Aja hiljaa Tarina

Takerrutaanpa ensinnä tuohon otsakkeessa olevaan hiljaa sanaan.

Hiljast' on pihapiirissä.

Vaiennut on lintujen laulelo ...

vareksen sulosointuisia säveliä lukuunottamatta.

Paskahottisetkin (räkättirastaat) ovat keränneet perhekuntansa ja lähteneet ties mihin.

Jonnekin räksät ovat kerääntyneet odottelemaan lennonjohdolta käskyä nousta siivilleen

 nokat kohden leppoisampia tuulia.

Pihassa on päivänä muutamana pyrähdellyt pari talitiaista,

mutta viel' ei ole niiden aika käydä "taloksi"

näille nurkille.

Pihan valtiaina rellestää pari pikkuoravaa.

Kurittomia ovat oravanpojatkin juu-u.

Petäjän alla olevista pelakuista rapsin kuihtuneita kukkia pois

niin sepä ei sopinut

terroristioravien pirtaan, ei.

Honka humisi leppeässä tuulenvireessä, mutta yks'kaks' käpyjä alkoi roimasti ropisemaan alas.

Viittasin kinttaalla moiselle ja jatkoin rauhassa askarettani.

Piittaamattomuuteni sai aikaan konfliktin meille kahden sorttimentin nisäkkäälle.

Kah, etpä arvaa millaisen käpyattentaatin sain aikaiseksi välinpitämättömyydelläni.

Vihreää käpyä tuli sarjatulena alas ja muutamien männynoksienkärkien höystämänä.

Sitkeänä sissinä attentaatista huolimatta rapsin viimeisetkin kompostiin joutavat kukkaset,

mutta reippaampaan kuin silleesti sunnuntai tahtiin.

Onneksi naapurit ovat tottuneet touhuihini XD .

Jupatin nähkääs näille talven yli elämättömille pösilöille,

jotta mahtaa se V***aa enemmän kuin sen jäätyneen kävyn kanssa,

kun kevättalven eineet tuli viskottua het' alkusyksystä alas ihan vaan yltiöpäisyyttään.

Voip' olla oravalla apea mieli ja nöyrä muoto

naapuritalon lintulaudalla pakkasen paukkuessa ja tuiskutuulessa einettä etsiessä.

Hiljaksiin voidaan varmaankin siirtyä seuraavaan hiljaisesti asiaan.

Sumussa on viisasta lähestyä risteyksiä hiljaksiin,

kun fillarinlamppu ei ole mikään sumuvalo.

Kun työmatka on lyhyt sehän on mitä mainiointa

Vai kuinka?

Noh, jos se on liian lyhyt niin siihen pitää saada hitusen verran matkaa lisää,

jotta se tuntuu työmatkalta = on sitä liikuntoa.

700 metriä on 700 metriä.

Toisille pitkä, toisille lyhyt matka.

Minä hippasen pidennän työmatkaa molempiin suuntiin ja kurvailen kortteleita ympäri.

Paitsi kaatosateella tahi sään ollessa muuten nurjamielinen.

Kävipä tässä niin,

jotta kotimatkalla ens töikseni kävin hankkimassa sen 15 munan ropposen.

Ajelin mutkitellen somasti asfalttiteitä ees takas ja koukaten sinne ja tänne.

Reppuni ollessa somasti fillarinkorissa.

Sieltä sinne & tänne alamäkeen rymmyytellen lasketellessani

 juontui mieleeni

ostokseni.

Turha on kaatunutta maitoa itkeä.

Samoin on rikkoutuneiden kananmunien kanssa.

Saaplarinmoisen sotku lopputulemana.

Ei niistä munista ollut edes munakasaineiksi,

kun pieniä pieniä kuoren sirkamia oli takahampaita kiristyttämiseksi asti.

Olipa hiustenhoitoainetta rivilliseen Peppi Pitkätossuja,

mutta haaskiin meni 15 hiustenhoitotuotetta.

Koreita ovat olleet nämä syksyn ensimmäiset päivät.

Juu-u hyvin kesäisiä etten sanoisi.

Syksy kuiten antaa pieniä viitteitä tulostaan.

Pieniä hämähäkin kutomia pitsiliinoja kastehelmin kirjailtuna

löytyy sieltä täältä silmäniloksi.

Seuraavaa kuvaa ottaessa eräs huivipäinen mummo kysäisi onkos sinulla

mikroskooppi.

Vastasin hänelle;  ei, tämä on kamera. Kärpässienet punnertavat maasta läpi.

 Hetken rouva tarkkasi kökkimistäni. 

Kiristipä sitten huiviaan leuanalta lähti jatkamaan matkaansa toivotellen hyvät päivänjatkot.

Kärpässienen maansiirto

toimia.

Minäkin taidan toivotella sinulle blogiystävä

aurinkoista päivänjatkoa

ja nauti innolla päivien

kesäisestä koreudesta!

Minä lähden hankkimaan kananmunia

ja 

totisesti en aio 

ajaa rymmyytellä mettäpolkuja

vaan ajelen asfalttiteitä rouviksi.