Senioribrothers go go

Tänään on ollut suloinen talvipäivä

auringonpaisteineen sekä pakkasineen.

Yövuorojen nukkuma tasaukseen meni haaskiin puol'päivää.

Tai eihän se nukkuminen haaskiin mene,

kun on kerran sitä rahan pankkiin laittamista

vanhan sanonnan mukaan.

Kirmasin aamukahvejen jälkeen hakemaan Pyrtsiltä

rosmariinia.

Mummun muruset tulevat huomenna ja pitäähän

mummun lelliä heitä herkkuruoalla.

Kaalisoppa muhii ja pöhisee hellalla herkkusuille.

Pienin kaali oli niin iso jottei sitä saanut mitenkään

upotettua soppaan, vaikka 5 l kattilan kaivoin yläkaapista esille.

Taitaa olla myös kaalipiiraan teko edessä.

Kaupasta kotiin päästyä olikin jo melkeistään hoppu

senioribrothersien ves'jumppaan.

Työkaveri laittoi viestiä, jotta tuleeko hakemaan minut autolla.

Minä täkätin hätäisesti viestiä takaisin …

olen tulossa vaatteet päällä

ja painoin nappia lähetä.

Totta totisesti en ole eläissäni kokenut hinkua viuhahtamiseen saati

 reippaalla -13 asteen pakkasella, vaikka reippailemaan olin menossakin.

Touhotin hihitellen vanhainkodille idioottimainen virne kasvoilla.

Eikä siihen ollut syynä rapsakka pakkanen

vaan tuo monen moisesti ymmärrettävä viesti.

Työkaveri, tämä toinen brothers (erään asukkaamme antama nimi meille)

oli huolissaan janksanko minä lähteä urheilemaan valvomisien jälkeen.

Minä vakuuttamaan, jotta on hyvä olla touhua & tekemistä.

Päivän ves'jumppa oli keppijumppaa.

No, mikä jottei.

Tuli sitten kehoitus kuivalta maalta

iskekää kepillä torjuntaa kuin itämäisessa taistelulajissa.

Kotvan päästä uusi kehoitus …

potkaiskaa jalalla vastustajaa leukaan.

Siinä kohden repesin.

Sain aivan mahohottoman nauruhepulin.

Yritän nauruntyrskeiden välissä veliselleni sanoa,

jotta täti-ikään tullut tietää, ettei sitä tarvitse kuin polveen potkaista

niin vastustajalla on pelimerkit sekaisin kotvaks' aikaa.

Noh, me potkittiin sinne kuvitteelliseen leukaan ja hutkittiin kepillä

niin maan perusteellisesti

emmekä onneksi hukkuneet nauraessamme.

Onnekseni työkaveri oli autolla ja heitti minut kotiin.

Pipo oli litimärkä.

Jos tuossa pakkasessa olisin kävellyt kotio niin olisin

saanut föönillä sulatella pipon nutturastani irti.

Noh, snorkkelia en ole ajatellut kuitenkaan tarvitsevani ves'jumpassa,

mutta sellaisen vanhanajan

kukkauimalakin tahtoisin ja

rillien takahenkselin.

Kun uimapukuni on sellanien Pepin sirkuksen voimamiehenasu

niin jo vain olisin uimalakkeineni fuksianpunaisissa kissalaseissa 

soma ja korea .

Nauttikaa olostanne ja naurakaa paljon!