maanantai 30. toukokuuta 2011

Mitä mä paan päälleni?

Ehei ... nyt ei ole kyseessä, jotta nojailen karderobin oveen lausuen
mulla ei ole mitään päälle pantavaa.

Moiseen pohdiskeluun antaapi kipinän 
juuttaan kylymä keli ja lentsu.

Vettä roimi pitkin viikonloppua ja muutaman kuuron sain niskaani.
(kyseessä ei ole kuulovammaisia henkilöitä vaan vallan kylymää vettä taivahalta)
Sateessa kastuminen ei tehnyt lentsunpoikaselle hyvää ...
vai meneekös se juuri toisin päin, kun lentsu otti vauhtia kuin paraskin pituushyppääjä.

Nytkin vihmoo



vettä vaakasuoraan.

Täytyy ottaa mallia pukeutumisessa 



hattupäisestä hahtuvasta

ja unohtaa kevätkoreilu

vaikka mänty niin tekeekin.

En omista hevoskastanjankukkakuosista 



jumpperia.

Johonkin lämpimään pitää kääriytyä



kuin lehtikuusenkävyt.

Jalommat koivut juhlapuvussa



mutta ajattelin jotain arkisempaa kampetta näin työpäivänä.

Hmmm ... kuitenkin



jotain pirteää harmauspäivän piristeeksi.

Reipasta alkanutta viikkoa kaikille



muttä älkää kuitenkaan kiireestä kiireeseen kiirehtikö !

torstai 26. toukokuuta 2011

Tukka tippu ja kaapattu profiili

Tämän tietokoneen kanssa on saanut takuta viimepäivinä.
Ajattelin naputella alkuviikosta postauksen, 
mutta kone totesi profiilisi on kaapattu tahi jotain sinnepäin.

Lieneekö syynä ollut ukkonen vahi vörnimatonen.
Kiitokset vävylle tietokonetohtorina olosta!

Pysytään vielä kotva näissä nykypäivän aparaateissa.
Sain yksi ehtoo puhelun pikku-ukolta.
Pikku-ukko sanoi; tukka tippu ...
mummu oli ensin vallan äimänkäkenä, kun juttu ei jatkunut lainkaan.
Ha, haa onkos tämä jokin salainen koodi vai mikä, kerkesi jo ajukopassa pyörähtää.
Noh, keskustelumme oli ja pysyi näissä kahdessa sanassa tukka tippu.
Pikkuäiti sitten hoksasi tämän jumittuneen keskustelun ja hihkaisi taustalta,
jotta hiukset on leikattu ;o)
Pojan mossi näyttää nyt nii-in isolta kollilta jotta.

Tyttären työmaa



mummun kutreissa.

Tukka



tippu mummultakin

ja sitten vielä
kesäkutrit vaaleiden raitojen kera.

Sitten setti kameran etsimeen viikon varrella etsiytyneitä.

Mustamarja-aronia
päivänpaisteessa.

Puu täynnä



valkeita kukkasia.

Aidot ja alkuperäiset



rautatieomenapuut.

Malus hyvingiensis



n. viikon päästä uudelleen kuvattuna.

Saas nähdä kuinka kauan puut jaksavat vielä seisoa sijallansa.
Aikanaan paikalla on ollut VR:n pääpuutarha.

Kirjastoaukiolla



on upea kukkameri.

Pikku-ukko 
lääräyshommissa.

Noitasoppaa ilmeisesti tulossa,
kun höyseeksi ropsahti muutama käpy ja sattumiksi muuan pikkukivi.

Koekaniini
jonka mummu ompeli pikku-ukolle

enon farkuista, Mimmun t-paidasta ja torpasta löytyneistä tilkuista.

Noh, harjoituskappale ja silloinhan housutkin voivat olla viturallan ;o)
Pitääpi tehdä pupulle uudet housut kunhan ennätän.
Torpasta ei löytynyt kuin mustaa tukikangasta niin trikoo hippasen veteli ryppyjä.

Aamupäivä onkin ennättänyt siihen pisteseen, jotta töihinlähtöä pitänee harkita vakavasti.
Valoisaa ja pirteää



päivää kaikille kyläilijöille!










maanantai 16. toukokuuta 2011

Kainosteleva Ester

Ai, kuin se nyt niin kainostelee?
Noh, vettä ei tule kuin sieltä niin ...
vaan hiljaksiin ropsottelee.

Hyvä näin.
Kuiva maa ennättää paremmin imeä hiljaksiin ropsottelevan nektarin.
Eikä aikaakaan, kun luonto kiittää olemalla entistä kukkeampi.

Ilta-aamu keikauksilla tässä taas mennään hoh'hoi.
Eilisessä aamussa oli jotenkin syksyn tuntu
... niin koleaa, tuoksui ihan syksyltä.

;o) nuppi arpoi pyörän poljennon tahdiksi
... mua potkaisi polle päähän ...
Töistä tullessa olin niin väsynyt, jotten en käynyt googlettamaan
mitä muuta se polle teki.

Ha, polkupyöriin, kun pääsimme niin



maailmassa on yksi



onnellinen pyörän omistaja lisää.
Ihan eka pyörä.

Nii-in juoksemalla pääsee vielä



mummulan pihaan nopeammin XD.

Isi ei ilmeisesti lykkinyt pikku-ukon mielestä riittävän vauhdikkaasti.

Sain tunnustuksen






Niiaus & kiitos huomionosoituksesta!

Laitan tunnustuksen eteenpäin tälläkertaa






Nauttikaa kyläilijät
tuomenkukista ja virkistävästä vesisateesta!

lauantai 14. toukokuuta 2011

On jo niin kesäistä

Walpurin jälkeen viimepäivien kelit ovat olleet mahtavan lämpöisiä.
Helleraja on ollut kiikun kaakun, ettei se ole rikottunut.

Sade on kiertänyt nämä nurkat ja on pölisevän kuivaa ... köh köh.
Silti luonnolla on valtaisa kasvunvimma talven ikeestä päästyään.

Takaraivo tuntuu, joten on ukkosta ilmassa.
Saas nähdä ropsauttaako kuuron vai kiertääkö pilvet jälleen toiselt' puolelt' salapusselänharjun.

Äitienpäivän vietimme pikkuperheen luona.
Vävy grillasi herkkuja ja esikoinen toi salsaa ja hummusta.
Äipämummu vei hedelmäsalaattia jälkiruoaksi.

Pikku-ukko piti sakin vireänä ja liikkeellä, mutta ennätin sentään hitusen laukoa.

Ruutupirkko pisteli



topakasti ees' taas' pitkin pöytää.

Sain lahkaksi Paratiisisarjan ovaalinmuotoisia ruokalautasia 
ja
Paulo Coelhon Valon Soturin käsikirjan.

KIITOKSET lahjoista viel' kerran!


Maanantai oli vielä vapaapäivä ;o) eli retkipäivä.

Tyttären kanssa teimme retken Vantaan Plantageniin.



tätä sitrusta kuolasimme molemmat ... slurps'
kuola valuu edelleen.
Tyyris oli hinta, mutta ehkäpä se sieltä täytyy kotiin hakea.

Juu-u olihan siellä tietysti vaik' mitä ihanaa ... huokaus.
Toinen mihin jumitin oli chilit.
Olin vielä niin tyhymä, 
etten kirjoittanut niitä tarjolla olevia lajikkeita ylös niin oisin voinut käydä desanttiretkellä chiliyhdistyksen sivuilla tarkkaamassa olisikos niistä ollut mummulle makosia mausteita.
Noh, meneehän tuollaisessa paikassa runsauden pulassa pää pyörälle
ja olo on kuin Liisalla Ihimemaassa.

Vävyn
ryytimaa.

Pikkuäidin



kukkia terassille.

Etupihan



tervetulotoivotukset.

Minä olin pikkuäidille puutarhuriorjana.
Mieluimmin tuo pieti kuin kätilöksi käyminen.

Mummun 



setti



sinkkiämpäriin.
Työnjototehtäviin



kävi orava.

Malttoi kotvaksi jättää



notkuvan juhlapöydän.

Pikkuinen kämmihän tietysti pääsi huumassa käymään eli
tuon sorvarinpensaan marjat ovat myrkyllisiä.
Noh, kukkikoon, muttei parane päästää marjomaan.

Onni potki syylingillä



ja sain arpajaisista lohdutuspalkinnon.

Suu makiaks'



myös sielulle nannaa.

Esikoinen kertoi nähneensä jo pulskia kieloja,jotka eivät ole ihan vielä kukassa.

Minähän tietysti tutkaamaan mikä on kielojen tola



kotikylällä, ei hassumpi.

;o) jänö on tehnyt muutakin kuin torkkunut.

Mustikkakin kurottelee 



uhkarohkeasti kohden kesää.

On sitä vielä



tätäkin maisemassa muistuttamassa, 
ettemme ihan suvessa vielä ole.

Juu-u kasvinjalostus on oma salainen maailmansa
mut' ei sitä taideta ihan tällä sorttimentillä saada aikaiseksi.

XD maustesekoituksena chilibasilika.


Kiitän, jotta jaksoit tänne asti armas kylässäkävijä
ja
iloista iltaa sinulle toivotan!







sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Linnunlauluista päivää

Kuopus totesi eilen äipälle, jotta hyvää esiäitienpäivää XD
Kuopuksella menee salibandyssä tämä äitienpäivä ;o).
Kyllä se vaan on niin jotta kamera pitäisi napata aina mukaan, kun ovesta ulos lähtee...

Jäi kuvaamatta jäi...
oravaemo kannusti kahta piskuista oravanpoikaa hyppäämään vaahteran rungolta toiselle.
Oravanpojat empivät rohkeneeko moiseen loikkaan ryhtyä.

Luantaihan on klassinen saunapäivä ja tallentamatta jäi myös 
tintin kylpypuuhat sadevesiämpärissä.
Arvaa harmittaako.

Kukkiva puu
pysyi aloillaan ;o) ja kamera oli mukana.




ja nauttikaa yhdessäolosta!
 



perjantai 6. toukokuuta 2011

Kesäillan valssi

Ihan Juhannukseen sopiva laulu,
mutta ... mutta ... mutta
ei niin ihastuttava ilta-aamukeikaus renkutus
varsinkin kun sanat olivat saksan
epäsäännöllisen verbin taivutusta...
ich bin ... jne

Viikko hujahti töissä mahotonta vauhtia.
Loman aikana oli muuan kokouskutsu tullut ja nehän piti istua
ja kuun vaihteessa on kaikenmaaliman tilastojen lähettelemistä yhtäälle sekä toisaalle.

Walpurina kameralla tähtäimeen osunutta on seuraava pläjäys.

Murkku voikukassa



simalla.
(ei näkynyt murkkuja teinikaljalla koko kylällä Walpurinpäivänä)
Kylmänkukat



ovat vaan niiiiin ihania!

Sitten keltainen kukka



en ole käs' päivää sanonut ja eikä kukaan ole esitellyt nimeltä.
Kaunis kevään ihanuus tämäkin vaik' en nimeä tiedäkkään.

Aamuisen pyöräretken jälkeen menikin Walpuri ylläripylläri
mummuillessa ;o)

Mummulle esiteltiin eka



ihan ite tehty vappuhattu.

Eihän mummu voinut sanoa ei, kun kukkutimurunen sanoi "mummu mukaan" ja niinhän se mummu läks'.

Uhmasimme siis jäämeren hyytävää tuulta ja läksimme vapputorille pikkuperheen kanssa. 

Kulkee se Meksikon pikajuna
Walpurina päiväsaikaankin.

Pikkuäiti ei hihkunut kuin se vanahapiika, jotta tehdään niinkuin rosvot määräilee
vaan totesi kyydistä päästyään, jotta tuli paha olo.

Otsaan on kirjoitettu



tämän junafanin nimi ;o)

En osannut eka reisulla päättää kumman pipon ostan
sen missä lukee mummon kulta vai tuon pikku ukon.
Mummun kullat oli myyty loppuun, kun olin toistamiseen pipokojulla.
Valitsemisen vaikeudesta pääsi kellonviisareiden tikuttamisella muutaman kierroksen kellotaulun ympäri.
Kätevää eikö totta XD

Tänä aamuna töihin mennessä pysähdyin ikuistamaan



puistossa olevan lumikasan.

Saas nähdä kuinka kauan kasan sulamiseen vielä menee.
Kasa voi kadota joutuisammin, jos lentopallonpelaajilla menee hermo ootellessa
ja kaivavat vielä lumilapiot esille.

Jossain postauksessa tuolla alempana totesin, 
jotta punalehtinen basilika ei itänyt lainkaan.
Juu-u ja kah' multa valmiiksi turvepotissa niin 
sepä soma heittää kummipojan kuriiripostina tuomat isänsä lähettämät
chilin siemenet.

Näin siinä 



sitten pääs käymään  =oO  o'ou

Basilika on ainakin terhakalla alulla,
jos chilit eivät nousekkaan sirkkalehdille.

Iltapäivällä kaivoin kartanolle kuopan ja jemmasin sinne
pääsiäisen purkkinarsissit sekä helmililjat.
Nousevat ens' keväänä, jos nousevat tahi sitten niistä tulee hyvää maanparannus ainesta.

Nyt on aika valmistautua kotisaunan löylyn lämpöön
ja toivotan kaikille

suloista ehtoota!