Hollitupa hiljeni

Perheen jäsenet ovat olleet

muuttopuuhissa yks' jos toinenkin.

Pikkuperhe muutti takaisin Töölööseen.

Ka, taivuta iha ite Töölö oikeaan muotoon XD.

Kerro mieluusti oikea taivutusmuoto myös minulle ;o) .

Mummuilu on jälleen junamatkan takana.

Hollituvasta lens' 

viimeinen

poikanen kummipojan kanssa

tyttären ja vävyn vuokralaisiksi yläkertaan.

Kerronpa teillekin hyvät blogiystävät tarinan 

minkä kerroin kahvitauolla töissä työkavereille.

Elettiin viel' sitä lankapuhelimien kulta-aikaa.

Meillä oli seinäpuhelin piiiitkällä piuhalla.

Puhuin kuopuksen kummitädin kanssa puhelimessa.

Juu'u ja arvata saatatte,

jotta kun tulee liian hiljaista niin äideillä herää kysymys; mitä tapahtuu!?!

Siunattu olkoon se päivä, kun tämä lapsi muuttaa pois kotoa

tuumasin kummitädille nähtyäni, miksi hiljaisuus laskeutui huusholliin.

Näet pikkuinen poika iha ite kiipesi kirjahyllystä hakemaan haluamaansa kirjaa.

Noh, kirjahylly oli jyhkeän tukevaa kotimaista laatua, mutta

pikkuisen pojan seuraava astin, jolle pyrki oli akvaario.

Kiipeilevä kuopus tais olla kutakuinkin kolmen vanha.

Ylähyllyn kirjat siirtyivät hetin'miten poijes toisaalle,

jottei toistamiseen kiusaus kivuta käy iha itelle liian kutsuvaksi.

Miltä se pesän tyhjeneminen tuntuu on kyselty ja minä vastaan, 

jotta enpä minä sitä vielä tiedä.

Noh, käytännön tasolla XD

täytynee nostaa viiden litran kattila yläkaappiin

kuten silloin aikanaan se kymmenen litran kattila.

Kuitenkin saan ens'alkuun kysellä yläkerrasta 

onko näläkäsiä ruokamiehiä ennen kuin opin keittämään

yhden hengen ravintoa.

Täytyy hankkia A-tikkaat, jotta saan vaihdettua valaisimiin lamput

ja saan ylähyllyitä tarvittavat tavarat.

Onneksi kummipoika lupasi käydä ne hankkimassa puolestani autolla,

ettei minun tarvitse tikkaita fillarinritsalla kotiin taiteilla.

onhan siinä tietinkin se miinuspuoli ...

jäämme yhtä kootut kohellukset tarinaa köyhemmiksi ;o) .

Lupaan ja takaan , jotta niitä A-tikas tarinoita tulee olemaan,

kun tuo katto ja osa valaisimista on korkealla ...

napataatin ylettymättömissä.

Elän äidin elämänmuutoksen aikaa

ja näyttää luontoäitikin elämänmuutoksen tulosta 

vihjailevan.

Kuitenkin vielä kesää elämme

ego id nescio lajiin kuuluvan kukkasen kera

(tunnistaako joku tämän kukan? Yhden pisteen vihje elelee ja asustaa hiekkaisessa kangasmaastossa lentokentän kupeessa  paahtavassa auringossa.)

eikä ole aika talven yli kestävän

ruususen unen.

Ihanaisia hellepäiviä ja vilvoittavia sadekuuroja!