torstai 27. syyskuuta 2012

Metsäpalovaroitus

on totisesti taaksejäänyttä elämää tälle syksylle, vuodellekin kenties.
Kasoliinikin on niin kallista,
jotta pyromaanin kuve ei kestä sytyttämään metsäpaloa.
 Kasoliinia pitäisi huluvata ainakin tankkiautollinen,
 jotta saisi muutaman savukiehkuran aikaiseksi.

Siis sataa, 




sataa,




 sataa ja kun ei sada niin sumuttaa sadetta.

Paikallisen aamuaviisin ol' jo painettu ...
maa ei enää ime vettä.
Toivottavasti säästymme kellarivesiltä ja
vasta keväällä sulavalta äkki'pikaiselta maanjäätymiseltä.

Noh, tässä sadekolikossakin on hyvät puolensa.
On meinaan lämmintä.

Tupsahtipa ylläripylläri




lintuja pihapiiriin toissapäivänä kuten
tämä pikku-ukon marketissa silmiin osunut  kattokarkulainen.

Pyrähtelipä näähkääs melkoinen västäräkkien sakki pihamaallemme.
Niitä oli ihan mahdoton laskea XD !
Pääsin vain kahdeksaan samalla silmäyksellä
ja ne loput pyyhälsivät sinne, tänne, tuonne sekä talonnurkan taakse.
Käsiväliojennus ... siipiväliojennus
 niille on tietysti aivan mahdoton käsite,
mutta olisipa ollut helppo ottaa luku koko katraasta, huokaus.

Toinen tällainen samanmoinen
silmät päästä pois pudottava ja suun auki loksauttava näky oli 
peippoparvi eineellä.
Ensimmäinen silmäys, johan on isoja varpusia nytkähti mielessä.
Toinen, ei varpusella ole siipipeilejä.
Kolmas, varpusen lakki on harmaja ruosteenruskein reunoin,
 pikkuvarpusella ruosteenruskea ...
peipposella siniharmaja siis peippoja ovatkin nämä varpuset.
Kihnutin kiiruulla kuninkaallisellani töihin,
joten eipä ollut aikaa jäädä zoomailemaan tätä näytöstä.

Näin, kun olemme päässeet kysymysten ääreen niin XD

Mikä tämä kasvikuntaan kuuluva on?
  



Onko yks' vuotinen vai onkos elon hinkua viel' ens'suvenakin?
Maksaako vaivaa kaivaa kuoppaa vetiseen maahan?

Huovinkukka




nauttii tästä ylenpalttisesta kosteudesta ...

koettakaamme mekin nauttia.

Hankkikaamme kurahousut sadetakin ja sydvestin lisäksi.
Hyvä syy lähteä shoppailemaan sadepäivän ajankuluksi XD



















perjantai 21. syyskuuta 2012

Surullinen juhla

Olipa nämä sanat niin vaikeita, 
jotta pikku-ukolla meni kieli solmuun.

Eipä ole nyt minunkaan sanat lipuvilla lainehilla
vaan 
koskena tyrskivien kyynelten takana. 

Pikku-ukko pikku-ukkomaisella pohdinnallaan
mietti ja pähkäili.

Missä Jari on? Taivaassa.
Missä päin? tuolla ylhäällä.
Mikä tuo harmaa on? Palohälytin.
Missä Jannen isi on? Taivaassa ...
Pikku-ukko; siellä on aurinko.
Jatkokysymys ... avaruudessa?
Kyllä, Jari on juuri siellä missä avaruusalukset lentävät.

Missä Riffa on?
Juu-u arvata saatatte, jotta pikku-ukko istui sitten Riffa-tädin sylissä.
Ei siksi, jotta pääsisi avaruuteen vaan, ettei Riffakin lennä poijes.

Riffaa piti pitää silmällä.
Juu-u ja Riffan hävitessä näkyvistä.
Missä Riffa on. RiFFa! RIFFA!!!

Hetim'miten on mentävä käymään Riffalla kylässä ja 
 onneksi Janne jää enolaan yökylään.
Huomenna päivä uus ja Janne leikkikaverina.





Suret surut
keinuttavat venettämme
elämän merellä.
Lohdutuksen aurinko
Luo valonsa
surun laineille.

On vaan niin 



ikävä hyvää ystävää!

Nyt on vielä mentävä 
naamakirjaan
tämä käyttäjätili
on poistettu käytöstä
painamaan OK.

Huomenna aurinko nousee.
















torstai 20. syyskuuta 2012

Your blog - tunnustus



Sain tämän tunnustuksen Sylviltä 
ja
famulta jo jokin aika sitten.

Kiitän ja niiata niksautan huomionosoituksista!


Tunnustuksen säännöt:


1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
    vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
    sen eteenpäin.

Ojennan tunnustuksen juuri sinulle kylässäkävijä, kiitokseksi visiitistä!

Tein rinsenssalle 




lapaset Tigerin langasta puikot 2,5.

Tuumailin, jotta onneksi en kitkuta 48 numeron villasukkia.
Vaikka kuinka heilutteli ja kilkutteli puikkoja, tuntui siltä, jottei homma etene lainkaan.

Rinsessakin suhisteli, jotta



poissssss. 

Nyt on Tarinamatic'in liotusohjelma ollut jo niin kauan päällä,
 jotta taitaapi tiskivesi olla ihan kylmää.

Siis tiskiharja heilumaan.

Auringonsäteitä päivääsi!



maanantai 17. syyskuuta 2012

Syksyn satoa

Sain suru-uutisen viime maanantaina 10.9.
Hyvä rakas ystäväni on poissa.
 Pääsi lautturin matkaan.

Meidän viimeinen keskustelu alkoi...
minä; mitä mies?
hän; lautturia odotan.

Minä, joka olen aivan surkea vastaamaan kysymyksiin mikä laulu, kuka esittää
pläjähti mieleen tämä mistä lie aivon sopukoista.

Sairaus, kun ei kysy lupaa saako tulla.

Voimia vaimolle ja pojille!

Syksyn satoa sukkapuikolta.

Hmm ... ;o) lapaspuikoilta



pikku-ukolle.

Mannekiinin osa



ei tälläerää ollut ihan mieluinen.

Oli kiiru enon ja Jannen kanssa puuhaamaan.

Saimme kutsun omenoiden keruuseen.





Pikkuperheessä aamu- ja iltapuuron höysteenä omena on mitä herkullisinta.

Pikkuäiti 



askareessa.

Oli lääniä missä pikku-ukolla olisi ollut tilaa kirmata, 
mutta eihän herkullisien omenoiden päälle voi astua.
Niin on runsas sato, jottei oikein jalan sijaa löytynyt.

Serlok katseli kameranlinssin läpi



 ken herkkusuu omenaa haukkaa?

Kukahan tästä mummu-babbun löytämästä



omenasta on haukannut?

Ha-haa taitaapi olla Serlok iha ite.

Pikku-ukko kysyi, mitäs täällä myydään?

Porkkanoita



ja Riffa-tädiltä pääsi nauru.

Upeita 



Aij Cristal chilejä (porkkanoita).


Haltioitunut pikku-ukko huokasi;
tämä on Riffan puutarha ...



ja Jari-sedän chilit.

Siunaustilaisuus on tulevana perjantaina ja nyt on kukka ongelma.

Ainoa kukka, jonka yhdistän Jariin on 



chilinkukka.

Kuvassa on Habaneron kukka.

Voinko seistä tönöttää arkun vieressä chilin kanssa jättämässä viimeistä tervehdystä?

Huomenissa on tyttären kanssa käytävä kukkakaupassa.
Vaihtoehto a tilaamme kukkakaupasta muistokukat
vaihtoehto b ostan kukat ja tytär sitoo muistokukkat
vaihtoehto c on yksi valkoinen ruusu
arkulle laskettavaksi.

Nyt (toskaomenoiden) 
eli
omenahyveen tekoon.

Pitäkää huoli toisistanne!




























sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Knaps'

Tapahtuipa kerran eräänä aamuna. 
Eikös tuohon tyyliin tarinan kertominen ala?
Eikä niin kovinakaan kauan, kauan sitten vaan tässä männä viikon ilta-aamukeikauksena.
Herätin vinkui jo aika vaativasti ennen kuin ääni läpäisi unen ja sammui.
Kävinpä sitten yöpöydältä haromaan rillejä.
Tunnustan, jotta muutama huti ennätti tulla ennen kuin näkimet osuivat koparaan.
Kuului yksi knaps' ja se oli paljon tehokkaampi ääni verraten herättimen moukuamiseen. 
Mitä tapahtui, olin hereillä!
Käs' kopelolla kokeilin lähtikös linssi?
Linssit olivat paikoillaan molemmat somistettuna töks' sormenjäljillä.
Pistin kakkulat nenälle ... menivät pahukset vinksalleen.
Seuraavaksi huiskin kohden lukuvalonkatkaisijaa.
HöH, toinen nenätyyny oli lentänyt ties minne.
Oli tipotiessään.
Laitoin ihan oikean kattovalonkin päälle ja katse lakaisi lattiaa.
Ihan niin virkuksi en kuitenkaan knaps'auksesta tullut, 
jotta ihan tarkkaavaisesti olisin vielä jaksanut katsella.
Onhan niitä muitakin aisteja XD ihimisellä.
Tuuppasin sänkyni pikkukaappia päin ...
astelin'pistelin ees'taas kuin kukko kanaparveaan vahtien.
Aikani siinä taapersin ja totesin, jotta turhaa touhua ennen aamukahveja.
Olokoot!
 
Pukemaan mennessäni sitten löysin sen kirkkaan tyynyn.
Kahvi toi jo sen verran näkökykyyn zoomausta, 
jotta ruuvikin läks' omille teilleen.
;o) juu-u keksin hyvän ongelman ratkaisun.
Naapuristahan lainataan kananmunia, jauhoja, sokeria jne.
Minä lainaan yläkerrasta rinsenssan.
Hänellä on jalo taito löytää kaikki pientäkin pienempi lattialta.
Ehtoolla uuden maatemenon kohdalla pöyhäsin tyynyä ja suoristin lakanan.
Siinähän se ruuvi oli selvästi silmien alla ilman mitään hakemisia.

Huomenna pääsen uuteen kauppakeskukseen retkelle.

Voi taivas,



jotta tänään oli korea keli.

Päätimme lähteä kamerakävelylle.

Hevoskastanjat



eivät ole vielä kypsiä.

Orapihllajanmarjat



ovat.

Tapasimme matkalla tädin ja kuuron koiran.
Eivät olleet entuudestaan tuttuja, mutta nyt on sinunkaupat tehty.

Pienet pojat ja mekaniikka takuu varma yhdistelmä XD

Miten naru menee takaisin? Serlok tutkii.



Kas' näin se toimii.
Niin pääsivät täti ja koira jatkamaan matkaansa.

Mikä sieni?



Löydät kuvasta 5 pisteen vihjeenkin.

Kyseessähän on siis



kärpässieni.

Mikä lie tämä sieni?



Ei ainakaan pesusieni.
Näyttää ihan vanahanajan mamsellin päivänvarjolta.

Kääpiäkin löysimme,



kun nostimme nokkamme ylös ruohonjuuritasolta.

Rinsenssa komentaa



BABBU ja loput tuli omalla kielellä,
mutta äänenpainon viesti oli selkeä; ei saa mennä yksin liian kauas.
Ei edes babbu.

Rinsennssa sanoi jo ihan selkeästi mummu, 
mutta on vaihtanut sen babbu'ksi. 
Ehkäpä se kuvaa/sopii hänen mielestään minulle paremmin.
Pikku-ukko paparazzina.

 Täältä tullaan



vauhdin hurmaa!

Metsän urheilukapistus on 



kehno peffamäki.

Metsänpoika



uljas nuori.

Housu hajos



totes pikku-ukko yks' kaks.
Sitähän ei voi tietää missä se on hajonnut.
Pistipä vaan silmään kannon nokassa istuessa..

Kesä ja



syksy



mittelevät 



voimiaan.

Joulupukki toi mainion monikukkaisen auringonkukan siskolle.
Nuppuja on paljon!

Karhu Väinön



putki ei kuki enää.

Vielä löytyy kuitenkin



varjoja.

Pirtsakoita ja



runsaita päiviä!

 






tiistai 4. syyskuuta 2012

Ansa, Ken vai Barbie

Pidin töissä virikeryhmää ja lopuksi luin asukkaille sanomalehteä.
Lehden lukeminenhan alkaa päivämäärästä.
Rouva kysyy hoppuillen kenellä on nimipäivä ja minä vastaan Ansalla.

Porinapiiri alkoi ennen kuin pääsimme edes uutisiin XD.

XD kerroin asukkaille, 
jotta rakkauden ansaan kapsahti tytär ja vävy. 
Heillä on Ansan päivänä hääpäivä.

ONNEA kyyhkyläiselle yläkertaan myös osaston mummoilta ja vaareilta!

Naapuri osaston hoitaja ohjasi PostiKustin osastollemme ja 
minä tönötin A-tikkailla verhoja laittamassa käytävän akkunaan.
Ken kirjoittaa alle lähetyksen?
Siihen totesin hänelle, 
jotta eipä täällä ole ensimmäistäkään Keniä 
noh, eikä oikeastaan Barbietakaan.
Olisinkohan minä sitten se allekirjoittaja?
PostiKusti totes vetäse kuin vekseliin.
Minä siihen, jotta saat sinä sitä minun J:tä kokeilla kopioida ;o), jos intoa piisaa.
Katsoi ja totesi;
 ei taida kynä niin käydä, jotta vekkulin saisi. 
PostiKusti lähti ja minä jatkoin verhojen niplaamista paikalleen.
Noh, PostiKusti kävi ovella mutkan tullen takaisin kysymään miten täältä pääsee pois.
Minä siihen leikilläni vastaamaan, jotta laittamalla verhon paikalleen ;o).

Että usko kuinka näppärästi menivät viimeiset verhonipsut PostiKustin laittaessa verhoa paikalleen.
Juu-u ja sesam aukeni alle aika yksikön.

Kotiin tullessani vilkaisin ohi mennessäni rinsenssan joululahjaa. 
Ihan oikeasti ensimmäinen aatos oli
kyllä ihmiset heittävät tupakin tumppeja ihan mihin vaan 
... ärtymystä.

Tupakin tumppi



olikin yökkönen unilla.

Aamukaste paljastaa



hämähäkkien pitsiliinat.

Kissankello



pitää kiinni kesästä.

Saas nähdä kumpaa pihlajanmarjasato ennustaa




kahta taakkaa ei kanna vai tulee ankara talvi?

Ankaraa talvea varten tein esikoiselle 



siililapaset.

XD tämän ruusukiven



kuvasin ennen lakkausta.

Elämäniloa ja unelmia!