Minä olen aktiivinen, sinä olet aktiivinen, hän on aktiivinen, me olemme aktiivisia

Brothers ystävättären kanssa kävimme vaihtamassa lomakuulumisia lounaalla

 kotokylän ostosparatiisissa.

Pyörimme siellä sun täällä ja ihmettelimme mitä kaikkea maallista mammonaa sitä on tarjolla.

O'ou miten sitä tulee toimeen ilman sitä kaikkea?

Noh, ei tulekkaan XD ...

Joskus kesänkorvalla kävimme ihan asiakseen hakemassa tyttärelle tarpeellista Ohlsonilta

ja silloin pisti silmään

hyvin hentoinen vaaleanpunainen seinämaali.

Brotherssin kanssa pyörähdimme myös Ohlsonilla.

Jälleen se maali kutsui luokseen ja houkutteli kuin seireeni laivaa karikolle.

Sinne se maalipytty kuitenkin jäi hyllylle.

Istuskelimme kotopihassa hellettä leppuuttamassa kuopuksen kanssa ulkona.

Kummipoika tuli töistä liittyen seuraamme.

Siinäpä päästin tämän vaaleanpunaisen maalipyttyasian pohtimisen ilmoille.

Hitusen siinä nuorillamiehillä silmät pyörivät ympäri silmäkulmasta toiseen kuunnellessa,

 jotta ihanko vaaleanpunaista.

Niin he, nuoret urhot lähtivät hakemaan minulle vaaleanpunaisen maalipytyn sekä rissoja.

Suurkiitokset tsuppareille!

Pikkueteinen on kantti kertaa kantti,

 joten homma oli kipua, kapua,kipua, kapua,

kun maalikaukalolle oi ollut sijaa ihan likellä.

Ensimmäisen kerroksen kuivumista odotellessa juontui aatos,

jotta on se

hentoisen vaaleanpunaista totisesti.

Onneton kuva, kännyllä otettu. Juu'u pien pyörylä suuntaa antavaa vaaleanpunaista.

En ole vielä tarttunut uudelleen maalipensseliin

ja sutinut eteistä "peitevärillä".

Sutattu on tuokin monen kotimaisen vanhoista ajoista kertovien elokuvien

"kulissi" asemalaituri Rautatiemuseolla.

Juu'u ja minähän tarvitsen sellaisen

aktiivisuusrannekkeen, ihan ehdottomasti.

Eihän nykyaikainen trendikäs homo sapiens sapiens

voi elää ilman!?!

Sain jokseenkin pitkälle nämä lataushommat iha ite tietokoneelle,

mutta sitten tuli seinä vastaan minun taidoille.

Pyysin kuopusta apuun ja hän ojensi auttavat kätensä näppäimistölle.

Tulipa sellainen tulppa vastaan, jossa kuopus nosti kätensä näppäimistöltä.

Onneksi herra Bellin keksimää kapistusta osaamme käyttää, minäkin.

Kilauta siis kaverille eli vävylle.

Ens'hätään sieltä ei tullut sitä viiden pisteen vihjettä,

kun rinsenssa riina de rimpsu de rämpsyllä oli ötökkä ongelma,

joka oli akuutimpi ratkaista.

Neidon kädellä on jokin hyönteinen =

kädessä on keppi josta niitä öttiäisiä

kävelee rinsenssan kädelle.

Kepakosta ei voi luopua

joten kyseessä on ihan mahoton öttiäiskepukkayhtälö.

Kotvasen päästä vävy soittaa kuopukselle,

 joka odotti puhelua kuulokkeet korvillaan.

Kuopuksen sormet juoksivat näppäimistöllä kuin hän olisi soittanut Bach'in preludea.

Loppu hyvin kaikki hyvin.

Muistakaa salasanat. 

Raapustakaa ne vaik' lyijypännalla manuaalisesti ja

jemmatkaa johonkin aarteistoonne, miehisesi lekanvarteen tahi naisellisesti ihan mihin vaan.

Kunhan muistatte niin ei tarvitse aktiivirannekkeen takia aktivoida koko perheklaania.

Äipäanoppi niiata niksauttaa 

(montakohan aktiviisuspompulaa pyörähti plakkariin)

ja KIITTÄÄ kuopusta & vävyä aktiivisuudesta!

Lupasin ja vannoin tässä kautta kiven ja kannon

etten niitä uusia käs'töitä aloita ennen kuin jokunen aloitetuista on valmistunut.

Oulussa haimme lisää lankaa, kun kävi niin kuin sille entiselle emännälle,

jotta ne jämälangat loppu.

Laiskuus kostautui, kun en viitsinyt vaihtaa kilolaseja

oikeisiin.

Ei ihan sattunut saman väristä

lankaa.

Tytär ja Tarikka totesivat moisesta: väriä elämään.

Matto on askarteluhuoneen

lattialla valmiina.

Pikkueteisen lampunkuupan dekoreeraus on

vielä

vaiheessaan.

Pitäisköhän järjestää helmienpujottelutalkoot?

Pyöräile & köki 

kameran kanssa 

rautatien 

piennarkasveja

on

paljon.

Lomalaisen 

päällysmies ;o).

Toivotan sinulle tänne asti postausta lukkeneelle

mitä ihanaisimpia suvipäiviä!