Ei lämmin luita riko

vaan hiottaa niin maan perusteellisesti sanos Reinikainen.

Ei pysy muoto koreana,

ei sitten millään.

(Kuva on otettu tyttären opiskeluaikana työnäyte näytelmässä. 

Kampaus on tyttären käsialaa ja 

hyvän haltiattaren asu pukulinjan ompelukoneen tuote.

Paitsi jalkumet. ;o) jalkani oli teippisiteessä eikä toiseen jalkaan mahtunut kuin tyttären karvalalluläppästöppösaamutossu. 

Onneksi minulla oli ystävätär saföörinä kuin suurella Hollywoodin tähtösellä

 =

 olin "ovelta ovelle paketti" haltiatar.)

Sitä alakaapi olemaan muoto kuin tällä

tämän hetken trendiruoka riivin- tahi nyhtöpossulla.

Napaan ei kyllä nöyhtää nyhtämiseen asti ennätä kertyä,

kun viileä suihku kutsuu alvariinsa luokseen.

Kohta sitä on suomuinen kuin kotomainen lahna.

;o) vielä en ole kuitenkaan kivunnut, kavunnut 

polskimaan tuonne isoon akvaarioon kultakalojen sekaan.

(se on kuin sellainen entisajan istuma-amme kooltansa)

Pilvet kyllä

lupailevat kuin Auervaara aikanansa

tähdet ja kuun taivahalta hyväuskoiselle ...

sitä virvoittavaa

nektaria.

Luulis, jotta tässä paahteessa

pustan valmu voisi mainiosti,

mutta eipä jaksa vettä kantaa

niin paljoa, jotta kukkarukka kylläinen olisi.

Keskeneräisten käsitöiden valmistumissaldo on 

+ - 0.

Lanka ei juokse sormien välissä, ei sitten millään,

eikä valmista tule tekemälläkään.

Afrikankukat oman torkkupeiton- ja

oranssi-vihreä esikoisen torkkupeitonraakile.

Noh, eipä nyt torkkupeitoille ole tarvettakaan.

Jos sodassa ja rakkaudessa sanonnan mukaan kaikki keinot ovat sallittuja.

Niin miksipä ei tätä sanontaa voisi käyttää

pyrintönä vilpoisaan olotilaankin.

Konstit ovat monet

kuopus The Rapaman!