Kaksi hauskaa perättäistä

sunnuntaipäivää.

Sunnuntaiaamuna uni oli jo niin ohutta ja kuuntelin rauhaisaa sateen ropinaa ikkunapeltiin.

Reippaampaan tahtiin tillitti kännykkä sitä kahden keikkaa.

Vastasin ja niin intoa ja hyvää tuulta pursuva ääni aloitti asiansa ...

tidli' tidli tidl' ke?(ke on kysymyssana mikä, miksi,mitä HÄH)

voi mummu ei nyt näe mitä näytät...

mitä kukkutimurunen tekee muutakin kuin puhuu puhelimessa.

Äit'ti ke? tuli sitten jo piukeempaan äänensävyyn ... 

sellaiseen tätä tää on sukupolvien kuilu ja mummuun niitä on vielä kaksi.

Iloinen kalkatus sen kun jatkui.

Kysäisin nukkuuko isi ja äiti vielä niin kalkatus kaikkoni kauemmas ja hiljeni tyystin.

Pikku-ukko meni tarkastamaan nukkuvatko. XD ja siihenpä rupattelumme katkesi.

Esikoinen sai pikku-ukon puhelun jo seitsemän aikaan minä vasta liki puol' kahdeksan.

Tytär nauroi, kun soitin ja kerroin herätyksestäni samalla sain kuulla tästä toisesta herätyksestä.

(Känny oli yöpöydällä käden ulottuvilla, kun vävyllä oli polttarit lauantaina.)

Tuumasin stoolan olevan valmis ja karjalanpaistin olevan uunissa, tuuttako syömään?

Jos, on vävyllä paha rapeli niin saapi sitä karjalanpaistia toisenakin päivänä.

Niinpä pikkuperhe tuli mummuilemaan.

Lounaan jälkeen tietysti olisi päiväunten aika ja poijaat maate mummun makuriin.

Pikku-ukko oli vaan toista mielta asiasta.

Noh, kikka kakkonen kehiin ...

Poijaat sohovalle ja muumit pyörimään.

Karjalanpaisti tehosi siihen isompaan ukkoon, vävyyn

muttei pienempään.

Sohvien nurkasta pöydän takaa on hyvä katsella salaa ...luulevat, jotta nukun meiningillä tahi jännää kohtaa kuutio unihiekkaa silmissä.

Mummu sai vaaleita raitoja kutreihinsa tässä muumituokiossa.

Stoola

takaa

ja

sivulta

sekä

kietoutuen, jos on viluisaa.

Tänään polkaisin kirjastoon ja kippas'kappas

löysin taas siirtyneen kuopan.

Nyt ei sentään tarvinnut kiertää kovinkaan pitkän mutkan kautta.

Sitä raptoriahan ne rakentavat kirjastoaukiolle ... huokaus.

Montakohan samanlaista kuopankaivuukonetta löytyy tämän pikkukaupungin kaduilta?

Vai ovatko ne samanmoisia ...

ainakin oransseja kauhanvarsia?

Ihastuttavan oransseja pihlajanmarjoja

oli

matkanvarrella.

Menin kamerani kanssa kevyenliikenteenväylän toiseen reunaan ihastelemaan värikylläisyyttä

jopa jotakin pistipä pahka silmään.

Entisten nuorten säviksen aikana

syntyi torkkupeiton palasia.

Seassa myös pala, johon on jämisten jämikset virkattu.

Langasta ei tule kynsikkäitä saati kämmekkäitä

vaan villahousut ovat mielessä pikku-ukolle.

Vihreällä pöksyosa ja viel' ei tiedä millä värillä haalarin yläosa ...

Juu-u ja rullakebablootaan on hyvä jemmata valmiiksi virkatut palaset.

Siinä kohden on pakko alkaa palojen yhdistäminen, kun ei lootaan mahdu enenpää,

Eilisellä päiväyksellä oleva 

harhalaukaus ;o)

ken lienee ottanutkaan?

Ei ainakaan Barbie XD

Huomaatkos missä nimetön menee ?

Niin miten se otsake menikään ... kaks' hauskaa sunnuntakia.

Toissa sunnuntaina pidimme extempore lettukestit ja taikinnan teosta kerroin töissä kuinka iloisella kaarella vatkattujen munien koostumus testattiin.

Yökkömummo antoi ohjeen

kuinka on viisasta toimia myös mummujen ;o)

klikkaa kuva isommaksi niin on helpompi lukea.

Mainiota maanantaiehtoota kyläilijöille!