lauantai 25. heinäkuuta 2015

Tulossa tahi menossa

Tämä suvi on ollut hitusen hullua menoa ...
mikä ihme tuo hitunen on?
Töissä eräs pappa vastaisi kysymykseen "pirun poikanen".

Meillä on töissä autonomiset listat,
mutta nyt ooma työkavereiden kanssa tulleet siihen tulokseen,
jotta niilläpä ei ole tuon taivaallistakaan merkitystä.
Uudella listantekijällä on himo mennä säätämään tiimin tekemää listaa.
Hän on vielä oikea puusilimä eikä näe kokonaisuutta.
Toinen vaihtoehto on, että tarkoituksella sipasee 10 putkia yhdellä vapaalla.

Sitä siis on ollu menossa tahi tulossa töistä ja kotva pituallaan siinä tuurien välissä.

Yksittäisinä vapaapäivinä ei niin kamalasti ennätä puuhata.

Hihitytti tässä kerran ylläripylläri olohuoneessa ...



kippas kappas kliiviakin käypi kukkimaan.

Esikoinen toi Porvoon retkeltänsä Fortissima cotton stretch kesäsukkalankaa.

Kesäisten kyläsukkien verran



olen puikkoja heilutellut.

Kun tuo vapaa-ajan pituus on ollut lyhyenläntää



niin on ollut hyvä virkata esikoisen torkkupeiton palasia.

Maissi sentään



kasvaa kartanolla



iha itestää.

Star fish'it ja paprikat eivät. Ne kituvat kertakaikkisesti.
Tomaatit kuolla kupsahtivat het' alkukesästä.
Pikku-ukolla tomaatti kasvaa & kukoistaa.
Esikoilella star fish chili tekee podeja.

Kerran yötuurista tullessa kastetta oli ihan mahottomasti.



Kasteinen heinikko näytti ihan lumihangelta. 
XD ehkäpä väsymyksellä oli osuutensa lumihanki illuusiossa.

Kastehelmiä oli



mehitähtöselläkin.

Aamusadesuihkun puhtoiset 



ruusunnuppuset.

Nytpä taidan käydä nauttimaan entisten nuorten sävellahjasta



ja olla öllöttelen sekä ihmettelen mille sitä alakas, 
kun on jopa kaksi perättäistä vapaapäivää juu'u ja vielä viikonvaihteessa.

Toivottelen mitä mainioimpia lomapäiviä lomalaisille
ja lomattomille työniloa!


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Esaias

Ison kesän alku on mennyt ihan usvassa.
Usvaa ei ole toki ollut, mutta muuten hyvin sateisen vetistä.

Päivät ovat olleet öitä



ja toisinpäin.

Ihan olen ollut päivä pöllö. 
XD onneksi aamunaviisista voi tarkistaa päivämäärän.

Olin lopettelemassa yövuoroa, kun saimme osastolle aikaisen kesävieraan.

Yksi mummo halusi käydä nuuhkimassa suloisen suviaamun tuoksuja.
Mikäpä jottei, ei muuta kuin ovi auki sisäpihalle. 

Kotvasen kuluttua palasin kierrokselta aikomuksenani oli mennä kirjoittamaan rapsaa.
Mummu hihkaisi "kissa juoksi tuonne" ja osoitti kansliaa.

Minä pysähdyin miettimään minkähän sorttimentin miiru siellä kansliassa on.
Minkälainen metsästyskostuumi pitäisi vetäistä ylle 
vai kelpaako ihan tavanomainen ylläoleva virka-asu.

Kaula kenollaan kurkistelin ...
juu ja läksin hakemaan 
...ylläri pylläri...
 kameraa.

Tämmöinen kissa se 



piipahti visiitille



nuuskimaan osaston aamuisia tuoksuja.

Pelin uraus oli, jotta oravan kanssa tuijotimme toisiamme
kuin käärme kania. 
Kumpainenkaan meistä ei aikonut olla se kani.
Noh, mitäs sitten?
Ha'haa leikitäänpäs seuraavaksi 
kissaa ja hiirtä.
Orava läks' kuin hauki makuulta päiväsaliin.
Minä ennätin jo hihkaisemaan jesss...
mutta killin villat,
orava kirmasi kuin virma varsa kiikkustuolin alle.
Sieltä kiikkustuolin alta oli suora sihti pikkuköökiin.
Minä tietysti hyökkäsin kuin haukka sulkemaan sen paljeoven kiinni.
Hui, oven ääni hiljaisessa aamussa oli kuin olisi tykillä ammuttu.
Orava lähti aikailemati kiikkustuolin alta ja kurvasi suorin tein uuteen leikkiin
viimeinen orava vanhainkodilta ulos.
Onneksi ei tarvinnut leikkiä lintua ja kalaa.
Kartiineja ei pöllyytetty eikä tomuutettu laisinkaan.
Sitä niin aina toivoo, jotta yöputken viimeiset aamutunnit menisivät rauhallisesti,
muuta ei. 
Viimeisten tuntien karma tuppaa olemaan yllätyksellistä sekä vauhdikasta.
Joskus voisi tapahtua sellainen yllätys, jotta kaik' sujuisi kuin leikki. 
Toivoa aina sopii, juu'u.

Kukkaset sentään



pysyvät paikoillaan



kesävieraiden piipahtaessa kylässä.

Heinäkuussa on kaakkua tarjolla ja sehän tietää piipahdusta isolla kirkolla.

Läksin niin vauhdikkaasti matkantekoon, jotta hilut ja helyt jäivät.
Olin jo melkein kadulla kun hoksasin, ettei melkein prinsessa mummulla ole helyn helyä.
Kipaisin pikaisesti takaisin nappaamaan ilmoitustaululta nappihelmet kaulaan.
Voi, voi sentään, kun nyt on ihan pakko käydä Mereijassa hankkimassa jotain 
prinsessamaisen



pinkkiä 



ranteeseen 



sekä korviin.

Korvisperhonen pitäisi varmaankin siirtää askarteluhuoneen seinältä eteiseen 



avainnaulakon yläpuolelle.

Rinsenssa puhalsi kaakusta



 jo 4 kynttilää. 
Niin se aika kuluu sukkelaan.

Pikku-ukkokaan ei oikein enää voi sanoa pikku-ukoksi



kun on jo ihan vallan poikanen.

Kas' tässäpä lienee turinoinnissa se kohta
jossa toivottelen oikein värikkään kaunista kesää



ja käyn seuraaviin askareisiin
eli ensin kaalipöperö hautumaan hellalle 
sitten soitan sen Esaijaksenpäivän onnentoivotuspuhelun.