maanantai 23. helmikuuta 2015

Tylsyydestä sukeutui hapokasta


Ois se voinu ihan kunnon talvikelejäkin pitää sairausloman aikana
eikä vaan näitä 



huisia räntäsateita



ja pääkallokelejä.

Hyvällä kelillä toimeton olisi ajanvietteeksi voinut kävellä pitkin katuja
sinne, tänne sekä takaisin.
Sähköultran lisäksi olisi saanut tärkeää kaamoksen jälkeistä valohoitoa.

Sen parhaan ystävän luokse sitä tuli pisteltyä tossua toisen eteen, 
vaik' taivas kuinka parkui sadointuhansin kylmin pisaroin.

Ai ihanaa, sain luvan parhaalta ystävältä lähteä kokeilemaan työntekoa.
Käden liikeradat ovat parantuneet huimasti. 
Ei se ihan entisenlaisesti toimi, mutta toimii ja se on pää asia niin kuin pipokin.

Jottei ihan kamalia vieroitusoireita tulisi



niin kudoin piponi valmiiksi.
Tuli sinne pari kämmiä, mutten viitsinyt pistää purkoosiin.
;o) tietääpä miten päin pipo päähän tulee asetella.

Kyllähän sitä itte kukanenkin tietää kuinka siinä käy,



kun on tylsyyteen asti pirtissä pyörii. 
Siitä seuraapi hyvää tahi pahaa.

Takaraivooni on jäänyt takavuosien
Strömsöstä juttu tapiseeraamisesta ihan muulla kuin tapetilla.
Tyttärelle asiasta jutustelin ...
nii'in kuinkas sitten kävikään XD
tytärhän tuli visiteeraamaan ja hihat heilumaan.

Sommittelun



ensisilmäys lattialla.

Sitten vaan hihat rullattuna



askareeseen.

Tytär laittoi anomuksen ukkokullallen kuvan kera, jotta jäisi yökuntiin.
Projekti on vaiheessa.
Vävyn ensikommentti seinästä valokuvan perusteella oli: hapokasta.
Yöloma-anomus hyväksyttiin ja seuraavana päivänä olikin eteinen saanut uuden kevätasun.

Kuvaan valmiin eteisen jahka aurinko on kainostelunsa kainostellut.
Kuvat ovat niin rakeisia jotta, eikä salama auta asiaa pätkänvertaa.

On auringolla kuitenkin säteensä pelissä päivänpituudessa juu-u
siinä kevättärinnassa tunteessa.

Herätyskellomme sinitiainen



puuhastelee jo pesäpönttönsä ympärillä ihan isännän elkein.

Käpytikka on myös mieltynyt



samaan tolppaan.

Pärryyttää tuota metallihattua sellaisella lemmenkiihkolla, 
jotta huonokuuloisempikin kuulee tämän 
reviiriuhittelun & lemmenlirkutuksen.

Oravavat sentään vielä vaan syövät



söpöilevät pihassa.

Mutta eipä aikaakaan kunnes on toisensortin meno.

No juu-u, on sitä iha itelläki jo kevätmieli.

Sain chilivaarilta Starfish c. baccatumin siemeniä.

Kaikki 12 kylvämääni siementä



itivät.

Loput siemenet lähetin eteenpäin huopatossuselle chilivaarin toiveen mukaisesti.
Toive on nähkääs se, jotta chiliharrastus leviäisi ja voisi hyvin.
Harrastus vielä leviää taimien annolla eteenpäin chilin ystäville.

Näiden herkkujen vauvala on akvaariossa.
Siellä ne saavat valoa riittävästi ja
kosteus pysyy näpsästi tasaisena.

Toivotampa sinulle värikästä



kevään odotusta!

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kupperiskeikkaa

Hiljaista on täällä tuvassa ollut kuten siellä huopatossutehtaallakin
juu-u ja monella muullakin tehtaalla.

Osakaisen arvonnassa voittamat Maijalangat ovat nyt tämän näköisiä.

Tyttärelle



vanttuut

sekä



turbaanipipo.

Turbaanipipossa on harmaata seiskaveikkaa kaverina,



jotta on sellainen talvimallin turbaani ;o).

Pistäydyinpä kirjastossa palauttamassa jo luettuja opuksia sekä
etsimässä niitä mielenkiintoisia lukemattomia.

Pyyhälsin ensin ohi ... siis näin, mutten katsonut mitä pöydällä oli.
Pyyhälsin toisenkin kerran ohi jo sivusilmällä vilkaisten.

Kun olin saanut valittua riittävän kasan hengenravintoa 



niin jopa istahdin reppuselässä tuolinnokalle istumaan & kutaisemaan muutaman rivin.

Eipä tuolloin viel' tiennyt, jotta kutomiset oli kotvaks' aikaa kudotut.

Heitin ihan omassa pihassa sellaisen hupsista keikkaa kupperiskeikan jotta.
Kyllähän minä sen "kuopan" olemassa olon tiesin, 
mutta enpä osannut auraamattomalla pihalla sitä paikantaa.
Sattuipa askel sen kuopan reunalle ja sitten kaikki tapahtui niin yllättäen kuin entisen likan kosinta.
Ei siinä ilmalennon aikana ennättänyt miettiä miten raajat tulisi asetella kaatumisohjeiden mukaan, ei.
Maanvetovoimahan se pitää huolen siitä alastulon tömpsähdyksestä konsa ihminen ei ole lintu.
Olkapää tervehti ensimmäisenä talvista tannerta vastaanottaen päällensä kaupparepun ja minut.

Tässä negatiivisessa asiastakin löytyy se positiivinen puoli. 
Kiittelin nähkääs mielessäni, jotta jätin kananmunat kaupanhyllylle.

Elo on ollut varsinaista pyörimistä pirtissä, kun ei oikein voi tehdä mitään.
Palapeliä aloitin pelaamaan, mutta sen vieressä tönöttäminenkin sai kivun voimistumaan.
Kävelyretket ovat olleet tyyliin kierrä kortteli ympäri.
Käden vastaliike askelluksessa saa takahampaat kireälle.
Noh, nyt menee ihan  ruikuti' ruikutiksi.

Lääkäri totesi minulle, jotta fysioterapeutti on nyt minun paras ystävä.
Tuumasinpa Matille, jotta olet sinäkin paras ystävä, 
kun laitat heti kättäpäivää jälkeen 
töpselin seinään ja annat sähköhoitoa.

Voinko kutoa kysymykseen sain vastaukseksi: puolet siitä mitä tavallisesti.
Ilmeeni ilmeisesti kavalsi, 
kun hän sanomaansa tarkensi ja puolet siitä, kipeää ei saa käydä.

Nyt kärvistelen tuon olkapäässä olevan "pienen repeämän" kanssa ja toivon, 
jotta sitä ei tarvitsisi kirurgin parsinneulalla kasaan harsia.

Kuopus on käynyt äipällä kodinhengettärenä. Kiitokset hänelle siitä!

Lääkärin pakeille tänään ja parhaan ystävän luo huomenna.
Jokohan sitä koht'puoleen tavallinen arki pääsisi alkamaan?

Toivottelenpa sinulle kauniita



aurinkoisia päiviä!