torstai 22. marraskuuta 2012

Kuka saa haaveilla?

Im Memoriam Paavo.
Toinenkin kilpikonnamme Paavo



siirtyi



kilpikonnien taivaaseen 13.11.2012

Nimestään huolimatta Paavo oli 19 v neito, 
joka ennätti pyöräyttää tiun kilpikonnanmunia.

Eipä Paavo päässytkään yli Huldan kuolemasta, vaikka siltä jo näytti.
Söi kohtalaisesti tosin ei Paavomaisesti (kaikki tarjolle asetettu eines kelpaa) 
ja eli konnamaista elämää.

Pikku-ukolle kerroin, jotta mummulassa ei ole enää Paavoa se kuoli ja meni taivaaseen.

Pikku-ukko istui tovin hiljaa ja totesi päätä nyökäten pohdintansa tuloksen;
 kilpikonna meni Jarin kaveriksi.

Talven tulosta ei ole tietoakaan.
Päivisin lämpöasteet ovat kivunneet yli +5 asteen.

Noh, on sentään ollut pari 



harmajan kosteaa



sateetonta päivää.

Rinsenssa otti olosuhteista vaarin



ja mutanaamion.

Pikkuäiti toivoo jo lunta XD.
Juu-u kyllähän sitä pyykkikonetta saapi ruokkia kahden touhukkaan pienen kanssa päivittäin kenties useammankin kerran.

 XD oiskos jo aika päästä tuohon haaveiluun?

Mietiskelin mikä se on tuon konnuuksien akvaarion kohtalo sitä tyhjentäessä pohjahiekasta.
Olispa ollut jälleen ämmänlängille käyttöä!
Eipä olisi kyynärpäät tuntuneet mekano-osilta ... huh.

Lopputulema oli minun pohdiskelussa oli,
 jotta käykööt akvaario jälleen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.

Siistauksen jälkeen oli taas kantamuksena hiekkaa ja kiviä.
Ostosparatiisissa hiekat ja kivet siirtyivät ostoskärryillä Volvoon.
Kiitos tyttärelle parkkihalli karusellista ja kotiinviemisistä!

Kuopus toimitti sitten kotipihassa ne ämmänlänkien hommat ... 
kasatkaa tuohon (käsivarsille) ja avatkaa ovet totes meille.
50 kilon kiitokset kuopukselle!

Puhtaan pohjamateriaalin akvaarioon ämpärillisen kertaa monta kannoin sitten iha ite ...
ja projektin loputtua kyynärpäät tuntuivat jälleen mekano-osilta, 
joissa on nöyri hitusen löyhällä.


Pikku-ukko sateisessa tuulentuiverruksessa




käsineinä Muu ja Bää matkalla kalakauppaan.

Virnuilin tyttärelle, 
jos saamme viisi särkeä voimme lähteä eteään kuin Nuuskamuikkunen.

Katselimme ihastellen ensin pupujussit,
 ötökät ja muut ehkäpä meikäläisellekkin ällöiljetykset.

Vasta sitten pyysimme kaupan tätiltä neontetroja.
"pikkuakvaarioon" ei konnusakvaarioon.
 Pikku-ukko katseli silmä kovana mitä tapahtuu ...
haavilla kaloja pussiin niin
eipä aikaakaan, kun kaupassa kajahti minäkin haluan haaveilla!
 (olipa paljon iloisia kanssaihmisiä ympärillä)

Mitäpäs siinä muuta kuin jälleen selittämään XD

Kalakaupassa saa haaveilla vain kaupan täti.
 Ei mummukaan saa haaveilla täällä.
Mummulassa taas saa haaveilla vain mummu.

Kiinnostus haaveiluun siirrettiin sitten siihen mikäs se olisi kiva laittaa akvaarionpohjalle.
Ei ollut pääkallo, ei entisaikojen sukellushenkilönkypärä ei.

XD pienet pojat eivät ole aikainsaatossa miksikään muuttuneet.

Akvaarionpohjalla 



on



laivanhylky. 

Haaveillaan haaveita 



ja ihanan värikästä arkea sinulle!





































lauantai 10. marraskuuta 2012

Hys, hys mummu nukkuu


Viikko on vierähtänyt nukkumaijana yötuurissa ja päivät nukkuissa. 

Illan hämyssä sitä töihin lähti




tuikkujen tuikkiessa.

Aamulla varhain kun aurinko nousi




sitä kotimatkaa tassutteli unihiekat silmissä
toivoen, 
jotta hiekotussepeliäkin olisi tienpinnassa jalkumen alla.

XD aika rapsakkaan liukasta aamukastetta.

Pieni jutustelu tuokio murusen kanssa.
Eräs iltapäivä meluisa helikopteri pörisi ja pörräsi matalalla ...

Pikku-ukko selitti; minä sanoin sille hys, hys mummu nukkuu. 
Ei se helikotteri kuullut, kun taivas on niin korkealla.


Pikkuäiti katsoi kauniita ja rohkeita...
pikku-ukko huokasi ja totesi äiti minä rakastan noita naisia.

Hymyssä suin sai tytär loppuohjelman katsella.

Kiitokset bemulle!

Postikusti




polki suun makeaksi.

Hänen blogissaan on kuva härpäkkeestä ja sen "uusio" käyttötarkoitus piti arvata.
Katselin kuvaa ja jo vain mieleni teki siihen härpäkkeeseen laittaa pullo kuivumaan.

XD hekotusta nythän mä vasta hokasin ...
rusetti ... hihittelee ... suklaati on ihan ylösalaisin.
Noh, taukojumppaa ;o) nousepa käsinseisontaan niin jopa on rusetti oikeinpäin.
Näin voi käydä muutaman tunnin kellonkääntö takaisin päiväihmiseksi nokosilla XD.

Tuuli on tyventynyt ja on +2 astetta lämmintä
juu-u ja satelee vettä.
Taitaa olla lumiveistosten loru lopussa.

Taitaa lopussa olla tämä postauskin,
joten toivotan

olkaa sinnikkäitä 




ja valoisia!



 










tiistai 6. marraskuuta 2012

Täysosuma jättipotti

Maisema on nyt muuttunut toisensortin sävyiseksi harmajaksi.
Yöllä tahi aamuyön tunteina on räntää tullut ihan kiitettävästi.
On sellainen pääsiäiskeli.

Unhoitin eileen keittojuurekset kauppaan pariinkin otteeseen 
niin oli laittauduttava kauppareissulle.

Lompsuttelin loskassa pahaa aavistamattomana, kun
tuulenvire päästi oksan räntäloskan painavasta ikeestä.
Se  onneton loskamöhnä lopsahti suoraa kauluksen sisäpuolelle niskaani.
Kirposipa äänihuuliltani aikas' naisellinen ja korkea äänialaltaan oleva 
ei niin sulosointuinen rääkäisykiljahdus
saadessani täysosuma jättipotin.
Päässäni oli lippalakki, mutta nyt vakaasti tuoreesta järkytyksen kokemuksesta
päätin hankkia Sherloc Holmes hatun.
Sen etsin vaik' kissain ja koirien kanssa.
Onhan sitten suojassa rillit ja niska.

Kotiin tullessa oli pihalla



lumihevonen poikineen



ja siskollekin oma pikkuinen.

Tytär pyysi ottamaan mussukoista kuvia.

Siispä rinsenssalle rusetti päähän.

Mitä 



teki?

Sainpas 



pois.

Rinsessa ei ole sitä paikallaan poseeraavaa sorttimenttiä.



Josko vasussa pysyisi kotvan kohdallaan ;o).

Suukkoko?



Ei vaan ekogeeliä veikan kutreihin.

Kuvaa vaan mummu



ihan rauhassa



kiireistä touhua.

Olkaa tekin touhukkaita



ja nauttikaa lumesta!







sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Elämää sumussa

ja usvaa putkeen.

Ei ole enää



kuuraa



saati niitä sinisiä hetkiä.

;o)muuta kuin kaupan hyllyllä.

Jokaisessa asiassa on hyvät puolensa.

Näin hämeen rajamailla, kun asumme niin
jäipä hitusen viimeiseen hetkeen kesäkukkapyttyjen tyhjentäminen.
Juu-u jos olisimme olleet rotu hämäläisiä niin nyt olisimme kauhoneet kukkaruukuista pois
täysin sulaa ja pehmoista multaa.

Ihan ei ollut vielä kaikki jääherran käsityöt menneet purkoosiin,
kun callunoita tyttären ja rinsessan kanssa laitoimme pariin ruukkuun porraspieleen.
Tukevasti sai takoa rautalapiolla jäätynyttä pintamultaa (n. 5 cm) ennen kuin sai kaivettua koloa silmäniloille.

Tove Jansonilla on jäärouva ja mummu puhuu pakkaspojasta niin pikku-ukko yhdisti molemmat sukupuolet niin siitäpä syntyypi jääherra.

Ihan ei ole priimalaatua 



tämä laukaus etelänmatkalaisesta.

Lampsin töihin tihkusateessa ja silmiini pisti...
taviokuurna, äkkiä kamera esiin ja lintu etsimeen.

Töissä sitten tarkistamaan, jotta oliko aatos oikea ja olihan se ihka oikea taviokuurna.
Työkaverit jo luulivat minun olevan jättipottilottovoittaja, kun olin niin innoissani XD.

Noh,  nämä uudet työkaverit eivät ole vielä oppineet tuntemaan näitä höpsötyksiäni kuten vanhat ja
aamuvuorossa oli vain uusia työkavereita.

Meidät parrattomat vanhat parrat jaettiin neljätä osastolta kahdeksalle osastolle.

Tällainen vanha työkaveri rynnisti rapsaa kirjoittaessani kansliaamme hihkaisten; ihanaa sinä.
Sinullahan on aina työkalupakillinen työkaluja repussa. 
Minä vastaamaan, jotta ei ole enää, kun laukkukaappi pieneni puoleen. 
Ainoana apuna oli tarjota päivystävän remonttireiskan puhelinnumero.
Ehdotin vielä, jotta kysäisee siltä asukkaalta, joka sen ikkunan katolle ropasi auki, jos hän lainaisi työkaluansa.

Pyhäinpäivän sumu oli kunnon ameriikkalainen mörötyskeli.

Ilo ja rakkaus ovat niitä mahti sanoja



kynttilöitä sytyttäessämme, 
joita kaikki edesmenneet ovat meille antaneet.

Auringon makeita 



pilkahduksia toivotan kaikille kylässä kävijöille!



P.S tämä vanha "rakkine" jonka vävy ja kummipoika ovat eräänkin otteeseen elvyttäneet uuteen eloon taitaa nyt vedellä niitä viimeisiä, joten jos iskee blogi hiljaisuus niin tekniikka on pettänyt.