Keväthurahduksia

Oi' ihana toukokuu on hurahtanut reilusti yli puolenvälin.

Koht'sillään koputellaan kesän ovea.

Meillä jokaisella keväthurahdus ilmenee ihan omanlaisesti.

Isän kanssa porisimme puhelimessa ja tulipa semmonnen tunne tuonne sydänalaan

 kuin siinä

nimipäivälaulussa ...

oi', jospa oisin saanut olla mukana.

Isä kertoili innostuneena kuin pikkuinen poika rantaremmihommista.

Isällä on avomerikelpoinen paatti

ja sille olivat ystävänsä kanssa olleet tekemässä vesillelaskuhuoltoa.

Aurinkoa sekä pilvien kuvajaisia vedenkalvolla, suunnitelmia tulevan kesän potskiretkistä.

Vasta jään ikeestä päässyt meri vielä hitusen helistelee hileitä rantaviivalla.

Ei hullumpi miljöö huoltotöille, jotka totisesti voivat joskus olla keljun hankalia.

Naapuritalon setäkin sai jo moottorisahakohtauksen.

Joka kevät nähkääs tömähtää yksi vaahtera heidän pihalla kumolleen.

Noh, moottorisahan ääni ei ole ihan linnunlaulua,

mutta se tekee uusia auringonläikkiä meidän pihatantereelle.

Tyttären ja minun keväthurahduskohtauksessa mentiin ihan mettään.

Viis siitä vaikka sääennustelijat uhkailivat sadekuuroilla.

Onhan sadevermeet keksitty ja hankittu.

Aloitetaan kuvakavalkadi

kotikadusta.

Ketunleipä

käenkaali.

Mustikankukka

nuppusillaan.

Ihastuttava

keväänvihreä

hivelee silmiä.

Sinivuokkoja

oli vielä metsänsydämessä

silmänkantamattomiin

kuten myös

valkovuokkoja.

Kyllä sienetkin osaavat

iloitella väreillä.

Punamaljakkaat

ovat nimensä

veroisia värikkyydessään.

Lääseikössä

ei ollut 

sammakonpoikia.

Saimme pari roheeta

raekuuroa niskaamme.

Eihän se meitä haitannut.

Oikeastaan kamerat lauloivat vielä enemmän.

Putkahti siihen lenkkeilevä pariskunta ihmettelemään touhujamme.

Täti hoki mennessään useaan otteeseen erikoista, erikoista.

Meitä hitusen hymyilytti, jotta mitä erikoista raesateessa ulkoilemisessa on.

Olivathan hekin samassa kuurossa keskellä mettää.

Raekuuron

kuvaaja.

Kääpä se

löysi toisen

käävän.

Mitäpä sitä muuta on kevääseen kuulunut?

Pikku-ukon termi tukka tippu

on hyvä ilmaisu edelleen.

Pituutta kutreista lähti vajaat 20 cm.

Tuli ommeltua ajanvietteeksi

pari kissatyynyä.

Laitoin tyttärelle kuvan ja eipä aikaakaan, 

kun mummun puhelin lallatti kahden keikkaa.

Pikku-ukko soitti kysyen voisiko hän saada tuon vihreän kissan ja sisko tuon pinkin.

Minun vastaus oli, jotta niinhän minä vähän aattelin.

Sattu pikkuhaveri työmaalla sorvin ääressä ja nyt olen enempi

pirtti-ihmisiä

kuin höntyilisin ihastelemassa kukkeaa kevättä metissä.

Jalkani jäi sähkönosturin jalaksen alle puristuksiin ja varvas murtui.

Rariologilta tuli tänään kirje ihanine uutisineen, jalkapöydänluut eivät ole murtuneet.

Ai', jotta olen iloinen!

Noh, ajanvietteenä on ollut pientä räpöstysaskartelua ;o)

Mummun 

pelargoniat

on istutettu purkkiin.

Tiiliseinäkin 

tuli muurattua ajankuluksi.

Tiilet ovat munakennosta silputtuna kokoon 1cm x 2cm/2,5cm. 

Juu piti muutama sipellyspalakin askarrella.

Tässä lienee hyvä kohta kiittää sinua, joka jaksoi tänne asti postausta kahlata

sekä toivottaa ihanan lämpöisiä kevätpäiviä!