Prologi yötuurissa

Marraskuu se pitää aina kutinsa

harmaudessaan.

Noh, onhan niitä pihlajanmarjanoransseja juttuja

ylläripylläri höysteitä marraskuisessa elossa ain' sillon tällön.

Voitin unohdus-lohdutuspalkinnon osakaisen blogissa.

PostiKusti polki läpi utuisen marrassateen kera varesparven

ja tunki kirjeen postiluukusta eteisenlattialle.

Kiitän ja niiata niksautan!

Olipa paketissa niin makiaa karkkia,

jotta piti het' hitusen maistaa junamatkalla IsolleKirkolle.

Maijassa on 85 % villaa niin tytär saapi lämpöiset rouvasvanttuut 

estämään pääkaupungin 

hyisen raakaa meriviimaa viluttamasta käsiä.

Yötuurivanttuut pikku-ukolle ovatkin 

hyvä aasinsilta tuohon otsakkeeseen.

Istuin kansliassa tekemässä asukkaille runo joulukalenteria

uudet kakkulat nokanpäällä.

Kuulin käytävältä askelten suhinaa ...

Sen minkä uusilla kakkuloilla näkee likelle briljantisti niin

kauemmas on ... sitä sun tätä XD.

Kyllähän minä hahmosta tunnistin kuka oli yöjalakaan lähtenyt.

Kotvan kesti rillien vaihdon jälkeen maaliman asettuminen kohilleen.

Mitäpä siinä, kun tietää,

 että kansliasta "olohuoneeseen" on ihan tasamaata,

 joten ei muuta kuin töppöstä töppösen eteen rohkeasti.

Siinä sitten papan kanssa nojatuoleissa istuksien porisimme

lapsuuteni murteella

elämästä, rakkaudesta, luottamuksesta

 ja niiden tuomista iloista sekä mielenmurhetuksista.

Olimma jo porisseet liki tunnin, kun pappa toteaa kirkolle olevan 5 km

 kyynelten kimmeltäessä silmissä.

Tunnin tirsat ennen yötuuria venytttivät minun piuhoja kaapelitehtaan tytöksi

ennen kuin näin ja oivalsin tämän viis' kilometriä.

Kysäisin papalta: otakko nää voileipää ja maitua?

Papan kyynel kuivahti silimäkulumaan.

 Arvatkaapas mikä oli papan repliikki?

No, se oli ...

Sen takiaha minä kämpiltä lähin, ko oli näläkä.

Kyllä ne likat mulle voitaleipää antaa ko nätisti pyyvän.

Nätisti on tässä postatessa aika kulunu

ja ny toivotan kaikile oikei tunnelmallisen valoisaa marraskuuta!

Kiitokset esikoiselle Barcelonan pullonkorkkituikkutulijaisesta!

TäH, MiTäÄÄ ,hÄh ?

Aloitetaanpa niistä niin

innokkaasti aloitetuista käs'töistä, jotka kuitenkin helteillä

jäivät sinne mappiin keskeneräiset.

Rinsenssan rasat

ja uudet kissakumisaappaat.

Melkein prinsessa mummu saa lelliä rinsenssa riina de rimpsu de rämpsyä.

Rinsenssa tarvitsi uudet kumpparit ja pikkuäiti hitusen huokaili noiden saappaiden hintaa.

;o) minä käytin mummun lellimisoikeutta kuiviin varpaisiin ja iloon.

Ne lapaset lähempätä

ka' yks helmi puutuu o'ou.

Pikku-ukon vanttuut

taisivat olla

hyvin mieluisat.

Sain nähkääs

postia.

Ovat he niin ihania murusia !

Totta on vanahan kansan sanonta

Laps' on laps'

ja lapsen laps' on lapsukainen.

Kosotäti kyseli miten edellisessä postauksessa oleva

lampunvarjosti on tehty.

Kas näin ;o)

Tarvittiin ensin hyvin suttuinen ja kylmä Walpurinpäivä

niin vävy ja tytär lämpimikseen nikkaroivat kanaverkkoa

 vanhan lampunvarjostimen kehikkoon.

Vävy maalasi ja me muut Walpurin viettäjät aloitimme helmien pujottelun

metallilankaan.

Me muut olimme tytär, kummipoika, kuopus ja minä.

Vävykin ennätti muutaman helmi"pötkyn" pujotella maalausurakan jälkeen.

Tarvitaan

lasihelmiä miu mau eli siu mau mukkaa.

Metallilankaa, sivuleikkurit

ja nokkapihit.

Mitä pienemmät klyyvarit pihdeissä sitä parempi.

Hyvin paljon kärsivällisyyttä, jopa sisutteluun saakka.

Juu'u ja erinomaisen hyvää käs'voidetta.

Extra virgin olive oil on mainiota.

Juu-u just sitä mitä pannulle & salaattiin lorautetaan.

Kävimme tänä aamuna brotherssin kanssa vesijuoksussa.

Sen jälkeen onkin ollut tÄh MiTä hÄh olo.

Meni mähkääs vettä korvaan.

Jep ja koko rahan eestä molempiin.

Jukra, jotta päässä lotisee ikävästi.

Hei'hei' hei,

 en minä sitä altaan pohjaa myöten juossu, en.

Piti vaan puikata sen ratamerkkijutskan ali pariin otteeseen ja sehän piisasi.

Juoksun jälkeen pois lähtiessä hitusen iäkkäämpi rouva oli hädissäään tahi huolissaan kuinkas nyt menetellään. 

Minä tuumasin , jotta rillit tänne ja alta mennään.

Laitoin hänen ja omat rillit altaan reunalle.

Hui' hän oli vielä huolestuneemman näköinen.

Kannustin, keuhkot täyteen, alas ja niiaus & askel 

ja minä tuun perässä kaik'hyvin, ei hätää. 

Ehkäpä seuraavalla ves'juoksu kerralla 

on kukkauimalakillani neitsytretki uimalaan

niin ei ves' lotise päässä.

Vaaleanpunaisten joogasukkien anto/ kuvaus brotherssille

herättivät reippaan keskustelun uimalan pukuhuoneessa.

Luulenpa, jotta eräs äiti Joulupukki kuuli toiveen harmaista 

helmikimalluspaljetti joogasukista.

Nauttikaa 

syksystä

ja tehkää ilolla ja antaumuksella

askareenne!

Ei kahta ilman kolmatta

Ai mitäkö?

Noh, postauspäivä on jälleen 22 ja edelliseen se jämpti kuukausi.

Rouva Fortuna oli suosiollinen ja voitin

Huopatossusen arpajaisissa

Pikku Myyn nutunhelmaan.

Kiitän ja niiata niksautan tästä loistavuudesta!

Kun ei helle hiota ja tee lötkyksi

niin elo on ollut aikamoista laakalentoa.

Välleen tuntuu, ettei kerkiä hopulta sitä kissaa sanomaan.

Ei huolta, 

vielä stressiä pukkaa puuhakkuus.

Harrastuskimpsutkaan eivät ole menneet sekaisin harrastuskampsuihin.

Siis en ole hauskuuttanut harrastuslähimmäisiäni

olemalla paikalla väärän sortin kostyymissä.

Vesijumpassa en ole keekoillut kahvakuulan kanssa.

Hmm... uimapukuni on sellainen Peppi Pitkätossun voimamiehen asun tapainen

joten se menisi kahvakuulatreeneissä 

kuin väärä raha.

Pitäis vaan huiskia niin maan julumetusti, jotta pysyis muoto lämpimänä

ja vielä rivakampaan hien pintaan saadakseen.

Syyslomalaisen harrastamista ei työnteko haittaa ;o).

Kävin IsollaKirkolla esikoisella näöntarkastuksessa.

Tälläerää on hankinnassa ihan lähilasit

siis ennenvanahaset lukulasit.

Valinnanvaraa oli yltäkyllän.

Nuo pinkit rillit kädessäni ovat nenänipäälläni keikkuvat ja noista sinisistä tulee

sitten ne lukulasini.

Vein esikoiselle tuliaiseksi

nappikukkaheijastimen.

Kiitän tässä kohden  ja välissä esikoista ulkomaan & kotomaan tuliaisista!

Aikamme, kun olimme pyörineet kauppakeskuksen antia inventoimassa

niin läksimme

tyttären kanssa kohden Töölöä.

Ookasimme onnikalla hakemaan muksut tarhasta.

Kotimatkaa höysti piskuinen seikkailu

puistossa.

Päälysvaatteet riisuttuamme

rinsenssa hyväksyvästi nyökytellen tuumasi, jotta

mummu on melkein prinsessa ja näyttäen yhtä peukkua.

Luulenpa "melkein prinsessan" tittelin johtuvan

fuksian/pinkin värisestä puserosta ja rilleistä.

Kahden peukun peukutuksen sain "jos sun lysti on" laululeikistä.

Pikku-ukon kanssa oli filosofista keskustelua & pohdintaa

änkyrimadosta juu-u ja paljon muistakin elollisista olioista.

Olipa hauska sekä antoisa IsonKirkon retki kaikkinensa.

Tytär lähti mukanani helmitalkoisiin kotokylälle.

Ah' autuus ja onni

ensimmäinen valaisin on valmis ja katossa.

Toteampa vaan, jotta on sitä tullut oltua kotva,

 jos toinenkin 

Tylypahkassa Harry Potterin seurassa helmiä pujotellessani.

Toinen lampunkuuppa on hyvällä alulla. Jihuu!

Kiitän talkoissa ollutta tytärtä sekä

 toivon hänen sormenpäiden eheytyvän pikaisesti entiselleen.

Kyläsukkien kutominen on nyt pop juttu.

Piti minunkin kokeilla sellaisten tekoa.

Tyttären viluvarpaat ovat hyvät

koevarpaat testaamiseen.

Jonkin verran on tullut tuota kameraakin ulkoilutettua.

Syksyn

värejä

sekä

pakkaspojan tekosia.

Pihlajanmarjakoinverkko

on sään kestävää näämmä

siinä missä naavakin.

Lehtikullan säänsieto ei ole 

parasta A1-luokkaa.

Klikkaa linkkiä niin näet mitä kivessä lukee.

Kulumisesta juontui mieleeni yksi niistä monista 

oman mummuni sanonnoista.

Hiuti on, kun

kuu kumottaa

ja päivä paistaa läpi.

Toivotan sinulle, tänne asti jaksaneelle

kuulakkaita syyspäiviä ja pilkettä silmäkulmaan sekä uuninpesään!

Heräteostos & vierasesine

Postauksen väli on näämmä ihan tasan ja jetsulleen kuukausi.

Sitä se teettää, kun allakkaan pyörähtää vuodenajaksi 

syksy

niin ei ennätätä kuin

pidellä hatunliereistä kiinni

liitäessä

 riennosta pyrintöön.

Sitäpä en tiedä kuinka paljon täytynee olla rosmoryökäleen kuppeilla takorautaa,

jotta tahti ryytyy.

Isontalon ikeen paino kyllä selviää alla olevasta laulusta.

Kuva Wikipedia Rannanjärven ja Isontalon Antit

Pienen ja pyöreän Tarinablondin tahdin ryydyttää

viikonloppuostoksien "selviä perjantaista maanantaihin"

 lisäksi heräteostoksena

hankittu 6 kg kahvakuula.

Jos mielenkiintoa piisaa niin voithan laskea ison ikeen painon 

sekä kuinkas paljon minun ikeeni oli kevyempi.
;o)

Olipa kotimatka pitkä niin kuin Chydeniuskin on asian aikanaan tuumannut.

Mitäs siinä, alkumatkassahan olin ihan go go tyttönen,

mutta muutamaa viimosta satametristä hiersi takaraivossa aatos,

jotta nyt on juttu silleesti, jotta oon no go mummu

kunnes siinsi silmissä kotitalonkatto,

jopa kahvakuula keikkui loppukirin ajan kuin Täti Moonikan kassi.

Seuraava heräteostos saa painaa enintään 38g eli karamelliloovan verran.

Vierasesine ammattikielellä on jokin, joka ei kuulu luontaisesti sinne missä se on.

Otettakoon esimerkiksi vaikkapa Isontalon Antin puukko.

Se puukko on vierasesine siellä kylykiluijen välissä.

Ihan noin raflaavasta vierasesineestä ei kuitenkaan minun tapauksessani ole kyse.

Hmmm noh ... ehkäpä yhtä kivuliaasta kuitenkin.

Eihän sitä vesijumpastä lähdetä kuin missit uimapukukierrokselta

 tukka täydessä tällissä, ei.

Jotain kuontalolle täytyy tehdä siellä pukuhuoneen puolella.

Luonnollisesti hiukset suitaan nätisti nätiksi, mutta kuinkas kohdallani kävikään?

Silmäni levisivät levälleen kuin aukastu hauven maha

harja oli kiinni kuontalossani ja piukeesti.

Isot pojat parodioi aallokko aallokko kutsuu jos vaikka miten miten.

Minä siinä ihmeissäni harja kutreissa kiinni, jotta

fiskarssit, fiskarssit kutsuu.

Kyllä se harja sitten vihdoin irtosi ilman akuuttia pälvikaljukohtausta,

vaikka aika tukon sai harjasta haivenia irroitella.

Tytär kävi leikkaamassa kutrini tässä päivänä muuanna.

Minä ihmettelin ääneen mitä ihmettä hän kupsuttelee yli puolenselkäni kohdilla.

Sain simppelin vastauksen: leikkaan hiuksia.

XD ilmankos käteni ei oikein piisanneet hiustenharjaamiseen suorin käsivarsin.

Tänään näihin ;o) huomattavasti lyhyempiin (-5 cm) jämähti uudelleen hiusharja kiinni,

kun yritin syyssateessa kastunutta kuontaloa saada siivosti Justiina/PikkuMyy nutturatötterölle.

Puhelin plinglattaa viestiä ja minulla on taas harja päässä kiinni... huokaus.

Onneksi harja irtosi ja ystävätär brother ei joutunut odottamaan iänkaiken parkkiksella.

Olis ollut melko noloa joogatunnilla herättää närää metelöinnistä, 

kun hiusharja klopsuu pitkin permantoa.

On käsillä ollut muutakin tekemistä kuin harjan irroittelu kutreista.

Mitalirintarossi 

jollekulle.

Kuopuksen sirot

47/48 sukat.

Nautitaan syksystä kuten Huovisen Hamsteri ja Ruurik.

Aurinkoista mieltä sinulle

tänne asti jaksaneelle!

Perjantai viikon viides päivä

Tavallisimmin viikon viimeinen työpäivä.
Sanoo Wikipedia.

Noh, otsikko on juurikin yhtä fiksu sitä miltä olo tuntuukin.

Latva on laho ja älli ei leikkaa XD.

Yövuorojen jälkeen oon vielä

ihan kuutamolla.

Sisäisenkellon rukkaaminen ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiini.

Kyllä elo tokkeentuu ennen seuraavaa keikausta, 

mutta se uusi keikaus on taas sen ajan murhe.

Kelit viilenivät niin lanka on juossut sormien välissä.

Valmista on siis tullut ja keskeneräisten kasa pienentynyt.

Kummipojan syntymäpäiväkortti

nro 46/47.

Villatakki Novitan Kukkaketo

Krassista 

kokoa matami.

Liinan olen virkannut töissä töihin

asukkaille porinapiirejä pitäessäni.

Liinasta on useammallakin kuin yhdellä virheellä päästetty "piru pois".

Liinaa ei ole totisesti virtkattu "vielä tämä kierros loppuun" mentaliteetillä, 

vaan virkkuu on lentänyt kansliaan milloin minkäkin akuutimman askareen tieltä.

Lanka on sitä kuulua, ei haisuakaan mitä.

Löysin sen firman kierrätyskamarista ;o).

Lanka on ihan mahoton virkata, kun se menee punneelle.

Auts, että kokkeilee hermoja.

Noh, päätin, 

jotta jokaiselle ruokapöydälle koukin jonkinlaisen haukiverkon niin minähän koukin, 

vaikka hermot menis. 

Menkööt viimeisen liinan valmistuminen vaik' siihen edelliseen päivään ennen eläkkeelle jäämistä, mutta koukin ja kilvoitttelen luonteeni kanssa.

Loikka seuraavaan kukkapurkkiin on ihan 

aitoa dyykkausta.

Saas nähdä pääsenkö seuraavalle kierrätysjätteen viennille lainkaan mukaan XD.

Kuopus kantoi ja tyhjensi sanomalehtikassin.

Minulla oli nämä tilpehöörit

lasi ja pienmetalli.

Pienmetalli roskiksella minulta pääsi parkaisu:

kato kui ihana!

Kuopus ei ikävä kyllä nähnyt mitään ihanaa roskiksessa.

Komensi vaan: äipä, pois sieltä. Etkä tongi!

Hmmm ... taannoin repliikkimme olivat ihan toisinpäin ;o)

Mitäkö löysin?

No tällaisen

alumiinikansi aarteen köökin seinälle.

Minun ei tarvinnut kiipeillä teekoilla

Kuopus ojensi kätensä ja kopsautti sen seinälle.

Kiitos!

Kellon viisarit tikuttavat kohden saunavuoroa, ah autuus.

Harvinaista namia on enemmältikin tiedossa 

meinaan vapaa viikonloppu ai,ai XD

Nauttikaa ystävät hyvät sielun 

 sekä ruumiin eineestä!

P.s Enon lihapullien salainen mauste on hunaja.

Putki katkes

Tadaa ja minä olen erinomaisen iloinen!

Juu-u ...siis ... helleputki

katkes ja poikkes, ihanaa.

33 perättäistä hellepäivää, yök.

Aurinko ei enää räkötä pistävän paahtavana taivaalla ja

kärvennä kaikkea

poroksi.

On meinaan miniatyyriauringonkukka tämä

linnun varpaista tipahtaneesta siemenestä kasvanut.

Kukka on koko koreudessaan hät'näppää 10 cm halkasijaltaan.

Vartta kyllä piisaa liki Jaakon pavunvarren verran.

Olo ja elo on muutakin kuin pelkkää vörnimistä

askareesta toiseen lehmuskiitäjäntoukan tapaan.

XD eilen ehtoolla olimme työparin kanssa kirjoittamassa rapsaa.

Yks'kaks' kuului aivan outoa suhinaa.
Eikä se ääni tullut kenenkään lattiaa laahavista aamutohveleista.

Sellaista suhinaa, jota olen kuullut joskus

kauan, ka'auan sitten.

Ah' autuasta oivallusta !!!

Kysyin työparilta epäuskoisena, 

mutta kuitenkin niin toiveikkaana 

"sataako ulkona?"

En ennättänyt kuunnella vastausta loppuun vaan jo ensimmäisen tai-tavun kohdalla

kiisin sisäpihalle kuin

lehmuskiitäjä.

Ai, jotta vesisade tuntui ihanalta,

vilvoittavan virvoittavalta

 ja märän virkistävältä!

Sanan lopputavun -taa kuulin sinne sateeseen.

Työparin ilme olisi ollut kuvaamisen arvoinen

"hulluja nuo talvi-ihmiset",

mutta kuvaaminen sillä riemun hetkellä oli ihan toisarvoinen juttu.

Nyt sitä jaksaa taas

pörrätä superina 

touhusta toiseen, jos kolmanteenkin ;o).

Eipä tarvitse tehdä sitten minkään sorttisia poikkitieteellisiä tutkimuksia

vaan voin tässä het'paikalla kirjoittaa mustaa valkoiselle bittiavaruuteen, jotta

auringon paahde ja helle ovat suoraan korreloitavissa vähäisen valokuva määrän kanssa.

Tai sitten on otettava aivan julumettu loppukiri.

Jälleen olemme päivää lähempänä ensilunta ;o).

Pirteää mieltä sinulle!