maanantai 21. maaliskuuta 2011

Titi'kuu

Kun kysyy pikku-ukolta mitä tintti sanoo niin vastaukseksi saa 
ti'ti'kuu.
Toden totta elämme titikuuta.

Aamulla töihin mennessä ilmassa oli titityyn kaikki mahdolliset variaatiot
ja varekset komppasivat aamukonserttia.
Mustarastaan trilliä en ole pariin aamuun kuullut.
Lieneekö lentänyt koko rastas muille maille?

Kiitokset vävylle blogiphjakuvan vaihdosta ja anopin sukkelien&tollojen sormien fipan korjaamisesta!
Juu-u suutari pysyköön lestissään sano vanha kansa ja sitähän olisi uskominen XD
Viisaampaa on anopin harjoittaa sorminäppäryyttä puikoilla&koukuilla 
eikä iha ite touhuta ... 
siirtohommia ;o) tietokoneella.

Jep'jep siirtymään sain, mut meni härän pyllyksi koko homma ...
XD kuvien piti siirtyä sähköpostista kuviin, mutta kas' kuvat siirtyikin sähköpostiin tahi jotain sinne päin ...
huokaus.

Lupaan ja vannon,
kautta kiven ja kannon,
jotta en iha ite ...
en ainakaan vähään aikaan keskenäni säädä yhtikäs mitään. 
0;o) juu-u ja sellaista en minä mittään teheny vihellystä.

Nyt on kuvat siel' missä pitääkin ja tekstiä tulee sinne ja tänne kuten ennenkin.

Kameran kanssa olen tietysti kuleksinut postauksien välin.

Esittelenpä teille 



blogiystäville



tämän herra tahi rouva kaupunkilaiskelon.

Kottaraisia ei ole vielä katukuvassa näkynyt kesämekoissaan
on sen verran koleat kelit vielä niin on tyytyminen puluun,

joka päättikin
ottaa rauhankyyhkyn roolin.

Hoitsujen työ on vaarallista, mutta huimalta touhulta 



tämäkin työ



näyttää.

Valoa tupaan 



toisella sortilla



kuin Hölömöläisten säkillä valon kanto tupaseen.

Tyttärelle tein



kämmekkäät



ja pitihän niihin muuan vaaleanpunainen namunen ommella.

Vanhan kansan



sanonta



aamurusko




illan pasko.
Superlauantaina hät'näppää pääsimme puolesta päivästä iltapäivän puolelle niin jopa paskoksi pisti.

Olen yhtä elämänkokemusta rikkaampi ...
tulipa koettua lauantaina se maanjäristys.

Olimme töissä aloittelemassa rapsan kirjaamista,
kun tuoli persuksen alla aloitti oman elämänsä.
Minä työparille tokasin, jotta mitä ihmettä ne tuolla uudisrakennuksen työmaalla nyt touhuavat.
Vaikka kuin akkunasta kattelin niin eipä isoa konetta näkynyt.
Noh, olihan se ihan oman kokoluokkansa masina, joka meidän tuoleja keikutteli.

;o) voin sanoa, jotta minulla on pers'tuntuma maanjäristykseen.

Kevätpäiväntasaus on meillä aina kaakun arvoinen päivä.
Onnea esikoiselle ja ihanan virkistävää reissua Berliiniin!
Esikoisen vuosipäivää juhlistimme eilen



rätkäyskakulla.

Torttupohjan päälle Röllivaahtoa ja suklaatirouhetta.

Röllivaahto on fifty'fifty kermavaahtoa&rahkaa.
Pomminvarma marja vaihtoehto on mustikka kermarahkan höysteeksi,
ainakin meidän maun mukaan kera oikean vaniljasokerin njam sekä lurps'.

Röllivaahto on jo itsessään herkullinen jälkiruoka tahi välipala.

Rikkaruoho sieltä rosmariinin juurelta on kasvanut & komistunut



joko jollakulla tunnistamisen kellot kilkattaa?

Valo on tänään voittanut pimeän, joten toivotan kaikille kyläilijöille
nauttikaa valon annista!






maanantai 14. maaliskuuta 2011

Käpy

Piii-itkästä piiitkästä aikaa vein töihin tuliaisia ja se oli männynkäpy.
(horsmia & leinikeitä ei ole ollut tyrkylle asti)

Meinasi vaan olla kohtalokasta nostaa se käpy kevyenliikenteenväylältä,
kun keveästi ja hyvin hipi'hiljaa takana tullut pyöräilijä meinasi pyhkästä minun yli äkkipyssäykseni takia.
Eipä voi kattila pataa mustaksi moittia,
kun minä tein äkkipyssäyksen eikä pyöräilijä löytänyt ohjaustangostaan ringritintä.
Selvisimme aamuisesta kohtaamisesta siis pelkällä sykkeen nousulla ...
hmm .. eli sehän oli kuntoa nostavaa urheilulla ;o)

Käpy kirvoitti aamukahavin jälkeen kielenkannat ja johan tuli ihania käpylehmämuistoja kertakaikkisesti.
Millaisia käpylehmiä sinä teit? 
Kuusen- vahi männynkävystä?

Maanantain karma on maanantain karma ja ihan hyvä se, 
jotta opiskelija tupsahtaa osastolle  maanantainkarmaan, 
kun eka päivä on muutoinkin kaaottinen.
Saunavuorosta puuttui tekijä ja toinen saunottaja käytti ensin lapsensa lääkärissä.
Yhdellä papalla oli meno ja omahoitaja lähtee reisulle saattajaksi niin
sipasin puuronhakureisulla saunan lämpiämään ja sen jälkeen saunaan jollakulla kokoonpanolla.

Piti antaa maanatain talkoisiin osallistuneille kiitosta joustavuudesta ja me-hengestä myös asukkaiden puolesta.

Asukas laulaa lurautti omahoitajalle sellaisen laulun,
jota ei oi oikein tähän voi laittaa, kun ei voi tietää minkä ikäinen sivulla seikkailee,
mutta sillä kiitollisuus tuli ilmaistua.

Kevät etenee eittämättä.
Toissa-aamuna kuulin ensimmäisen mustarastaan kohmeisen trillin.

Eikä pajunkissat



tottele kansanlaulua uinu paju pienoinen.

Sammal
tuo 




niin silmää hivelevää viheriää hankien keskelle.

Rospuuttoa kaiken muun puutteen lisäksi



mut' rannalta puuttuu vaan se kevään tuoma hamppari.

Tänään oli talven jälkeen 



ensimmäinen ehta ves'sade.

Nyt voipi mennä näihin pirttissä tapahtuviin malttamattomiin kevät juttuihin ;o)

Papaija



en kyllä elläissäni kylvöhommiin varustautunut santapaperilla saati muilla teräaseilla..

Toivottavaa on, jotta santapaperi toimi.

Juu-u nyt täytynee hoppuhoususta löytää sinnikäs odottelija.

Litsiluumu




kuopuksen nimipäivänamu kaikkein kalleimmalta päivältä
on terhakkaalla alulla.

;o) taitaa olla myös värinokkosen alkuja tiedossa, 
kun en uskonut litsien lähtevän kasvuun ja tuuppasin kivet vanhan mullan päälle ja hyppysellisellä uudella mullalla.
Juu-u.

Taidanpa tästä mennä pyytämään kuopuskokkia sipasemaan timjamisilppua uunipottujen
kermaviili höysteeseen.

Nauttikaa kaikki kyläilijät kevääntulon aistimuksista!




nimettömällä on vanhat metkut, vaikka sitä rankalla kädellä rankaisinkin mullanvaihdossa

Kevät auringon hellinnän jälkeen voipi räntämummo rankaista, 
mutta nauttikaamme keväästä sekä sen trilleistä.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Auvon päivä

on tietysti täynnä pelkkää onnea.

Aamuvuoroon saa jo astella päivänvalolla lintujen kosiokonsertin saattelemana.
Tuulenhenkikin lupailee kevään koittamista, joten mikäs tässä on elellä ja olella näin Auvon päivänä.

Ei sitä ole koskaan niin vanha, jottei lauantainamuja hankittaisi ;o)



Ekäpä namuset vaan hitusen muuttuvat.

Valmistauduin siis askartelukaupan kautta varsinaiseen lauantainamuun,
josta pääsee ihan radion välityksellä nauttimaan askarteluboxissa kerran kolmessa viikossa.

Juu-u se on ENSKA eli entisten nuorten sävellahja.

Rosmariini 



sai oman namunsa



kuten timjamikin Enskaa kuunnellessa.

Tunnistaako kukaan kylässäkävijä tätä



rikkaruohoa rosmariinin juurella?

Siirsin sen jatkamaan kasvua turvepottiin XD.
Ei se ole pujo eikä koivu. ;o)
Kokemuksella tiedän, kun molempia olen kasvattanut isommaksi turvepotissa todetakseni
mikä on karun totuuden nimi.

Sunnuntaina harrastin sitten kiipeilyä pitkin köökinseiniä.
Kädet puutuivat ja tuskanhiki alkoi helmeillä otsalla niin ...
jopa nimetön tuli köökinseinällä olevista vispaimista ja muusta sälästä alas reippaalla rempasulla hujauksessa.
Onneksi alas tuli vain kukka enkä saanut nuppiini koriste-esine riviä.

Melkoinen sotkuhan tuosta rennosta ranneliikkeestä seurasi,
mutta ei kenenkään hermo olisi pitänyt kieputtaa kasvia irti. 
Sen verran tiiviillä kieputuskiharalla oli nimetön edennyt ylhäisyyteen ja ylemmäs vielä pyrki.

Nappasin siitä yhden pätkän kuitenkin juurtumaan ... huokaus ...
olenkohan ihan viisas ? ? ?

Noh, tänään oli auvoisaa postia lootassa



ENSKA ei lauleskellut
... kirjoita postikortti ...

vaan kävi tuumasta toimeen ja lähetti vallan kirjeen.

Annetaan sen kirjesalaisuuslain olla tälläerää XD



Kuoresta löytyi tällainen 70-luvun retronruskea T-paita.
O'ou enpä muista onko minulla ollu elläisää ruskeaa vaatetta sitten alle kouluiän, jos silloinkaan.
Luontoilta kutsuupi toosan ääreen kera palapeiton.

Toivotan kaikille kylässäkävijöille



iloisia kevätpuroja!










tiistai 1. maaliskuuta 2011

Kevätpäivä numero yks'

Jassoo nyt se sitten lukkee allakassa meinaan,
jotta on kevään ensimmäinen päivä.

Aamiaisella orientaatio päivänpeilissä kyselin asukkailta kuinkas se menikään eteenpäin

Maaliskuu maata näyttää ... ?
...tiet tukkii, ojat täyttää 

tuli kuorolausuntana parin mummon suusta.

Touhua oli isän visiteeraamisen aikana tietysti kaiken sorttista ja sipaisen tähän koosteen ;o)

Ensinnä mennään filosofiseen kysymykseen ajasta ja ajan hampaasta.

Kaikella on aikansa.

Köökin loisteputkilampun muovi osat
(siellä sisällä ne tötsät mihin putki pyöräytetään kiini) 
tulivat tiensä päähän ja lampun kohtalo oli ankara.

Alas sijaltansa ja sähkökamajätteeseen.

Perjantaina läksimme isän kanssa prismakauppaan puutetta torjumaan ja 
hankkimaan uutta valonlähdettä köökiin.

XD uuden lampun kriteerit olivat ankarat.
Minun tulee yltää iha ite lampun vaihto,
mutta kuopuksenkin pitäisi kyetä kulkemaan lampun alta niin kauan, kun asuus lapsuukodossansa.

Runsauden pulahan se iski valaisinliikkeessä hien otsalle, huh.
Tulihan ne kaupat viimein ja kysyimme; 
voiko lamppu jäädä siksi aikaa liikkeeseen, kun käymme ruokakaupassa.
Sai jäädä, jos ei ruokaa pyydä.
Kauppias oli huuli ymmyrkäisenä,
kun sanoimme ihan apostolin kyydillä vievämme lampun uuteen kotiin.

Iloinen 



"kauppaorja"
isän reppussakin oli ihan tukevasti eväspainoa.

(Laivoilla on sitä kuolluttapainoa)

Ikää on, mutta 



roikkuu katossa kuin ketterä apinan poikanen.

Loppusilaus



vielä.

Sinisinen ihmisen



lampunkupu.

Kiitos isä!

Sunnuntaina sitten oli perhekunta isoukista pikku-ukkoon koossa lounas-päivällisellä.
Kuopus teki herkullisen maukkaan aterian.

Pikku-ukon jälkiruoka lukeutuu persoonallisiin herkkuihin XD



skool,



niin herkullista



luumuhilloa.

Sittenhän sitä energiaa riitti 
lumikasalla kiipeilyyn jätättäen tätin ja isin mennen tullen.

Eipä päässyt Tiilikaisen sanoin kertomaan ...
ja kolmikko tulee vallia alas ripirinnan..

Siirrynpä tästä katsomaan Attenborough'in sinistä planeettaa.

Mainiota alkavaa kevättä kaikille teille kylässäkävijöille!