Kalajuttu

Niinpä niin arki on koittanut

ja tukka hulumuten

sitä on saanut mennä touhottaa

askareesta toiseen kotosalla ja siellä työmaalla

 sorvin ääressä ;o)

Olen rullannut hihat aamu-, ilta-

yötuurissa.

Olin tässä nukkumaijana asukkaiden kesäretken jälkeen.

Pappa soitteli kelloa ilmeisesti hyvin elävästä unielokuvasta havahduttuaan hereille.

Menin hänen huoneeseensa kyselemään mikäs' se on hätänä?

Pappa oli sitä mieltä, jotta kuolee justiisa nyt, soita heti tyttärelle.

Minä sitten kyselen ottaako se hengenpäältä vai sydämestä?

Pappa sanoo minulle, ettei kuule mitä minä puhun.

Minä kohotan äänenvoimakkuutta ja toistan repliikkini.

Pappakin toistaa sanomansa lisäten siihen ettei tämä koje taida toimia.

Minä vaihdan kuulokojeeseen patterin varmistaen "letkun" paikoillaan olon.

Nostan äänenvoimakkuuteni jo kailotukseksi ja pappa toteaa vieläkin, jottei kuule.

Noh, mitäs siinä sitten?

Minä pyörähdän ympäri ja lähden työnutunhelmat paukkuen lääkehuoneeseen

papan katsellessa lähtöäni silmät renkaina.

Purjehdin kipi'kapi' takaisin astmalääkkeen ja nitrosuihkeen kanssa.

Kun pappa ei kuule niin silloinhan sitä pitää hänenkin puhua ÄÄNEEN.

EN MINÄ SITÄ SYDÄNLÄÄKETTÄ VAAN SITÄ HENGITYSLÄÄKETTÄ.

Pappa vielä reiluna reilulla äänenvoimakkuudella toteaa minulle...

mene sinäkin jo nukkumaan.

Eli loppu hyvin kaik' hyvin ja lääkitys kohallaan.

paitsi minä en vielä sinne höyhensaarenpurteen viel' ennättännyt.

Seuraavasta kukkaruukusta se onkimato löytyy.

Pien' prologi ...

Istuttelin pihalla pelakuita kukkaruukkuihin nuupahtaneiden

(aikansa kukkineiden) orvokkien tilalle.

Löysinpä toisesta ruukusta liekun (kastemato)

Näytinpä sitä matosta (n 4 cm venyneenä) sitten paljussa plutaaville mummun muruille.

Rinsenssa sitten hippasen kauhistuneen jänskätyksen innostuneena hihkui;

mummulla on käääRRRme, mummulla on KÄÄRRRRme.

Mummupa joutui ihan omin sanoin kertomaan mitkäs ne ovat kastemadon tehtävät

mullan möyhentäjänä sekä kalasaaliin onnistumisen takaamisessa.

Tekipä mieleni tässä päivänä eräänä savusiikaa, mutta eipä sitä ollut kaupan missään.

Tuli siinä mieleen tuo edellämainittu onkimato käärme ...

olisi pitänyt kaivaa koparansilimällinen liekkuja mukaan ja polkaista torille KalaAuviselle.

Mitäpähän olisi kalaAuvinen vastannut minulle kysymykseen mitä näillä saa? ;o)

Tori oli jo kiinni niin täytyi tyytyä kalapuikkoihin XD.

Seuraava kukkaruukkukin on vetinen juttu.

Pikku-ukko oli aamiaisen jälkeen isin kanssa katsellut netissä valaan kuvia ja kappas'

löytyipä myös tällainen valas.

Mummun muruset tulivat isin sekä äidin kanssa vastaan, kun olin menossa iltavuoroon.

Ihka ensimmäisenä pikku-ukko kysäisi; joko sinä mummu ompelit minulle sellaisen valaan?

Totuus on totuus ja vastata täytyi; no en vielä.

Pikku-ukon ihmetyksen ilme oli sellainen,

 jotta onhan siitä aikaa kulunut ties kuinka kauan aamusta yli puolen päivän.

Seuraavana päivänä oli vp eikä sen viettämiseksi tarvinnut päätään rapsutella.

Kävin Masan Palassa hakemassa valaan sisälmyksiä ja kaks' silmäparia.

Valas

tahi

kaskelotti.

Ihan kuinka vaan XD

Pikku-ukko oli tuumannut hetinmiten, jotta hänen valas on kaskelotti.
Kuinkas mummu sen arvasikaan.

Yhtä simppelisti toivotan sinulle 

auringon kultaamia kesäpäiviä!