Rouvas kävelyä

Tämä viikon teemana on ollut kävely.

Sitä on ihan kuulkaas pitänyt ajatella askelta ottaessa 

kuinka se askel otetaan ihan oikeaoppisesti.

Juu'u eikä jalkaa kuormittava paino vähene lainkaan, 

vaikka hartiat nostaa korviin.

Ehei, ei sitten gramman grammaa, ei edes sadasosia XD.

Maanantaina tuli käveltyä se murtumaton jalkapöytä ihan turvokkeeseen

ja murtunut varvaskin huusi armoa.

Pakkoko sitä on kävelyä on ahnehtia varsinkaan isolla kirkolla, 

missä julkinenliikenne on mitä parhainta. 

Noh, ei ne kerrallaan kävellyt matkat huimia pituudeltaan olleet, 

mutta kun kaiken kävelyn räknäsi yhteen

 niin johan siinä tuli otettua askel jos toinenkin.

Tytär ei kertonut pikku-ukolle & rinsenssalle, 

jotta me esikoisen kanssa tulemme kyläilemään.

Sovimme tyttären kanssa treffit Töölönlahden rantaan johonkin kohtaan.

Siellä rannalla oivalluksen tapahduttua kirkkaalla äänellä duettona kajahti yks'kaks' 

täti ... ja mummu.

Esikoinen oli enempi näkyvillä kuin minä ;o)

Olin nähkääs puskassa, mutten pissalla

vaan kameralla tähtäilemassä tätä haapanaa.

Kävimme esikoisen ja tyttären kanssa helssaamassa ystävätärtäni Laakson sairaalassa.

Oli ihanaa nähdä, jotta hän voi mitä mainioimmin olosuhteisiin nähden. 

Kannatti ottaa jok'ikinen askel.

Kävin pyöräkävelyllä pikkukaupunkimme puistoissa.

Omenapuiden kukinta

on aivan valtaisaa.

Pörriäisiä ei vaan kovin näkynyt. 

Taisi olla kova puuskittainen tuuli pörriäisille liian suuri kiusa

ja ne pysyivä kotosalla.

Koristeomenapuun

korean värisiä kukkasia.

Alppiruusuja,on ilmeisesti alkukesän viileys kurittanut,

kun kukinta oli hyvin, hyvin niukkaa.

Runsaudenpulan illuusio tuli, 

kun työnsi nokkansa sekä kameransa hyvin likelle sitä ainokaista kukintoa.

Hassun vaaleanpunaisia

alppiruusunkukkia.

Ehkä lienee syynä, etteivät ole vielä kunnolla auenneet.

Näissäkään kukkasissa  ei pörrännyt lainkaan pörriäisiä.

Ainoa kukkapenkissä pörrääjä oli puistopuolen työntekijä.

Kirjastoaukiolla ukkolaukat olivat kertakaikkisesti

mitä upeammassa kukassa.

WoW mikä väri, oih'.

Sitä on siis tullut käveltyä monensortin permannolla,

paitsi metsässä ei askeleen askelta.

Aho-orvokilla

toivottelen 

lämpöisiä päiviä,

jotta halukkaat voisivat kävellä ahonlaitaa ilman paitaa!