keskiviikko 29. elokuuta 2012

Päivät lyhenevät

Juu-u Juhannukselta käännyttiin rengin puolelle.
Mutta nipisteleekö päivistä joku tuntejakin jo pois?
Aika kuluu niin sutjakkaasti, jottei oikein ennätä kelkassa pysymään.

Vaikka luulisi, ettei sulalla kelillä



kelkka lennä. 

Eikä olisi



menokaan sammaleen pehmeää.

On niitä pidellyt toisen sorttimentin kelejäkin  ;o)

Läksin tässä iltavuoroon ja pilvipä huijasi
musta pilvi pelottaa.
Minä onneton menin lankaan.
Se myös sadetti

Vettä tuli sanoinkuvaamattomala vauhdilla.
Ei semmosia aisoja olekaan, eikä kykene Esterikään moiseen lorotukseen.

Pikku Siwan kattolipan alla oli muutama kanssa kulkija sadetta pitämässä, 
kun kurvasin siihen pyörätelineelle.

Totesin heille; taikurit vetävät kaneja hatuista, pokerihuijarit ässiä hihasta,




 mutta minä lorautan hihasta ainakin litran vettä.

Oho tuumasi sadetta pitävä täti katsoessaan touhuani.

Jos kangas ei läpäise helposti vettä niin ei se myöskään päästä sitä poiskaan
helposti  ... huokaus...
vaan vesi pitää kaataa pois.

Eväsostokset pakkasin suosiolla muovipussiin,
 jottei ole ihan hampaattoman muonaa tarjolla ruokatauolla.

Kunnon tuulenpuuska



pudotti petäjästä tälläkertaa mannaa.

Tätä oksankarahkaa olemme kierrelleet ja kaarrelleet tyttären kanssa.
Mitäpä mahdollisuuksia tällä pudokkaalla olisi?
Keittiön kattoon ja siihen koristeita tahi soppakauhat.
Peltiämpäriin joulukoristeeksi
 ( XD ei ole harmia karisevista neulasista).
Vävykin pääsi jyvälle ideasta ehdottaen led-valoja. 

Mietintämyssyssä siis muhii useampi aatoksenpoikanen.

Pompataanpas seuraavaan kukkaruukkuun ;o)
Naapurin rouva toi kiven murikan kysellen maalaisinkos hänelle kiveen kukan.
Minä hövelinä lupasin.
Kivi näytti silmissäni ihan oranssinkeltaiselta auringonhatulta.
Naapurin rouva on taas vaaleanpunainen ruusu.
Kivi sai tönöttää pihalla liki kuukauden ennenkuin sääennustelijat pistivät pensseleihini vauhtia.
Sadetta, kolean kosteaa, sadetta.

Kiviruusu kiiltää kuin



pässinmunat, pahoittelen.

XD  kuvatessa pätkähti päähän siinähän on kaksi ruttuista puolukkaa.

Ruusunmarja



ei ole ruttuinen.

Kunhan tätä vitamiinia aurinko vielä hitusen säteilyttää niin sen voi namustella suihinsa.

Ruusunkukkasellakin



on herkuttelijansa.

Kesä 2012 on piakkoin plakkarissa ja syys saa.

Otetaampa siis pieni kesänlopetus kevennys.

Piirsin rinsenssan & pikku-ukon
 käden ja jalan paperille sukkien ja lapasien kutomista avittamaan.

Pikku-ukon jalka oli paperilla valmiina ja minä piirtämään.
Pojan ilme oli liki kauhistunut ja äänensävy hyvin paheksuva sanoessaan;
herranen aika, mummu piirtää sukkaan.

Olinpa lähdössä iltavuoroon ja pikku-ukko leikki pihalla hyvin keskittyneesti.
Lekkikaluina polkutraktori ja sadevesiämpäri.
Menin sanomaan hei'heit. (hali, pusu ja masukutitus)
Kysäisin pikku-ukolta mitä sinulla on nenässä?
Pikku-ukko totesi yks'kantaan vastaukseksi; räkää.
Ilme oli sellainen etkö tuohon ikään ole jo oppinut mitä siellä nenässä on.
Noh, nenän päällä oli rapaa.

Rinsessan joululahja auringonkukalla toivotan



ihastuttavia viimeisiä kesäpäiviä sinulle!

Se ehti kuin ehtikin aukaista kukkasen.
Nuppuja samassa varressa on useampi vielä aukeamatta.
Ihime kukka tämä joululahja.



















sunnuntai 19. elokuuta 2012

Lentokone

Päiväkirjan teemoja on monen moisia 
sen tavallisen päiväkirjan lisäksi.
On sää-, ruokapäiväkirjaa ja ties vaikka mitä.

Tämä taitaapi nyt olla kuvapäiväkirja XD

Hillevi,



jonka tein kiitoskukkaseksi



pikku-ukon kummeille.

Aamun valossakin on jo syksynsävyä.

Petäjien 



kupeet

pihlajanmarjat



ja harmaan aamun myöhäinen



kuusen kukkanen.

Porisin ystävättäreni kanssa puhelimessa pihalla eilisnäpäivän alkuiltapäivästä.
Siihen tupsahti pikku-ukko ja äitikin kirjasto- ja kauppareissulta.
 Pikku-ukko totesi minulle; minäkin haluaisin vastata puhelimeen ...
mikäpä siinä XD  vastaa vain.
Annoin puhelimen pikku-ukolle ja ennätin kuulla 
kuka sinä olet, missä sinä olet?
Sitten alkoikin pikapuhelu ... juu-u nyt on moni hyvin kateellinen.
Pikku-ukko lähti pinkomaan pitkin pihaa,
 kiipesi aidalle ja juoksi pitkin tonttia eikä puheeseen tullut pienintäkään hengästymisen häivähdystä.
Ystävättäreni kanssa pikaisin pikapuhelu oli vähän yli 40 min ;o) emmekä pinkoneet minnekään vaan istuimme kauniisti & arvokkaasti kuin keski-ikäisten rouvien tuleekin XD.
Tosin kukkahatuttomina.

Tämän pikku-ukon puhelinporinan aikana ennätimme äidin kanssa jutustella pikku-ukon toiveesta.
Haluaisin nähdä uudelleen oranssin lentokoneen.

Mikäs siinä lähdetään retkelle.
Eväsleipien väliin ei tosin ole sitä lauantaimakkaraa.
Jos kinkku ei maita, niin napsitaan ne pois pikku-ukon leipien välistä.
 (leikkikerhon eväistä palautuu leikkeleet & juustot kotiin)

Istuimme autossa eikä auto ollut vielä edes käynnissä,
 kun takapenkiltä kuului;
kameran linssiin ei kosketa,
minä muistan.

Menimme tälläkertaa lentokentän toiselle puolen.

Puikkasimme metsään



katsastamaan



Aeron 



kaarihallien



rauniot.

Pikku paparazzi kyseli



kuka on rikkonut?

Saaden vastaukseksi



aika rikkoo tarpeettoman.

Kiitoradan toisella puolen oli



helikopteri,



vesitaso ( ? )



ja valkoinen lentokone.

Siinä se on



oranssi lentokone.

Tutkitaan 



propelit pikku-ukon näkökulmasta.

Masinan tiedot



venäjäksi.
Mitähän lie kirjoitettu?

Pikku-ukko 



paparazzi

vaihtaa työkalut



ja tutkii Serlokkina.

Läksimme sitten eväspaikkaa etsimään.

Hippasen pisti vihellyttelemään 



olimmekos luvattomilla teillä?

Kiitorata on kuin moottoritie vertaus oli mennyt perille murulle
 ja ilmeisesti mietitytti oranssia tutkiessa ollaanos ihan oikeassa paikassa,
kun hän yks' kaks' tuumasi; 
jos poliisi tulee pitää pyytää anteeksi ja mennä pois.

Kunnianosoitus



paasi



lentolaivue 32:lle.

Ensimmäisen eväspaikan harmistus oli hanakanterhakan utelias mehiläinen.

Pikku-ukko ennätti jo



haukkapalalle kinkkuvoilevästä,
 kun minä nappasin hänen päästään lippalakin hujauttaakseni pörriäiselle lähtöpassit.

Pojan ilme oli sellainen,
 jotta en olis elläissäni mummu sinusta uskonut ja hyvin oli vielä paheksuva
äänensävy;
 kädestä ei saa ottaa.

Vaihdoimme leiriä



tuulisempaan paikkaan.

Hys'hys' ei kerrota kellekkään, 
jotta tälläkin eväs paikalla erään mehiläisen elontaival loppui 
mummun toimesta ruokarauhaa vaaliakseni.

Aeron



terminaali.

Lentoterminaalin edessähän 



on aina turisteja
 ja paparazzeja ;o) klikkaa kuva isommaksi.

Syksyn merkkeinä löysimme



tatin,

puna-apilat



hämähäkinseitti koristuksessa.

Wanha koivu ei näytä 



hevillä eikä humpallakaan mitä larvassaan piilottelee.

Niitä harmajia hiuksia ;o) niitä vähemmän vihreitä.
Huokaus, kyllä niitä siellä on.

Sammal & 



jäläkälä ovat vihantia.

Kotimatkalla pikku-ukko nukahti.

Äidin nostaessa häntä syliin



pikku-ukko huolehtien visputti äidin korvaan;
kamera nukkuu sylissä.

Ihanaista



 illanruskoa

namu uni vilkutusta



höyhensaarelle!

Kiitos, jotta jaksoit kulkea mukana tänne asti.

Ilahduttavia toiveiden täyttymyksiä sinulle!





















sunnuntai 12. elokuuta 2012

Toiveiden täyttymys

Sunnuntaihan on mitä mainioin päivä toteuttaa 
toive, haave ja unelma.
Varsinkin, kun siihen on jo tehty etukäteisvalmisteluja.
XD akut ladattu ja hankittu lauantaimakkaraa sekä sämpylöitä.

Jokos arvannet mistä on kyse?

Pikku-ukko on kysellyt pitkin työputkea;
 mummu onkos sinun kamerasi mukana?
Saaden aina tylsän vastauksen;
ei ole tai ei nyt oteta sisällä kuvia.

Pikkuäidin kanssa päätimme järjestää ylläripylläri
 valokuvaus eväsretken metsään pikku-ukolle.

Yhdessä teimme retkieväät.
Pikku-ukko koehaukkasi yhdestä sämpylästä ...
ovatko ylen herkullisia ja myrkyttömiä XD.
Mummupa sipaisi yhden eväsleipien teko leivän murulle,
etteivät eväät ole syöty ennen kuin pääsemme mummun keittiöstä minnekään.

Menimmekin tällä kertaa toiseen metsään seikkailemaan Serlokin seikkailuja.

Johtolankoina syksyn merkit.

Jos oikein tarkasti katsot kuvaa näet vihjeen



kuvan vasemmalla puolen mihin metsään menimme.
Klikkaa kuva isommaksi ;o)

Horsman



röyhylöitä.

Todistettavasti yllä oleva kuva on mummun ottama.



Serlok'in todistusaineistoa.

Kesä on jo siinä vaiheessa,



 jotta seuraava sukupolvi



on saatava maailmalle tuulen mukaan.

Vai lähtevätköhän nämä uudelle kasvupaikalle nelijalkaisen ystävän turkin mukana?

Puunrunkopesä



on kuin valaan luuranko.

Selvääkin selvempi punainen



johtolanka



syksyn saapumiselle ovat herkulliset punaiset puolukat.

Jäkälä oli hyvin rapsakan kuivaa. Jokainen askel rapsas ja rusahti.

Kanervat eivät olleet milläänsikkään kuivuudesta



vaan kukkivat mettiäisille ruokaa.

Löysimme hyvin ujon heinäsirkan,
 josta emme kumpainekaan pikku-ukon kanssa saaneet kuvaa.
Se ponnisti ja loikkasi,
loikkasi uudelleen ... viel' kerran, jos toisenkin mennen matkoihinsa.

Me emme sinne voineet loikkia kameroidemme kanssa perässä,
kun kiitorata on kuin moottoritie sinne ei jalankulkija retkeilijä saa mennä.
 Kun äiti ja viel äidinäitikin sanoo on viisasta Serlokin se painaa lähtemättömästi mieleen.

Löytyi sieltä reunamalta jotain,



joka pysyi paikallaan.

Nämä kuuluvat vielä kesäiseen kesään siitä olivat samaa mieltä Serlok sekä mummu.

Jo löytyi



hyvä



eväspaikka.

Eväiden jälkeen olikikin sitten aika mennä

 kuvaamaan pitkällä putkella ja katselemaan



korpikentän



lentokoneita.

Tämä nykyisin ns.korpikenttä on ollut kotvan aikaa ykköskenttä.


Hmm ... onkohan jättiläinen



viskonut kiviä maisemaan vaihteluksi?

Kangasmaasto



on aika ykstotista.

On niin kuivaa



jotta sieni johtolangat



jäivät



näihin kolmeen vaivaiseen.

Paras aloittaa kotimatka,



kun Serlok



 väsyi ottamaan kuvia vuodenajan vaihtumisen todistusaineistosta.

Koskaan ei ole niin väsynyt, ettei jaksaisi ottaa kuvaa 

marjaluteesta



ja 



heinähukantoukasta lounaalla.

Serlok



löysi monta vuodenajan vaihtumisen johtolankaa.

Nautitaan kuitenkin vielä näistä loppukesän päivistä täysin siemauksin!

Syksy on vasta sitten, kun se allakassa lukee ;o)