Sanos, jotta hellävaraista juu-u

Pikku-ukko tuumaa iloisista ylläripylläreistä,

jotta onnenpäivä.

Oli iloinen jälleennäkeminen 29.3

meidän 

mukuloiden & mummun muurahaispesällä.

Piti pikku-ukolle laittaa muurahaiskuva sähköpostissa XD.

Olisi saanut olla sukissa varret ja resorilliset ulkoilupöksyt jalassa.

Konsa näin ei ollut, niin myhäilipä eräs pappa partaansa kavutessaan rollaattorinsa kanssa

harjua ylös seuratessa samalla minun kusiaisten tömmyytystä housunpuntista alas.

Jep'jep papan hymy oli aika leveä ja ilme sellainen, jotta

ei sitä tyttö hyvä kusiaispesään kannata seisomaan mennä.

Hilikulla oli etten hihkaissut hänelle: luuvaloa tässä kävin parantelemassa.

Lääkitystä tuli vaan muutaman muurahaisen yliannostus.

Sellaista se on, kun on kusiaisia housussa, hitusen levoton olo.

Nyt ei puhuta sitten mistään vain ja ainoastaan 

naisten vaateongelmasta.

Kyllä noin -10 asteen aamupakkanen viluttaa jokaista aamukulkijaa.

Ei voi millään tietää

(kuvasin lasimekon Riihimäen lasimuseossa 11.06.2008)

montako kerrosta mitäkin vaatepartta yllensä kiskoisi.

Onko villaa ylle vai millä nykyajan teknologisella kerrastolla

hyisen jäämeren henkäyksen hyväily

hienovaraisesti väistetään.

No jo vain

onhan se meidän suomalaisten kansallispuvuksikin ;o) kutsuttu

vaateparsi keksitty jo viime vuosituhannella.

Helppo on muodinluojien parjata Pariisissa, Milanossa, New Yorkissa …

meidän käytännöllistä kevät/syysvaatetta tuulipukua.

Konsa eivät eläissään kokeneet hyisen viiman purevuutta …

luulen mä.

XD varrelliset sukat on myös viisasta kiskoa kinttuihin 

pakkasaamu pyöräilyyn.

Hyvin hellävaraisesti sitä vaatetusta on saanut karsia iltapäivästä yltään pois.

Viisas ei välttämättä ole kuorinut sen ensimmäistäkään vaatteenpartta.

Tämä siili polo oli

köntsällään 2.4 jalkakäytävällä n.  - 10 asteen pakkasessa.

Olin aamutuuriin menossa eikä ollut aikaa käydä tutkailemaan asiaa sen tarkemmin

oliko moottoriajoneuvo vai pakkanen ryydyttänyt siilin matkanteon.

Töistä palatessa ei siiliä enää näkynyt sijallansa.

Laitetaas tähän ylös tämän kevään ensihavainto siilistä on 13.3.14.

Peipot, räksät, lokit, hanhet jo nähty ja kuultu.

Lisää tätä hellävaraisuutta pitää sisällänsä saunasoikko.

Tytär on ollunna parina männä perjantaina saunaparina.

Tulipa opittua muuan juttu viime perjantaina iha itekseen saunoessa.

Ruskea valkokorkkinen on löylytervaa ja sitä aimo trööt löylykiuluun.

= lämpöä, kotosaunantuoksua ja nautintoa.

Tuttu juttu.

Pesulle alkaessa totesin ettei tervasaippuaa enää ollutkaan.

Loppu mikä loppu, mutta onhan sitä suihkugeeliä saunasoikossa.

Valkoinen pullo ja Nivea kirjoitettu niin, jotta puol'sokkeeki näkkee.

Sellainen reilu pursotus saunaharjalle Niveaa kuin ketshuppia grillimakkarelle ja pesulle.

Kylläpä nykyiset suihkugeelit ovat vaahtoamattomia …

uusi pursotus, jos toinenkin.

Ihan on pilipaliksi Nivean taso mennyt, pöh.

Saunasta poijes lähtiessä rillit päässä pisti silmään, 

jotta

huokaus

sen suihkugeeliputelin kyljessä lukee

pure & natural cleansing milk.

Pure ...

juu-u purin hammasta yhteen 

kotvan ennen kuin repesin nauramaan.

Lyyti-mummon fipa 70-luvulla 

Linna shamppoo pesee ilman kyyneliä (mainos slogan).

Mummo truuttasi suoraan päähänsä pullosta.

Pullon uusiosisältö kirvoitti asetonisisällöllään kyyneleet silmiin noroina

sekä hirvittävän poltteen päälaelle

Lydia pololle.

Tarina mummun hipiä tuli pestyä rinsenssamaista rinsenssamaisemmin.

Saippuakotelossa on seuraavaa saunareissua varten 

valmiina.

Kiitokset ystävättärelle tuliaisjoululahjasta!

Kyllä sitä sitten saunan jälkeen kelpaa saippualla pestynä

kuppeet puhtaina nauttia 

elämän pienistä 

iloista.

Linnunlauluisia päiviä toivotan

sinulle,

kun jaksoit tänne asti tätä postausta lukea!