Missä missä kukat on

tullut kesä on

kukkaset on kadonneet

tiedätkö syyn

kukkaset on kadonneet

tyttöset ne poimineet ...

Jep' eipä tämä kukkasien katoaminen mene kuin Kukonpoikien laulussa, ehei.

Ensinnäkin kyseessä on ihan väärä vuodenaika.

Nythän on syksy.

Eikä kukkasia poimivia tyttösiäkään ole meidä taloyhtiössä.

Kadonneiden kehäkukkasien 

arvoituksen ratkaisi salapoliisitar Tarina

tänä aamuna hitusen auringonnousun jälkeen.

Sen verran oli hoppu töihin sorvin ääreen,

jotten ennättänyt seisahtua ottamaan kuvaa

todistuskappaleeksi.

Kuva on tallennettu takaraivooni ikuisiksi ajoiksi.

Piti vain sukkelaan roikaista Monarkkini satulaan

kiirehtien matkantekoon.

Tunnustan yhden äkkipakko jarrutuksen,

kun aurinko niin somasti näytti, jotta

on se Lauri kussu lehteen.

Auringonnousunvärjäämät koivun keltaiset lehdethän olivat punaisia, o'ou.

Vanhan kansan sanonta 

"Lauri 

kusee lehteen"

eli lehdet alkavat kellastua.

Kerroin töissä asukkaille tästä, 

etteivät kehäkukkaset ole ennättäneet salaattilautasillemme vaan 

pitkäkorva on ne pistellyt poskeensa hyvällä halulla.

Muuan mummo totesi siihen: syökää te se pitkäkorva.

Se kehäkukkarosvo on pien' rusakko.

Voihan se olla pien' rusakotar niin laulunsanatkin osuvat kohdilleen

rusakontyttöset ne pomineet ... 

makoisiin suihinsa.

Hmmm... tässä postauksessa tuntuu nyt olevan metsästysteema

niin jatketaanpas sitten sillä meiningillä.

Olen ollut eräänkin kerran päiväperhosjahdissa,

mutta ainoa perhosiin liittyvä kameranlinssiin tarttunut

on lehmuskiitäjäntoukka.

Konsa allakassa lukee syksy niin askareena on

esikoiselle torkkupeitto.

Esikoinen on iha ite virkannut nuo kiinteilläsilmukoilla virkatut neliöt.

minä en edes ole yrittänyt virkata samanlaisia neliöitä 

vaan

olen virkkaillut ihan omiani.

Toivottelen sinulle ihastuttavia putapilviä

sekä mainioita syyspäiviä!