Työ

Eikä tuo työ tarkota sitä Kuopion torilla kuultua sanaa,

 joka on yleiskielellä te.

Noh, myöntää täytyy, eikä se häpiäksi ole,

jotta tästä pohojanmaan flikasta löytyy myös

geeninkiehkura,

 jossa lukkee savolainen.

Uskottako?

Semmosia ovat nuo esiäitien tiet ja elämänkulut ;o).

Loma on siis loppunut

mutta eihän sitä vuorotyöläinen  aina aamuvuoroon mene.

Joskus sitä pääsee töistä siellä seittemän hujakoilla.

Palataanpas ajassa taakse päin ...

on lomapäivä ja lämmin,

sellainen leppoisan kaunis iltapäivä

mitä nyt tuuli hitusen koivun larvoja hivellen nyökäytteli.

Pihatanner oli hiljentynyt.

Eipä enää vaatineet evästä

kirjosiepon-, sinitiaisen-, västäräkin-,varpusen-,

vareksenpojat einettä emoiltansa.

Kuopuksen kanssa vietimme tätä hyvin hiljaista kesäpäivää

istuksien ulkosalla mäntyjen varjossa

poristen niitä näitä.

Kunnes silmään pisti ja heräsi kysymys

mitäs kulkijoita nuo tuommoiset oranssit ovat?

Se ei ole mikään ihme, jotta minä olen ahteri pystyssä kartanolla.

Olipa siinä sitten kuopuksenkin ahteri ylhäällä oman ahterini vieressä

huimasti korkeammalla

ja näkymä oli kuin olisi suuri meritaistelu hävitty

huonon taistelustrategian vuoksi.

Meillä kuopuksen kanssa oli ihan oma kusiaisstrategia,

kun kusiainen ei kerran pysähdy kameranlinssin eteen

poseeraamaan & hymyilemään kauniisti niin,

jotta hampaat näkyvät niin
minä kirmasin hakemaan sisätä sen muksujen "ötökkäpurkin"

Kusiainen, mikä jottei kaks' purkkiin ja kotvaks' pakastimeen.

20 sekunttia oli liikaa pakastusta. Ne menivät ihan kippuraan.

Ei tullut niistäkään kunnon kuvaa.

Kippuraiset kusiaiset kartanolle ja uusi purkkiin.

Nyt pakastaminen n. 10 sekunttia ...

kusiaisen kinttujen seisauttavaa kylmyyttä...

juu-u se tepsi,
 kuvaus onnisti kohtalaisesti.
Kupous sohotti puhelimen kameralla ja minä tuolla
tavallisella kameralla.
Aika nopeasti muurahainen sai kinttunsa lämpimäksi
ja taas oli kuvaamisen kanssa kiiru.

Köökin pöydällä juoksi yksi myrmica rubra

siloviholainen.

Kuinkas sitten kävikään?

Sitäpä saapi jokainen tykönänsä miettiä mitä tässä sankassa sakissa tapahtuu.

Onkos sitä niin sanotusti omassa elementissään

piskuisessa mittakaavassa, mutta kuitenkin.

Vai haikaileeko jotain  sellaisesta elosta

kultapiiskun kullasta

tahi ruusunlumosta?

Onko kuitenkin olo Shakespear' mainen olotila

ollakko vai ei olla?

Kuitenkin vielä on kesää jäljellä.

Nautitaan siis sen

antimista!