Kas' pimennyspäiväkin sattui lomaviikolle

Rillipäälle se saattapi iskeä näkökykyyn pimennys 

muinakin päivinä kuin auringonpimennyspäivinä.

Rillien rikkontuessa menee kaikki laakista hämärähommiksi.

Minun lemppari rilleistä otti ja läks jo ties monennenko kerran 

toinen nenätyyny.

Pikkuvika, mutta ai'ai niin harmillinen.

Harmillinen myös käytännöllisesti, kun niihin ei enää löydy sopivan passelia ruuvia.

Jostain syystä kerran kävin niitä korjauttamassa tässä kotokylällä.

Silloin homman hoitaakseen sai ilmeisesti opiskelija.

Askar ei lähtenyt sujumaan toivotulla tavalla ja hän kävi kysymässä apua "vakkarilta".

Kuulin vakkarin vastauksen äkäiseen sävyyn "koeta nyt jotenkin selvitä".

Tämän "jotenkin selviämisen" jälkeen nenätyyny on sitten irronnut tuon tuostakin.

Ilmeisesti siinä meni jengat tahi jotain muuta tärviölle toisen yrittäessä kovasti

omin avuin iha itekseen.

Tytär ne viimeisen kerran korjasi joutuen käyttämään kikkakakkosen ja 

vielä vetämään ässänkin hihasta.

Eli lemppari rillien elämänkaari on tullut päätökseen.

Rikki mikä rikki.

Onneksi näitä kakkuloita on tullut hankittua ...

Noh, ei nyt ihan joka kolttuun ja hattuun sävysävyyn,

mutta hyvin monet pokat ovat huutaneet luokseen ennen kuin 

olen päässyt kunnolla liikkeeseen sisälle,

 kun olen ollut makutuomarin ominaisuudessa.

Valitsin siis kaikkein tukevimmat keekoilulasit arkilaseiksi.

Jotta muoviset keekoilulasit pysyvät menossa mukana

 niin niihinhän täytyy laitattaa nenätyynyt. Eikös vaan?

Harrastin lomamatkailua maakuntamatkailun muodossa.

Arvatkaapas mistä kävin hankkimassa lomamatkamuiston XD ?

Bling'bling

namuset.

Metallisankaiset ovat töissä käytännöllisemmät.

Muovipokat, kun eivät anna mitään anteeksi tiukassa tilanteessa.

Rautalangan mennessä rusetille sen voi suoristaa, mutta muovin rapsahtaessa pokki

on vitsit vähissä.

Eikös ollutkin hyvä perustelu uusien kakkuloiden hankinnalle. XD

Nyt kun näkö on jälleen kirkastunut voidaan mennä siihen pimentymiseen.

H-hetkellä auringon edessä oli

ohut pilviverho sekä puiden oksia.

En ennättänyt reissultani kotiin ihan ajoissa,

vaikka rynnistin kellon kanssa kilpaa kuin Paavo Nurmi aikanaan.

Tarkoistus oli 

katsella pimennystä lomalaisen elkein rauhassa.

En en ennättänyt hakemaan "vermeitä" kotoa niin kauppakassi maahan ja

katso pimennystä kuin kansansadun kettu auringonnousua.

Pimennyksen

ylijäämä säteet maassa.

Tulipa pimennys kuitenkin nähtyä särkemäti silimiä.

Valoisaa sekä antoisaa

viikonvaihdetta kaikille,

 jotka ovat tätä postausta tänne asti jaksaneet lukea!