Se on jossain, jossain paikka ... paitaan

hitusen Katri Helenaa mukaeltuna rubriikkiin XD.

Kuopus kysäisi voinko korjata hänen kauluspaidan?

Minä H Moilasena, jotta kauluspaidan?

Kuopus sanoi jääneensä paidasta ovenkahvaan kiinni.

???

Mistä kohden paita menee rikki,

kun liki kaks'metrinen jää paidastaan ovenkahvaan kiinni

ja paikkauksen voi peittää kravaatilla?

Mitäpä minä siihen muuta kuin tuohan näytille niin katotaan.

Ei se katsomalla parantunut.

Kyllä sille jottain tarttis tehdä juu-u.

Diagnoosi pystysuora viiltohaava nappilistan vieressä

hilikun kilikun housunkauluksen kohdalla

eli neljä tikkiä,

 ompelupuuha noin ammatillisesti aateltuna.

Tässä huushollissa, kun on kannettu tavaraa tarpeellista ja tarpeettomaampaakin

huoneesta toiseen ja takaisin syystalven aikana

niin ei voi suurin surminkaan tietää

missä tasantarkkaan mikäkin tarpeellinen on

saati se tarpeettomampi.

Oli ihan tulollaan turhautuminen ennen kuin sen tukikankaan löysin.

Mielessä ennätti pyörähtää,

jotta ei muuta kuin kengänkärjet kohden Dressmannia paidan hankintaan

niin pääsen hermoja menettämäti paijan paikkuusta.

Etsivä löytää,

kun tarpeeksi monta kertaa kaapin ovet aukoo

ja niiden sisälmykset kauhoo.

Ite paikkuu oli pikkupala kaakkua ;o)

nuoriso kielellä ilmaistuna.

Ai'ai tässäpä mitä mainioin kohta loikata reippaasti

aimo harppaus kuntosalille.

Brothersin kanssa sovimme käyvämme kuntosalilla hänen työvuoron jälkeen.

Minä vapaapäiväläinen otin alkulämmittelyn kotona.

Eli puin ylle sitä villaa kerroksen, jos toisenkin vajaan puol'tuntia.

Kipasin työmaalle 700 m 

ja kuorin villaa yltäni kerros kerrokselta

toisen mokoman.

Olin hitusen etuajassa ja kihnutin kuntopyörällä,

kun ovi knapsahtaa auki.

Samassa aukeaa myös suuni.

Onneksi tulija oli nopeampi sanallisen arkkunsa avaamisessaan.

Herrahenkilö pyyteli kovasti anteeksi koputtamatta tuloaan ja astui vielä

kuntosalinpuolelta käytävälle.

Jatkoin kuntopyörällä kihnuttamista tuumien mielessäni, 

jotta kannatti tälläerää vielä viitseliäisyys voimistella verkkarit jalkaan.

Olisi se ollut pittoreski näky 

täyteläisen ahterini keikkuessa polkemisen tahtiin puolelta toiselle trikoissa ;o).

Brotherskin saapui siinä herrahenkilön kanssa jutellessamme.

Hänelle totesimme minun olevan jo Riihimäellä.

Ai, mitäkö olin oven avautuessa sanomassa,

 jos olisin ennättänyt?

Noh, kävitkö HenkkaMaukalla hakemassa kalliit syötävän näköiset pikkarit?

Mie oon jo pikitien päässä.

Juu-u on niitä oikeastikin

pittoreskejä 

maisemia 

ollut.

Etelän Erkille liian kirpsakalla kelillä on

on voinut puuhata mukavia sisällä.

Etsiessäni tukikangasta löysin tyttärien vanhat barbiet.

Kotikadunpää

nuukailevassa vaalenpunaisessa tuokiossa ennen

sinistähetkeä.

Valoa

ja iloista mieltä sinulle

tänne asti jaksaneelle!