Se on jossain, jossain paikka ... paitaan

hitusen Katri Helenaa mukaeltuna rubriikkiin XD.

Kuopus kysäisi voinko korjata hänen kauluspaidan?

Minä H Moilasena, jotta kauluspaidan?

Kuopus sanoi jääneensä paidasta ovenkahvaan kiinni.

???

Mistä kohden paita menee rikki,

kun liki kaks'metrinen jää paidastaan ovenkahvaan kiinni

ja paikkauksen voi peittää kravaatilla?

Mitäpä minä siihen muuta kuin tuohan näytille niin katotaan.

Ei se katsomalla parantunut.

Kyllä sille jottain tarttis tehdä juu-u.

Diagnoosi pystysuora viiltohaava nappilistan vieressä

hilikun kilikun housunkauluksen kohdalla

eli neljä tikkiä,

 ompelupuuha noin ammatillisesti aateltuna.

Tässä huushollissa, kun on kannettu tavaraa tarpeellista ja tarpeettomaampaakin

huoneesta toiseen ja takaisin syystalven aikana

niin ei voi suurin surminkaan tietää

missä tasantarkkaan mikäkin tarpeellinen on

saati se tarpeettomampi.

Oli ihan tulollaan turhautuminen ennen kuin sen tukikankaan löysin.

Mielessä ennätti pyörähtää,

jotta ei muuta kuin kengänkärjet kohden Dressmannia paidan hankintaan

niin pääsen hermoja menettämäti paijan paikkuusta.

Etsivä löytää,

kun tarpeeksi monta kertaa kaapin ovet aukoo

ja niiden sisälmykset kauhoo.

Ite paikkuu oli pikkupala kaakkua ;o)

nuoriso kielellä ilmaistuna.

Ai'ai tässäpä mitä mainioin kohta loikata reippaasti

aimo harppaus kuntosalille.

Brothersin kanssa sovimme käyvämme kuntosalilla hänen työvuoron jälkeen.

Minä vapaapäiväläinen otin alkulämmittelyn kotona.

Eli puin ylle sitä villaa kerroksen, jos toisenkin vajaan puol'tuntia.

Kipasin työmaalle 700 m 

ja kuorin villaa yltäni kerros kerrokselta

toisen mokoman.

Olin hitusen etuajassa ja kihnutin kuntopyörällä,

kun ovi knapsahtaa auki.

Samassa aukeaa myös suuni.

Onneksi tulija oli nopeampi sanallisen arkkunsa avaamisessaan.

Herrahenkilö pyyteli kovasti anteeksi koputtamatta tuloaan ja astui vielä

kuntosalinpuolelta käytävälle.

Jatkoin kuntopyörällä kihnuttamista tuumien mielessäni, 

jotta kannatti tälläerää vielä viitseliäisyys voimistella verkkarit jalkaan.

Olisi se ollut pittoreski näky 

täyteläisen ahterini keikkuessa polkemisen tahtiin puolelta toiselle trikoissa ;o).

Brotherskin saapui siinä herrahenkilön kanssa jutellessamme.

Hänelle totesimme minun olevan jo Riihimäellä.

Ai, mitäkö olin oven avautuessa sanomassa,

 jos olisin ennättänyt?

Noh, kävitkö HenkkaMaukalla hakemassa kalliit syötävän näköiset pikkarit?

Mie oon jo pikitien päässä.

Juu-u on niitä oikeastikin

pittoreskejä 

maisemia 

ollut.

Etelän Erkille liian kirpsakalla kelillä on

on voinut puuhata mukavia sisällä.

Etsiessäni tukikangasta löysin tyttärien vanhat barbiet.

Kotikadunpää

nuukailevassa vaalenpunaisessa tuokiossa ennen

sinistähetkeä.

Valoa

ja iloista mieltä sinulle

tänne asti jaksaneelle!

Senioribrothers go go

Tänään on ollut suloinen talvipäivä

auringonpaisteineen sekä pakkasineen.

Yövuorojen nukkuma tasaukseen meni haaskiin puol'päivää.

Tai eihän se nukkuminen haaskiin mene,

kun on kerran sitä rahan pankkiin laittamista

vanhan sanonnan mukaan.

Kirmasin aamukahvejen jälkeen hakemaan Pyrtsiltä

rosmariinia.

Mummun muruset tulevat huomenna ja pitäähän

mummun lelliä heitä herkkuruoalla.

Kaalisoppa muhii ja pöhisee hellalla herkkusuille.

Pienin kaali oli niin iso jottei sitä saanut mitenkään

upotettua soppaan, vaikka 5 l kattilan kaivoin yläkaapista esille.

Taitaa olla myös kaalipiiraan teko edessä.

Kaupasta kotiin päästyä olikin jo melkeistään hoppu

senioribrothersien ves'jumppaan.

Työkaveri laittoi viestiä, jotta tuleeko hakemaan minut autolla.

Minä täkätin hätäisesti viestiä takaisin …

olen tulossa vaatteet päällä

ja painoin nappia lähetä.

Totta totisesti en ole eläissäni kokenut hinkua viuhahtamiseen saati

 reippaalla -13 asteen pakkasella, vaikka reippailemaan olin menossakin.

Touhotin hihitellen vanhainkodille idioottimainen virne kasvoilla.

Eikä siihen ollut syynä rapsakka pakkanen

vaan tuo monen moisesti ymmärrettävä viesti.

Työkaveri, tämä toinen brothers (erään asukkaamme antama nimi meille)

oli huolissaan janksanko minä lähteä urheilemaan valvomisien jälkeen.

Minä vakuuttamaan, jotta on hyvä olla touhua & tekemistä.

Päivän ves'jumppa oli keppijumppaa.

No, mikä jottei.

Tuli sitten kehoitus kuivalta maalta

iskekää kepillä torjuntaa kuin itämäisessa taistelulajissa.

Kotvan päästä uusi kehoitus …

potkaiskaa jalalla vastustajaa leukaan.

Siinä kohden repesin.

Sain aivan mahohottoman nauruhepulin.

Yritän nauruntyrskeiden välissä veliselleni sanoa,

jotta täti-ikään tullut tietää, ettei sitä tarvitse kuin polveen potkaista

niin vastustajalla on pelimerkit sekaisin kotvaks' aikaa.

Noh, me potkittiin sinne kuvitteelliseen leukaan ja hutkittiin kepillä

niin maan perusteellisesti

emmekä onneksi hukkuneet nauraessamme.

Onnekseni työkaveri oli autolla ja heitti minut kotiin.

Pipo oli litimärkä.

Jos tuossa pakkasessa olisin kävellyt kotio niin olisin

saanut föönillä sulatella pipon nutturastani irti.

Noh, snorkkelia en ole ajatellut kuitenkaan tarvitsevani ves'jumpassa,

mutta sellaisen vanhanajan

kukkauimalakin tahtoisin ja

rillien takahenkselin.

Kun uimapukuni on sellanien Pepin sirkuksen voimamiehenasu

niin jo vain olisin uimalakkeineni fuksianpunaisissa kissalaseissa 

soma ja korea .

Nauttikaa olostanne ja naurakaa paljon!

Ulkona -12,5, sisällä +16,0

Kun kello soittaa hereille kesken makoisien unien

niin olen aamukarhu.

Aamukarhun palellessa niin eikös sitä ole silloin jääkarhu?

Raikasta ja vilpoisaa on molemmin puolin uusia akkunoita juu-u.

Laitoin tämän vilpoisen tuntemuksen ensin ihan

yötuurien lopetus kellonkääntö väsymyksen piikkiin.

Kolmen tunnin unosten jälkeen totisesti väsy paleltaa muotoa

leppeän suvituulen hyväellessä hipiää.

Keitin kunnon mokat aamukahaveksi, mutta eipä muoto vieläkään ottanut lämmetäkseen.

Käännä siis mielenkiinto johonkin muuhun kuin epämukavuuteen.

Ihastelin akkunasta niin kaunista auringonsäteiden leikittelyä seitin ohuella vitikerroksella.

Häikäisevän kaunista.

Lipsahtipa katse henkeäsalpaavasta talven kauneudesta lämpömittariin.

Oi, lukeman nähdessäni se vasta henkeäsalpasikin

 oi'oi mittari näytti +15 tasan sisällä.

Olin hämmentynyt, tyrmistynyt, palelevan viluinen.

Kihosipa kiukku, muttei hikihelmiä otsalle.

Olisikohan niin, jotta olisin vääntänyt patterit pois päältä?

Nöyränä konttasin pöytätason alle ja kosketin patteria.

Se oli niin kuuma, jotta munan olisi voinut paistaa leikiten sen lämmössä.

Konttailin tutkailemaan köökin toisenkin patterin termostaattia.

Konsa aloitin konttaamisen niin päätinpä sitten kääntää
termostaattien

hanikat kaakkoon

&

urut auki.
Sisälämpötila nousi vain pykälän 16 asteeseen.

Talvina ennen akkunaremppaa köökin vain toinen patteri oli aurinkoasennossa = 3

ja lämpöä piisasi silti sellaiset 23.

Eli mainiot avojalaka olosuhteet.

Enkä elläissäni edes vetänyt akkunateippiä ikkunoihin.

XD onneksi sitä pitää neulomisesta ja on tullut kutastua muutamia neuleita.

Tarkoituksella (tosin ei pirtissä pidettäviksi) sekä harjoituskappaleina.

Sanonpa nyt kuin vanha mainos villaa ylle.

Silkkivilla hihatin, säärystimet, kämmekkäät ja huopatossut jalassa.

Aatelkaa minulla paljainvarpain kulkijalla on villatossut jalassa!!!!?

Vinkka käy niin, jotta nilkkoja kiristää.

Vielä olen kyennyt vastustamaan

muumifiskarssien (niillä leikataan vain kangasta)

kutsua.

Eikä nyt ole kyseessä ylipitkä otsatukka vaan

fleesehuopa josta tulisi mainio ponchoviitta.

Auringonsäkenien leikkiä

vitillä

en kyennyt vastustamaan.

Valon tuomaa värieroa = 

vastavaloa vai sitä myötästä valoa, kun kuvat ovat alekkain.

Kuten ei kyennyt luistinradan jäädyttäjäkään miinusasteita aamusella.

;o) manneken pis.

Villaa ylle 

ja 

nauttikaa talviauringosta!

Girl poweria

Hmmm… otsikko kuulostaa kyllä ihan jolta'kulta naisten voimannostokisalta

mutta ei voi mittää.

Otsake kuvaa ihan tätä Tarinantuvan arkieloa 

härkäviikkojen ja reikäleipien aikaan.

Vävy kyseli Tapanina milloinkas tuo kirjahylly oikaistaan.

Minäpä tutkailin työvuorolistaa sillä silmällä, 

jotta milloinkas.

Noh, se milloinkas oli sitten viime lauantaina.

Suunnitelmat eivät ihan pitäneet kutia,

vävy joutui lähtemään takaisin isollekirkolle.

Tytär kiteytti ongelmanratkaisuksi:

sit' hylly kääntyy girl powerilla.

Sitä poweria tyttärestä totisesti

 löytyy kuin pienestä pitäjästä.

Tytär nappasi pitkän tuplakaapin

kunnon pohojaliseen painiotteeseen

ja kippas'kappas' meinasipa tulla kunnon vyörytys,

kun se kaappi ei laittanut lainkaan hanttiin.

XD

Tuumatunti oli n. 10 minuuttia eli erätauko alkaa.

Päätimme tyttären kanssa kääntää koko hyllyn blokkina.

Yläkerrasta tuli apuvoimia

kuopus ja kummipoika.

He olivat samaa mieltä meidä tuumatunnin

tuumaukseen.

Sen verran oli vielä aihetta tuumaukseen, 

jotta mistä kukanenkin kvartetin soittoniekka tarttuu

kirjahyllyä kiinni.

Juu-u 

homma sujui kuin valssi suvi-iltana villahousut jalassa.

Minä mummu olen jo päässyt sen iän ylitse, ettei kirjahyllyn ylintä hyllyä

tarvitse kiipeämällä valloittaa kuin Mount Everestiä.

Noista suvun nuorimmaisista ei ole vielä takuita 

kykenevätkö voittamaan kiipeämisen kiusauksen.

Viisaampaa on ennakoida 

ja ottaa varman päälle.

Rinsenssa antaa vauhtinäytettä juostessaan kummipojan luo.

Tytär ja kummipoika

olivat

ruuvarimestareina.

Rinsenssa kipusi enon syliin seuraamaan askaretta 

ja minä olin kameran takana ylläri'pylläri.

Pikku-ukko luki erinomaisen syventyneenä dinosauruskirjaa

tahi jotain kirjaa sukupuuttoon kuolemattomista eläimistä.

;o) vallitsi työrauha ja sointina ruuvivääntimen keskeytymätön surina.

Vävy takaisin tultuaan laittoi tämän tyttärelle painissa hävinneen kaapin kohilleen.
Ei näy kuvissa.

ISOT KIITOKSET kaikille talkoisiin osallistujille!

Nyt on ISO olohuone.

Alkutalvi on ollut totisesti täällä etelässäkin kunnon kaamosta.

Taivas on ollut niin paksussa pilviverhossa, jottei aurinkoa ole näkynyt aikoihin

saati sen valonkajoa.

Näpertelyyn nähdäkseen olisi pitänyt hankkia sellainen halogeenilamppu,

jotta nuttura olisi tuoksunut kärähtäneellee pesunkin jälkeen.

Ajanviete täytynee sitten olla sellaista hitusen krouvimpaa kuin 1.5 koukulla virkattua.

10 koukulla, jotta näkkee mitä tekkee ;o)

Mummulla on uusi matto hihkas pikku-ukko het' ovesta sisään astuessaan.

Rinsenssa testasi asteri-maton ja totesi sen tanssi matoksi.

Mukuloiden leikissä asterin ollessa askarteluhuoneessa se oli Suomi.

Tämä pikkueteisen matto 

oli Afrikka.

Innostukaamme kaamospäivien väriylläreistä

ja nauttikaamme niiden anneista

kuin harmajalta asfaltila

namia sävysävyyn oleva 

vares!

Toivotan

kaikille

Taavetti

on vuoden toiseksi viimeinen päivä.

Yksi niistä vanhan kansan ennusmerkkipäivistä

vanhan vaihtuessa uuteen.

Iltavuoron jälkeisen aamuvuoron herätyskahvi

oli laihempaa kuin anorektikon kaitainen silhuetti

ja lorautettuna tavallisella suunmukaisella maitomäärällä 

kylmää.

Juu-u vettä säiliössä oli sopivasti ja

 pööniä suodatinpussisuppilossa parahultaisesti.

E'ei ei mennyt suodatin pussi tuhannen myttyrälle ei.

Ei mennyt ves' porojen ohi kuin soliseva lapin kirkasvetinen puro.

Unneutui vain pannusta kaataa se vesi pois …

hoh'hoijaa huokaus.

Blondi pääsi ulkoilemaan ennen kukon laulua.

Makunautintohan tietysti oli ylen surkia,

mutta oli se kuitenkin märkää & juomaa.

Siis tulevalle vuodelle vastoinkäymisiä, 

joista ottaa opikseen.

Kumpikas kapenee muotoni vai lompuukini?

Työvuoron jälkeen oli aikomus mennä kuntosalille.

Juu-u kyllä me sinne menimmekin työkaverin kanssa.

Mutta puol'tuntia myöhässä uupelo väsyksissä.

(olimme molemmat illassa eilen)

Innostus vemputtaa masinoilla oli asteikolla 1 - 10

ihan täys ovaalin muotoinen 0.

Kuntosalin ovi ei ollutkaan lukossa.

No ka'. 

Kyllähän me sisutellen sisuiltiin 

ne vemputtimet. 

Jok'ikinen pariin kertaan sarjoineen läpi.

Ei kilkannut rauta iloisesti kuin neulepuikot

vaan

kolkkahtelivat kuin orjan ikeet.

Siis tulevalle vuodelle avoimia ovia mahdollisuuksiin

sekä

sisua ja päättäväisyyttä vastaantuleviin haasteisiin.

Kotimatkalla kävin pikkuSiwassa ostamassa jääkaapista puuttuneet tarpeelliset.
Hmmm…
ostoksistani löytyi myös Blistex huulirasva.
Ties millä ostoksella olen huiskaissut vahingossa sen liukuhihnalle.

Siis tulevalle yllättävää rahanmenoa.

Luontoäidin sormella osoitettuja merkkejä ;o)

Tilanteesta varteenottavaa

elinvoimaa 

(kuva 29.12.13)

sekä 

(kuva 30.12.23)

yllätyksellistä

(kuva 29.12.13)

iloa & kauneutta.

Valoa, ihmetystä sekä kauneutta toivon 

ma 

sinulle!

Vihreä Joulu

Aattoaamuna töihin mennessä oli mustaa pimeää ja hiljaista.

Sain työmatkani taivalltaa ihan itsekseni.

Ei edes rusakkoa tullut vastaan.

Matkan varrella tupsahti mieleeni kuopukseni toteamus

joulupaketti talkoissa.

(Minä olin paketoivat lihakset ja hän aivot)

Kaiken askartelun ja räpöstämisen lomassa tietysti porisimme

sitä sun tätä.

Kuopus totesi erään jutunjuuren loppukaneetiksi,

minähän ratkon työkseni ongelmia.

Juu-u pikkukaupunkimme asukkaat olivat myös ratkaisseet tämän

lumettoman joulun ongelman laittamalla

toinen toistaan kauniimpia valoja tuomaan jouluntunnelmaa.

Töistä kotiin palatessa sataaroplotti kunnolla.

Ikkunapellit soittivat sadepisaroiden tanssintahtia

kuin lapsuudessa mummulan katolle.

Juu-u silloin vain oli kesä ja ropina oli sadepäivän

taustamusiikkia

Aku ankkojen lukuhetkelle vintillä.

Mummulassa oli se lasten vuoden jännittävin päivä

Joulupaivänä.

Kuusi kultainen sai koristeet.

Rinsenssan

ja

pikku-ukon toimesta.

Lapsukaisten koristelemat kuuset ovat niin hellyyttäviä.

Kauneimmat koristeet ovat

n. metrin korkeudella,
kaikki.

Täytyyhän sitä jouluateriakin syödä.

Pikku-ukko ja rinsenssa viis veisaavat meidän aikuisten herkuista.

NakkiSputnik insinööri

teki

avaruusevästä siskollekin.

Vanhenee vuos'vuodelta Joulupukkikin

ja hömelömmäksi käy.

Oli jättänyt askarteluhuoneen akkunan auki.

XD ja hippasen muutakin

saatesanoin.

Rinsenssa

sai mieluisen

lahjan

paapin.

Legot ovat

unelma

 isommille sekä pienemmille

legoinsinööreille.

Hieman touhulapeliä

voimisteluksi

niin jo jaksaapi taas syödä ;o)

Isot syövät isosti ja pienet pienesti.

Siinä isoja odotellessa.

Rinsenssa jäRRjesti mangneetit somasti

ja pikku-ukko teki kokeilevaa tutkimusta

todeten; tämä on metallia.

Minä sain lahjaksi

kahvinkeittimen. XD

Tapanin aamukahveni olivat … hmmm

tulipa äitivainaan sanonta mieleen

"on niin kirkasta ja klaaria, jottei kahviks' uskoiskaan".

Ongelmathan olivat ratkaisemista varten niinhän se meni ;o) 

ja toisethan tekkee sitä työksensä.

Ropsautus pääsiäislampaalta jäänyttä instant' kahvia 

niin jopa maistui kahvi muullekin kuin vedelle.

Tytär heräsi seuraavaksi ja

oi'oi tulipa säpäkkää kahvia, ei voinut laihaksi moittia, ei.

Lisätään vettä kupposeen.

Pikku-ukko ja rinsenssa totesivat yksissä tuumin,

jotta tätin on aika nousta pelaamaan touhulaa.
Jälleen pääsin puuhaamaan lahjani kanssa.

Hippasen siinäkin aamukahvissa oli titraamista,

mutta eip' ollut Esson kahvia kotavan pääatä vävyn noustessa.

Kukapa ei haluaisi antaumuksella kokeilla uutta lahjaansa XD 

Jonkusen kupposen jälkeen sitä oppii keittämään 

suun mukaista juorulientä.

Tapanina on päivä kukon askeleen mitan pidempi

juu-u ja kukon askeleet mitataan ajassa kuulema.

Siis kolome minnuuttia

 juoksi, porhelsi tahi asteli kukko arvokkaasti

se ja sama.

Kiitokset vävylle rulla- sekä ikkunaverhotangon laittamisesta

askarteluhuoneeseen.
Muksut nukkuivat makoisasti aamuun asti,
kun mielikuvitusta lennättävät varjot pysyivät kartiinien takana.

Kiitokset kuopukselle ja kummipojalle

painavan hyllyn kantamisesta vinttiin.
Ei tönötä se hylly enää tekemässä temppurata puikkimisia
olohuoneessa.

Kauneutta

ja viehätystä 

välipäiviin!