Ei kahta ilman kolmatta

Ai mitäkö?

Noh, postauspäivä on jälleen 22 ja edelliseen se jämpti kuukausi.

Rouva Fortuna oli suosiollinen ja voitin

Huopatossusen arpajaisissa

Pikku Myyn nutunhelmaan.

Kiitän ja niiata niksautan tästä loistavuudesta!

Kun ei helle hiota ja tee lötkyksi

niin elo on ollut aikamoista laakalentoa.

Välleen tuntuu, ettei kerkiä hopulta sitä kissaa sanomaan.

Ei huolta, 

vielä stressiä pukkaa puuhakkuus.

Harrastuskimpsutkaan eivät ole menneet sekaisin harrastuskampsuihin.

Siis en ole hauskuuttanut harrastuslähimmäisiäni

olemalla paikalla väärän sortin kostyymissä.

Vesijumpassa en ole keekoillut kahvakuulan kanssa.

Hmm... uimapukuni on sellainen Peppi Pitkätossun voimamiehen asun tapainen

joten se menisi kahvakuulatreeneissä 

kuin väärä raha.

Pitäis vaan huiskia niin maan julumetusti, jotta pysyis muoto lämpimänä

ja vielä rivakampaan hien pintaan saadakseen.

Syyslomalaisen harrastamista ei työnteko haittaa ;o).

Kävin IsollaKirkolla esikoisella näöntarkastuksessa.

Tälläerää on hankinnassa ihan lähilasit

siis ennenvanahaset lukulasit.

Valinnanvaraa oli yltäkyllän.

Nuo pinkit rillit kädessäni ovat nenänipäälläni keikkuvat ja noista sinisistä tulee

sitten ne lukulasini.

Vein esikoiselle tuliaiseksi

nappikukkaheijastimen.

Kiitän tässä kohden  ja välissä esikoista ulkomaan & kotomaan tuliaisista!

Aikamme, kun olimme pyörineet kauppakeskuksen antia inventoimassa

niin läksimme

tyttären kanssa kohden Töölöä.

Ookasimme onnikalla hakemaan muksut tarhasta.

Kotimatkaa höysti piskuinen seikkailu

puistossa.

Päälysvaatteet riisuttuamme

rinsenssa hyväksyvästi nyökytellen tuumasi, jotta

mummu on melkein prinsessa ja näyttäen yhtä peukkua.

Luulenpa "melkein prinsessan" tittelin johtuvan

fuksian/pinkin värisestä puserosta ja rilleistä.

Kahden peukun peukutuksen sain "jos sun lysti on" laululeikistä.

Pikku-ukon kanssa oli filosofista keskustelua & pohdintaa

änkyrimadosta juu-u ja paljon muistakin elollisista olioista.

Olipa hauska sekä antoisa IsonKirkon retki kaikkinensa.

Tytär lähti mukanani helmitalkoisiin kotokylälle.

Ah' autuus ja onni

ensimmäinen valaisin on valmis ja katossa.

Toteampa vaan, jotta on sitä tullut oltua kotva,

 jos toinenkin 

Tylypahkassa Harry Potterin seurassa helmiä pujotellessani.

Toinen lampunkuuppa on hyvällä alulla. Jihuu!

Kiitän talkoissa ollutta tytärtä sekä

 toivon hänen sormenpäiden eheytyvän pikaisesti entiselleen.

Kyläsukkien kutominen on nyt pop juttu.

Piti minunkin kokeilla sellaisten tekoa.

Tyttären viluvarpaat ovat hyvät

koevarpaat testaamiseen.

Jonkin verran on tullut tuota kameraakin ulkoilutettua.

Syksyn

värejä

sekä

pakkaspojan tekosia.

Pihlajanmarjakoinverkko

on sään kestävää näämmä

siinä missä naavakin.

Lehtikullan säänsieto ei ole 

parasta A1-luokkaa.

Klikkaa linkkiä niin näet mitä kivessä lukee.

Kulumisesta juontui mieleeni yksi niistä monista 

oman mummuni sanonnoista.

Hiuti on, kun

kuu kumottaa

ja päivä paistaa läpi.

Toivotan sinulle, tänne asti jaksaneelle

kuulakkaita syyspäiviä ja pilkettä silmäkulmaan sekä uuninpesään!