Tylsyydestä sukeutui hapokasta

Ois se voinu ihan kunnon talvikelejäkin pitää sairausloman aikana

eikä vaan näitä 

huisia räntäsateita

ja pääkallokelejä.

Hyvällä kelillä toimeton olisi ajanvietteeksi voinut kävellä pitkin katuja

sinne, tänne sekä takaisin.

Sähköultran lisäksi olisi saanut tärkeää kaamoksen jälkeistä valohoitoa.

Sen parhaan ystävän luokse sitä tuli pisteltyä tossua toisen eteen, 

vaik' taivas kuinka parkui sadointuhansin kylmin pisaroin.

Ai ihanaa, sain luvan parhaalta ystävältä lähteä kokeilemaan työntekoa.

Käden liikeradat ovat parantuneet huimasti. 

Ei se ihan entisenlaisesti toimi, mutta toimii ja se on pää asia niin kuin pipokin.

Jottei ihan kamalia vieroitusoireita tulisi

niin kudoin piponi valmiiksi.

Tuli sinne pari kämmiä, mutten viitsinyt pistää purkoosiin.

;o) tietääpä miten päin pipo päähän tulee asetella.

Kyllähän sitä itte kukanenkin tietää kuinka siinä käy,

kun on tylsyyteen asti pirtissä pyörii. 

Siitä seuraapi hyvää tahi pahaa.

Takaraivooni on jäänyt takavuosien

Strömsöstä juttu tapiseeraamisesta ihan muulla kuin tapetilla.

Tyttärelle asiasta jutustelin ...

nii'in kuinkas sitten kävikään XD

tytärhän tuli visiteeraamaan ja hihat heilumaan.

Sommittelun

ensisilmäys lattialla.

Sitten vaan hihat rullattuna

askareeseen.

Tytär laittoi anomuksen ukkokullallen kuvan kera, jotta jäisi yökuntiin.

Projekti on vaiheessa.

Vävyn ensikommentti seinästä valokuvan perusteella oli: hapokasta.

Yöloma-anomus hyväksyttiin ja seuraavana päivänä olikin eteinen saanut uuden kevätasun.

Kuvaan valmiin eteisen jahka aurinko on kainostelunsa kainostellut.

Kuvat ovat niin rakeisia jotta, eikä salama auta asiaa pätkänvertaa.

On auringolla kuitenkin säteensä pelissä päivänpituudessa juu-u

siinä kevättärinnassa tunteessa.

Herätyskellomme sinitiainen

puuhastelee jo pesäpönttönsä ympärillä ihan isännän elkein.

Käpytikka on myös mieltynyt

samaan tolppaan.

Pärryyttää tuota metallihattua sellaisella lemmenkiihkolla, 

jotta huonokuuloisempikin kuulee tämän 

reviiriuhittelun & lemmenlirkutuksen.

Oravavat sentään vielä vaan syövät

söpöilevät pihassa.

Mutta eipä aikaakaan kunnes on toisensortin meno.

No juu-u, on sitä iha itelläki jo kevätmieli.

Sain chilivaarilta Starfish c. baccatumin siemeniä.

Kaikki 12 kylvämääni siementä

itivät.

Loput siemenet lähetin eteenpäin huopatossuselle chilivaarin toiveen mukaisesti.

Toive on nähkääs se, jotta chiliharrastus leviäisi ja voisi hyvin.

Harrastus vielä leviää taimien annolla eteenpäin chilin ystäville.

Näiden herkkujen vauvala on akvaariossa.

Siellä ne saavat valoa riittävästi ja

kosteus pysyy näpsästi tasaisena.

Toivotampa sinulle värikästä

kevään odotusta!