torstai 25. marraskuuta 2010

Arkea ja näpertelyä

Arkeen sitä on ryhdyttävä,
vaik' kun murhe sydämessä kaihertaisi ja kyynel silmäkulmassa kimaltaisi.

Nukkumaijan rapsalla olimma ja siinä sitten tuumasin mikä piipaa, mikä tai mistä tuo ääni tulee?
Siinäpä muutkin alkoivat kuulostella mikä ääni & mistä.

Noh, sehän ol' se palokello, joka ei osastollemme kuulu.
Nyt sattui vaan olemaan vielä niin hipi'hiljainen hetki,jottei ollut viel' elämän ääniä osastolla,
jotta heikko piippaus toiselta osastolta kuului.

Ketjuksihan me menimmä yks' osastolla yks' väli huutajana ja yks' palotaululla kysymässä mistä on kyse?

Joku YIT:n kaveri kellarissa porasi ja pöllytti eikä ollut viitsinyt nähdä vaivaa sulkeakseen ilmastoinnin saati tehnyt varoilmotusta palolaitokselle pöllyävästä porauksesta.
Automaatti hälytys ja eipä mene aikaakaan,
kun vanhainkodin pihalla on ambulansseja sekä paloautoja pilvin pimein.
Huh sittten, kun vielä maakunnista lähtee pelastuslaitoksen yksiköt iliman ajan ja jossain voi olla oikeesti tarve.

Paloilmoittimen päällä on ISOLLA teksti käy ilmoittamassa hälytyksestä Puistolaan.
Noh, mehän olimme jo asiasta tietoisia, kun naapuri osastolta tuli hoitaja kysymään;
eikö teitä lainkaan kiinnosta ...
minähän siinä jysähdin, jotta joku pölijä poraa kellarissa, emmehän me muutoin tässä istuisi.

Ko hoitaja on joskus jättänyt huomioimatta koko palokello tillityksen ja saanut asiasta palautetta.
Nyt ilmeisesti ajatteli jakaa pirruutta sekä laittaa vahingon kiertämään.

Yläkerrassa oli nukkumaijavuorossa koko talon turvallisuusvastaava.
Palo-ovi joli just' ennättänyt kloksahtaa kiinni hänen tullessa osastollemme ilmoittamaan hälytyksestä.

Vastauksemme oli triona hänet nähdessämme; kellarissa porataan.
Juu-u annomme palautetta tastä miten meille normaalissa elämän menossa kuulumattomassa hälytyksessä saimme tiedon.
Aikaa ei taatusti ole W*****luun.
Tässä vaiheessa n. 5 min  automaattihälytyksestä vanhainkodin pihalla oli 4 palolaitoksen yksikköä ja 3 ambulanssia.

Ilta aamu keikaus laulu oli laulu katupoikien ...

Aamiaista valmistellessani taisin vetasta veisua sen verran äänekkäästi, jotta asukaskin lauluun yhtyi ;o).

Kaisan kaljamat 



ovat myräkän jälkeen lumiset.

Niin nykyaikaista on tämä



lumipalloilmiö.

Siivenisku



on sivaltanut.
Marraskuu ja surun murhetta



aurinko on silti olemassa, vaik' valo onkin niukaa.

Lumiukolle tuli 



lumikaihi tuiverruksessa.

Askarrella tahtoisin



ja materiaali levällään rinsessan pedillä ;o)

Mummu sai 





sai kaverin.
Voihan tätä rautalanka hässäkkää



vemputtaa, jos ei valamiimpaa tule.

Köökin kynttelikköön 



uutta sälää
eli piparimuottien



uusiokäyttöä.

Kiitän kuopusta ekoradiona olemisesta kera kitaran ja laulaen 70 luvun hittejä!

Nauttikaa ja pitäkää huolta toisistanne rakkaat blgiystävät sekä satunnaiset kyläilijät!











keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Suruviesti saapui sunnuntaina 21.11

isäni lähettämänä.

Mimmu siirtyi rajan taakse klo 16.10 poismenneiden joukkoon. Isä

Mimmun tuskat ovat nyt pois.

Meidän läheisten tuskan ja kaipuun vuoro on nyt.

Mimmun lempikukkia olivat kalla ja valkoinen lilja



amazoninlilja Mimmulle.

Apillat taas ovat ihan



Mimmun värisiä ... kesä ihminen, kun oli.

Muistoissammehan Mimmu elää mukanamme tätä maallista taivallusta edelleen.

Talvista pyrypäivää kaikille kyläilijöille!

lauantai 20. marraskuuta 2010

On se juu kelejä pidellyt

Olipa niin pitkä lämmin jakso,



jotta uusi sienisato ennätti putkahtaa esiin.

Harmauden ja sateen jälkeen



näkyi jopa kotvan vanhaa taivasta

ennen kuin saimme mukavan



lumimyräkän yöllä tuloksena valoisaa harmaata.

Ruusunmarjojen 



pirtsakkaa joulunpunaa.

Pikkuäiti teki 



lumimiehen.
Pikkuista lumimiestä askare ei kiinnostanut vaan vei enon katsomaan kadulla kulkevia autoja.
Toiveikkaana pikku-ukko oli uudet ajovalot nähdessään sanonut piipaa,
muttei näillä keleillä likeiselle vanhainkodille tarvita piipaata niin usein kuin helteillä.

Olisi luullut, jottei Liisa olisi liukastellut, kun maassa on vitivaippa ...
luulo on luuloa eikä tiedon väärti.

Liisana vasta iltapäivällä olivat saaneet heitettyä jokusen lipsumista estävän sepelinmurun kevyenliikenteen väylille.
Kunniakkaasti pysyi jalkumien pohjat maata vasteen ja mummu vertikaalisessa asennossa.

Hmmm ...



ehkäpä minusta on tulossa vanha ;o) ,
kun silmäni viehtyi näihin punaisiin juomalaseihin ? ? ?
Huushollin astiat tuppaavat sinisiä tahi vieläkin sinisempiä XD

Postiljooni oli polkenut joulukirjan perjantaina postilootaan.
Ihania kuvia ja ohjeita ... huokaus . . .
Eläkkeellä sitten ennättää enempi toteuttaa itseään ;o) 
nyt tuppaa tuo työ rajoittaa harrastamista.
(eikä mikkää savolainen työ)

Lehtikuusen käpyoksia kuolasin





mutta askartelumateriaali oli saavuttamattomissa.

Ookko tuksu ihan varma




jotta pelakuu vielä uuden suven näkee?
Epäilys rinnassani on kovin vahva.
Lauantai 



ja enska 
(entisten nuorten sävellahja)

Esikoisen palapeitto etenee enskan tahdissa.
Kukahan nuo langanpätkät päättelee?

Oi, siellähän muisteltiin Kuuskaa, jossa on nykyään luukut akkunoissa.
Etsin tuolta jostain mikä "lie levyn" eli tietomasinan uumenista kuvan jahka ehdin.
Kuva on nääs pelkkänä numerosarjana, kun on otettu vanahalla kameralla.



Nuorten sävellahjan aikana piirrettiin silimät päähän ja piipattiin kutrit rännikourulle ...
vatsalihasjumppaa nauraa hekotellen.

Sitten liftillä Tuiraan tosin muutaman kerran pääsi ihan lippujonoon asti kyytiläisenä.

Eipä tänä päivänä uskaltaisi peukaloa pystyyn nostaa ja heilutella autoilijoille, eipä ei.

Vai onkohan kyseessä juuri tämä ikääntyminen XD, jotta liftauksen suhteen pupu on pöksyssä ja arkajalka,vaik' ei ole rakkoa jalassa?


Lauantai illan huumaa vaik Travoltan tahdittamana kyläilijöille!


maanantai 15. marraskuuta 2010

Onneksi on maanantai

Tänään en ole samaa mieltä Karvisen kanssa, jotta vihaan maanantaita!

Ilta aamukeikaus laulu ol' töihin pyörällä kihnuttaessa Carolan kielletyt leikit .... 
tein tuulelle tupaa vaan tuuli mua hyytää.

Tuuli ei totisesti hyytänyt ja ihme kumma vettäkään ei tullut taivaalta kuin aisaa.
Herttaiset + 5 astetta näytti mittari töihin päästyä.
On tässä varsinainen marraskuun keli.

Tarttee varmaankin käydä isäntänä tilukset läpi tutkailemassa mitä kuuluu orvokin aluille.
Joko kukkaa pukkaa ;o) ensimmäiseksi adventiksi.

Työparille totesin nukkumaijan rapsan jälkeen, mennäänkö eilisehtoon jäljillä?
Hänellä ei ollut asiaan poikkipuolista mielipidettä, totes' vaan helpommallapa pääsee.

Minulla 12 päivän putki yhellä vapaalla ja työparilla yhtä vajaa.
Vuorossa oli siis todellakin äly ja väläys!
Saunamaijoille sitten tuumasin, jotta teijän on ihan edesvastuutonta jättää meijät kaks' tänne osastolle keskenämme pyörimään ja pölijäileen. 
Asukkailla on enemmän ymmärrystä ja tolkkua kuin meillä.

Siinähän sitten iski kylmänrinki persiin alle, kun sijaisen sijainen soitti, jotta on kipeä.

Kello raksutti just' 11.00 sekä rapiat ja minä soittamaan rekryyn sijaisen sijaisen sijaista.
Sähköposti oli siinä auki ... silmiin pisti viesti tiistaina rekry on kiinni klo 11.00 lähtien.

Eipä vastaa rekry puhelimeen ... 
minä jo kauhulla mietin, jotta ei meistä kummastakaan aamuvuorolaisesta ole rempasemaan
14 tunnin työvuoroa.
Kunnes synapsien välillä iski kipinää ... 
jihuu tänäänhän on se vihattu maanantaki...
eipä hätiä mitiä,
sittenpä halusi vapaaksi & valtoimeksi
suunnaton helepotuksen huokaus!

Loppuhuipennuskin työpäivälle oli aika koominen.
Kahvikeittimen pannusta tipahti pohja.
Semmonen ihan sileäreunainen kuin silimälasien linssi.

Eihän kahvipannua saa tungettua pistävä-viiltävä jätteeseen, joten asialle oli tehtävä jotain.
XD tuumasin, jotta vien sen samalla lasiroskiin, kun vien lähtevän postin.
Olin oikea jopinkuupan sukeltaja ...
uudisrakennuksen vuoksi roskikset eivät ole tutuilla & tunnetuilla paikoillaan.

Naapuriosaston hoitaja oli tulossa töihin ja sai röhönaurukohtauksen nähdessään minut tonkimassa roskiksilla pohjaton kannu kädessä.
Naurunsa seasta sai hän kakastua; erikoista sakkia te siellä kakkosella olette, mutta noin erikoiseksi en ihan ajatellut.
Nyt tiedän missä ovat kaik' muut jätelootat vaan sekajäte jäi löytämäti ;o)
Kieltämäti siinä ittensä aika tolloksi tunsi lootien kansia availlessa kuin adventtikalenterinluukkuja.

Nyt on sitten kahden päivän huilivapaat edessä kaikkien onneksi.

Insinöörit



rakentamassa tornia.

Pisaroita on piisannut 



vaik' ei ole koko ajan satanut



usvahuntu vaan on kostutellut kaiken pisaroiviksi.

Juhannusruusun lehti se sisuttelee 
oksassa takertuen menneeseen kesään.

Orkidean nuput



pullistuvat.
Jänskättää minkäväristä kukkaa on tulossa.

Nallekarkeilla



väriterapiaa




harmauteen.
Eipä voi muuta kuin todeta; niin taidokasta siveltimen käyttöä jotta.

Olkaa iloisia maanantaista kylässä kävijät!




perjantai 12. marraskuuta 2010

Siivous päivä

top, top, tykkänään ...
en ole ollut rankkurina villakoirien peräsä ehen vaan olen siistannut kameroista kuvia ja muistikortteja XD

Ensin töissä siirsin vanhainkodin kamerasta eilisen ehtoon kuvat koneelle 
ja tänään kotona ;o) 
ja sitähän juonsi aikanaan Kyllikki Virolainen.

Juu, ootta tehneet oikean diagnoosin, jotta Tarina on väsynyt. 
Sitä on kaiken maaliman aineellista velkaa tässä maalimassa, mutta minulla on ihan tukevasti univelkaa.
Saunan jälkeen sammun taatusti kuin saunalamppu ennen kuin pää pielusta edes hipaisee.

Pyrymyräkän poikanen kera räntänsä



sai haramaana päivänä hanhikin värit pistämään silmään.

Jokaisessa mummussa asuu pien



hileglitter XD



klikkaa kuvaa niin saat isommaksi.

Eilen omaisten illasta tullessa jäin ihastelemaan kameran linssin läpi kiiltävää kadun pintaa.

Seistä törötin ja kamera rapsahteli tiheään.

Sitten eräs rouva tuli kysymään mitä minä teen.
Tuumasin siihen innoissani, jotta kadun pinta kimaltelee niin kauniisti.
Rouva jatkoi; punainen valo vaan vilkkui, 
johon minä vastasin keskeyttämättä räpsyttelyä; harrastus se on tämäkin.
Rouva sitten pyörähti kannoillaan ja paineli pirttiinsä takaisin.

Tänään töistä tullessa kukaan ei tullut kyselemään eikä kommentoimaan.

Marraskuun päivä on ollut marraskuumaisesti harmaja



mutta pilvessä ol' sellainen reikä, jotta melkeistään sinitaivas näkyy.

Torvijäkälääkin



sain kuvata melkein rauhassa.

Kännykkä keskeytti sitten tillityksellään kuvien näpsimisen.

Pikku-ukko tuli justiinsa mummulaan, joten lähdenpä tästä leikkimään.

Viihtyisää perjantai ehtoota ja lempeitä löylyjä kotisaunan lauteilla!



keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kun ei Simuna viitsinyt niin ei Marttikaan

viitsi maita vahvistaa.
Lämmintä on liki + 4 astetta ja hillitön hernerokka sumu.
Eilisestä pyrytyksestä on jäljellä vaan alakuloista loskaa.

Sain haasteen Tarikalta, johon nyt vastaan.
;o) puhelin konsultaation sain tehdä ja kysellä isältä ...

1. mitä vastasit kysymykseen pienenä, mikä sinusta tulee isona?
Laboratoriohoitaja, radisti valtamerilaivalla.

2. mitkä olivat sarjakuvien/ piirrettyjen lemppareita?
Aku Ankka sarjiksista.
Kaunis suvi aamu ja muut vielä nukkuvat mummulassa.
Minä laahasin pahvilaatikon pihalle
(se oli ns. villatakki, eihän sitä riisuta ja pueta alvariinsa)
ja nipun Akkareita.
Pahvilaatikossa olin tuulen suojassa ja siellä sitten luin niitä kottaraisten laulun säestämänä.
Piirretyistä oli Väiski Vemmelsääri.

3. lempileikkejäsi?
Laboratorioleikki sisällä.
Pihalla sitten kuka pelkää mustaa miestä ... mikähän tämän leikin nimi on nykypäivänä.
Eihän sitä parane huutaa putki suorana kitarisat paukkuen moista huutoa.
Jalkapallo, pesis, kirkon rotta, kymmenen tikkua laudalla, vinkki, tuikkis yms. pihapelit.

4. parhaat synttärisi ja miksi?
Tämä on paha kysymys.
Varmaankin ne synttärit, jolloin en ollut kipeänä.
Muistikuvani synttäreiden vietosta on ... pehkussa vällyn alla ja olo on kurja.
Synttärini osuvat siihen parhaaseen lentsuaikaan.

5. mistä urheilusta pidit/ harrastit?
Jalka- ja jääpallo, pesis ja juoksu.

6. ensimmäinen musiikki-idolisi?
Taisipa olla Lasse Mårtenson ja Markku Aro ja minulla ikää n. 5 v.
Sitten isompana Moody Blues, Beatles ja mitä niitä kaikkia olikaan ...

7. paras joululahjasi/ muu lahja jonka olet saanut?
Voi hyvä tavaton, enpä muista mitään erikoista.
Ilahduin ilmeisesti myös niistä pehmeistä paketeista.
Yks' juttu liittyy kyllä kummeilta saamiini aamutossuihin ;o)
Koulu näkyi huoneeni ikkunasta.
Mitä lyhyempi matka sitä paremmin myöhästyy vai kui?
Hoppuhan se tuli ja juoksujalkaa kohden koulua, tuolla kertaa jouduin pysähtymään ja odottamaan, 
jotta pääsen suojatien yli.
Siinä seisahtuessa katse osui jalkoihin ja hyvänen aika jalassani oli sellaiset "prinsessa"aamutossuläppäset hilekimalletupsuineen.
Takaisin kotiin vielä lujempaa jalkumien vaihtoon.
Lopputulos oli, jotta myöhästyin tunnin, kun koulun alaovet menivät lukkoon kotvan päästä kellon soitosta.

8. mitä olisit halunnut tehdä, jota et ole vielä tehnyt?

Jätetään tuo radistin homma pois tuosta valtamerimatkailusta. 



Haasteen voi napata mukaan kaikki, jotka eivät ole vielä haasteeseen vastanneet.
Tietysti olisi kiva lukea millaisia muistoja on pojilla.
Joten Ahti, Ukko-Tonttu, Teuvo ja Markku nyt pukkaa haastetta!



Mukavaa Martinpäivää kaikille!

maanantai 8. marraskuuta 2010

Mukavia tuhtailuja

samassa suhteessa kuin töissä vilskettä.

Käsitöitä tehdään kimppakivana



ja pikku-ukko avittaa kerältä vapaata lankaa, jotta villapuku edistyy pikaisesti.
Urakkaluonteista kutomista ;o)

Postin pistelakot vauhdittivat pensseliä



salibandy sarja pyörii ja oikeat pelipaidat nakittavat postissa pistelakkojen takia.

Äipä totes kuopukselle ooppa vähän matalammalla, jotta yllän kuvaamaan niin ettei tartte kiivetä tuolille ;o)
äipän vinkkelistä n. 2 metriä on ylen korkialla.

Eno sittem tuumasi paita on päällä muut vermeet kasassa, mutta mihinkähän pikku-ukko on vienyt mailan?
Pikku-ukko on hanakka opettelemaan mailan heilutusta. 
Juu-u tosin korkeeks' mailaks tuppaa vielä menemään pelinhenki pikku-ukolla.

Pikkuperheen isi oli uudessa kodissa remonttireiskana ja pikkuäiti sekä pikku-ukko mummuilivat sunnuntaina.

Kävelemme kauppaan pikkuäidin ja -ukon kanssa kärryjä ei ollut fölis' lainkaan.

Pakkaspoika oli



tehnyt jäähelmen lupiininlehdelle ja pitihän sitä ihastella siinä missä ohi kulkevia juniakin.

Mummu ja äiti syövät vielä päivällistä niin ...



jospas minä konnan saisin ... eivätpä tiiä köökiläiset mittää.
Tuleekohan pikku-ukosta sittenkin polliisi?

Alkoipa pojallakin tehdä tehtävänsä ulkoilu ja päivällinen. 

Huilitauoksi meni pikku-ukollakin



Saimme tyttären puikoille putkihuivin novitan malli 27 syksy 2010.


Aatoksen päivänä olisi mieli tehnyt lähteä 



pitkin valonläikkää kulkemaan ties mihin satumaahan.

Noh, tartti mennä saunatontuksi töihin.
Saunavuoro on mukava vuoro, kun saa olla asukkaiden kanssa eikä tietokoneen.

Pakkaspoika oli pitänyt lystiä yönkin



rutsku




ja pitihän minun ihan vähäsen kokeilla kengän nokalla onko ihan oikia rutsku ;o) .

Hallikainenkin



ol' vetassu veisunsa.

Siililapaset 



pikku-ukolle nimipäivälahjaksi.

Kah' hyvin oon osannut jättää hoitamati,



kun orkidea päätti tehdä uudet nuput. 

Ihan on ylläripylläri minkävärinen orkideankukasta tulee.

Ihastuttavia aatoksia ehtoolle sinulle, kun jaksoit tänne asti
ja tokihan toivotan myös makkeita unia, kun pääsi pielukselle painat!

torstai 4. marraskuuta 2010

Mummu lapsenlikkana

välipalaalla



iso poika istuu mummun stoolilla.

Esikoisen huivi



nallen kaulassa

jota luulin ihan rauhassa kuvaavani pikku-ukon katsoessa muumilaakson tarinaa



mitä mummu menit tekemään???
Nostit nallun sohovalle ja pistit hurtuukin kaulaan.




ikeestä on tätin nalle päästettävä



pörröä on kiepillä kaulassa.

Taiteilija



työssään




valitsi vihreän

Lentosuukko



mummulle askareen välillä

Itseilmaisua eli



taidetta.
Nyt on mummulan köökin pöydällä



pikku-ukon jostain kaapista löytämä kynttilätonttu.
Enkä voi sanoa minkä joulun unneutunut kynttiänpidike tonttu sattuu olemaan.

Huisaa kummitusten tuntia ja sen jälkeen rauhaisaa unta!