Tuli, oli ja meni

Ai mikä?

Noh

Kolme viikkoa hujahti ihan

siivillä.

(perhonen on isomittari)

Rempasin vielä sen viikonlopun ennen lomaa töitä ja huilasin maanantain, sen ekan lomapäivän.

Mummun ensimmäiset kesävieraat saapuivat tiistaiaamusella.

Juu'u ja laakalento

alkoi.

Retkeilimme

mukuloiden

kanssa

puistoissa.

Duo jälkipolvi laulaa kaksi matoa .

Isä tuli visiteeraamaan seuraavaksi tänne hollitupaan.

Läksimme eräänä helteisenä päivänä retkelle IsolleKirkolle.

Meitä oli koko pesue liikkeellä

lukuunottamatta kuopusta ja toista vävyä.

Sibeliuspuistossa karavaanimme kulki tv-kameroiden/ kuvausten ohi.

Mukuloissa oli virtaa yllin kyllin, mutta me yli 10 vuotta täyttäneet

halusimme välillä hitusen lepuutella jalkoja.

Kas, Regatassahan on mitä miellyttävintä elvyttää uupunutta muotoa

ja nauttia samalla maistuvaiset kahvit.

Viihtyisäksi paikan olivat havainneet myös pari tv-kuvausryhmää.

Toinen oli jokin grillauspariohjelma ja toinen Salatut elämät.

Rinsenssa päätti herkuttelun jälkeen aloittaa arkeologiset kaivaukset

tavoitteenaan löytää kimmeltäviä kiviä.

Siinä sai Taalasmaan Kari puikkia kukkapuketin kanssa rinsenssan heilahtelevien helmojen ohi

muutamaan otteeseen.

Tilaisuus Taalasmaalle löytyi, 

kun ajoittaa arkeologin ohituksen 

"kyykkysillä kohtaan" ja askeltaa ihan vilttiarkun vierestä

niin ohitus sujui ilman cha cah chaa tanssin askelia.

Kotokylällä

kävelimme is'ukin ja kuopuksen kanssa

ihmettelemässä milloin

luonnonluomia tahi

ihmiskätösin tehtyjä nähtävyyksiä.

Valvillan pikkumuseolla

is'ukki turistina.

Vanutuskone todisti, jotta 

liki 80 v ukista löytyy se tiedonjanoinen piskuinen poika.

Isä tunki päänsä koneen sisälle ja kysäisi saako tämän avata.

Juu-u miten on kone nikkaroitu ja kuinkas koneisto toimii?

Suvinen sukutapaaminen

oli Marskin Majalla.

Sukua oli koolla ihan kunnioitettava määrä ja ruoka oli herkullista.

Jottei tästä postauksesta tule ihan älyttömän pituinen niin pompitaanpas sujuvasti 

jo seuraavaan kukkaruukkuun.

Konsa sitä kesäsukkalankaa jäi

kutaisin toiset kesäsukat esikoiselle.

Kesäloma loppuu

ja syys saapuu helteisitä lämpötiloista huolimati muutaman päivän kuluttua.

Maanantai 

&

tiistai ovat arkiaherrusta

ja sitten onkin pari vapaata.

Ottakaa tilaisuudesta vaari ja nauttikaa

päivänpaisteesta,

kun tässä kerran kaamosta kohden mennään ;o)

Tulossa tahi menossa

Tämä suvi on ollut hitusen hullua menoa ...

mikä ihme tuo hitunen on?

Töissä eräs pappa vastaisi kysymykseen "pirun poikanen".

Meillä on töissä autonomiset listat,

mutta nyt ooma työkavereiden kanssa tulleet siihen tulokseen,

jotta niilläpä ei ole tuon taivaallistakaan merkitystä.

Uudella listantekijällä on himo mennä säätämään tiimin tekemää listaa.

Hän on vielä oikea puusilimä eikä näe kokonaisuutta.

Toinen vaihtoehto on, että tarkoituksella sipasee 10 putkia yhdellä vapaalla.

Sitä siis on ollu menossa tahi tulossa töistä ja kotva pituallaan siinä tuurien välissä.

Yksittäisinä vapaapäivinä ei niin kamalasti ennätä puuhata.

Hihitytti tässä kerran ylläripylläri olohuoneessa ...

kippas kappas kliiviakin käypi kukkimaan.

Esikoinen toi Porvoon retkeltänsä Fortissima cotton stretch kesäsukkalankaa.

Kesäisten kyläsukkien verran

olen puikkoja heilutellut.

Kun tuo vapaa-ajan pituus on ollut lyhyenläntää

niin on ollut hyvä virkata esikoisen torkkupeiton palasia.

Maissi sentään

kasvaa kartanolla

iha itestää.

Star fish'it ja paprikat eivät. Ne kituvat kertakaikkisesti.

Tomaatit kuolla kupsahtivat het' alkukesästä.

Pikku-ukolla tomaatti kasvaa & kukoistaa.

Esikoilella star fish chili tekee podeja.

Kerran yötuurista tullessa kastetta oli ihan mahottomasti.

Kasteinen heinikko näytti ihan lumihangelta. 

XD ehkäpä väsymyksellä oli osuutensa lumihanki illuusiossa.

Kastehelmiä oli

mehitähtöselläkin.

Aamusadesuihkun puhtoiset 

ruusunnuppuset.

Nytpä taidan käydä nauttimaan entisten nuorten sävellahjasta

ja olla öllöttelen sekä ihmettelen mille sitä alakas, 

kun on jopa kaksi perättäistä vapaapäivää juu'u ja vielä viikonvaihteessa.

Toivottelen mitä mainioimpia lomapäiviä lomalaisille

ja lomattomille työniloa!

Esaias

Ison kesän alku on mennyt ihan usvassa.

Usvaa ei ole toki ollut, mutta muuten hyvin sateisen vetistä.

Päivät ovat olleet öitä

ja toisinpäin.

Ihan olen ollut päivä pöllö. 

XD onneksi aamunaviisista voi tarkistaa päivämäärän.

Olin lopettelemassa yövuoroa, kun saimme osastolle aikaisen kesävieraan.

Yksi mummo halusi käydä nuuhkimassa suloisen suviaamun tuoksuja.

Mikäpä jottei, ei muuta kuin ovi auki sisäpihalle. 

Kotvasen kuluttua palasin kierrokselta aikomuksenani oli mennä kirjoittamaan rapsaa.

Mummu hihkaisi "kissa juoksi tuonne" ja osoitti kansliaa.

Minä pysähdyin miettimään minkähän sorttimentin miiru siellä kansliassa on.

Minkälainen metsästyskostuumi pitäisi vetäistä ylle 

vai kelpaako ihan tavanomainen ylläoleva virka-asu.

Kaula kenollaan kurkistelin ...

juu ja läksin hakemaan 

...ylläri pylläri...

 kameraa.

Tämmöinen kissa se 

piipahti visiitille

nuuskimaan osaston aamuisia tuoksuja.

Pelin uraus oli, jotta oravan kanssa tuijotimme toisiamme

kuin käärme kania. 

Kumpainenkaan meistä ei aikonut olla se kani.

Noh, mitäs sitten?

Ha'haa leikitäänpäs seuraavaksi 

kissaa ja hiirtä.

Orava läks' kuin hauki makuulta päiväsaliin.

Minä ennätin jo hihkaisemaan jesss...

mutta killin villat,

orava kirmasi kuin virma varsa kiikkustuolin alle.

Sieltä kiikkustuolin alta oli suora sihti pikkuköökiin.

Minä tietysti hyökkäsin kuin haukka sulkemaan sen paljeoven kiinni.

Hui, oven ääni hiljaisessa aamussa oli kuin olisi tykillä ammuttu.

Orava lähti aikailemati kiikkustuolin alta ja kurvasi suorin tein uuteen leikkiin

viimeinen orava vanhainkodilta ulos.

Onneksi ei tarvinnut leikkiä lintua ja kalaa.

Kartiineja ei pöllyytetty eikä tomuutettu laisinkaan.

Sitä niin aina toivoo, jotta yöputken viimeiset aamutunnit menisivät rauhallisesti,

muuta ei. 

Viimeisten tuntien karma tuppaa olemaan yllätyksellistä sekä vauhdikasta.

Joskus voisi tapahtua sellainen yllätys, jotta kaik' sujuisi kuin leikki. 

Toivoa aina sopii, juu'u.

Kukkaset sentään

pysyvät paikoillaan

kesävieraiden piipahtaessa kylässä.

Heinäkuussa on kaakkua tarjolla ja sehän tietää piipahdusta isolla kirkolla.

Läksin niin vauhdikkaasti matkantekoon, jotta hilut ja helyt jäivät.

Olin jo melkein kadulla kun hoksasin, ettei melkein prinsessa mummulla ole helyn helyä.

Kipaisin pikaisesti takaisin nappaamaan ilmoitustaululta nappihelmet kaulaan.

Voi, voi sentään, kun nyt on ihan pakko käydä Mereijassa hankkimassa jotain 

prinsessamaisen

pinkkiä 

ranteeseen 

sekä korviin.

Korvisperhonen pitäisi varmaankin siirtää askarteluhuoneen seinältä eteiseen 

avainnaulakon yläpuolelle.

Rinsenssa puhalsi kaakusta

 jo 4 kynttilää. 

Niin se aika kuluu sukkelaan.

Pikku-ukkokaan ei oikein enää voi sanoa pikku-ukoksi

kun on jo ihan vallan poikanen.

Kas' tässäpä lienee turinoinnissa se kohta

jossa toivottelen oikein värikkään kaunista kesää

ja käyn seuraaviin askareisiin

eli ensin kaalipöperö hautumaan hellalle 

sitten soitan sen Esaijaksenpäivän onnentoivotuspuhelun.

Yötöntä yötä ja

Rouvas kävelyä

Tämä viikon teemana on ollut kävely.

Sitä on ihan kuulkaas pitänyt ajatella askelta ottaessa 

kuinka se askel otetaan ihan oikeaoppisesti.

Juu'u eikä jalkaa kuormittava paino vähene lainkaan, 

vaikka hartiat nostaa korviin.

Ehei, ei sitten gramman grammaa, ei edes sadasosia XD.

Maanantaina tuli käveltyä se murtumaton jalkapöytä ihan turvokkeeseen

ja murtunut varvaskin huusi armoa.

Pakkoko sitä on kävelyä on ahnehtia varsinkaan isolla kirkolla, 

missä julkinenliikenne on mitä parhainta. 

Noh, ei ne kerrallaan kävellyt matkat huimia pituudeltaan olleet, 

mutta kun kaiken kävelyn räknäsi yhteen

 niin johan siinä tuli otettua askel jos toinenkin.

Tytär ei kertonut pikku-ukolle & rinsenssalle, 

jotta me esikoisen kanssa tulemme kyläilemään.

Sovimme tyttären kanssa treffit Töölönlahden rantaan johonkin kohtaan.

Siellä rannalla oivalluksen tapahduttua kirkkaalla äänellä duettona kajahti yks'kaks' 

täti ... ja mummu.

Esikoinen oli enempi näkyvillä kuin minä ;o)

Olin nähkääs puskassa, mutten pissalla

vaan kameralla tähtäilemassä tätä haapanaa.

Kävimme esikoisen ja tyttären kanssa helssaamassa ystävätärtäni Laakson sairaalassa.

Oli ihanaa nähdä, jotta hän voi mitä mainioimmin olosuhteisiin nähden. 

Kannatti ottaa jok'ikinen askel.

Kävin pyöräkävelyllä pikkukaupunkimme puistoissa.

Omenapuiden kukinta

on aivan valtaisaa.

Pörriäisiä ei vaan kovin näkynyt. 

Taisi olla kova puuskittainen tuuli pörriäisille liian suuri kiusa

ja ne pysyivä kotosalla.

Koristeomenapuun

korean värisiä kukkasia.

Alppiruusuja,on ilmeisesti alkukesän viileys kurittanut,

kun kukinta oli hyvin, hyvin niukkaa.

Runsaudenpulan illuusio tuli, 

kun työnsi nokkansa sekä kameransa hyvin likelle sitä ainokaista kukintoa.

Hassun vaaleanpunaisia

alppiruusunkukkia.

Ehkä lienee syynä, etteivät ole vielä kunnolla auenneet.

Näissäkään kukkasissa  ei pörrännyt lainkaan pörriäisiä.

Ainoa kukkapenkissä pörrääjä oli puistopuolen työntekijä.

Kirjastoaukiolla ukkolaukat olivat kertakaikkisesti

mitä upeammassa kukassa.

WoW mikä väri, oih'.

Sitä on siis tullut käveltyä monensortin permannolla,

paitsi metsässä ei askeleen askelta.

Aho-orvokilla

toivottelen 

lämpöisiä päiviä,

jotta halukkaat voisivat kävellä ahonlaitaa ilman paitaa!

Ei enää ikinä, ei sitte elläisään

On tämä jalkavaivasena olo hionut kärsivällisyyttä. 

Uskottako?

Brotherssin kanssa kävimme pikkupiknikillä.

Juu-u autolla mentiin ja tultiin.

Kävelyksi kutsuttua liikuntoa harrastimme maksimissaan 200m rengasmatkana.

Vanhanmyllyn

maisemat

kevätkesän kauneudessaan.

Meidän pikkukaupunkimme kohdalla

Vantaanjoki ei ole tosiaankaan leveimmillään.

Löytyypä kuitenkin puroleveydellekin

kalastusohjeistusta piilotettuna pusikkoon.

Palataanpas sitten tähän otsakkeen ei ikinä enää.

Juu-u sellainenkin sanonta on, jotta vannomatta paras.

Sanonta, jonka kaikki varmaankin tietävät.

Noh, minähän pääsin jälleen sanani syömään XD

eikä tämän ei ikinä;n kesto ollut kuin ...

taitaapi olla

n. neljä-viis kuukautta tällä erää.

Suurin piirtein tuon ajan verran on se toinenkin

lampunvarjostin ollut katonrajassa.

Seikkailin netissä ja näin ihastuttavan miniatyyrikoivun kuvan.

Kuvahan tietysti sai aikaan reaktion: uu'u tahtoo tollasen.

Tollanen siitä

riippakoivusta sitten tuli.

Nyt ei tullut päällimäiseksi aatokseksi se,

etten enää surraa elläissää yhen yhtä pientä lasihelmeä,

vaan ...

sanonta työ tekijäänsä neuvoo.

Kuopukselle suhisin muutaman otteeseen,

jotta työ vois opettaa hitusen joutusammin.

Kuopus jelppasi tuon rungon rautalankasurrauksessa.

Ei minulla sellaista puristusvoimaa hyppysistä löytynyt millä

tuon paksuimman kohdan saisi mieluisaksi.

Kiitokset hänelle ja hänen hyppysille!

Tietysti sitä joskus voisi haluta tehdä sellaista, 

mistä on joku on jo tehnyt ohjeen.

Vai kuinka?

Tytär oli huolissa tässä erään kerran mitä askartelemme,

jos ei mettään pääse kuvaamaan.

Enpä muuta voinut sanoa kuin äläpä huoli muohailuvahaa löytyy.

(Rinsenssa sanoi ens'alkuun muovailuvahaa muohailuvahaksi)

Kasvimaan antia sekä

 rekvisiittaa

yms. pikkusälää

teimme yhdessä tyttären kanssa.

Tuo nalle sai Poirot viikset, olkoot sitten nimeltänsä Hercule.

Muovailut on tehty fimo-massasta sekä siitä toisesta samankaltaisesta massasta, 

jonka nimeä en nyt satu muistamaan.

Kukkapenkkiä tehdessäni

kokeilin vain kerran onko kuumaliima riittävän kuumaa ;o)

Kukkatehtaan tulevaa tuotantoa

seuraavaan kukkapenkkiin.

Vielä ei ole tullut sellaista tunnetta, jotta piskuisen räpöstys näperryksen haluaisi vaihtaa

suuriin laajoihin kaariin.

Kohta kuitenkin 

mittakaavan

voi vaihtaa laajempaan.

Ihan mahottomia ei tuonne Anniheleenan puutarhaan voi pipertää

puutarhuri Touko Pellon kitkettäväksi.

Kuvia katsellessa hoksasin, jotta lasit pitää putsata kalkinpoisto aineella 

juu,u ja ihan muuten vaan.

Toivotan kaikkile blogiystäville ihastuttavan koreata 

kesän ensimmäistä viikonvaihdetta!