäräkistä vähäsen totes taas pappa töissä.

Siinä me sitten nokat kiinni akkunassa seurasimme sen pyrähtelyä yhtäälle ja toisaalle

huokaellen, jotta tuonne pihalle kun vaan pääsisimme.

Aivan kuin johtajattaremme olisi sydämistämme lähteneet huokailut kuullut, kun iltapäivästä toi tilapäislukon puutarha-aidan porttiin.

Samaiselle papalle lupasin aamutoimissa, jotta opiskelija tulee lääkeluennonjälkeen vaatteet päällä osastolle ... papalla silmät suurenivat ... ja minä jatkoin;

Noh ei hän ole koskaan osastolla alasti nakuna ollut, mutta tulee ulkovaatteissa, jotta päästään sisäpihalle.

Ennen lomaahan 

työpäivät ovat varsimnaista hilipatirippania.

Kitupäivän aamutoimissa toinen pappa tuumasi työparilleni osoittaen minua; tämä rouva on digiloo.

Korvamato seurauksella heh'heh.

Aika sukkelaa sitä sai tänään kimaltamattomia valkoisia hummeleita toinen toisensa eteen pistellä.

10 aikoihin alkoi puhelin pirisemisestään piristä. 

puolilta päivin totesin likoille, jotta nyt hilpaisen hallintoon ennen kuin luuri kasvaa korvaan kiinni.

Takaisin kansliaan hulmutessa laitoin luurin kotvaksi taskuun  ...

TöTtÖrÖöRäÄ vappuviuhkatorvella ...

onneksi luuri oli taskussa ja riskinhallinta kesti tämän 

ehkei niin sulosointuisen fanfaarin XD.

Likat olivat nähneet oikein vaivaa tähän BöÖ'hön.

Kaks' istui "paperitöissä" keskittyneen näköisenä tietokoneilla ja 

tämä musikantti seistä tönötti torvineen kansliatuolilla "nurkan takana" näkymättömissä.

Jokainen osastomme tiimiläinen ottaa työnsä erittäin vakavasti.

Eikös vain?

Vakavasti ottaen saunavuoro lähenee leppeine löylyineen.

Loman ajan aion olla

taivaanrannan maalari

ja innolla nautin siitä mitä 

lumen alta löytyy.

Nauti sinäkin kevään yllätyksistä 

ja laske liukurilla, jos lumisade siihen suo mahdollisuuden!

Knips' & knaps'

Jarilta saamani Naga Morich pääsi isompaan & lasitettuun savipottiin mullanvaihdon yhteydesä.

Se on kasvanut ja kukkinut koreasti siitä asti, kun kummipoika sen minulle toi.

Mutta sen ensimmäistäkään chilinpodia se ei ole kasvatellut.

Ka, minähän annoin saksien surutta laulaa

uhkeassa kasvustossa sen enempiä ihmettelemäti.

Juu-u hyvä se on rannalta neuvoa, kun vesillä on hätä

ja tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Arvaapas harmittiko,

kun hoksasin mitä olin parturoinut.

Knips'knaps'

Kysyin jo viisaammalta  neuvoa, mutta tehty mikä tehty.

Saksien viiltoa ei anteeksi saa.

Harmistuksissani noijuin tunteella kaik' sivistyssanat,

 jotta siinä olisi kuulolla olevalla satamajätkällä korvat palaneet kekäleiden punahehkuisina.

Mutta olipa onnenpäivä, kun chilille vettä tarjosin päivänä muuanna.

Mikäs se siellä lehtien lomassa luuraten piilottelee?

Oi,oi.

XD tätä minä sitten hellin ja hoivaan kuin sitä suurinta ja komeinta kruunun jalokiveä.

Konsa olemme näissä kukkapurkeissa niin vaihdetaanpas tässä toiseen.

Harmajia ja sateisia

ovat päivät olleet.

Sade on syönyt kiitettävästi kiinalaislasten puolesta lunta.

Enää on vain 25 cm täällä ilmatieteenlaitoksen mittausaseman mukaan lunta sen 50 cm:n sijaan.

Siis puolet on hujahtanut pois sateen mukana puf.

Kohta vihertävät muutkin

kuin torvijäkälät

ja 

PikkuArtturin 

junasukat.

Sukat ovat Nallen aloeverasta ja sukkien saajan äiti saa ne iha ite pesasta Artturin vaatteiden pesuaineilla niin langan aloeveraa säästellään.

Eilen näin ensimmäisen kiitäjän pörräämässä porrasvalon ympärillä.

Istahti lampunkuuppalle ja minä hakemaan kameraa.

Niinhän siinä kävi, 

jotta ähäskuti viel' muuan kunniakierros lampun ympäri ennen lentoa yön pimeyteen.

Tänään aamusella töihin mennessä kuulin ensi kerran tälle keväälle ;o) allekirjoittajalinnun laulua.

Esikoinen kerran kuvaili linnunlaulua, jotta se laulu loppuu kuin allekirjoituksessa.

Ai, mikäkös se lurittelija on?

Noh, puolikuun peippohan se. 

Kuuntelehan seuraavan kerran peiponliverrystä kynäilijän korvalla XD.

Ilahduinpa töistä tullessa parista lokistakin.

Vares taas ei.

Uljaasti räps'räps lennolla vares hätyytti liitäviä lokkeja pesämännynlarvan nurkilta pois.

Tälläkertaa vareksen sitkeys palkittiin ja lokit liisivä ja laasivat toisaalle pesäpuulta.

Pihallamme pilkistelevät lumikellot ...

Ihania ja värikkäitä

kevätylläreitä sinulle!

Huhtikuu humauttaa

heh'heh humauttaen männä pyhänä

ja maanantaina lunta.

(araucariasta riisutut lumihiutaleet)

Listantekijälle yön jälkeen aamurapsalla vinkkasin, jotta harkitsee näitä minun yövuoroja.

Hänellä nenänpää valkeni kuin olisi lämpöisessä yks'kaks' paleltuman saanut.

Minulla tuli hoppu jatkamaan, jotta ...

kun minä olen yövuorossa niin on aina sataa tupruttanut enempi ja vähempi lunta sieltä ensilumesta saakka. 

Yleensä vitin anti on ollut sitä luokkaa enempi.

Suvi lähenee, mutta jos nämä yövuorojen vanhat merkit paikkansa pitävät niin totisesti

viikko ennen ja viikko jälkeen Juhanin on sitä paljon puhuttua huonoa rekikeliä.

Pikku-ukko tosin totesi uudesta lumesta; nyt voi hiihtää.

Uusi lumi olikin hänelle mahdollisuus eikä negatiivinen juttu.

Silmä kovana olen koettanut tarkata

uutta viherrystä,

mutta tuota koriasti kimaltelevaa jäätä

kyllä piisaa.

Eipä heittäydytä kuitenkaan ihan toivottomuuteen.

Oikein, kun uteliaan nokkansa työnsi liki talon sokkelia

niin jopa löytyi kevään

ensiairut.

25.3.2012 seinänvierulla

Skillat porskuttivat vallan toiseen tahtiin.

Monarkkini on edelleen kellarissa talviteloilla ... huokaus.

Aamulla töistä tullessa vuode kutsui kuin seireeni merimiehiä karille.

Unihiekkaa oli ainaskin kilo per silmä.

Kuinka ihanaa olikaan painaa pää pielukselle ja käpertyä peiton alle.

Pding' silmäni aukesivat kuin 

muurahaisleijonan kuoppa huolettoman harha-askeleisen öttiäisen edessä.

Olin nukkunut ruhtinaalliset puol'toista tuntia.

Makasin sitkeästi peiton alla ja sitten ilman peittoa.

Uni ei tullut takaisin ja meni ihan väkisin makaamiseksi joten nousin kahvin keittoon.

Tuli keitettyä säpäkät sumpit.

Vettä olisi saanut olla enempi niin olisi ollut maukkaampi konsentraatti.

Oli oikeeta "herää pahvi nyt on tosi kyseessä" kahvia.

Läksin tuhtaillakseni tuohon lähikauppaan Pyrtsille hakemaan multaa.

Ostoskärryyn 2 X 12 litran multa jässäkkää.

Kassalla totesin myyjättärelle, jotta olen pulassa
(ja Pula on Kroatiassa siis pitkä olisi kotimatka)

jos multani eivät mahdu reppuun. 

Osu ja uppos onneksi. 

Hippasen reppu oli hankala heittää selkään, mutta ei sen paino tuntunut.

Noh, enpä olisi jäänyt kuulumisia vaihtamaan tunniksi tienposkeen, kyllä reppu sen verran painoi.

Enemmän muotoa kirveli,
kun kuopsautin kuomaan hiekotussepelin sirusen.

Eikä puhettakaan, jotta olisin sitä reppuselässä käynyt etukenossa kengästä pois ottamaan.

Siinä olisi käynyt hassusti ja tarvetta olisi ollut nokkapielessä laastarille.

Eikä se sirunen suostunut siirtymään kalvamattomaan paikkaan,
vaikka sitä yritin kopistella kuomassa.

Tiukka 500 m toispuoleista vyöhyketerapiaa jalkapohjaan.

Lakasulakasukonekin pöristeli jalkakäytävällä vastaan,
mutten jäänyt seisoksimaan rouvina tiensivuun vaan painoin ajoradalle kuin hirvi ja ylämäessä ohi.

Voi, jotta oli mukava ottaa kotona kenkä pois.

Tutasin konkreettisesti sen kuinka tukalaa on olla kivi kengässä.

Ei ollut pelkkää sana helinää, ei.

Taitaapi olla viisasta käydä kauhomaan tuota mustaa multaa purkkeihin

 muutoin tästä löpinästä tulee kilometrin pituinen. 

Kun ei siemeniä ei voi ulkosalla kylvää

niin ne voi laittaa makoisiin suihinsa.

Kiitokset Budapestin tuliaisesta esikoiselle!

Kyllä lehtisilmut vielä 

pulskistuvat ja hiirenkorville vihertyvät.

Olkaamme kärsivällisiä!