perjantai 31. joulukuuta 2010

Vielä vanhassa, uutta odotellen

Hieman ennen seitsemää unihiekka katosi silmistä ja aloitin tämän viimeisen päivän tuhtailut.

Kävelyretki tapahtui hauskan värisessä kelissä.

Kellervänoranssia näkyi silloin tällöin pilvien rakosista ja taivas oli hassun sininen.



Ei sellainen tavallinen talvipakkas sininen



vaan ihan oman sinisensä.
;o) pääsiäisenä tuon värisestä taivaasta repeää räntäkuuroja.

Jääpuikko on ilmestynyt



villiviiniin.
Lieneekö pakkasherra tehnyt pakkasukolle lahjan.

Palloilla puuterilunta



hattuina.

Taidanpa aloittaa itkupiiraan pohjan teon ... 
heh heh suuri voimainkoitos nostaa voi lämpeämään XD

Toivotan kaikille
kylässäkävijöille

torstai 30. joulukuuta 2010

Toiseks' viimeinen päivä

tätä armollista vuotta 2010.

Päivä ei juurikaan valjennut raskaiden harmaiden pilvien takaa.
Noh, sen verran kuitenkin, jotta erotti päivän yöstä.

Ehkäpä minulla on sellainen menneisyysperinnegeeni, kun
Silmä katselee enteitä... ;o)

Eilen töistä kotiin askeltaessani



havaitsin uutta ja tulevaa pajunkissoissa.

tänään taas silmä viipyi menneessä suvessa



tammen takertuessa viime suven vuosikertaan.

Ken (se komia herra barbienukke sarjassa) kertoo



mikä jalotammi tämä on?
Vai vallan joku muu jalostettuu puu.

Rautalankaa olen vääntänyt



parista pesulahengarista



ja 1.1 sinkitystä kutonut kalaverkkoa



ja helmiä ommellut 0,7 sinkityllä.

Meillä on vielä yksi päivä nauttia vuodesta 2010 
ja toivottavasti nautitte siitä täysin rinnoin omalla tavallanne!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Piian päivä

Jälleen on sellainen kielikukkanen tämä piian päivä, jotta ;o)
Ehkäpä sitä vietetään hävinneen ammattikunnan vuoksi vai onko ollut piialla vapaapäivä joulutohinoiden jälkeen?

Vai onko 28.s päivä joutunut piika rullaamaan todenteolla hihansa ja huhkimaan hikihatussa & essunhelmat vaakasuorassa?

Onnittelut kaikille Piioille lämpöisestä sydämestä!

Kuivakakkujen sijaan leipasin kakkuvormulla



valoa kartanolle



jotta pukki näkeepi tulla.

Hämärän hyssyssä sitten ovikello soi



ja kukas' sieltä tuleekaan.

Kävimme pienellä ruoanlasku kävelyllä hautausmaalla



ja siellä oli kaunista.

Lintukin oli
jättänyt jälkensä kimaltavalle nietokselle.

Tapanina sitten päätti pyry näyttää mahtinsa.

Aamuvuoroon lähtiessä oli 




joulunvalot kauniita

ja varjot hauskoja, kun oli
neitseellistä vitiä kadun laidasta laitaan. 

Tänään kävin sitten Prismakeskuksen ostosparatiisissa töiden jälkeen.

Pukki toi mummulle
aikaraudan.

Kaivoin kellon repusta ja totesin kultasepänliikkeen myyjättärelle, 
jotten myy, vaan tarvitsisi saada rannekkeesta kasvunvara pois.
Tykkään, jotta rannekellosta on helepompi katsoa ajankulua kuin hauiskellosta.

Jouluksi kannoimme kassikaupalla einettä mummulaan.
Kaupassa totesin tyttärelle, jotta näläkään ei kuolla, vaikka jotain unhoittuisi.
Klassisestihan siinä kävi, jotta unneutui kuin unneutuikin.
Tänään korjasin sitten asian ja kannoin kassillisen valoa kotiin.
Juu-u niitä energiansäästölamppuja.
Yksi niistä on todella energiansäästäjä ... eipä syttynyt himatuikku lainkaan prkl*.

Oloskin lampussa paloi vain yksinäinen lamppu ja neljällä oli silmä pimeänä.

Valoa ol' reippaasti ja sain pääteltyä



nämä pikku-ukon junasukat ;o)
hih (kutoa kitkutin junassa) , 
jotka näyttävät vallan norsun töppösiltä, kun niitä ei ole vielä muokattu kuosiin.

Lupsakkaa ehtoon viettoa kaikille!

perjantai 24. joulukuuta 2010

Tunnelmallista Joulua

toivotan



kaikille blogiystäville!

Pikku-ukko katsoi niin haltioituneena kuvia piparimuumitaloista joten ...



ja pitihän sellainen kojokojo tehdä.

Tytär ja esikoinen



rakennusmestareina



sekä taiteilijoina.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Seisaus

Viime torstaina pakkasimme tyttären ja vävyn auton pakaasein ja lähdimme kohti Oulua Mimmun siunaustilaisuuteen.

Matkassa tietysti oli tämä pikkuinen ukko, joka touhuillaan ei paastänyt meitä ihan murheenlaaksoon hukkumaan.

Matkalla piti saada välipalaa päikkäriosuuden jälkeen



herkullista



sormistakin täytyy lipaista makoisaan suuhun.

Villapuku



ja omenaposket.

Villapuku takaa



ja isoukin aarrelaatikosta jotain salaisuuksia, jota ei mummulle näytetä.

Juu-u



totesin, jotta puku on helpompi kuvat ilman sisälmystä XD.

Sveitsin vieraiden kanssa seurustellen ja kiikustoolissa keinutellen syntyi



esikoiselle myssykkä.
Sellainen muodikas liki pottusäkin kokoinen ja rusettinappi löytyi Mimmun miljoonalootasta.

Menin tänään kuuteen töihin päästämään yökön nukkumaan.
Melkein meni eilen Tarinalla sormi suuhun, kun rekry ilmoitti ettei ole yökköä kahteen seuraavaan yöhön.
Aamuvuoro työparini sitten ehdotti, jos hän tekisi ne yöt ja pitäisi vapaan Tapanina.
Minä sitten kysymään jaksatko tehdä ja vastaus oli kyllä. 
Tiiminvetäjän suulla sitten komensin, jotta nyt kassi kaapista ja kotiin rauhoittumaan päikkäreitä varten.
Hihkaisin viel' perään, jotta tulen päästämään sinut kuudelta pois.
Työvuoronvälipykälähän ei sitten toteutunut mitenkään päin.
Minun pää olisi ollut pölkyllä, jos olisi yöllä ollut rähinä  tuloksena työtapaturma. 
S.postia laitoin vanhainkodin johtajalle, mutta siunausta emme ennättäneet saada.

Kaik' meni hyvin ja kevein askelin läksin töistä.

Naakat pitivät melkoisen metelin



mennessään tuupluureille vai oliko sittenkin kyseessä torikokous.

Tintti nakutti nokallansa



herkkua



ja silmäsi minua; hyviin tapoihin kuuluu  antaa ruokarauha.

Talvipäivänseisauksen jälkeen



päivä kääntyy rengin puolelta isännän puolelle.
Kesää kohden mennään.

Pyhä Tuomashan jo joulun toi, joten joulurauhaa toivottelen kaikkille kyläilijöille!

tiistai 14. joulukuuta 2010

SähköhellaElla & MikroaaltouuniUlla

Lauantaina juoksin ympär' pikku kaupunkiamme etsien lankapalloihin patteriledejä.

Yhtä tuloksekasta oli ledien löytyminen kuin tämän lumimies Jetin!

Joku ol' lähtenyt ookailemaan pyryyn



ja etsimään parkkipaikkaa.
Oletan poskilihas jumpan olevan tehoikkaammillaan kuskeilla.
Minulla kiristi vaan pohkeet, kun olin painanut tuiskussa kuin hirvi ympär' kylää.

Etsimääni en löytänyt vaik' kolusin koko kylän kaik' mahdolliset led'valokaupat.

Sunnuntaina sitten otimme johtotähden tästä ...
arkihuolesi kaikki heitä
ja läksimme kuuntelemaan kirkkoon kauneimpia joululauluja.
Siis, joulu saa tulla rauhaksinsa mukanansa hivenen jännitystä ja ihanaisia tuoksuja.
;o) jopa lanttulooran tuoksu on herkullinen ja ihana joulun alla.

Maanantaihan se koittaa sunnuntain jäläkeen.
Nouseee päivä

ja jännitystä ilmassa ;o) kuten joulun alla tuleekin olla.
Oli pikku-ukon tarhaan tutustumispäivä.

Siellähän pikku-ukko oli kuin kala vedessä ...
paitsi silloin, kun aloittivat laulamaan tuiki tuiki tähtönen.
Nolous puuska iski ja pikku-ukko meni kaksinkerroin kuin linkkuveitti duplolaatikossa istuen.
Kalevala riimityksellä reippaampi laulu sai kiinnostuksen heräämään ... josko lähtis föli.

Joulupukin asioilla kävin


ja ennättipä aurinko laskemaan.

Päivähän on vaan kissan sylen mittainen tahi kaks' hämärää vastakkain
näinä aikoina vuodesta.

Maanantaina auringonlaskun jälkeen Tarina kiristeli poskilihaksia ...
ottakaamme se vaan ikääntymisestä johtuvaa repsahtumista vastaan taisteluna !
Upo-uusi sähköhellaElla saapui Tarinan tupaan...
mutta....
sähköasentaja ei saanut vanhaa lämmöllä palvellutta pois kolostaan.
Tuumasi; soita huolltomiehelle, hänellä on työkalut.
Minä soitin ja huoltomies oli hivenen ihmeissään asiastani.
Tuli työkaluinaan taskulamppu ja ruuvimeisseli...
Juu-u ja tämän tarinan jippo on siinä,
jotta hänellä oli liikkuvat polvinivelet ja kyky nöyristyä SähköhellaEllan etteen polovillensa
kuten Tiernapoikien muriaanien kuningas.
Eipä aikaakaan, kun hella ol' keskemmällä köökin lattialla poijes pesästänsä.

MikroaaltouuniUllan apuun täytyi päivällisessä tyytyä.

Helmet tarttis saada Mimmun siunaustilaisuuteen.
onneksi hain varmuuden vuoksi nappiivahvistusta



näyttävät vallan herkullisilta salmiakkilakritsinamusilta.

Helmet



virkattuina


ja epätärkkana kuvana,
mut' idea näkyy paremmin.

Kauniita unia ja salaisia joulutontun askelia hangelle!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Hermojenkoitosta on monen sorttista

Meillä oli treffit sillankuppeessa.
Kuopuksen kanssa odottelimme vieheliäisen vihaisessa viimassa pikkuäitiä ja pikku-ukkoa.

Ensimmäinen koetuksen paikka oli
nämä pajunkissat.
Vinkka viheltää vermeistä läpi ja kylymä on. 
Nyt ei jäädä kuvailemaan yhtikäs' mittään.

Tarkoituksena oli löytää kylältä lisää rautalankaa, led-valoja ja kuopukselle pomppa.

Tuo rautalanka ja led'valot olivat ;o) pala kakkua hankkia.

Prismakaupassa ensin suhasimme moussakas (musaka) tarveaineiden etsinnässä.
Minulla suhahti hermo piukeelle, 
kun kauppalapussa luki 5 munakoisoa ja minulla onnettomalla on vain kaks' kättä.
Armeliaasti ajatellen munakoisoparkoja en viitsinyt heitellä niitä kuin kranaatteja ostoskärriin.

Ruokapuolen ostokset kärrissä ja totesin, jotta pyörähdän lankahyllyillä ...
jopa kaik hävisivät merenmutaan.

Naisen logiikalla oletin, jotta miesten pomppaosastolta löydän seuralaiset.

Ei ristin sielua, ei tuttua, ei outoa henkilöä.
Ihan ite, minä vaan.
Kilauta siinä sitten kaverille, jotta pomppaosastolle pliis ja tuo kaverit fölis!

Löytyi sentään pomppa, mutta pituudeltaanhan kuopukselle se ei ole lähellekään kolomivarttista.

Pomppaosastolta lähtissä totesin, jotta kukka osastolle seuraavaksi.
Eipä ollut siellä mitä olisin halunnut hankkia, mutta eipä näkynyt tuttuja naamojakaan.

Tytär meni pikku-ukon kärrien kanssa käytävällä, huiskin, mutten vetassut keuhkoja täyteen ja kajauttanut
häntä nimeltä.

XD oletan, jotta kaik' kaupassa saman nimiset henkilöt olisivat saaneet hepulin.
Tyydyin siis vaan huiskimaan ja heiluttamaan käsiä ... täällä... tänne.

Viel' kilautus kuopukselle, jotta viivana kassoille.
Jos se hermo kiristyy niin sehän täytyy löysyttää askarteluboxissa



liimaa & sotkua.

Siinäpä se



kuivuu.

Lila tekee 
vaaleanpunaiseksi.
Kukahan se kuvassa luuraa XD
Pallothan ovat



palloilua 




varten.

Pallo



joulukukkasena.

kiitokset kuopukselle moussakaksesta! Oli suunmukaista herkullista!

Leppoista oloa toivotan kaikille ja namusia unia!

torstai 9. joulukuuta 2010

Jos sitä kaiken ehtisi

=(  bittiavaruus nielaisi postauksen.

;o) arvaattekos mitä ? saattepa keksiä Tarinanlle tarinan.

Otsake antaa alku lauseen ja vihjeenä suruloma alkoi.

Helene Schjerbecin



puisto.

Kuusi



kotokaupungin kirjastoaukiolla.

Värikuvia



puidenlarvat.

Männyn



käpy.

Tästä männystä ei tule



mastopuuta.

Koivu



kuin koru.

Vaahtera




se vaan helisyttelee tuulessa neniä.


Akkunasta voip'





katsoa myös ulkoa sisälle.

Mikä elukka on kulkenut?



Ihan selvästi jäneskoira.

Kuin sadussa voip' kysyä



kuka on nukkunut mummun sängyssä ? XD

Iloa ja innostusta kaikille



kylässäkävijöille!