perjantai 19. elokuuta 2011

Rempseä kuori, mutta hienohelman sisukalut

Lentsussa oli totisesti potemista

ja nostin kädet ylös nivel- ja lihaskipujen kanssa



ja popsin parasetamolia kuin namusia
sen lakisääteisen vuorokauden maksimi satsin.

Lentsu lähti, mutta hienohelma suoleni soi ja irvistelee
särkylääkkeen popsimisesta. 
;o) hyvä kertauskurssi anatomiaan ...
mitä on pohjukaissuolen ja rectumin välissä.
Uh, ehkäpä aikaa päältä suolikin hoksaa asettua.
O'ou toivottavasti sinulla ei alkanut liian hyvin mielikuvat lentelemään!

Noh, siirrytäänpä neutraaliimpaan aiheeseen.

Esikoisen kämmekkäät 



jäivät sairastuttua hitusen vaiheeseen.

Kohtaloa uhmasin



vaikkei vielä ranteissa saati hyppysissä ollut voimaa,




mutta sisulla sinnitellen
mytyistä tuli 
kansakoulun kevätjuhlan kantoja, 
joiden takaa / sisältä mettänpeikot 
katselevat kevätkeijujen tanssia.

Rinsessan nutun
nappilista tuli tehtyä vihdoin viimein.

Nutusta tuli lörpäke & lepru.
Ei ollut minun lanka tuo Verona Florin fifty fifty puuvillaa ja akryyliä.
Ajattelin, jotta olisi pumpulilanka napakampaa kera tekokuidun,
mut' älä luule luuta lihaks' ja kissanpäätä makkaraks'.

Soputeltta meni 



purkoosiksi.

muoks ...
vanhasta Novitan blogista löysin kuvan



vaiheessa olevasta takista

Top'top'tykkänään ...
ei sentään koko kutale!
Ruuturaitaan asti laitoin langoiksi.
Ruuduissa ole sen verran lankojen muljaamista sekä punomista, 
jotta jos tästä uudestakaan versiosta ei tule mieluista niin jatkan ruutuosiosta torkkupeiton.
Ohjettahan ei tietenkään ole 
vaan mielikuva
pienessä ;o) somassa nupissani millainen villatakki on. 

Eli



sateen jälkeen
aina 



paistaa XD.

Luontoäitikin



näyttää jo etsivän



palettiinsa



syksyn värejä.

Syksyä se huokaa tämäkin



vanhainkoti on ihan pilvessä ;o)

Aamiaisen jälkeen kyselin asukkailta onkos tuttu sanonta ?

Jos usva nousee ylös tulee sade,
jos usva laskee alas tulee aurinkoinen päivä.

Muutamalle sanonta & havainto oli tuttu.

Tämän aamun usva laski alas ja reippaan tunnin verran aamupäiväivllä oli hyvin harmajaa,
mutta sen jälkeen auringon säteet 



kisailivatkin kilpaa.

Auringonpaistetta toivotan sinunkin iltaasi ja saunaasi leppeitä löylyjä!






maanantai 8. elokuuta 2011

Virus vie ja minä vikisen




huomionosoituksen.

Juu-u taitaapi kaikki blogiystäväni tietää sen lempivärini sanomattakin,
mutta kylässä poikkeava ei ...
lempivärini on sininen.
Koboltinsininen saa jo huokailemaan.

Herkkuruoka porkkanaraaste ...
eikö sitä lasketa ruoaksi ?
Lohisoppa tahi mistä muusta kalasta tehty kalasoppa.
Äläkääkä unohtako kuinka herkulliselta maistuu rantakalasoppa.
Iha ite kalastetut sattumat ...

Yksi ammattiunelma kakarana oli radisti...
siis uneksin rahtilaivan mukana matkustamisesta jonnekin
;o) hitusen pidemmälle kuin Tallinna & Tukholma.

Haluan jakaa namusen
sekä

Eilen töistä tullessa tein pari kunniekierrosta sanotaan vaik' Kalevan kisojen kunniaksi köökissä.
Kuopus oli kokannu, mutta kurkistin vain kattilaan.
Tuumasin, jotta taidan mennä nokkaunille.
Pistin kolotuksen ja väsymyksen ihan ilta-aamu keikauksen piikkiin.

Ihan puun takaa nous kuume + 38 asteeseen ehtoolla.
Ei nuhaa, ei köhää.

Poirotin verran jaksoin olla hereilläja maistuihan uni makealle.

Aamulla soitin tyteen ja sain ajan klo10.30.
Aattelin risteteyksessä, jotten jaksa kihnuttaa mäkeä ylös ja muutenkin on kuumeessa turvallisempaa, jos ei ole kovinkaan paljon kanssaliikkujia.
Läksin siis radanvarteen kevyenliikenteenväylälle.
No kah, hyvä kun sain keikautettua ahterini satulaan niin jopa auto ajeli vastaan.
Kuskina oli vanha ukko ja vänkärinä lapsi.
Olikohan papalla iskenyt laiskuus koulutien opettamisessa?
Sillan kupeessa ajeli samaista pyörätietä toinen auto vastaan,
mutta sillä sentään vilkkui valot katolla ja puistopuolen auto oli asialla.

Tervetuloa



työterveyshuoltoon.

Minä pölijä kyykkysin kuvaamaan.

Siinä olikin ylös nouseminen kökkimisestä, kun nivelet & lihakset panivat satasella hanttiin.
Rollaattori mummokin meni niin huisin lujaa,
jotten ehtinyt älytä ja pyytää häntä ajamaan ajokkinsa likelle,
jotta saan hitusen tukea ja armoa kropalle.
Eihän siinä muuta voinut kuin lätätä kämmenet maahan ja ottaa käsivoimat nousun avuksi.
( samoin tavoin kuin luistimilla olet  jäätä ensin tervihtinyt ahterilla ja ylös on päästävä)

Viirus oli lääkärin tuomio.
Nyt on fläkki nielussa, joten on pesänsä löytänyt.

Auts'



huovutuksessa kävi näin.

Kun on hätä kädessä niin siitä pääsee käden kääteessä.

Paikka paikan päälle.



 ;o) noh, pitäähän se ensimmäinenkin paikka olla.

Hurskunpurskun



koneesta löytyi piskuinen patalapun poikanen.
Kursittuna kohilleen

ja




tässäpä on sitten vinkan vihulainen.

Ai, että tekis mieli ommella pipoon nappeja tahi helmiä ...

Maltoin sentään itseni pipon suhteen XD



ihan muutaman napin



ompelin rintarossiin.

Hotwax on tehnyt muutaman hedelmän
( pari on kaksi ja muutama on siis yhden enemmän ;o) eli kolme)
ja tässä



suurin & komein.

Nyt on jo niin väläkky olo



joten on aika painua horisonttaaliseen asentoon ja
toivottaa mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja namu unia!





keskiviikko 3. elokuuta 2011

Jo ennätti elokuu

Osastommekin on 



muuttanut majaa
vanhainkodin uudisrakennuksen puolelle.

Hitusen muutto kropassa tuntuu, eikä pelkästään se



jotta sai juosta vatsan alunen täynnä jalkoja. 

Osaston töppöjalka se taas keikkui ylähyllyjen tavaroita ja muuta sellaista,
joka oli liki katonrajaa.
Kroppaa on venytetty kuin keskiajan kidutuspenkissä tosin ilman ruuvivempaimia.
A-tikkaiden kanssa suhasin vanhalla puolella ihan keskenäni.
Talonmieheltä kysäisin & pyysin, 
jotta jos hän kävisi vanhalla puolen kylppärissä ja nappaisi vaijerilla kiinnitetyt kylppärin verhot pois.
(Hän nappasee ne pois seisten suorin vartaloin ja ojennetuin käsin.)
Tuumasin, jotten tohtinut tikkaiden kanssa alkaa keikkumaan ...
kylppärin lattiassa on tietysti kaato ja tikkaat eivät pysy pystyssä keikkumati 
kuin rosvoryökäle jalat valettuna btoniin.
Keikkuvilla tikkailla vaijerin venytystä ihan issekseen osastolla
ehei ei onnistu ...
jossain kohtaa iha ite Tarinallakin kuplii itsesuojeluvaisto pintaan.
Talonmies totes yks'kantaan tottakai
XD katsellessaan minua niskat alakenossa.
Jatkoipa siihen vielä muistutuksella vakuutuksesta työtapaturmissa.
Tulihan fiilis vertikaalisesti rajoittuneella "iha itellä" 
juu-u kohdalle napsahti isällinen nuhdesaarna.

Vanhainkodin johtaja kävi aamutuimaan kysymässä kuulumisia miltä tuntuu.
Vastasin; kah, olo on kuin haitarinpalkeilla, joilla on paukutettu 9 tuntia säkkijärvenpolkkaa.
Köki ... veny ...köki ...veny ...
mutta pikkuhiljaa tässä taloksi käydään ja tavarat löydetään.

Rinsenssakin ehti jo 



kuukauden ikään.
Jo on tyttärellä siniset silimät kuin orvokit.
klikkaa kuva isommaksi

Esikoinen puhui helteillä,
jotta olisi mukava sellainen pipo, 
josta ei meriviima talven tiukoilla pakkasilla vihellä läpi

Tarikkaa konsultoin silmukka määrästä



ja 



tällainen pipo oli pyykkikoneeseen mennessä.

Saas nähdä tuleekos esikoiselle, pikku-ukolle vai rinsenssalle pipo?
Vai tuleeko kännykkäkotelo tai huopaa rintarosseja varten?
Jännitystä elämään!
Kone hursuttaa & purskuttaa ...

Jänskättävää ehtoota sinullekin!