Toivotan kaikille blogiystäville

Raju ilma

Otsakkeessa ei ole yhdyssana kirjoitusvirhe.

On vaan raju ilma.

Kummituskoivu raapii akkunaa skriik'skriik,

mutta kaikki muut mörötystunnelman vaatimat osatekijät puuttuvat.

Ilmatieteenlaitos sanoo, jotta tuota reippaasti liikkuvaa ilmaa pyhäksee ohitse

napsien selkänahkoja kuten Lasse 1972  kymppitonnilla kaatumisensa jälkeen

12m sekunnissa.

Puuskissa ties mitä?

 Hongat pyörivät kuin sähkövatkaimenvispilät täpöllä.

;o) askartelumateriaalia on pihatantereella kosolti

elleivät harakat ennätä viedä niitä kepukoita pesätarpeiksi.

Yritin kokeilla sillä merimiesten pikaniksillä paikantaa missä matalankeskus on.

Eli Selkä vastatuuleen

(sitä tiukkaa mutrua ei tartte ottaa huuleen, tosi saapi sen tehdä, jos haluaa)

ja se on vasemmankäden puolella.
Matalapaine pyörii vastapäivään.

Ei siitä oikein tullut mitään, kun tuuli halusi viedä mennessään,

vaik' en ole mikään lautatarhan rimadonna,

mutta tuulenpyörteet saivat tanssahtelemaan kartanolla, 

kun meinaan tuolla sisukaluissa ollut jo jokusen päivän varsinainen rajuilma.

Pyörremyrskyä kerrakseen.

Iskihän se osastolla riehuva vatsatauti minuunkin kaikista suojautumiskeinoista huolimati.

Voin siteerata pikku-ukkoa uhratessani vessanpytyn kautta poseidonille

"osuin hienosti, oikein napakymppiin".

Pikku-ukolla oli ollut ämpäri molemminpuolin sänkyä hänen potiessaan vatsatautia

ja osuman ollessa sitä napakymppilaatua.

;o) Kun ei ollut niitä henkseleitä pöksyissä, joita olisi voinut paukutella napakymppiin osuessa

niin en ole ollut edes vellihousu XD.

On se pidelly toisen sorttimentin kelejäkin.

Talven jälkeen sitä on niin iloinen nähdessään

ensimmäsien kumpupilven

siinä missä ensimmäisen

leskenlehdenkin.

Bongasin jo ekan ihanan

alasinpilvenpoikasenkin.

Ennen kuin vattataudin kanssa jouduin

kotiarestiin

niin kävin metsästämässä sorsia kameranlinssiin.

Hah'hah ja rutkasti kaiken sorttista

naurunhekotusta.

Ihan oli tuuliajolla koko

sorsastus.

Mars'matkaan etsimään

sorsalintuja ihan muualta.

En siis löytänyt sen ensimmäistäkään sorsaa.

Kihnutin pyörällä kaikki sorsastuspaikat läpi

saaden palkakseni aina vaan makeat naurut.

Noh, sorsastusksen kanssa siis kävi niin ja näin.

Löysin tällaisen ego id nescio kasvin sorsien sijaan

jonka nimen olen kuullut kerran jos toisenkin,

mutta se ei painu millään minun paksuun kallooni.

Toivotan sinulle leppeitä tuulia ja lämpöisiä auringonsäteitä!

Meni ihan maitohapoille

Ai, mikäkö?

No tuo keväänteko.

Kevät lähti niin mahottomalla vauhdilla etenemään,

ettei muuta voinut olettaakkaan, jotta hapoille menee.

Kusiaiset porautuivat takaisin maanuumeniin kuin pilkkijän kaira jäähän.

Juu-u ja minä onnenton menin vielä ääneen sanomaan,

jotta kaivan polkupyörän kellarinuumenista päivänvaloon kartanolle

starttivalmiiksi.

Beskowin Elsan räntämummokin ilakoi luutansa kanssa

8 cm räntälumihunnun alakuloisen harmajan maan katteeksi

yhden ainokaisen yön aikana.

Ilmatieteenlaitoksen lumensyvyys enkat justiisa taakse jääneenä talvena oli

meidän nurkilla 10 cm.

Tehokas täti-ihminen tuo räntämummo.

Jäi muuten se polkupyörä kaivamati kellarista päivänvaloon.

Unisukkia siis tarvitaan edelleen 

viluvarpaita lämmittämään.

Pikku-ukon sukat ovat Fabelista ja raidat Nallea.

Rinsenssan sukat Nallesta.

Molemmat sukat pyttipannu meiningillä mitä kaapista ...

ei ku mitä lankavarastoista löytyy.

Pääsiäinenkin mennä hujahti fifty fifty

työmaalla ja kotona.

Lankalauantaina oli

hyväntahtoiset pohojanmaalaiset trullit liikkeellä.

Sunnuntaina esikoinen ja sulho visiteerasivat.

Esikoinen toi tullessansa minun uudet rillit.

Ai' jotta ne ovat söpöt bling'blingit.

Saas nähdä tuleeko melkein prinsessa mummusta ihan vallan prinsessa

bling'blingin ansiosta ;o)

Eli perinteinen pääsiäinen muutoin paitsi lammasta emme syöneet.

Kevät koettaa uudelleen näyttää mahtiaan mihin pystyy.

Tänä aamuna oli kertakaikkisen upea

auringonnousu.

Työmatkalla

kuulin viherpeipon laulun

näin räkättirastaan 

sekä 

näin kolmen hanhen lentävän vaalenevalla taivaalla.

Sisällä silmänilona

kukoistaa huone-esikko.

Pihatantereella taas iloa tuottavat

krookukset.

Ihania kevätbongauksia ja aurinkoisia päiviä!

P.S. nähty myös pienlentokone ja mopedi

Kas' pimennyspäiväkin sattui lomaviikolle

Rillipäälle se saattapi iskeä näkökykyyn pimennys 

muinakin päivinä kuin auringonpimennyspäivinä.

Rillien rikkontuessa menee kaikki laakista hämärähommiksi.

Minun lemppari rilleistä otti ja läks jo ties monennenko kerran 

toinen nenätyyny.

Pikkuvika, mutta ai'ai niin harmillinen.

Harmillinen myös käytännöllisesti, kun niihin ei enää löydy sopivan passelia ruuvia.

Jostain syystä kerran kävin niitä korjauttamassa tässä kotokylällä.

Silloin homman hoitaakseen sai ilmeisesti opiskelija.

Askar ei lähtenyt sujumaan toivotulla tavalla ja hän kävi kysymässä apua "vakkarilta".

Kuulin vakkarin vastauksen äkäiseen sävyyn "koeta nyt jotenkin selvitä".

Tämän "jotenkin selviämisen" jälkeen nenätyyny on sitten irronnut tuon tuostakin.

Ilmeisesti siinä meni jengat tahi jotain muuta tärviölle toisen yrittäessä kovasti

omin avuin iha itekseen.

Tytär ne viimeisen kerran korjasi joutuen käyttämään kikkakakkosen ja 

vielä vetämään ässänkin hihasta.

Eli lemppari rillien elämänkaari on tullut päätökseen.

Rikki mikä rikki.

Onneksi näitä kakkuloita on tullut hankittua ...

Noh, ei nyt ihan joka kolttuun ja hattuun sävysävyyn,

mutta hyvin monet pokat ovat huutaneet luokseen ennen kuin 

olen päässyt kunnolla liikkeeseen sisälle,

 kun olen ollut makutuomarin ominaisuudessa.

Valitsin siis kaikkein tukevimmat keekoilulasit arkilaseiksi.

Jotta muoviset keekoilulasit pysyvät menossa mukana

 niin niihinhän täytyy laitattaa nenätyynyt. Eikös vaan?

Harrastin lomamatkailua maakuntamatkailun muodossa.

Arvatkaapas mistä kävin hankkimassa lomamatkamuiston XD ?

Bling'bling

namuset.

Metallisankaiset ovat töissä käytännöllisemmät.

Muovipokat, kun eivät anna mitään anteeksi tiukassa tilanteessa.

Rautalangan mennessä rusetille sen voi suoristaa, mutta muovin rapsahtaessa pokki

on vitsit vähissä.

Eikös ollutkin hyvä perustelu uusien kakkuloiden hankinnalle. XD

Nyt kun näkö on jälleen kirkastunut voidaan mennä siihen pimentymiseen.

H-hetkellä auringon edessä oli

ohut pilviverho sekä puiden oksia.

En ennättänyt reissultani kotiin ihan ajoissa,

vaikka rynnistin kellon kanssa kilpaa kuin Paavo Nurmi aikanaan.

Tarkoistus oli 

katsella pimennystä lomalaisen elkein rauhassa.

En en ennättänyt hakemaan "vermeitä" kotoa niin kauppakassi maahan ja

katso pimennystä kuin kansansadun kettu auringonnousua.

Pimennyksen

ylijäämä säteet maassa.

Tulipa pimennys kuitenkin nähtyä särkemäti silimiä.

Valoisaa sekä antoisaa

viikonvaihdetta kaikille,

 jotka ovat tätä postausta tänne asti jaksaneet lukea!

Voihan flatus

Nyt on tullut sössittyä iha ite
teidän ihanat & kannuustavat kommentit pois.

Pahoittelen kömmähdystä!

Minä näen ne tuolla kommenteissa, mutta en osaa niitä palauttaa takaisin. 

Juu'u enkä uskalla ruveta kikkailemaan, 

etteivät ne häviä huitsin kuikkaan sieltäkin.

Kiitän teitä kaikkia kommentoijia!

Aurinko armas on ilahduttanut tätä lomalaista,

Ai'ai jotta onkin ollut koreita ulkoilupäiviä.

Neljän sairauslomaviikon jälkeen oli kolme työpäivää ja 

toiset kolme työyötä.

Nyt on kaksi viikkoa kevätlomaa.

;o) työn ja vapaa-ajan suhde makkeinmoilleen kohdallan.

Kevätauringon aikaansaannoksina

iloisia pärskeitä.

Sammalkin näyttää

vihreääkin vihreämmältä.

Pajunkissat

kevään söpöläiset.

Ta'daa, kekomuurahaisetkin

ovat heränneet päivää paistattamaan.

Pikku-ukko pyysi, jotta voiko mummu kutoa hänelle univillasukat.

Tokihan mummu voi.

Muruset tulevat saunomaan ja yökylään perjantaina.

Tavoite olisi, jotta sukat olisivat silloin valmiina.

Noh, tuohan tietää sitä jotta puikkoja on heiluteltava ahkerasti.

Eli nyt puikkojen pariin.

Toivotan kaikille oikein pirteitä aurinkopäiviä!

Pyörtynyt västäräkki

Pläjäytetään het ens alkuun se vanhankansan sanonta

Matin päivältä rikka sijaansa syö.

Nyt rikat ovat olleet erinomaisen nälkäisiä, oikeita ahmatteja,

 josta en ole tosiaankaan harmissani.
Tulkoot pik'pikaa kunnon kevät talvettoman talven jälkeen.

3.1.2015

tuoretta sienisatoa.

Toinen Matti juttu.

Matin jälkeen joka korsi lunta vihaa.

Taivaalta tulee parast'aikaa sakeanaan valkeaa,

mutta se ei ole sitä Matin vihaamaa, e'ei

vaan jalkarätin kokoisia räntälönttejä.

Enpä ole koskaan oikeaa jalkarättiä nähnyt.

Minkäs kokoinen se jalkarätti on 

niikus' kantti kertaa kanttiisa?

Toinen mieleen juontunut kysymys XD

onko räntä vollottaen lititsi märötsiksi parkuvia arkajalka lumihiutaleita, 

jotka eivät uskalla hypätä yksikseen pilvenlongalta alas?

(Lititsi märötsi on esikoisen 3v & tyttären 2v termi siitä, 

että joku on enemmän kuin läpimärkä eli siis ... vettynyt.)

Yöputken loputtua muutaman tunnin unosten jälkeen

on aika vilosohovinen olo ;o).

Juu'u ja se on kaukana siitä filosofisesta.

Ne ovat enempi sellaisia värikkäitä Konsta Pylkkösen

kannonnokka aatoksia.

Läksin ihan hereillä pysyäkseni & jotain tehdäkseni talsimaan kauppaan.

Mennessäni rallattelin rallia hiljakseen hiljaa tässä kahden mennään 

seuraten samalla vareksien edesottamuksia.

Yks'kaks' tapahtui jotain odotettavissa olevaa odottamatonta,

jonka näin sivusilmällä ...

jotain valkean harmajaa, 

jossa on mustaa pyörähti märälle asfaltille.

Hui' mitä tapahtui, 

västäräkki pyörtyi?

Mitä tehdään västäräkin ensiavussa?

Lähempää tarkasteltuna tämä västäräkki 

oli hiekotussepelillä höystetty loskakökkö

eikä se tarvitse ensiapua.

Ennen kuin kääntyy kaupan pihaan kannatta vilaista ylt'ympäriinsä pyörittäen päätä kuin pöllö,

 ettei lompsi kenenkään muun kanssamatkaajan alle.

Näin sellaista, jotta pysähdyin niille sijoilleni 

seisoen kuin kurki yhdellä jalalla alaleuka valahtaneena navan kohdalle 

tuijottaen näkyä,

 jota en ihan heti todeksi uskonut.

Juu'u toden totta, 

kadun toisella puolen ajoi fillarilla herrashenkilö, 

jonka takatuupparilla oli kuntopyörä.

XD en ole tämän pikkukaupungin ainoa hassu pyöräilijä.

Harmi, että olin niin äimän käkenä, jotten tajunnut tilanteesta kuvaa napsaista.

ai'ai vedet silmissä kuitenkin

nauroin makiat naurut.

Toivottelenpa seuraavan taideteoksen voimin sinulle

iloista sekä

ja kaikille herrashenkilöille myös!

Tylsyydestä sukeutui hapokasta

Ois se voinu ihan kunnon talvikelejäkin pitää sairausloman aikana

eikä vaan näitä 

huisia räntäsateita

ja pääkallokelejä.

Hyvällä kelillä toimeton olisi ajanvietteeksi voinut kävellä pitkin katuja

sinne, tänne sekä takaisin.

Sähköultran lisäksi olisi saanut tärkeää kaamoksen jälkeistä valohoitoa.

Sen parhaan ystävän luokse sitä tuli pisteltyä tossua toisen eteen, 

vaik' taivas kuinka parkui sadointuhansin kylmin pisaroin.

Ai ihanaa, sain luvan parhaalta ystävältä lähteä kokeilemaan työntekoa.

Käden liikeradat ovat parantuneet huimasti. 

Ei se ihan entisenlaisesti toimi, mutta toimii ja se on pää asia niin kuin pipokin.

Jottei ihan kamalia vieroitusoireita tulisi

niin kudoin piponi valmiiksi.

Tuli sinne pari kämmiä, mutten viitsinyt pistää purkoosiin.

;o) tietääpä miten päin pipo päähän tulee asetella.

Kyllähän sitä itte kukanenkin tietää kuinka siinä käy,

kun on tylsyyteen asti pirtissä pyörii. 

Siitä seuraapi hyvää tahi pahaa.

Takaraivooni on jäänyt takavuosien

Strömsöstä juttu tapiseeraamisesta ihan muulla kuin tapetilla.

Tyttärelle asiasta jutustelin ...

nii'in kuinkas sitten kävikään XD

tytärhän tuli visiteeraamaan ja hihat heilumaan.

Sommittelun

ensisilmäys lattialla.

Sitten vaan hihat rullattuna

askareeseen.

Tytär laittoi anomuksen ukkokullallen kuvan kera, jotta jäisi yökuntiin.

Projekti on vaiheessa.

Vävyn ensikommentti seinästä valokuvan perusteella oli: hapokasta.

Yöloma-anomus hyväksyttiin ja seuraavana päivänä olikin eteinen saanut uuden kevätasun.

Kuvaan valmiin eteisen jahka aurinko on kainostelunsa kainostellut.

Kuvat ovat niin rakeisia jotta, eikä salama auta asiaa pätkänvertaa.

On auringolla kuitenkin säteensä pelissä päivänpituudessa juu-u

siinä kevättärinnassa tunteessa.

Herätyskellomme sinitiainen

puuhastelee jo pesäpönttönsä ympärillä ihan isännän elkein.

Käpytikka on myös mieltynyt

samaan tolppaan.

Pärryyttää tuota metallihattua sellaisella lemmenkiihkolla, 

jotta huonokuuloisempikin kuulee tämän 

reviiriuhittelun & lemmenlirkutuksen.

Oravavat sentään vielä vaan syövät

söpöilevät pihassa.

Mutta eipä aikaakaan kunnes on toisensortin meno.

No juu-u, on sitä iha itelläki jo kevätmieli.

Sain chilivaarilta Starfish c. baccatumin siemeniä.

Kaikki 12 kylvämääni siementä

itivät.

Loput siemenet lähetin eteenpäin huopatossuselle chilivaarin toiveen mukaisesti.

Toive on nähkääs se, jotta chiliharrastus leviäisi ja voisi hyvin.

Harrastus vielä leviää taimien annolla eteenpäin chilin ystäville.

Näiden herkkujen vauvala on akvaariossa.

Siellä ne saavat valoa riittävästi ja

kosteus pysyy näpsästi tasaisena.

Toivotampa sinulle värikästä

kevään odotusta!