Ei se mene aina niin kuin Strömsössä ...

Konsa ei mene niin ei mene.

Silloinpa sitä vetästään hihasta vaihtoehto B

tahi vaikkapa vallan ässä.

Olin siis lähdössä perinteiselle kesäretkelle IsolleKirkolle,

mutta

tais olla heinäkuun huima hiutale kiskoilla tahi vaihteessa

ja luutahenkilöt lomalla.

En ollut ainoa, joka kassiensa / taskujensa uumenista

kauhoi telefooniansa esille.

Kun linja aukesi niin kykenin kysäisemään ystävättäreltä

onko jo Linjoilla tulossa?

Jos toinen toimii suunnitelma A:n mukaan ja toinen vetäsee hihasta ässän

niin siinäpä oli partituuriin uudet nuotit het' alkuun.

Jep' se kolmas mieskin oli hetkisen meiltä hukassa.

Hän kuulema tiesi vallan hyvin missä oli,

mutta siinä kävikin niin, jotta me olimme hukassa.

Aseman kello havitteli jo lyövänsä

kuusi kertaa,

kun pikaisimmat kuulumiset oli vaihdettu.

Turha siinä oli enää LankaDeliin kiirehtiä.

Ihmettelimme sitten maaliman mennoo sekä sitä,

jotta Isolla Kirkolla on kaik' niin suurta.

Harmi,

jotten älynnyt heittää tuonne vehmaaseen vehreyteen minkään sorttista tavaraa mittatikuksi.

Uupumus hiipi muotoon ja näköäkin nälkä haittasi ;o) .

Tokko tavanomaisen kokoisiin ratamoihin olisin edes huomiota kiinnittänyt.

Marttailu siis siirtyi seuraavalle päivälle.

Strömsö - virus vaivasi vielä

tälläkin retkellä XD.

Mikä kiire valmiissa maailmassa?

Lomalaisellehan kiirus on synti.

Pääasiahan oli, 

jotta saimme lankaa sekä tykötarpeita.

Lankajarru oli estynyt toimeensa, kun oli työvuorossa.

Ei meillä kuitenkaan mopo karannut tulevista lapasista ;o)

vaikka halavalla sai Polkkaa Kukkakedolla.

Tunnustaa täytyy, jotta kapsäkkini oli aika pulska muodoltansa.

Noh, vetoketju meni kuitenkin kiinni pakaasin päällä istumati XD . 

Pitihän torin kuhinaa

käydä katsomassa

ja hankkia päivän eines.

Potut kattilaan, sienet soossiin njams'.

Kiitokset köksälle herkullisista pöydänantimista!

Paransimme maailmaa niin, 

jotta onpa maailmassa parempi elää sekä olla.

Muutama kysymys kuitenkin jäljelle jäi.

Iltayön hämyssä ruokailemassa ollut lepakko tahi siippa jäi tunnistamati.

Ei käynyt meille poseeraamassa hymyellen, jotta olisi kuvan saanut näpsäistyä.

Ei edes kotvan täytettyään vatsaansa.

Sitten tämä vielä ego id nescio sukuun kuuluva kukkanen.

Osaakos joku tämän nimetä?

Eilen palasin takaisin

tänne pieneen maalaiskaupunkiimme.

Loma lähenee loppuaan,

muttei kesä.

Hehkutelkaas heleätä heinäkuuta ystävät!