maanantai 30. elokuuta 2010

Kaksi hauskaa perättäistä

sunnuntaipäivää.

Sunnuntaiaamuna uni oli jo niin ohutta ja kuuntelin rauhaisaa sateen ropinaa ikkunapeltiin.
Reippaampaan tahtiin tillitti kännykkä sitä kahden keikkaa.
Vastasin ja niin intoa ja hyvää tuulta pursuva ääni aloitti asiansa ...
tidli' tidli tidl' ke?(ke on kysymyssana mikä, miksi,mitä HÄH)
voi mummu ei nyt näe mitä näytät...
mitä kukkutimurunen tekee muutakin kuin puhuu puhelimessa.
Äit'ti ke? tuli sitten jo piukeempaan äänensävyyn ... 
sellaiseen tätä tää on sukupolvien kuilu ja mummuun niitä on vielä kaksi.
Iloinen kalkatus sen kun jatkui.
Kysäisin nukkuuko isi ja äiti vielä niin kalkatus kaikkoni kauemmas ja hiljeni tyystin.
Pikku-ukko meni tarkastamaan nukkuvatko. XD ja siihenpä rupattelumme katkesi.

Esikoinen sai pikku-ukon puhelun jo seitsemän aikaan minä vasta liki puol' kahdeksan.

Tytär nauroi, kun soitin ja kerroin herätyksestäni samalla sain kuulla tästä toisesta herätyksestä.
(Känny oli yöpöydällä käden ulottuvilla, kun vävyllä oli polttarit lauantaina.)
Tuumasin stoolan olevan valmis ja karjalanpaistin olevan uunissa, tuuttako syömään?
Jos, on vävyllä paha rapeli niin saapi sitä karjalanpaistia toisenakin päivänä.

Niinpä pikkuperhe tuli mummuilemaan.

Lounaan jälkeen tietysti olisi päiväunten aika ja poijaat maate mummun makuriin.
Pikku-ukko oli vaan toista mielta asiasta.
Noh, kikka kakkonen kehiin ...
Poijaat sohovalle ja muumit pyörimään.

Karjalanpaisti tehosi siihen isompaan ukkoon, vävyyn
muttei pienempään.
Sohvien nurkasta pöydän takaa on hyvä katsella salaa ...luulevat, jotta nukun meiningillä tahi jännää kohtaa kuutio unihiekkaa silmissä.

Mummu sai vaaleita raitoja kutreihinsa tässä muumituokiossa.

Stoola



takaa

ja




sivulta

sekä




kietoutuen, jos on viluisaa.

Tänään polkaisin kirjastoon ja kippas'kappas



löysin taas siirtyneen kuopan.
Nyt ei sentään tarvinnut kiertää kovinkaan pitkän mutkan kautta.
Sitä raptoriahan ne rakentavat kirjastoaukiolle ... huokaus.
Montakohan samanlaista kuopankaivuukonetta löytyy tämän pikkukaupungin kaduilta?
Vai ovatko ne samanmoisia ...
ainakin oransseja kauhanvarsia?

Ihastuttavan oransseja pihlajanmarjoja



oli



matkanvarrella.

Menin kamerani kanssa kevyenliikenteenväylän toiseen reunaan ihastelemaan värikylläisyyttä

jopa jotakin pistipä pahka silmään.

Entisten nuorten säviksen aikana



syntyi torkkupeiton palasia.
Seassa myös pala, johon on jämisten jämikset virkattu.

Langasta ei tule kynsikkäitä saati kämmekkäitä
vaan villahousut ovat mielessä pikku-ukolle.
Vihreällä pöksyosa ja viel' ei tiedä millä värillä haalarin yläosa ...
Juu-u ja rullakebablootaan on hyvä jemmata valmiiksi virkatut palaset.
Siinä kohden on pakko alkaa palojen yhdistäminen, kun ei lootaan mahdu enenpää,

Eilisellä päiväyksellä oleva 



harhalaukaus ;o)
ken lienee ottanutkaan?
Ei ainakaan Barbie XD
Huomaatkos missä nimetön menee ?

Niin miten se otsake menikään ... kaks' hauskaa sunnuntakia.

Toissa sunnuntaina pidimme extempore lettukestit ja taikinnan teosta kerroin töissä kuinka iloisella kaarella vatkattujen munien koostumus testattiin.

Yökkömummo antoi ohjeen



kuinka on viisasta toimia myös mummujen ;o)
klikkaa kuva isommaksi niin on helpompi lukea.

Mainiota maanantaiehtoota kyläilijöille!

lauantai 28. elokuuta 2010

Pyörällä ajeleksimassa

ihan kotinurkissa.
Keli oli hippasen viileä vinkkainen ja epävakainen.
Täytyy seuraavalle retkelle ottaa mukaan käsineet pyöränkoriin.
;o) ne kynsikkäät, jotka ovat vielä lankakeränä.

Sää oli kertakaikkisen hassu.
Satoi vaikkei satanut.
Rillien linssit saivat pisarapesun muutamaan otteeseen.
Pumpulipaidan helmaan on ihan hyvä kuivata linssit  ;o)
mutta fleese suttaa veden ja maiseman harmaammaksi kuin onkaan.

Polkasin hakemaan Pyrhöseltä karjalanpaistilihat ja siinä pihalla ihastelin upean punaisia ruusunmarjoja



joku jo haukannut
herkullisia marjoja.

Niin puhelin alkoi tillittämään kahden keikkaa ennen kuin ennätin ottamaan Mustin fotoaseen esille.

Blondin ei pidä yrittää hallita yht'aikaisesti useita esineitä ;o)
mutta näin tekoälynäkin homma voipi mennä jongleeraamiseksi.
Pälätin esikoisen kanssa ja toisessa kädessä oli vissypullo ja korkki ( olin just' huikan ottanut) ...
siihenpä sitten lenteli ampiainen. 
Puhelinta sitten pidin olkapäällä korvaa vasten ja hujautin pullolla kuin paraskin pesäpalloilija sitä ampparia.
Jesh ! osuin tukevan laakin pörrääjään ja se läks' tahi kopsahti matkoihinsa.
Saman teki kännykäkin.
Esikoisen korvaan kuului kops' tuu-tuu- tuu.
Simpukka sai ujouskohtauksen pudotessaan ja läpsäytti kuoret kiinni.
Ei esikoinen sanonut; en tuu, kun soitin takaisin.

Ruusu 



viipyilee kesässä



sinnikkäästi tehden uusia nuppuja.

Apilakin



näyttää kauniilta kukkiessaan yksikseen.

Seuraavaksi osuikin linssiin



pihasaunio.

Saunakukalla on laskettu



rakastaa ei rakasta.
Lopputulos ei ilmeisesti miellyttänyt, kun homma jäi kesken ja loput terälehdet kukkaan.

Siankärsämö



saataa kyllä kukkia marraskuussakin, jos ei ole pitkiä pakkasjaksoja.

Keltakannusruohon



kelta on harmaana päivänä valoisan keltaista.

Pieniä



sieniä.
Lilliputin sateenvarjoja.

Kukkapenkin karkulainen on



hypännyt aidan toiselle puolen, missä nurtsi ei ole sen vihreämpää.

Kehvelin kuoppa oli siirtynyt



ja matkani tyssäsi.

Täytyi tehdä kuin naakka



vasen yks' kaks ... toiseen suuntaan

jotta pääsen naakan tavoin 



välipalalle.

Kielonmarjat



niin myrkyllisiä, mutta kauniita.
Varsinkin, kun ovat kuultavan kypsiä sekä auringonsäteiden vielä hehkuttaessa punaa.

Kun kerran jouduin kiertotielle niin kiersin sitten kunnolla



katsomaan mitä hevoskastanjoille kuuluu

vielä ovat 
kevään vihreitä.

Vaahteranrungolla



hauskoja väriläiskiä.

Aloitampa valmistelut entisten nuorten sävellahjan kuunteluun...

tilkkupeitonpalasten koukkimis vermeet esille.

Lupsakkata lauantaita kaikille ja saunojille leppeitä löylyjä!












perjantai 27. elokuuta 2010

Kesäloma alkoi lal-lal-laa

Tosin illasta aamuun lallatus oli Väinö, Väinö,
missä on se Väinö ...
ja asiasta, kun mainitsin aamurapsalla niin työpari kertoi eilen kotona laulaneensa
Kerenski se leipoi suuren taikinan...
poika oli sitten tullut kysymään mitä ihmettä sä laulat ehdottaen samalla josko kuitenkin voisit lopettaa.
Tuo Kerenski on sellainen sota-ajan pilkkaveisu, jota eräs asukas laulaa luikauttelee tämän tästä.
Yökkö nauroi kippurassa kuunnellessaan porinaamme aiheesta "päivän lauletuimmat" ja sitten totesi, 
jotta ei teidänkään laaksoissa ole kaikki muumit tallella XD

Palataampas ajassa takaisin sinne eiliseen ehtooseen ja kotimatkaan



niimpä se on, 
jotta kaapuntilais likkakin pääsee työmatkalla pientä polkua mörötysmetsän halki.
Täytyisi käydä kuvaamassa kaikki tämän pikkukaupungin kuopat ja kiertotiet.
Kinttupolku menee kuusen vasemmalla puolen

Yökkö oli siivonnut ja tarkastanut käytettävä viimeistään päivämääriä.
Kyseli näyteputkien hävitystä.
Minä siihen vakavalla naamalla, jottei niitä parane hävittää ...
Toinen jo hitusen säpsähti ja minä siihen, jotta pannas laittaen tasajako, kun yökkö kuuluu myös tähän näpertäjägeenin omaaviin henkilöihin.
Hänellä ennätti kulmakarvat heilahtaa yläasentoon ennen kuin ennätin selittämään näytteenottoputken kiinnittämisen kranssiin ja siihen sitten kukkanen tms.



Naapuri osaston laikkari on jo oppinut kysymään keksitkö näille käyttöä.
Nutilis purkeista tulee kynttilälyhtyjä.
Halko, naula & vasara menetelmällä.
En uskokkaan, jotta toista pakkastalvea tulee.
Purkkilyhdyt ovat sitten ves'sateisena jouluaattona jäälyhtyjä ;o)
Ristilliseen tasajakoon menivät purkitkin.
Yökkö on hyvää ainesta katsomaan roskia sillä silmällä ja antamaan niille uuden elämän.

Kesä kääntyy syksyksi tuoden esiin uudenlaisen väriloiston.

Tammenterhoja kypsymässä



kurrejen eväiksi ja talvivarannoksi.
Älkäämme unohtako myös oravien pyrkimystä tammilehtojen istutukseen XD

Punaisia omenoita



entisellä VR:n puutarhalla nykyisellä kirjasto aukiolla.

Punaista on jo 



jalomman vaahteran "nenissä"

Puolukan punaa

lahokannossa.

Perjantaina on varpusillakin pesupäivä



hei onks' vesi kylmää?

Rohkeni sentään 



mennä pyrstö vettä viiltäen.


Tarikka kyseli mitä nimettömälle kuuluu?
Ja sillehän kuuluu ...

Nimetön 24.8



huomaa pystysuoraan kasvava versonalku



ja verso tänään.

24.8 toinen verso vetelee toisaalle



ja tänään menossa hyvää vauhtia paluumatkalla kukkapurkille.

 

Nimetöntä saa keriä alas milloin rullakaihtimen narusta tai orkidean tukikepistä ...
kasvi on todella nopea kasvuinen !!! mikä sitten lieneekin.


Tulevia askarteluja on tässä postauksessa jo jokunen,



mutta tämän lootan sisältö pitäisi ihan ite turtsata kutreihin.

Konsultoin kampaaja tytärtä väripurkki hyllyllä mitä minä ostan ...
Tytär sitten tuumasi valintaani hymyn kuuluessa äänestä jopa puhelimessa ...
todeten laitetaan sitten paljon vaaleita raitoja :o ) , mutta ota kaksi pakettia, jotta riittää varmasti.

Pikku-ukko voi myös olla vahvasti omaa mieltä asiasta.
Jos mummu aukasee hiukset niin katse sanoo,
jotta näin meidän kesken sipasepas takaisin ponnarille tahi saparoille.

Mummun ponihäntä kampausta voipi kammata, muttei auki olevia hiuksia.

Huomasit varmaankin kyläilijä, jotta nettitikku aika on elettyä elämää XD
lieneekö hyvä vahi huono asia kyläilijän kannalta? 
Sit en tiedä.
Noh, ehkei postauksita tule näin pitkiä, kun ei tarvitse pähkäillä kaatuuko tikkunetti ja kuis' kauan kuvan lataaminen kestää.

Palataan siis siihen entiseen vanhaan nettimalliin.

Toivottelen kaikille kyläilijöille, jotka jaksoivat tänne asti lukea 



orkidealla viihtyisää viikonlopun aattoa!





maanantai 23. elokuuta 2010

Yhtä sun toista sekä hitusen hupsua

on sattunut & tapahtunut sitten viime postauksen.

Viime perjantaina iltavuorosta lahtiessä tuoksui ensi kerran ilmassa syksy.

Meillä varmaankin on jokaisella oma syksyntuoksu.
Tuoksu oli sellainen tuoksumuisto, jossa ei ole kyseessä koulun alkaminen kesäloman jälkeen vaan ihan oikea syksyn muisto.
Koh'sillään alkaa olla aika lukea taas XD Huovisen Hamsterit.
Kerätä Ruurikin kellariin mahtava hillopurkkien ja mehupullojen rivi.
Kaivaa sukkapuikot esille ennen kuin hyytävä viima puree ja kutoa vanttuita, sukkia ja pipoja.

Ensin täytyy kutoa morsiamen harteille



stoola



Novitan Crystal'ista.

Langat ja 12 pyöröt hain lauantaina ennen iltavuoroon menoa.

Pakkohan kutale oli saada puikoille neulosta malliksi.
Siinäpä kitkuttelin tyyliin...
viel' tämä rivi.

Juu-u tiedätte jo kuinka tässä tarinassa käy ... huokaus kiirus tuli.
Muttette kuitenkaan sitä loppu huipentumaa XD
Sipasin näet töihin vaaleanpunaisilla reiskoilla.
Itse huomasin mitkä jalkumet olin jalkaani töppäissyt, kun jouduin pyörineni pysähtymään risteykseen vartoomaan autojen menoa ohitse etteivät aja ylitse.

Pitihän minun morsiamelle pirauttaa, jotta arvaatkos mitkä jalkumet on äipällä jalassa.
Hetken hiljaisuuden jälkeen oli pakko sanoa, jotta reiskat ...
Puhelimesta kuului niin ihana spontaani nauru, joka antoi työpäivän alulle positiivisen latauksen.

Yökkö sitten töihin tullessa totes, jotta joku on tullut reiskoilla.
Minähän siihen, jotta se joku olen minä.
Kas näin hänenkin vuro alkoi iloisesti.

Taloyhtiömme nurkalla on kanto,jota on hauska seurata



onpa



sieni kasvanut isoksi muutamassa päivässä.


Mutisin jo kanssaihmisille, jotta uuden kuninkaallisen vaihteet tikittää polki tahi ei ja siihen hukkuu heinäsirkan siritys.

Tämä sirkka kävi fyysisesti toimeen



tollo oot sä, jos et tajua



kun hyppään kintulles ja olen kuin se hepokatti poikittain maantiellä.

Perttuun on vielä muuan tunti aikaa, mutta lintuset ovat menneet kuka minnekin,



vares ei tietenkään ole laululintunen, mutta jopa oli hauskan näköinen yrittäessään liikkua vastatuuleen.

Yrttitarha kukoistaa



yrtti-iiso kukkii mausteisen makuiskin kukin.

Nauttikaa kaikki kylässä kävijät loppukesän iloista!