Esaias

Ison kesän alku on mennyt ihan usvassa.

Usvaa ei ole toki ollut, mutta muuten hyvin sateisen vetistä.

Päivät ovat olleet öitä

ja toisinpäin.

Ihan olen ollut päivä pöllö. 

XD onneksi aamunaviisista voi tarkistaa päivämäärän.

Olin lopettelemassa yövuoroa, kun saimme osastolle aikaisen kesävieraan.

Yksi mummo halusi käydä nuuhkimassa suloisen suviaamun tuoksuja.

Mikäpä jottei, ei muuta kuin ovi auki sisäpihalle. 

Kotvasen kuluttua palasin kierrokselta aikomuksenani oli mennä kirjoittamaan rapsaa.

Mummu hihkaisi "kissa juoksi tuonne" ja osoitti kansliaa.

Minä pysähdyin miettimään minkähän sorttimentin miiru siellä kansliassa on.

Minkälainen metsästyskostuumi pitäisi vetäistä ylle 

vai kelpaako ihan tavanomainen ylläoleva virka-asu.

Kaula kenollaan kurkistelin ...

juu ja läksin hakemaan 

...ylläri pylläri...

 kameraa.

Tämmöinen kissa se 

piipahti visiitille

nuuskimaan osaston aamuisia tuoksuja.

Pelin uraus oli, jotta oravan kanssa tuijotimme toisiamme

kuin käärme kania. 

Kumpainenkaan meistä ei aikonut olla se kani.

Noh, mitäs sitten?

Ha'haa leikitäänpäs seuraavaksi 

kissaa ja hiirtä.

Orava läks' kuin hauki makuulta päiväsaliin.

Minä ennätin jo hihkaisemaan jesss...

mutta killin villat,

orava kirmasi kuin virma varsa kiikkustuolin alle.

Sieltä kiikkustuolin alta oli suora sihti pikkuköökiin.

Minä tietysti hyökkäsin kuin haukka sulkemaan sen paljeoven kiinni.

Hui, oven ääni hiljaisessa aamussa oli kuin olisi tykillä ammuttu.

Orava lähti aikailemati kiikkustuolin alta ja kurvasi suorin tein uuteen leikkiin

viimeinen orava vanhainkodilta ulos.

Onneksi ei tarvinnut leikkiä lintua ja kalaa.

Kartiineja ei pöllyytetty eikä tomuutettu laisinkaan.

Sitä niin aina toivoo, jotta yöputken viimeiset aamutunnit menisivät rauhallisesti,

muuta ei. 

Viimeisten tuntien karma tuppaa olemaan yllätyksellistä sekä vauhdikasta.

Joskus voisi tapahtua sellainen yllätys, jotta kaik' sujuisi kuin leikki. 

Toivoa aina sopii, juu'u.

Kukkaset sentään

pysyvät paikoillaan

kesävieraiden piipahtaessa kylässä.

Heinäkuussa on kaakkua tarjolla ja sehän tietää piipahdusta isolla kirkolla.

Läksin niin vauhdikkaasti matkantekoon, jotta hilut ja helyt jäivät.

Olin jo melkein kadulla kun hoksasin, ettei melkein prinsessa mummulla ole helyn helyä.

Kipaisin pikaisesti takaisin nappaamaan ilmoitustaululta nappihelmet kaulaan.

Voi, voi sentään, kun nyt on ihan pakko käydä Mereijassa hankkimassa jotain 

prinsessamaisen

pinkkiä 

ranteeseen 

sekä korviin.

Korvisperhonen pitäisi varmaankin siirtää askarteluhuoneen seinältä eteiseen 

avainnaulakon yläpuolelle.

Rinsenssa puhalsi kaakusta

 jo 4 kynttilää. 

Niin se aika kuluu sukkelaan.

Pikku-ukkokaan ei oikein enää voi sanoa pikku-ukoksi

kun on jo ihan vallan poikanen.

Kas' tässäpä lienee turinoinnissa se kohta

jossa toivottelen oikein värikkään kaunista kesää

ja käyn seuraaviin askareisiin

eli ensin kaalipöperö hautumaan hellalle 

sitten soitan sen Esaijaksenpäivän onnentoivotuspuhelun.