Galileollakin oli lusikka

minun kutterinpuru jugurtissa tänä aamuna.

Olenhan minä pulskan puoleinen,

mutta ei herra Galilein tarvitsisi

silti puuttua aamiaisjugurtin kalorimäärään.

Lukekoot akkainlehtien lööpeissä vaikka ja kuin

"vielä ennätät rantakuntoon".

Se on nähkääs niin,

jottei minuuttiviisarilla mene pää pyörälle kellotaulua kiertäessä,

kun minä olen rantakunnossa.

Vaatteet veks' ja uimapuku ylle niin se on siinä.

Mennäänpäs asiassa seuraavalle levelille ;o)

Jokainen teoriasta ja kaavoista pitävä löytää faktat täältä.

Siellä on laitettu kirjaimia fiksuiksi sanoiksi. Juu-u

Minun makuun on enempi tiedon oivaltaminen tutkien …

juu-u ja syödä se kutteripurujugurtti sellaisenaan suoraan purkista.

Yllätyksellinen putoamiskiihtyyvyyden havainnointi

aamutuimaan alkoi ihan tavallisesta

jugurttipurkin avaamisesta.

Ite purkki vasemmassa kädessä ja kansi pois oikealla.

Selvää pässinlihaa eikös juu.

Sittenpä se Galileon lusikka tökkäsi purkin lattialle.

Osalla jugurtista oli ilmeisesti tavoitteena päästä herraskaisesti pöydälle

siinä kuitenkin onnistumatta.

Ilmeisen kilpailuhenkisen jugurtin siitä turhautuessa

se läsähteli pirskoina pitkin keittiön lattiaa, kaapin ovia

sekä vaatetustani.

Se kalorimäärä mikä sinne purkkiin jäi tuli kulutettua

jälkiä jumpaten siistatessa.

Köki ja venytä.

Yltää, yltää ja yltää viel' seuraavaankin jugurttiplänttiin.
Eikä Aktiivia auttanut lainkaan.

Olin jo ns. valmiina "radalle"

ennen tätä Galileon episodia.

Vaatteet vaihtoon ja uusi ...

ehei jugurtit pysykööt jääkaapissa

vaan pyrkimys ajelulle lähtemisessä.

Onnenpensas sentään,

kun kohtalo ei  sen enempää laittanut räpättejä pyöränrenkaaseen.

Tuulenhenki tanssitti

hiirenkorvia.

Hitusen tuli eksyiltyä ajelulla.

Tämä pikkukaupunkikin on leventynyt XD.

Siellä missä oli ennen "ei yhtään mitään"

niin nyt oli pytinkiä pytingin vieressä

sekä asfalttiteitä ristiin rastiin sinne tänne.

Ei ollut maamerkkien virkaa tehneet isot kivet ja puut kohdillaan enää

mettäpoluilla.

Kotimatkalla oli tarkoitus käväistä ostosparatiisissa ruokakaupassa.

Kipaisin ohi mennessäni Intersportissa vilkaisemassa pyöräilykypärät.

Oi,oi'joi sieltä löytyi Tarina tahtoo kypärä

;o) arbuusin puolikas, just' ihana.

En minä sellaisella aerodynaamisesti muotoillulla kypärällä tee mitään,
kun pyöräilytyylinikin on enempi
sisu maista

Kirjastossa oli 60-luku teema.

Vitriinissä oli talvisempaa

päähänpantavaa.

Tahtoo tommosenkin.

Onhan tässä suvi aikaa virkata ja purkaa

ruusuhattua.

Tai jos kirjaston täti/setä olisi niin kiltti,

jotta vilauttaisi hitusen ohjetta.

Yhden valokuvan verran ;o).

Nyt on ostosparatiisi Willa,

mutta se aito ja alkuperäinen villatehdas on niittänyt mainetta

pömpöösin kunniakirjan verran.

Urheiluvermeet olivat aitoa pässinpökkimää eikä

mitään nykyaikaisia teknisiä urheiluasuja.

Jahas' johan tässä tuli tarinoitua, 

joten on passeli paikka toivotella

sinulle

iloisia kevät päiviä ja lukemisiin!