perjantai 22. elokuuta 2014

Perjantai viikon viides päivä

Tavallisimmin viikon viimeinen työpäivä.
Sanoo Wikipedia.

Noh, otsikko on juurikin yhtä fiksu sitä miltä olo tuntuukin.

Latva on laho ja älli ei leikkaa XD.

Yövuorojen jälkeen oon vielä



ihan kuutamolla.

Sisäisenkellon rukkaaminen ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiini.

Kyllä elo tokkeentuu ennen seuraavaa keikausta, 
mutta se uusi keikaus on taas sen ajan murhe.

Kelit viilenivät niin lanka on juossut sormien välissä.
Valmista on siis tullut ja keskeneräisten kasa pienentynyt.

Kummipojan syntymäpäiväkortti



nro 46/47.

Villatakki Novitan Kukkaketo



Krassista 



kokoa matami.

Liinan olen virkannut töissä töihin



asukkaille porinapiirejä pitäessäni.

Liinasta on useammallakin kuin yhdellä virheellä päästetty "piru pois".
Liinaa ei ole totisesti virtkattu "vielä tämä kierros loppuun" mentaliteetillä, 
vaan virkkuu on lentänyt kansliaan milloin minkäkin akuutimman askareen tieltä.

Lanka on sitä kuulua, ei haisuakaan mitä.
Löysin sen firman kierrätyskamarista ;o).
Lanka on ihan mahoton virkata, kun se menee punneelle.
Auts, että kokkeilee hermoja.
Noh, päätin, 
jotta jokaiselle ruokapöydälle koukin jonkinlaisen haukiverkon niin minähän koukin, 
vaikka hermot menis. 
Menkööt viimeisen liinan valmistuminen vaik' siihen edelliseen päivään ennen eläkkeelle jäämistä, mutta koukin ja kilvoitttelen luonteeni kanssa.

Loikka seuraavaan kukkapurkkiin on ihan 
aitoa dyykkausta.
Saas nähdä pääsenkö seuraavalle kierrätysjätteen viennille lainkaan mukaan XD.
Kuopus kantoi ja tyhjensi sanomalehtikassin.
Minulla oli nämä tilpehöörit
lasi ja pienmetalli.
Pienmetalli roskiksella minulta pääsi parkaisu:
kato kui ihana!
Kuopus ei ikävä kyllä nähnyt mitään ihanaa roskiksessa.
Komensi vaan: äipä, pois sieltä. Etkä tongi!

Hmmm ... taannoin repliikkimme olivat ihan toisinpäin ;o)

Mitäkö löysin?



No tällaisen



alumiinikansi aarteen köökin seinälle.

Minun ei tarvinnut kiipeillä teekoilla
Kuopus ojensi kätensä ja kopsautti sen seinälle.
Kiitos!

Kellon viisarit tikuttavat kohden saunavuoroa, ah autuus.
Harvinaista namia on enemmältikin tiedossa 
meinaan vapaa viikonloppu ai,ai XD

Nauttikaa ystävät hyvät sielun 



 sekä ruumiin eineestä!

P.s Enon lihapullien salainen mauste on hunaja.


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Putki katkes

Tadaa ja minä olen erinomaisen iloinen!

Juu-u ...siis ... helleputki
katkes ja poikkes, ihanaa.
33 perättäistä hellepäivää, yök.

Aurinko ei enää räkötä pistävän paahtavana taivaalla ja



kärvennä kaikkea




On meinaan miniatyyriauringonkukka tämä
linnun varpaista tipahtaneesta siemenestä kasvanut.
Kukka on koko koreudessaan hät'näppää 10 cm halkasijaltaan.
Vartta kyllä piisaa liki Jaakon pavunvarren verran.

Olo ja elo on muutakin kuin pelkkää vörnimistä



askareesta toiseen lehmuskiitäjäntoukan tapaan.

XD eilen ehtoolla olimme työparin kanssa kirjoittamassa rapsaa.
Yks'kaks' kuului aivan outoa suhinaa.
Eikä se ääni tullut kenenkään lattiaa laahavista aamutohveleista.
Sellaista suhinaa, jota olen kuullut joskus
kauan, ka'auan sitten.
Ah' autuasta oivallusta !!!
Kysyin työparilta epäuskoisena, 
mutta kuitenkin niin toiveikkaana 
"sataako ulkona?"
En ennättänyt kuunnella vastausta loppuun vaan jo ensimmäisen tai-tavun kohdalla
kiisin sisäpihalle kuin



lehmuskiitäjä.

Ai, jotta vesisade tuntui ihanalta,
vilvoittavan virvoittavalta



 ja märän virkistävältä!

Sanan lopputavun -taa kuulin sinne sateeseen.
Työparin ilme olisi ollut kuvaamisen arvoinen
"hulluja nuo talvi-ihmiset",
mutta kuvaaminen sillä riemun hetkellä oli ihan toisarvoinen juttu.

Nyt sitä jaksaa taas



pörrätä superina 




touhusta toiseen, jos kolmanteenkin ;o).

Eipä tarvitse tehdä sitten minkään sorttisia poikkitieteellisiä tutkimuksia
vaan voin tässä het'paikalla kirjoittaa mustaa valkoiselle bittiavaruuteen, jotta
auringon paahde ja helle ovat suoraan korreloitavissa vähäisen valokuva määrän kanssa.

Tai sitten on otettava aivan julumettu loppukiri.

Jälleen olemme päivää lähempänä ensilunta ;o).

Pirteää mieltä sinulle!