Kupperiskeikkaa

Hiljaista on täällä tuvassa ollut kuten siellä huopatossutehtaallakin

juu-u ja monella muullakin tehtaalla.

Osakaisen arvonnassa voittamat Maijalangat ovat nyt tämän näköisiä.

Tyttärelle

vanttuut

sekä

turbaanipipo.

Turbaanipipossa on harmaata seiskaveikkaa kaverina,

jotta on sellainen talvimallin turbaani ;o).

Pistäydyinpä kirjastossa palauttamassa jo luettuja opuksia sekä

etsimässä niitä mielenkiintoisia lukemattomia.

Pyyhälsin ensin ohi ... siis näin, mutten katsonut mitä pöydällä oli.

Pyyhälsin toisenkin kerran ohi jo sivusilmällä vilkaisten.

Kun olin saanut valittua riittävän kasan hengenravintoa 

niin jopa istahdin reppuselässä tuolinnokalle istumaan & kutaisemaan muutaman rivin.

Eipä tuolloin viel' tiennyt, jotta kutomiset oli kotvaks' aikaa kudotut.

Heitin ihan omassa pihassa sellaisen hupsista keikkaa kupperiskeikan jotta.

Kyllähän minä sen "kuopan" olemassa olon tiesin, 

mutta enpä osannut auraamattomalla pihalla sitä paikantaa.

Sattuipa askel sen kuopan reunalle ja sitten kaikki tapahtui niin yllättäen kuin entisen likan kosinta.

Ei siinä ilmalennon aikana ennättänyt miettiä miten raajat tulisi asetella kaatumisohjeiden mukaan, ei.

Maanvetovoimahan se pitää huolen siitä alastulon tömpsähdyksestä konsa ihminen ei ole lintu.

Olkapää tervehti ensimmäisenä talvista tannerta vastaanottaen päällensä kaupparepun ja minut.

Tässä negatiivisessa asiastakin löytyy se positiivinen puoli. 

Kiittelin nähkääs mielessäni, jotta jätin kananmunat kaupanhyllylle.

Elo on ollut varsinaista pyörimistä pirtissä, kun ei oikein voi tehdä mitään.

Palapeliä aloitin pelaamaan, mutta sen vieressä tönöttäminenkin sai kivun voimistumaan.

Kävelyretket ovat olleet tyyliin kierrä kortteli ympäri.

Käden vastaliike askelluksessa saa takahampaat kireälle.

Noh, nyt menee ihan  ruikuti' ruikutiksi.

Lääkäri totesi minulle, jotta fysioterapeutti on nyt minun paras ystävä.

Tuumasinpa Matille, jotta olet sinäkin paras ystävä, 

kun laitat heti kättäpäivää jälkeen 

töpselin seinään ja annat sähköhoitoa.

Voinko kutoa kysymykseen sain vastaukseksi: puolet siitä mitä tavallisesti.

Ilmeeni ilmeisesti kavalsi, 

kun hän sanomaansa tarkensi ja puolet siitä, kipeää ei saa käydä.

Nyt kärvistelen tuon olkapäässä olevan "pienen repeämän" kanssa ja toivon, 

jotta sitä ei tarvitsisi kirurgin parsinneulalla kasaan harsia.

Kuopus on käynyt äipällä kodinhengettärenä. Kiitokset hänelle siitä!

Lääkärin pakeille tänään ja parhaan ystävän luo huomenna.

Jokohan sitä koht'puoleen tavallinen arki pääsisi alkamaan?

Toivottelenpa sinulle kauniita

aurinkoisia päiviä!